Lyhyt yhteenveto vuodesta 2018

Tämän kuukauden kirjoittelut jäivät aika vähiin, mutta näin vuoden lopuksi olisi syytä tehdä pieni yhteenveto tilanteesta.

Salkku ei ollut immuuni loppuvuoden kurssilaskulle ja euromääräistä laskua tilastoidussa omaisuudessa on aika reilusti syyskuun huoppiarvoon verrattuna. Koko vuonna uutta omaisuutta kertyi yhteensä 11.465,01 € eli reilut 900 €/kk. Nykyisessä työtilanteessani olisin päässyt parempaan tulokseen pitämällä kaiken koko vuoden ajan käteisenä ja säilyttämällä rahoja ja kuukausittaista tulojen ja menojen erotusta nollakorkoisella käyttelytilillä. No, kuitenkin ollaan sentään plussalla euroilla mitattuna ja osakemäärätkin ovat kasvaneet.

Suunnitelmana oli, että kurssilaskun takia ostoja kevennetään, mutta Nordnetin Black Friday -kampanja innosti tekemään kohtuullisen ison oston Ameriikan pörssistä. Joulukuussa tilanne vähän rauhoittui, kun ostoihin käytin n. 400 euroa. Ostoja en ole siis laittanut täysin jäihin vaan salkkuun meni pieniä eriä halventununeita Nordeaa ja Sampoa. Haistellaan muita ostopaikkoja rakettien ampumisen jälkeen.

Osinkoja kertyi vuoden 2018 aikana bruttona 7.861,73 €. Odotellaan vielä koko vuoden tilinpäätöksiä ja ensimmäisiä osinkoehdotuksia ennen kuin alan tehdä arvauksia vuonna 2019 tulevista osingoista. Karkeana arviona voi todeta, että jos käy niin, etteivät yhtiöt laita osinkohanojaan kiinni vaan jatkavat maksamista suunnilleen ennusteiden mukaisesti, brutto-osingot luultavasti kasvavat, mutta ei niin paljon kuin kahtena edellisenä vuotena. Ei olisi paha, jos päästään lukemaan 9 k€, mutta en lähde väkisin tavoittelemaan tuota summaa "pakko-ostoilla".

Millä mielellä tulevaan vuoteen? Epävarmuutta on tiedossa, ja Nordean päästrategikin arvelee, että ensi vuodesta tulee sijoittajan vinkkelistä joko erittäin hyvä tai erittäin huono vuosi. Jatkan sopivien kohteiden ostoja, mutta pidän määrät edelleen pieninä odotellen pohjatasojen löytymistä. Metsäyhtiöiden hinnat alkavat olla sellaisella tasolla, että niitä jään seuraamaan erityisesti. Jonkilainen väliaikainen oikeneminen saattaa olla tulossa, sillä Trump tviittailee jo mahdollisesta sopivusta kauppakiistassa. Samainen mies tosin saattaa tehdä yllättäviä peliliikkeitä, jotka aiheuttavat lisää epävarmuutta markkinoille.

Kuukausikatsaus 11/2018

Markkinamyllerrys jatkuu ja kurssit valuvat alaspäin. Ostoja oli tässä kuussa tavallista enemmän Nordnetin kampanjan takia, josta mukaan tarttui enimmäinen ulkomaan osake eli AT&T, jonka tuotto on muuten tällä hetkellä lukemassa +5.73 %.

Luvut kuitenkin paljastavat omaisuuden euromääräisen kuihtumisen, vaikka omistuksessa on jälleen entistä suurempi osuus muutamasta kotimaisesta yhtiöstä (mm. Sampo, Nokian Renkaat, Nordea ja Tokmanni). Rahastoissa ei ollut osto- tai myyntitapahtumia tässäkään kuussa, ja ne pysyivät lähes viime kuun lukemissa.

Raportoitava omaisuus aikasarjana:

Ensi kuussa olisi tiedossa normaalien palkkatulojen lisäksi Cityconin osinkojen viimeinen erä sekä noin 500 €:n veronpalautus. Kulupuolella joulu saattaa aiheuttaa tavallista suurempia menoja.

Ahkera säästäjä goes America!

Loppuvuoden piti olla ostojen suhteen kohtuullisen maltillinen, mutta homma meinaa paisua tässä kuussa paljon tavanomaista suuremmaksi. Nordnetin Black Friday -kampanjan takia tuli ensimmäistä kertaa ostettua suoraan ulkomaista osaketta. Osakkeeksi valikoitui lyhyen perehtymisen jälkeen AT&T, jota sujahti salkkuun 87 kappaletta. Tuli siis mentyä kampanjan takia retkuun samaan tapaan kuin Juha Ahonen liittymäasioissa. Toivottavasti ostos ei harmita yhtä paljon kuin Juhaa hänen oma ostoksensa.

Eräs syy, miksi olen pysytellyt erossa näistä ulkomaanpapereista, on ollut joskus niin kovin kummallinen osinkojen käsittely lähdemaan verottajan puolelta. Kun Nordea arpoi uutta kotipaikkaansa ja vaihtoehtoina olivat Tanska ja Suomi, harkitsin vakavasti koko potin myymistä pois, mikäli pulju olisi siirtynyt Tanskaan. Tietojen mukaan Tanska alkoi jo aiemmin toteuttaa verosopimusta piensijoittajan kannalta huonolla tavalla, jolloin verotuksen oikaisu olisi aiheuttanut ylimääräistä työtä ja kulua sekä viivettä rahojen saamisessa takaisin. Nyt Norja on siirtynyt tähän samaan kerhoon, joten sieltäkin pysyn varmasti visusti erossa.

Ostoja ja osinkoja.

No niinhän siinä kävi, että pahin markkinahermoilu meni tältä erää ohi ja kurssit ovat jälleen olleet noususuunnassa. Ostot ovat kuitenkin edelleen jatkuneet mutta hieman maltillisemmin, ja uutena yhtiönä salkkuun tuli tällä viikolla Nokian Renkaat, joka oli jo pitkään ollut tarkkailussa mahdollisena ostokohteena. Suhteutettuna oletettuun osinkotuottoon ja muuhun informaatioon yhtiön tilasta, hinta on viime aikoina valunut tasolle, joka alkoi olla houkutteleva.

Osinkovuosi vetelee viimeisiään, ja tulossa on enää Cityconin osingon viimeinen erä joulukuun lopussa. En tiedä, mikä omissa laskelmissa aina menee pieleen, mutta joudun taas korjaamaan koko vuoden osikoennustetta parilla sadalla eurolla alaspäin. Tulikohan aiemmin otettua lukuja jostain Sharevillen maksettujen ja tulevien osinkojen taulukoista, jotka ovat monesti olleet virheellisiä. Tälläkin hetkellä Shareville sekoittaa eurot ja kruunut ja sujuvasti kertoo maksettujen osinkojen olevan tuhansia euroja todellista suuremmat. Nyt kuitenkin jäädään aiemmasta laskelmasta poiketen alle 8000 euroon eli kokonaissumma tulisi olemaan bruttona 7861,14 €. Tämä lienee hyvin lähellä lopullista lukemaa, sillä mahdolliset Cityconin ostot tulevat olemaan joka tapauksessa hyvin pieniä. Nousua edellisen vuoden osinkosummaan tulee mukavat 2358,09 €, joka on 42,9 %:n nousu vuoden 2017 kertymään verrattuna. Euromääräinen nousu tuntuu sen verran isolta, että päässäni on pieni epäilys, että luvut ovat joltain osin väärin, mutta noita numeroita tilien tapahtumatiedot näyttävät. Jokohan uskaltaisi ajatella 10 k€:n rikkoutumista ensi vuonna, vai tarvittaisiinko siihen liian hurja ostokiri ennen osinkokevättä?

Poliittisella puolella SDP näyttää lähtevän vaaleihin paalupaikalta. Riippuen hallitusneuvotteluista ja kaikesta muusta säädöstä, verotuksen ja varsinkin pääomatulojen ja omistamisen verotuksen voi ennakkotietojen perusteella olettaa kiristyvän seuraavalla eduskuntakaudella. SDP on mm. luvannut alle 1400 €:n eläkkeisiin 100 €:n nettokorotuksen, mutta tätä lupausta on taidettu jo alkaa muokkaamaan toisenlaiseen muotoon. Eläkeläisille korotus varmasti kelpaa, mutta hintalappu maksajille on kova. Hieman ihmetyttää tuo 1400 €:n raja, sillä Taloussanomien mukaan keskieläke on 1656 €/kk, joka on ainoastaan 18 % suurempi kuin SDP:n lupausraja. Kaikki eläkejärjestelmän rakentajat tuntuvat virallisesti olevan kohtuullisen tyytyväisiä tuotokseensa, mutta SDP antaa ainakin näin vaalien alla vahvan signaalin siitä, että eläkejärjestelmä ei nykymuodossaan pysty takaamaan riittävää elintasoa vanhuuteen. Toisaalta juuri nykyiset eläkeläiset ovat kaikkein suurimpia eläkepelin voittajia suhteutettuna järjestemään sisään laitettuihin eläkemaksuhin. Kun normaaleissa ammateissakin työskenlevät saavat paljon julkisuutta tulojen riittämättömyydestä, taitaa poliittinen paine kasvaa ja käydä vähitellen niin, että valtio ja kunnat joutuvat yhä enemmän tukemaan pienituloisia työssäkäyviä ja eläkeläisiä tulonsiirtojen tai alhaisemman verotuksen muodossa. Tämä ei voi tarkoittaa ikärakenteestakin johtuen muuta kuin verotuksen ja/tai veroluonteisten maksujen kiristymistä isommissa tuloluokissa.

Laskettelua lokakuussa - kuukausikatsaus 10/2018

Ensimmäinen kuukausikatsaus ilmestyi tasan vuosi sitten, joten nyt on hyvä hetki vetää yhteen ensimmäisen tilastoidun vuoden numerot. Tässä kuussa kurssiluisu rumentaa lukuja, mutta tämä kuuluu pelin henkeen, vaikka lokakuun viimeisenä päivänä mentiin taas reipasta vauhtia ylös.

Vuoden takaisesta tilanteesta tässä blogissa tilastoitavat omistukset ja omaisuus on kasvanut reilut 20 k€, mutta edellisestä kuukaudesta muutos on -14.654,59 €. Ainoa, joka kasvoi, oli käteisen määrä, kun ostoja on tehty vähän aiempaa maltillisemmin.

Kurssiliikkeet ovat olleet jälleen kohtuullisen voimakkaita suuntaan ja toiseen. Reilusti alaspäin heilahtaneista  mieleen jäivät ainakin Lehto ja Outotec.

Ostoja olen jatkanut, mutta nyt hieman pienemmillä volyymeillä, sillä en ole vielä yhtään vakuuttunut, että lasku olisi näillä hetkillä päättymässä. Odotan siis, että saisin tulevina kuukausina vielä vähän halvemmalla, mutta en kuitenkaan uskalla olla vähän hyödyntämättä jo nykyistäkin alea. Yöuniin lasku ei ole vaikuttanut, vaan ennemminkin olen odottavalla kannalla, jos hyvää tavaraa tulisi mahdolliseksi ostaa halvemmalla. 

Osinkoja maksoivat lokakuussa Telia ja Ramirent bruttona yhteensä 772 €. Yllätyksenä tuli, että OP ei tee ennakonpidätystä kyseiseen salkkuun tulevista alle 20 euron osingoista. Ainakaan julkisista verottajan ohjeista tällaista rajaa ei löydy ja myös Nordnet on näyttänyt ainakin aiempina vuosina tehneen ennakonpidätyksen jo ihan parin euron osingoista.

Irtisanomissuojan heikennys

Oikeisto ja vasemmisto ovat nyt napit vastakkain (oikeisto)hallituksen suunnitelmasta heikentää irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä. Asiasta on kauhea älämölö, lakkoja viritellään ja näkemyksiä perustellaan ahkerasti julkisuudessa. Hallituksen suunnitelma on löysentää henkilöperusteisen irtisanomisen ehtoja, jotka tyosuojelu.fi -sivuston mukaan ovat:

• työsopimuksessa sovitun ehdon vakavaa rikkomista
• lain vakavaa rikkomista
• muun työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavan velvoitteen vakavaa laiminlyöntiä
• henkilön työntekoedellytysten olennaista muuttumista siten, että hän ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Kun yritin selvittää, mitä hallitus tulisi esittämään alle 10 hengen yrityksille, mitään kovin konkreettista yhteenvetoa on vaikea löytää. Ilmeisesti entistä pienempi rike oikeuttaisi irtisanomisen eli listassa mainittu sana "vakava" pitäisi muotoilla uudelleen. Ekonomistit ja pienyrittäjät ovat hallituksen näkemyksen puolella, mutta vasemmisto ja ay-liike eivät tykkää, ja heidän keskeisimmäksi argumentiksi näyttävät nousevan tuo 10 hengen raja, joka jakaisi työntekijät kahteen kastiin, pelko pärstäkerroinpotkujen lisääntymisestä sekä ainakin minulle vähän epämääräiseksi jäävien kevyempien perusteiden linjautuminen vasta lukuisissa oikeuskäsittelyissä. Hallitus puolestaan vakuuttaa, että irtisanomiselle pitää olla laillinen peruste, joten lupaa äkkipikaistuksissa tehtyyn irtisanomiseen ei oltaisi antamassa.

Käsissä on aikamoinen soppa, jossa pelataan arvovallasta. Työmarkkinaosapuolia on perinteisesti pidetty mukana työelämää (ja paljon muitakin asioita) koskevassa valmistelussa ja sopimisessa, mutta nyt ay-liikettä korpeaa hallituksen sanelutoiminta ja vaikutusmahdollisuuden puute. Hallituksella taitaa toisaalta edelleen olla valta ajaa haluamiaan hankkeita ja viedä niitä eduskunnan käsiteltäväksi. Alkuviikon äänestyksen perusteella hallituksella on sattuneista syistä eduskunnan tuki.

En saa näillä tiedoilla kovin selkeää asiaperustetta siitä, kumman puolelle asettuisin. Toisaalta erilaiset säännöt pienille ja isoille työnantajille ovat ongelmalliset enkä pidä myöskään konkretian puutteesta siinä, mitä tarkoittaa vähän lievemmän rikkeen käyttäminen irtisanomisen perusteena. Toisaalta taas kannatan ajatusta siitä, että huonosti työhön sopiva tai työnsä laiminlyövä henkilö voitaisiin irtisanoa vähän kevyemmin perustein, kun työntekijän irtisanomissuoja tuntuu olevan ainakin joissain tapauksissa erittäin vahva.

Eräs asia, joka ei sovi oikeustajuuni on lainsäädännön valmistelun vastustaminen lakoilla, joita nyt näyttää tulevan. Ehkä en osaa katsoa asiaa oikeasta perspektiivistä, mutta asian kokoluokka on minusta vielä aivan liian pieni, jotta lakkoiluun olisi aihetta. Lakot toki antavat ay-liikkeen ajamalle asialle tilaa uutisissa ja lehtien palstoilla, mutta ne kohdistuvat aivan muualle kuin siihen tahoon, jonka asiaa ollaan vastustamassa. Jos työmarkkinoiden neuvotteluosapuolet ovat keskinäisissä neuvotteluissaan kaukana toisistaan, pitäkööt lakkojaan ja työsulkujaan niin kauan kuin rahkeet riittää, mutta poliittinen lakko kohdistettuna käytännössä työnantajiin on todellakin väärin, vaikka onkin jostain syystä edelleen laillista. Tällä perusteella (ja myös tuosta linkistä löytyvän esimerkkitapauksen perusteella vaikka olikin suurempi työnantaja) menen enemmän hallituksen puolelle.

Kuukausikatsaus 09/2018

Syyskuu oli kohtuullisen tasaisen harmaata suorittamista ilman hiuksia nostattavia käänteitä tai riemullisia ylävitosten heittelyitä itsensä kanssa. Vähän ihmetystä tosin herätti aamulla salkussa näkynyt hieman tavallista suurempi pudotus:

Syy paikantui Nordeaan, joka taitaa olla juuri näillä hetkillä tekemässä siirtoa Suomeen.

Osinkoja tuli syyskuussa bruttona noin 180 €, kun Citycon maksoi vuoden kolmannen osinkonsa, jota taidetaan virallisesti kutsua pääomanpalautukseksi. Ensi kuussa olisi vielä vuorossa Ramirent, Tikkurila ja Telia sekä joulukuussa Cityconin viimeinen erä kunnes osinkovuosi on kokonaisuudessaan taputeltu. Koko vuoden osinkoennuste nykyisillä omistuksilla on 8019,99 € (brutto).

Vuoden toistaiseksi ainoa osakemyynti on ollut Technopolis, joka poistui salkusta kuun alkupuolella. Tästä vapautunutta rahaa olen syyskuun aikana sijoittanut uudelleen, mutta koko myyntihinnasta taitaa olla vielä osa käyttämättä. Ostot ovat taphtuneet OP:n kautta. Kahden eri ajatuksella toimivan salkun käyttö hankaloittaa kokonaisuuden seurantaa varsinkin kun OP:n tapahtumien rajaus ja lajittelu on paljon alkeellisempaa kuin Nordnetillä. OP:n alustalla saa käytännössä ainoastaan aikavälirajauksen, kun Nordnet tarjoaa lisäksi mahdollisuutta rajata tapahtumia tapahtumalajeittain ja yhtiöittäin. Tästä pisteet Nordnetille.

Lukuina mennyt kuukausi näytti seuraavalta:

Osakkeet tippuivat ja käteisen määrä kasvoi lähinnä Technopoliksen myynnin seurauksena. Rahastoissa ei tapahtunut tässäkään kuussa kovin suuria liikkeitä. Tarkasteltavat omaisuuserät kasvoivat kokonaisuutena edellisestä kuusta +1722,87 €, joka on prosentteina +0.63 %. Kokonaisuuden kehittyminen aikasarjana seuraavassa kuvassa.

FIRE

En ole seurannut englanninkielistä keskustelua taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta, joten FIRE (financial independence, retire early) oli uusi termi ummikolle. Mikko Metsämäki kirjoitti tästä vaarallisesta villityksestä Kauppalehden kolumnissaan jokseenkin vähättelevään ja pilkalliseen sävyyn. Varhaiseen eläköitymiseen pyrkiviä verrattiin lähinnä lottovoittoon vastoin kaikkia todennäköisyyksiä uskoviin haihattelijoihin. Firettäjät ovat kuulemma äärimmäisiä kitkuttajia, joiden elämän sisältö on "kohtuullisen köyhää". Ilmiölle kirjoittaja povasi pikaista loppua siinä vaiheessa, kun pörssikurssit kääntyvät laskuun. Metsämäen viesti kaikessa lyhykäisyydessään oli olla haaveilematta ja varsinkaan ryhtymättä moiseen urakkaan ja kärvistelyyn, sillä se ei tulisi onnistumaan.

Näin vanhaksi eläneenä, hieman sijoituskokemusta omaavana ja matematiikkaakin opiskelleena en pitänyt kaikkien taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien leimaamisesta haihattelijoiksi, mutta oli kirjoituksessa totuuden siementäkin. Kirjoitus nimenomaan käsitteli HS:n jutun innoittamana noin 20-vuotiaiden eläköitymispyrkimyksiä noin kolmekymppisenä. Itse en pidä taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista 10-15 vuoden aikana täysin mahdottomana, sillä tuttu korkoa korolle -kaava antaa 15 vuoden sijoitusaikana ja kohtuullisella vuosittaisella pääoman syöttämisellä jo varsin muhkean kokonaispotin pörssin keskimääräisillä tuottoprosenteilla. Fakta on kuitenkin se, että eri henkilöiden 15-vuotiskausien välillä voi olla suuriakin eroja, ja huonoon taloustilanteeseen sattuneen säästökauden lopputulema voi poiketa merkittävästi piiitkään nousukauteen osuneen Hannu Hanhen tuloksesta. Keskimääräisillä nuorten työntekijöiden ansio- ja menotasolla voi olla vaikea saada kasaan riittävää vuosittain mekanismiin syötettävää sijoitussummaa, jotta korkoa korolle -ilmiö ennättäisi paisuttaa eläkekassan tarpeeksi suureksi. Hyväpalkkainen työ tietysti helpottaa tavoitteeseen pääsemistä.

Palkkatuloista säästämiselle ja sijoittamiselle on myös vaihtoehtoisia tapoja. Toimivan bisneksen perustaminen ja sen myyminen sopivalla hetkellä on perinteinen keino irtautua työelämästä. Tilastotietoa ei ole heittää, mutta tämä tekniikka toimii joillain hyvin, joillain ei ollenkaan. Oman yrityksen kasvattamiseen ja tavoitteeseen myydä se joskus myöhemmin liittyy samanlaista haaveilua ja optimismia kuin taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun säästämällä ja sijoittamalla. Monet hienot tavoitteet eivät tietenkään toteudu kaikkien kohdalla, mutta Kauppalehti ei ikimaailmassa lyttäisi pääkirjoitussivullaan nuorten yrittäjien haaveita voimakkaasti laajenevasta bisneksestä, vaikka ne herättäisivät kulmakarvojen kohottelua suuressa yleisössä.

Minulta eläköityminen 35 ikävuoden tienoilla on jo mennyt pahasti ohi. Ehkä pääse siihen tilanteeseen 55-vuotiaana. Olen valinnut sen polun, että en lähde tavoittelemaan korkeimpia tuottoja korkeilla riskeillä, vaan etenen kohtuullisen rauhallisesti. Tästä syystä eläkekassan kerryttämiseen varattu aikakin on pidempi kuin 10-15 vuotta. Työelämästä en tällä hetkellä kaipaa pois, vaan pidän työstäni ja olen tyytyväinen siitä saamaani palkkaan. Omalla kohdallani varhainen eläköityminen tarkoittaa tämän hetkisen tilanteen valossa ehkä tuota em. 55 vuoden ikää, mutta mikään kiveen hakattu luku se ei ole vaan päätöksiä tehdään tilanteen mukaan. Lisäksi jokainen työelämässä vietetty vuosi kasvattaa virallista vuosittaista eläkettäni noin 1000 €, sikäli kun eläkkeitä tulevaisuudessa maksetaan.

Kolumnin kirjoittaja halusi leimata "ultrasäästäjät" tuulen tavoittelijoiksi, mikä ei mielestäni ainakaan lisää yleistä sijoitusintoa ja taloudellisen liikkumavaran hakemista. Metsämäen näkemys vaikutti olevan, että ei kannata edes yrittää, sillä tavoitetta ei kuitenkaan voi saavuttaa. Kaikkien säästäjien kohdalla työelämän jättäminen ei tule onnistumaan noin nopeasti, mutta jotkut sen joka tapauksessa tekevät tavalla tai toisella. Sitä ei voi kukaan kiistää, että nuorena tehtävillä sijoituksilla on keskimäärin isoin merkitys rahapussin suuruuteen myöhemmällä iällä. Vaikka täydellisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ei onnistuisikaan tavoitellussa ajassa, kertyneet sijoitukset ja niiden tuotot voivat antaa merkittävää taloudellista liikkumavaraa mahdollistamalla esimerkiksi pienimuotoisen ja harrastuksenomaisen yritystoiminnan perustamisen niiden asioiden parissa, joista todella nauttii, mutta jotka eivät yksin riittäisi antamaan täyttä toimeentuloa. Juuri tätä näkökohtaa jäin kolumnista kaipaamaan.

Hyvästi Technopolis

Haikeana joudun ilmoittamaan, että yhteinen tiemme Technopoliksen kanssa on tullut päätökseen viime viikolla. Raskain mielin ja yhtiön johdon ja sen suuromistajien halpamaiseen toimintaan pettyneenä jouduin luopumaan 1775:stä omistuksessani olleesta osakkeesta. Kyynelsilmin ja sormi väristen painoin ostonappulaa hinnan ollessa 4.655 €. Valitettavasti (talous)elämän tuulet ja isojen poikien peliliikkeet ajoivat tiemme erilleen, vaikka olisin halunnut jatkaa yhteistä onnellista taivaltamme.

Vaalikauden viime metreillä hallitukselta tuli esitys osakesäästötilistä, joka toisi piensijoittajille mahdollisuuden saada tietyillä ehdoilla osinkojen ja osakkeiden myyntivoittojen verotus suunnilleen samanlaiseksi kuin esim. rahastoilla ja kuorisopimuksilla. Vasemmiston suunnalta kuuluu jo älämölöä rikkaita suosivasta veroedusta. Valtion verotulojen menetyksistäkin ollaan huolissaan, kun veroja saattaa jäädä ainakin alkuvaiheessa saamatta, kun eliitti osakesäästötilin sisällä ostaa osakkeita halavalla, myy kalliilla ja saa vielä järkyttävän suuria osinkoja täysin verovapaasti. Toisaalta ei olla yhtään huolissaan verokertymään aiheutuvista lovista ay-liikkeen verovapauden kohdalla.

Minulla oli (ja on edelleen sillä siitä ei pääse eroon) kauan sitten eläkevakuutussopimus, johon siirtyi tililtäni kuukausittain 50 €. Sitten alkoivat poliitikot huolestua - en edes muista miksi ja ketkä, mutta varmaan heillä oli jokin syy - ja pelisääntöjä alettiin muuttaa pelin aikana vakuutuksen ottajan kannalta huononevaan suuntaan. Tein päätöksen, että lopetan maksujen maksamisen ja jätän vakuutuksen sisään kertyneen noin 1300 euron summan odottamaan sitä päivää, jolloin saisin sen jollain sopimusehtojen lausekkeen perusteella nostettua ulos. Noston oikeuttavaa tapahtumaa ei (onneksi) ole vielä tapahtunut, ja säästämäni summa tahkoaa Nordealle joka vuosi noin 50 € hallinnointipalkkiotuottoa. Aika hyvä tuotto noin pienen omaisuuden hallinnoinnista. Nordea yllätti jokin aika sitten ilmoittamalla ryhtyvänsä perimään maksua tilien olemassaolosta. Eläkevakuutukseni oli luonnollisesti sidottu olemassa olevaan tiliin, josta olin jo aiemmin poistanut kaikki maksulliset lisukkeet kuten kortit ja verkkopankkitunnukset. Ylimääräinen kulu olisi tehnyt reilun tonnin "sijoitusten" säilyttämisen jo kohtuuttoman kalliiksi, sillä tuotot eivät ihan joka vuosi riitä kattamaan edes tuotta hallinnointipalkkiota. Sain onneksi lopetettua tilin ja vältettyä maksut.

Eläkevakuutuksista, PS-tileistä ja muista kesken kaiken muuttuvista pelisäännöistä oppineena en uskalla olla kovin iloinen osakesäästötilin lanseerauksesta. Pidän jopa todennäköisenä, että sen ehtoja tullaan heikentämään jo seuraavalla vaalikaudella, kun vaaleihin paalupaikalta lähtevä SDP esiintyy jo nykyisellään ärhäkästi tilejä vastaan. Ellen koe erityistä valaistumista tai ymmärrä ymmärtäneeni joitain esitetyn tilin ehtoja väärin, taidan jatkossakin hoitaa osakeomistukseni perinteisen arvo-osuustilin kautta.

Kuukauden tapahtumia 08/2018

Jälleen on aika koostaa kuukauden tapahtumat. Ostoja oli tässä kuussa viimeaikaisia määriä enemmän, mutta ostelu ei kuitenkaan kiihtynyt maniaksi asti, vaan maltti on pidetty mukana. Ostot keskittyvät edelleen OP:n salkkuun, mutta yksi osto toteutui Nordnetissä sillä ajatuksella, että Private Banking -raja ylittyisi jossain vaheessa pysyvämminkin.

Lukujen valossa näyttää seuraavalta:

Euromäärä osakkeissa nousi ihan mukavasti ja mukana on myös arvonnoususta tullutta kasvua eikä pelkästään ostamisesta johtuvaa turpoamista, sillä ihan noin suuriin ostoihin en yhden kuukauden aikana halua ryhtyä. Käteismäärä tippui jonkin verran mm. ostojen takia ja myös edelliseltä kuukaudelta siirtyneen suurehkon maksun takia. Rahastot junnaa edelleen lähes paikallaan, mutta hienoista nousua on olemassa.

Kuva kokonaistilanteesta (arvopaperit + käteinen) blogin alusta lähtien näyttää edelleen loivaa nousua.

Bank Norwegian ilmoitti aikovansa alentaa talletuskorkoaan kokonaisen prosenttiyksikön lukemaan 0,75 %. Muihin talletuspankkeihin verrattuna korko on korkea, mutta ei enää houkuttelevalla tasolla. Ylimääräiset rahat jäävät jatkossa entistä vähemmässä määrin lojumaan tileille.

Technopoliksesta tehty ostotarjous viittaa siihen, että kyseinen yhtiö olisi poistumassa salkusta. Tämä ei mielestäni ole positiivinen uutinen, vaan olisin mielellään pitänyt sen salkussani osingon ja nousujohteiseksi tulkitsemani vireen takia. Omien osakkeiden myynti taitaa olla parempi tässä vaiheessa, sillä jos esitetty kauppa menee pieleen, voi luultavasti ostaa halvemmalla takaisin. Veroa tulee joka tapauksessa maksettavaksi noin 800 € eikä myyntitappioitakaan ole tälle vuodelle vielä muodostunut. Verosuunnittelulle pitäisi varata aika.

Yleltä löytyi tuore juttu säästämättömyydestä. Finanssialan viimevuotisen selvityksen mukaan suomalaisista 38 % ei säästä lainkaan. Syyt ovat usein rahojen riittämättömyys tai niiden liika polttelu taskussa. Haastatellulla henkilöllä syy oli jälkimmäinen. Joskus tuntuu, että elän ihan eri planeetalla keskivertokansalaiseen verrattuna.

Blogikirjoitusteni katselukerrat on ylittämässä näillä hetkillä 10.000 kerran rajan. Määrä on ollut reilut 1.000 katselua kuukaudessa, ja analytiikan mukaan suurin osa lukijoista saapuu Osinkokuninkaan blogin kautta. Ilmeisesti kirjoitelmani kiinnostavat ainakin joitain säästäjiä ja sijoittajia, kun liikennettä ilmenee. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!

Kiinteistöyhtiöt katoaa salkusta

Vuosien mittaan salkkuuni on tullut ja sieltä lähtenyt joitain yhtiöitä minusta riippumattomista syistä. Sisään on yllättäen tullut Caverion ja poistunut Talvivaara ja Sponda. Uutisten mukaan sieltä taitaa kohta poistua myös Technopolis.

Talvivaaraa en jäänyt kaipaamaan, vaan parempi että sille surulliselle tarinalle tuli päätös, kun kadonnut summakin oli kohdallani alle 200 €. Hyvän osingonmaksajan Spondan menetys ei tuntunut hyvältä enkä olisi ollut sitä myymässä missään tapauksessa oma-aloitteisesti. Vähän samanlainen fiilis on nyt myös Technopoliksen kohdalla. Osinko ei ihan yhtä korkeaa kuin Spondalla, mutta keskikurssiin (3,13 €) suhteutettuna ihan mukavalla tasolla. Nyt pitäisi varmaan alkaa miettiä kohdetta vapautuvalle noin 8.200 €:lle. Verottaja toisin vie tuohon summaan sisältyvästä luovutusvoitto-osuudesta omaan kitaansa noin 800 €. Samalla salkkuun jää kiinteistöyhtiöistä enää vain alavireinen Citycon ja vielä hyvin pienellä osuudella mukana oleva Suomen Hoivatilat.

Technopoliksen kirittämänä Nordnetin salkku ylitti 200 k€:n rajan (kuvaa lisätessä on tosin jo valahtanut rajan alapuolelle).

Yksi rajapyykki saavutettu (ainakin toistaiseksi)

Salkun koko on vain numero muiden joukossa, mutta pyöreisiin tasalukuihin tulee monesti asetettua välitavoitteita. Oma katseeni on ollut 200 k€:n lukemassa jo jonkin aikaa, ja toukokuussa sitä käytiin kolkuttelemassa jo hyvinkin lähellä. Sittemmin kurssit ovat olleet lievässä laskussa, joten salkun kasvu on ollut uusien ostojen varassa.

Nyt on sitten käynyt niin, että eilisen nousupäivän jälkeen arvopaperiomistukset ovat nousseet lukemaan 200.352 €, joka jakautuu Nordnetin ja OP:n salkkuihin suhteessa 196.534 € / 3.818 €. Jään seuraamaan tilanteen kehittymistä isosti juhlimatta. Ostan ehkä jäätelön, jos pörssin avautumisen jälkeen ei rojahdeta takasin riman alle.

Kuukausikatsaus 07/2018

Kuumaa on, mutta helteeseen alkaa jo tottua muuten, mutta nurmikko ei enää voi hyvin. Sorvin äärellekin on jo palattu kesäloman toimettomuudesta. Taimikon siistimistä tosin tuli käytyä tekemässä tänä vuonna ihan kunnon helteessä, sillä loma ei olisi riittänyt, jos viileämpiä kelejä olisi jäänyt odottamaan.

Sijoittelupuolella oli huomattavasti tavallista enemmän tapahtumia, sillä OP:n hinnoittelu muuttui suopeaksi myös pienille kaupoille. Oli ensimmäinen kuukausi ties kuinka pitkään aikaan, kun Nordnetin salkussa ei ollut yhtään tapahtumaa.

Osakepuolella oli eräänä tulosjulkistuspäivänä aikamoista rytinää, kun Stora Enso, Tieto ja Kemira laskettelivat kunnolla, ja Nordnetin salkusta haihtui tuolloin lähes 5000 €. Tuo hyvin mieleen jäänyt päivä ehkä antoi sen fiiliksen, että tämä ei ollut kovin hyvä kuukausi, mutta ei heinäkuu ollut numeroiden valossa ihan umpisurkea: kokonaisuus loikkasi kesäkuun lopun tilanteesta lähes 5200 €. Loikassa auttoi lomarahat, jotka paisuttivat varsinkin käteisen osuutta.

Huomasin Nordnet-salkun tapahtumia selatessa, että tämän vuoden ostojen määrät ovat olleet huomattavasti pienemmät kuin kahtena aiempana vuonna samalla aikavälillä. Syynä taitaa olla oletus syklin huipun saavuttamisesta ja sitä myöten pieni varovaisuus uuden rahan syytämisessä osakkeisiin. Vähentyneet ostot näkyy ainakin hiljalleen paisuvana käteisen määränä, mutta toisaalta myös ensi kevään osingoissa. Niiden kasvu luultavasti loivenee kahteen edelliseen vuoteen verrattuna, jolloin kasvu on ollut noin 2000 €/v.

Vielä kovin lyhyt aikasarja kertoo projektin myönteisestä etenemissuunnasta:

Synkkä perjantai

   "Stora Enso paransi tulostaan reippaasti - kiristynyt puutilanne ei pilannut kasvua" (TS)

   "Tiedon tulos vahvistui - Alkio: Yhä suurempi osa palveluistamme kestävällä kasvu-uralla" (TS)

   "Kemiran operatiivinen käyttökate jäi hieman ennusteesta - kasvu vahvaa" (KL)


Positiivissävyisistä otsikoista huolimatta päivän reaktiot olivat -13,54 % (StoraEnso), -8,27 % (Tieto) ja -7,49 % (Kemira). Nämä siis ovat salkkuni Top 3 miinustelijat tänään. Odotukset olivat korkeammalla kuin todellinen tuloskunto, joten reipasta laskua tuli. Edellä mainituista kaksi kuuluu isoimpien omistusteni joukkoon, ja lisäksi Stora Enso veti UPM:n mukaan luisuun. Muutosprosentti Nordnetin salkussa oli -2,46 % ja euroina -4.864 €.

Ostot ovat jatkuneet, mutta nyt ainoastaan OP:n salkkuun. Ostoja on 1 %:n palkkiokaton takia useita ja paljon pienempiä, kun kertaostot ovat olleet luokkaa 50 € - 150 €. Henkisesti tämä sopii minulle paremmin, mutta Nordnetin alusta (se vanha, en ole juurikaan käyttänyt uutta) on mielestäni käyttäjän kannalta mukavampi ja selkeämpi. OP:n salkun koko on tällä hetkellä 941,19 €, ja päivän päätteeksi se on aavistuksen pakkasella.

Salkku Osuuspankkiin

Kirjoitinkin jo uusimpaan kuukausikatsaukseen, että OP:n hinnoittelu asiakasomistajille muuttui sen verran sopivaksi omaan kaupankäynti- ja hajautustyyliin, että OP:n välitys- ja säilytysasiakkaaksi ryhtyminen on vakavassa harkinnassa. Aiemmin olin myös kommentoinut Nordean 1 %:n hintakattoa omaan sijoitystyyliin sopivaksi, mutta asiakkuuden siirto Nordeaan pelkästään tämän takia ei ollut realistista. Tänään sitten avasin arvo-osuustilin Osuuspankkiin - tai ainakin tein avauspyynnön, sillä viimeistely taitaa vaatia jonkinlaista byrokratiaa eikä tili aukene pelkästään asiakkaan klikkailuilla.

Mitä siis odotan saavani? Ensinnäkin enemmän hajautusmahdollisuuksia sekä ajallisesti ja kohteiden suhteen. Yhden prosentin palkkiokatto tekee järkeväksi myös hyvin pienetkin ostot vaikka useita kertoja kuukaudessa.Olen tähän saakka pitänyt max n. 1,2 %:n välityskuluja hyväksyttävinä, joten kovin montaa kuukausittaista kauppaa en ole nähnyt järkeväksi tehdä Nordnetin normaalilla hinnoittelulla. Jatkossa kauppojen lukumäärä tulee varmasti kasvamaan merkittävästi nykyisestä 1-3:sta kuukausittaisesta Nordnet-ostosta. Sijoitustyyliin ei tule isoja muutoksia, sillä suuret suuntaviivat pysyvät lähes ennallaan. Pienet irtiotot voivat lisääntyä ja salkkuun saattaa alkaa hiljalleen kertyä isompiriskisiä kasvuyhtiöitä sekä muita kokeiluja, jotka ovat jääneet nykyisessä mallissa vakaampien yhtiöiden houkuttelun jalkoihin.

Säilytysmaksu (2,60 €/kk) vähän hiertää, mutta siitä saa tallelokeron maksun lisäksi vähennettävää verotukseen ja ainakin osa saanee kuittautua bonuksilla. Osakesäästäjien keskusliiton jäsenet pääsevät suoraan paremmalle kaupankäynnin hinnoittelutasolle, mutta tästä on mahdollisesti hyötyä vain ensimmäisen neljänneksen aikana, sillä uskon tekeväni jatkossakin ainakin yhden kaupan jokaisen neljänneksen aikana

Katsotaan, miten yhteistyö lähtee etenemään. Yritin perehtyä tarjottavaan palveluun kattavasti, joten toivottavasti tarjonta ja odotukset ovat edes jotenkin samalla tontilla. Minua tosin on aina häirinnyt tapa, jolla OP kertoo palveluistaan ja hinnoitelustaan verkkosivuillaan. Jotenkin heidän logiikkansa on niin erilainen omaani verrattuna, että esitystapa tuntuu hajanaiselta ja eri paikkoihin ripotellulta. Esimerkiksi viime viikolla seikkaillessani OP:n sivuilla en huomannut erillisellä sivulla ollutta mainintaa, että 30.6. mennessä avauksen tehnyt sai 100 %:n alennuksen säilytyskuluihin syyskuun loppuun asti. Tähän lausekkeeseen törmäsin vasta tänä aamuna, mutta tarjous oli jo ehtinyt vanhentua.

Nykyinen arvioni on, että ostot tulee siirtymään pääosin OP:n salkkuun. Nordnetin salkkusta en tee siirtoja ja sinne jää nykyiset osakkeet ja rahastot ilmaiseen säilytykseen sekä ainakin Superrahastojen kaupankäynti. Mielenkiinnolla odotan, lähteekö Nordnet haastamaan hinnoittelua, vaikka jokin aika sitten antoi lausunnon, että hinnastomuutokset eivät ole tarpeen.

Lyhyt kuukausikatsaus 06/2018

Oli aika hiljainen kuukausi. Osinkoja maksoivat Nokia ja Citycon bruttona yhteensä 422,96 €. Muina tapahtumina kolme pienehköä ostoa, joista yksi meni Nordnetin pikkukauppakampanjaan. Yhteesä rahaa meni ostoihin noin 1300 €, ja ne olivat nuo em. osingot sekä vanhat vielä tuhlaamatta olleet kevätosingot. On jotenkin odottava tunnelma, kun Trump, kesä, kauppasodat, Italia, SDP yms yms.

Kurssikäyrät sojottivat enimmäkseen loivasti kaakkoon, joten salkun osakkeiden arvo meni indeksejä peesatessa alamäkeen. Kaikki tarkasteltavat omaisuuserät tippuivat euromääräisesti yhteensä noin 490 € erityisesti osakkeiden laskun takia. Tarkat numerot taulukossa.

Pitkäaikaiskehitys esitetty seuraavassa kuvassa.

OP muutti hinnoitteluaan ja erityisesti pienillä panoksilla pelaaville omistaja-asiakkaille siitä tuli erittäin houkutteleva välittäjä. Omalla kohdallani meni vakavaan harkintaan salkun avaaminen OP:ssä. Se, mikä vähän pidättelee, on Nordnetin Private Banking asiakkuuden tavoittelu. Tämä on kuitenkin jo niin lähellä, että tekisi mieli saada vaadittu 200.000 €:n raja rikki ja sitä myötä kaupankäyntikuluja alas niin Helsingissä kuin varsinkin ulkomailla. Raja voi tosin siirtyä ulottumattomiin hyvinkin nopeasti, jos kunnon luisu saadaan aikaiseksi. OP:n miinuksena oli vielä arvoon perustuva säilytyksen hinnoittelu ulkomaisille osakkeille.

Lunta ja kylmyyttä tupaan

Vaikka tilanne onkin nyt normalisoitunut, kevään ja alkukesän säitä ylistettiin maasta taivaisiin, ja isolle osalle kansalaisista lämpimät ja sateettomat säät olivat lääkettä haavoihin viime kesän pettymyksen jälkeen. Sellainen palkansaaja, yrittäjä tms, jonka toiminta ja toimeentulo ei ainakaan kovin suoraan riipu säätiloista, voi täysin rinnoin nauttia pitkistä sateettomista ja kuumista jaksoista tai toisaalta jurputtaa sateista ja kylmää säätä silloin kun siltä tuntuu. Toimeentulo ei ole tiukasti kytköksissä olosuhteisiin, vaan palkka tai muu tulo ilmestyy tilille säännöllisesti riippumatta sateista tai paisteista.

Toisaalta säiden armoilla toimivat viljelijät eivät varmasti ole tyytyväisiä tilanteeseen, koska kuivuus on jo heikentänyt satonäkymiä. Sellaisenkin tapauksen näin maanteillä kulkiessani, että viljapeltoa kasteltiin sadettamalla, kun oikeaa sadetta ei ollut kuulunut eikä näkynyt. Samoin mansikkapelloilla vieraillut halla on paikoitellen tuhonnut hyvinkin runsaasti kukkia. Toisen ihannesää voi olla toiselle taloudellinen katastrofi.

Itsekin sain osani jo viime vuoden puolella alkaneista erikoisista säistä. Keväällä ja alkukesällä paljastui metsätaloudessa muutamia ikäviä asioita, jotka eivät tosin aiheuta merkittäviä välittömiä kuluja mutta jotka huonontavat sijoituksen tuottoa. Runsasluminen talvi oli nuoressa ja vielä harventamattomassa metsässä aiheuttanut puiden katkeamisia, taipumisia ja kaatumisia, jotka pienentävät vielä edessä olevasta ensiharvennuksesta tulevaa kuitupuutiliä. Nämä kuuluvat jossain määrin tähän harrastukseen, eivätkä tuhot olleet laajamittaisia vaan yksittäisiä puita siellä täällä.

Se, mikä harmitti huomattavasti enemmän, oli 3 vuotta sitten istutettu taimikko, johon halla oli puraissut aika laajasti. Uutta kasvustoa oli paleltunut suurehkolla alalla karkeasti arvioiden noin 80 %:ssa taimista. Joku erittäin kylmä yö oli ollut liikaa lämpimässä keväässä kasvuun lähteneille kuusentaimille, eikä näky ollut omistajan kannalta erityisen mukava. Onneksi taimet eivät (yleensä) hallan takia kokonaan kuole, mutta tämän vuoden kasvua kyllä menetetään. Lisäksi paleltumista saattaa seurata latva- ja laatuvikoja, joita on tosin mahdollista yrittää korjata myöhemmin leikkaamalla.

Omalla kohdalla luonnonvoimat koettelivat tulevia pääomatuloja eikä kasvustoille (todennäköisesti) aiheutunut täyttä tuhoutumista tai peruuttamattomia vaurioita, mutta ainakin pientä lisätyötä ja -kustannusta on odotettavissa. Tapahtuma on pieni muistutus siitä, että riittävä hajautus on syyttä pitää mielessä eri omaisuuslajeja ja toimialoja haaliessa.

Säästämisen vaikeus

Säästämisen vaikeutta on taas ihmetelty esim. Nordean tilaaman tutkimuksen jäljiltä, kun jotkut yli 80.000 € ansaitsevatikin ilmoittivat säästämisen tai sijoittamisen esteeksi rahan puutteen. Pienituloisten kohdalla tuo selitys on täysin luonnollinen, mutta tulojen kasvaessa moni asia muuttuu.

Tarkastellaan 2.500 €/kk tienaavaa itäsuomalaista henkilöä, joka ei kuulu kirkkoon eikä ammattiliittoon. Hän saa lomarahoineen vuotuista bruttotuloa 31.250 €, ja veropronettilaskurin mukaan palkasta viedään 24,25 % veroihin sekä eläke- ja työttmyysvakuutusmaksuihin. Tämä tarkoittaa, että kuukaudessa jää käteen keskimäärin 1972,66 €. Sitten käy tuuri ja henkilö saa uuden työpaikan ja palkka nousee violetin setelin verran lukemaan 3.000 €/kk. Samalla yhteiskunnan keräämä osuus kuitenkin nousee 27,75 %:iin. Tämä tarkoittaa keskimääräinen kuukausittainen nettosumma on 2257,81 €. Nousua siis oikeasti vain 285,16 €. Uudesta työpaikasta ja kohonneesta palkasta ollaan luonnollisesti iloisia, ja pitäähän sitä vähän juhlistaa. Siitä innostuneena ja vähän vauhtisokeana tehdään itseä hemmottelevia hankintoja ja pidenpiaikaisia sitoumuksia, joka hyvin helposti syövät ison osan tuosta käteen jäävästä palkan noususta, kun mielessä jyskyttää, että tässähän tienataan nyt 500 €/kk aiempaa enemmän.

Vaaranpaikkoja kustannusten karkaamiseen ovat myös ne kohdat, joissa tulot nousevat jonkin tasatuhannen tai julkisuudessa paljon esillä olevan rajapyykin yli (esim. keskimääräinen palkka). Näissä tilanteissa voi tulla liikaa itsevarmuutta ja ajatuksia, että tiettyyn tuloluokkaan kuuluminen edellyttää tietynlaista asumista ja elämäntapaa varsinkin jos palkan nousun yhteydessä tittelilikin muuttuu manageriluokkaan. Mukaan tulee esimerkiksi enemmän ulkona syömistä, kun tienataan keskimääräistä enemmän, tai lisääntyvää ulkomaanmatkailua, kun vähemmän tienaava naapurin varastomieskin reissuaa eukkonsa kanssa joka vuosi. Vaatteetkin täytyy ostaa Prisman sijasta keskustan pienemmistä liikkeistä. Golfin ja laskettelun joutuu aloittamaan, kun käyntikortissa lukee Sales Manager, ja asiakkaita täytyy viihdyttää pitkin vuotta kentillä ja rinteissä.

Kavalia ansoja ovat isoja kertakustannuksia ja jatkuvia juoksevia kustannuksia aiheuttavat hankinnat. Autot, veneet ja moottoripyörät ovat mukavia laitteita, joiden hankintaan uppoaa mieltymyksistä riippuen pienempi tai suurempi pino setelirahoja. Vaikka laite hankittaisiin säästöillä velattomasti, kustannukset eivät lopu siihen vaan tasaisen arvonaleneman lisäksi omistajaa rasittaa niiden huoltoon, vakuutuksiin ja säilytykseen liittyvät kulut. Auton verot, rengaskulut ja muut käyttökustannukset saattavat yllättää ison maasturin hankkineen ei niin kovin iloisesti. Velalla ostettuna mukaan tulee luonnollisesti vielä rahoituskulut. Jos oma talous menisi jossain vaiheessa ihan sietokyvyn rajoille, downgreidaus tai jopa luopuminen näistä mukavuuksista kustannusten karsimiseksi voi olla henkisesti vaikeaa, sillä se olisi laajalle näkyvä merkki heikkoudesta.

Tulotasosta riippumatta kaikkia lapsiperheitä koskettaa lasten harrastusten kalleus. Mitään harrastamattomasta lapsesta on tullut nykyaikana säälittävä olio, eivätkä halvat harrastukset nauti suosiota - pelastusarmeijan ilmaisessa sählykerhossa kävijä joutuu takuuvarmasti koulukiusatuksi. Pitäisi olla ratsastusta, kiekkoilua, palloilua yms yms, joissa opitaan myöhemmässä elämässä tarvittavia välttämättömiä taitoja, jotka estävät oman jälkeläisen joutumista yhteiskunnan alimpiin kasteihin. Kaikessa harrastus- ja harjoittelupaikoille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet ja sitä myötä kustannukset nousevat jatkuvasti. Valmentamisen pitäisi olla ammattimaista ja olosuhteiden huippuluokkaa. Kun on saanut potkia palloa tekonurmella lämpimissä sisätiloissa, kurainen hiekkakenttä syksyn koleudessa ei tunnu junnusta hyvältä. Lasten harrastamisesta on tullut jollain tavalla pyhä asia, josta ei voi tinkiä, sillä se nähdään erittäin merkittävänä sijoituksena tulevaisuuteen. Pahimmassa tapauksessa harrastaminen vetää perheen talouden äärimmilleen ja aiheuttaa koko perheelle stressiä ajan riittävyydestä.

   "My life. My choices. My mistakes. My lessons. Not your business."
   "I hate other people letting rule my life. I just want to be happy."

Näitä näkee ihmisten viljelevän some-kanavillaan esittäen riippumattomuutta toisista ja toisten mielipiteistä, kun eletään vain omaa elämää. Yllättävän usein elämän sisältö on kuitenkin ympäristön määrittämää eikä oikeasti oman linjan kulkijoita ole kovin useita. Oletetut onnellisen elämän elementit ovat käytännössä samat kuin suurten massojen lottohaaveet eli hienot talot, autot ja vaatteet, kalliit harrastukset, eksoottiset matkat sekä uusimmat härpäkkeet jne. Some ruokkii aina vaan kiihtyvää kilpavarustelua, sillä kaikki haluavat laittaa saavutuksensa aiemmin nähtyjä paremmaksi. Käytettynä ostettu Toyota Corolla tai bussiretki Haaparannan Ikeaan eivät enää räjäytä pankkia, kun ne jukistetaan Facebookissa. Pitää pystyä parempaan, jotta oma asema mielikuvien kilpajuoksussa säilyy ja toivottavasti paranee.

Monesta asumiseen, liikkumiseen ja vapaa-aikaan liittyvästä asiasta ajatellaan, että ne kuuluu järjestää tietyllä tavalla ja tasolla koska muutkin niin tekevät, tulotasosta riippumatta. Tulojen kasvaessa tämän kaltaista painetta tuntuu tulevan koko ajan lisää. Työtön voi sanoa yhteistä ravintolailtaa tai matkaa ehdottavalle rahojen olevan loppu, mutta työssäkäyvä hyvätuloinen alkaa muiden silmissä vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä, jos kieltäytymisiä tulee liikaa. Vaikka en ole lukenut paljon psykologiaa, olen ymmärtänyt, että ihmisellä on halu kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi yhteisössä. Liian iso poikkeama yleisestä normista aiheuttaa yksilön ja yhteisön välille jonkin kummallisen ilmiön, joka alkaa erkaannuttamaan niitä toisistaan. Monesti tämä erkaantuminen tuntuu liian vaaralliselta ajatukselta ja vieraannuttavaa käyttäytymistä ei ylläpidetä vaan pyritään tekemään niin kuin muu yhteisö tekee.

Raha ja muut positiivisina ja tavoiteltavina pidetyt asiat voivat olla niin voimakkaita, että ne toimivat myös toiseen suuntaan. Kanadalainen tutkimus viittaa vahvasti siihen, että lottovoiton saaneen naapurusto alkaa elää kuten lottovoittajat konsanaan, vaikka omat tulot ja varallisuus pysyisivät täysin ennallaan. Muita huonommaksi ei haluta jäädä ja varakkuuden illuusioon halutaan itsekin uskoa, vaikka se saattaa johtaa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin.

Ympäristön paine, omat valinnat ja mielihalut sekä monet pienet (ja suuret) eri puolilta tulevat lisäkustannukset rapauttavat kyvyn laittaa rahaa säästöön ja sijoituksiin, jolloin se ensimmäinen askel tuottavan tai ainakin jollain tavalla arvonsa säilyttävän varallisuuden kartuttamiseksi jää ottamatta. Jos hyväksyttävä päämäärä on vain ja ainoastaan täydellinen taloudellinen riippumattomuus, kuten julkisuudessa usein puhutaan, se saattaa monesta tuntua täysin utopistiselta tavoitteelta, jota ei uskota koskaan saavutettavan. Tällöin parhaaksi vaihtoehdoksi voi valikoitua hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen, koska muutkin niin tekevät*. Normin mukaisen elämän varmistamisessa sekä muiden ihailun ja kunnioituksen lyhytnäköisessä tavoittelussa oravanpyörän kierrosluku saattaa monesti kasvaa, ja ajan mittaan myös mahdollisesta äkkipysähdyksestä aiheutuvien seurausten vakavuus lisääntyy.



* Suomalaisten säästämisaste on tällä hetkellä negatiivinen.

Varallisuustirkistelyä

Vauraus ja vauraaksi itsensä kokemisen ovat asioita, jotka vertautuvat henkilöä ympäröivään tasoon eli ovat enemmän tai vähemmän suhteellisia asioita. Keskiverron ja keskipalkkaisen työssäkäyvän suomalaisen varallisuus tarkoittaisi siirtymistä pohattaluokkaan, jos vertailukohta vaihdetaan esim. johonkin sopivaan Afrikan maahan, vaikka pohattaefekti olisi täysin poissa kuviosta arkisessa Suomi-elämässä. Samoin oma hyvällä tasolla oleva palkka tuntuisi vaatimattomalta ja nololta, jos lähipiiri tienaisi kaksi kertaa oman palkan verran.

Tilastokeskus julkisti eilen uutta tietoa suomalaisten varallisuudesta, joten vertailu muihin lajitovereihin on mahdollista uunituoreella vuoden 2016 datalla. Pääsanoma on, että suomalaisen kotitalouden nettovarallisuuden mediaani on 107.200 euroa ja keskiarvo 206.600 euroa. Kuten mediaanin ja keskiarvon erosta voidaan päätellä, on nettovarallisuusjakaumassa vielä pidempi häntä suurten varallisuuksien suuntaan kuin esim. palkkojen jakaumassa. Varakkaimman kymmenyksen hallinnassa onkin noin 47 % kaikesta nettovarallisuudesta. Heidän osuutensa kaikesta nettovarallisuudesta on kasvanut suht tasaisesti vuonna 1987 vallinneesta 37 %:n tasosta, kun kaikkien muiden osuus on pienentynyt vuodesta 1987.  Tämä ei suinkaan tarkoita varallisuuden vähenemistä muissa ryhmissä, vaan varallisuuden kasvun keskittymistä.

Varallisuuden kehittymistä voi arvioida tarkastelemalla eri ikäluokkien nettovarallisuuksia. Kun katsotaan ikäluokkia 25-34 v, 35-44,v ja 45-54 v, heidän nettovarallisuuksiensa mediaanit ovat 50 k€, 200 k€ ja 215 k€. Jos yksinkertaistetaan hieman ja arvataan heidän kaikkien aloittaneen työssäkäynnin 25 vuoden iässä, jolloin varallisuutta olisi ollut arviolta 10 k€, olisivat vuosittaiset nettovarallisuuksien kasvut 8 k€/v, 12.7 k€/v ja 8.2 k€/v, eli keskimäärin voitaisiin puhua varallisuuskasvusta hieman alle 10 k€/v. Kyse on näissä ikäryhmissä varmasti isolta osalta asuntolainojen takaisinmaksusta kertyvästä nettovarallisuudesta.

Pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja omistaa 41 % kaikista kotitalouksista,. Näitä omistavien kotitalouksien osuus kasvaa kotitalouden tulojen kasvaessa, ja suurituloisimmassa kymmenyksessä jo yli 70 %:lla on osakkeita tai rahastoja. Tulojen kasvaessa on enemmän mahdollisuuksia laittaa rahaa poikimaan sijoituksiin. Salkun koon mediaani on 5680 €, jossa kasvua 8 % kolmen vuoden aikana.

Kaikkia tietysti kiinnostaa oma sijoittuminen tilastossa. Omalla kohdallani jos olisin yhden hengen kotitalous, nimissäni oleva nettovarallisuus ylittäisi yhdeksännen kymmenyksen alarajan (315 k€) mutta parhaan kymmenyksen alaraja (485 k€) jäisi saavuttamatta eli kuuluisin siis kaikkien kotitalouksien yhdeksänneksi varakkaimpaan kymmenykseen. Kotitaloutena yltäisimme melko maltillisillakin epälikvidien omistusten arvostuksilla varakkaimpaan kymmenykseen (rajana 485 k€). Omassa ikäluokassa (35-44 v) kotitalouksien parhaaseen kymmenykseen pääsee vähän helpommin (raja 409 k€), mutta pääsyä tämän ikäryhmän varakkaimpaan 5 %:iin en uskalla luvata täysin varmaksi (rajana 565 k€), vaan sinne pääseminen saattaisi vaatia vähintäänkin melko optimistista omaisuuserien arvotusta.

Kuukausikatsaus 05/2018

Huhtikuun mukavan nousun jälkeen käyrät näyttivät ylöspäin aluksi myös toukokuussa. Kuun jälkimmäisellä puoliskolla salkun arvo kävi jo yli 199 k€:ssa, mutta 200 k€ ei vielä rikkoutunut. Sitten Mr. Market tajusi, että italialaiset olivat jo aiemmin keväällä viitanneet kintaalla EU:lle, eurolle ja budjettikurille, ja olivat äänestäneet mukavia asioita luvanneita puolueita, jotka vähät välittävät valtion julmetusta velkamäärästä eivätkä näe sen lisäpaisutusta juuri minkäänlaisena ongelmana. Tästä havahtumisesta seurannut kurssien lasku pudotti salkun arvoa useita tuhansia em. huippuarvosta.

Kuukauden viimeisen päivän tilanne ja vertailut edelliseen kuukauteen sekä puolen vuoden päähän menneisyyteen ovat seuraavat:

Kokonaisuutena nousua 2518,76 € eli prosentteina vähän vajaat 1 %. Käteisen määrä lasketteli osakeostojen ja tavanomaista suurempien muiden hankintojen takia.

Nordnetin pikkukauppakampanja oli tervetullut, mutta kampanjan pituus on tällä kertaa täysin onneton. Hyödynsin tilaisuutta ja lisäilin pieniä määriä salkussa jo olleita osakkeita. Kauppoja on tullut tässä kuussa sen verran, että kesäkuussa ollaan kaupankäyntitasolla 2.

Viime kuussa ostettu ja toukokuun alussa täydennetty Orion ei ainakaan vielä osoittautunut ihan täydeksi katastrofiksi. Oston jälkeisenä päivänä pahasti kyykännyt kurssi on sittemmin elpynyt ja alkuperäinen osto on aavistuksen miinuksella mutta täydennysosto jo plussalla.

Tämän vuoden pahin osinkoruuhka on jo takanapäin. Osinkorahoja on kilissyt tilille tähän mennessä 6184,59 € (brutto), ja Sharevillen valistunut arvaus loppuvuonna tulevista osingoista on 1580,92 €, josta noin puolet olisi Telian osingon toinen erä lokakuussa. Yleisesti en lainkaan pidä osingonmaksun ripottelusta moneen erään pitkin vuotta. Kyse on kuitenkin edellisen vuoden tuloksen jakamisesta, ja haluaisin saada minulle kuuluvat rahat käyttööni mahdollisimman nopeasti enkä vasta tuloksentekovuotta seuraavan vuoden viimeisinä päivinä, kuten esimerkiksi Cityconilla on tapana tehdä. Kyseessä on käytännössä osakkeenomistajilta pakolla otettava koroton laina. Eri asia olisi, jos kvartaalituloksista voitaisiin jakaa osinko samantien. Sitä kannattaisin lämpimästi.

Loppuun vielä kokonaiskuva projektin etenemisestä.

Enemmän veroja

Vasemmistopuolueet eivät tunnetusti katsele hyvällä omistajutta, varsinkaan arvopapereiden omistamista. Vasemmistoaktiivien kommenttien perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki pääomien kerryttämät tulot ovat heidän mielestään täysin oikeudettomia ja työvoiman selkänahasta vääryydellä revittyjä ansioita. Näin pääomien ei pitäisi tuottaa omistajilleen yhtään mitään, vaan kaikki hyöty pitäisi mennä palkatuille työntekijöille tai tulot pitäisi verottaa verokarhun kassaan. SDP jatkaa tällä linjalla esittämällä piensijoittajienkin kukkarolla käymistä. Pääomaveron nostaminen 30 %:sta lukemaan 32 % pudottaa po-tuloja (ei osingot) 10,000 € saavan käteen jäävään osuutta 200 eurolla eli 2.86 %.

Kun pääomatuloista veroihin menevä osuus nousee koko ajan ja on jo kolmanneksen luokkaa, aletaan olla tilanteessa, jossa sijoittamisen ja pääomatulojen pitkäjänteisen kerryttämisen aloittamisen mielekkyys voi vähitelleen tuntua kyseenalaiselta varsinkin pienituloisten kohdalla, jotka ovat tottuneet palkanmaksussaan reilusti pienempiin veroprosentteihin. Esitettyjen muutosten myötä ero on repeämässä yhä suuremmaksi. Tämä taas ei lainkaan kannusta tekemään töitä tulevien päivien taloudellisen tilanteen turvaamiseksi vaan pistämään kaiken kulutukseen sillä ajatusmallilla, että kyllä yhteiskunta pitää huolta omistaan vaikka keräämällä lisätuloja kiristämällä rikkaiden verotusta. Omalla kohdallani matka jatkuisi ennallaan valtion ottamasta lisäsiivusta huolimatta, mutta en tietenkään tervehtisi mahdollista korotusta kovin iloisesti.

SDP:n kantaa ehdotetuista sijoitustileistä en tiedä, mutta osinkotulojen kasvattamiseen sijoitusstrategiansa perustavat buy-and-hold -sijoittajat eivät hyödy esitetystä mallista yhtään mitään. Toisaalta luovutusvoittojen viivästytettyyn maksuun perustuva malli saattaa olla kannustamassa liialliseen riskinottoon. Tappioiden vähennyskelpoisuus vasta tilin lopetuksen yhteydessä on myös iso miinus. Näillä ehdoilla en hyppää tuohon mukaan, mutta joidenkin sijoitustyyliin sopii varmasti erittäin mainioisti.

Korkoa korolle - tuottojen vaihtelun vaikutus

Sijoittamisen ja pitkäaikaissäästämisen yhteydessä otetaan usein esille korkoa korolle -ilmiö, jolla perustellaan sijoittamisen kannattavuutta. Aihetta käsiteltiin mm. Downshiftaus - Elämän leppoistaminen -blogissa talvella. Laskelmissa käytetään yleensä yhtä ja samaa pitkäkestoista vuosittaista tuottoprosenttia, jolloin saadaan siistejä eksponentiaalisesti jyrkkeneviä tuottokäyriä. Valitettavasti tuollaisia vakaasti vuodesta toiseen samana pysyviä tuottoprosentteja löytyy ainoastaan S-Pankin käyttelytilistä, jonka korko on 0.01 %.

Koska yksi ja sama tuottoprosentti antaa laskelmissa vähän epärealistisen siistejä käyriä eikä ota huomioon vuosittaisten vaihteluiden vaikutusta lopputulokseen, tein pienen harjoituksen, jossa käytin vaihtelevaa vuosittaista tuottoa. Tarkastelu on luonnollisesti todellisuutta yksinkertaistava, mutta valintoja saa arvostella ja halutessaan vääntää niitä realistisemmaksi.

Määrittelin vuosituoton noudattamaan oheisen kuvan mukaista hieman epäsymmetristä jakaumaa, jossa tuoton odotusarvo on 5.02 %. Jokaisen vuoden tuotto noudattaa tätä jakaumaa eikä eri vuosien tuotot korreloi lainkaan keskenään.

Kuva 1: Vuosittaisen tuoton jakauma

Downshiftaus-blogin mukaisesti sijoittaja sijoittaa vuosittain 2000 € ostamalla arvopapereita vuoden ensimmäisenä kauppapäivänä hinnalla, joka on sama kuin edellisen vuoden päätöskurssi. Tätä tapahtuu 30 vuoden ajan, jonka jälkeen tarkastetaan salkun arvo.

Kuvassa 2 on esitetty valitusta tuottojakaumasta arvotut arvopapereiden tuotto-/muutosprosentit seuraaville noin 400 vuodelle.

Kuva 2: Vuosittaiset arvopapereiden hintojen muutosprosentit, jotka vedetty kuvan 1 jakaumasta.

Laskelmassa tarkastellaan yhteensä 7000 sijoittajaa, jotka aloittavat peräkkäisinä vuosina yksi kerrallaan ja sijoittavat täsmälleen samoihin arvopapereihin. Kuvassa 3 on esitetty kunkin sijoittajan salkun koko 30 vuoden sijoitusrupeaman jälkeen.

Kuva 3: Identtisellä tavalla sijoittaneiden henkilöiden sijoitussalkun koko aloitusvuoden funktiona.

Heti on nähtävissä, että loppusumma vaihtelee voimakkaasti aloitusvuoden mukaan riippuen siitä, millaiset tuottoprosentit ovat sattuneet tulemaan kunkin kohdalle. Näin huolimatta siitä, että tuottoprosentin odotusarvo oli jokaisen vuoden kohdalla edellä mainittu 5.02 %.

Vaihtelun havainnollistamiseksi loppusummien jakauma on esitetty kuvassa 4. Punaisella pystyviivalla on merkitty 30 vuoden aikana tehtyjen sijoitusten määrä. Huonoimmassa tapauksessa jonkun sijoittajan olisi kannattanut jättää rahat makaamaan tililleen, sillä lopputulos meni 30 vuoden aikana pakkaselle.

Kuva 4: Eri vuosina aloittaneiden sijoittajien loppusummien jakauma.

Viimeisessä kuvassa on huonoiten ja parhaiten menestyneiden sijoittajien omaisuuden kertyminen 30 vuoden sijoitusajan funktiona. Patjan sisään säästäneen kehityskäyrä on esitetty punaisella katkoviivalla.

Kuva 5: Simulaatiossa huonoiten ja parhaiten menestyneiden sijoittajien tuottokäyrät.

Huomionarvoista on, että simulaation huonoin oli vähän 10 vuoden jälkeen parhaiten menestynyttä edellä, mutta jakson loppupäähän sattuneet useat miinus-merkkiset vuodet vetivät lopputulosten jopa sukanvarteen säästänyttä huonommaksi. Onnekkain sijoittaja sai nauttia piiitkästä nousuputkesta.

Kuten mainittua, tässä esimerkissä yksinkertaistetaan asioita eivätkä mallit pidä välttämättä yhtä todellisuuden kanssa. Esimerkki kuvaa kuitenkin sitä, että sijoittamiseen liittyy myös satunnaisuutta, mikä voi johtaa hyvinkin erilaisiin lopputuloksiin.

Kuukausikatsaus 04/2018

Uusi kymmenluku on tänään ylitetty: salkku liikahti, ainakin omien tietojeni mukaan, ensimmäistä kertaa 190 k€:n paremmalle puolelle. Se on sitten eri asia, kuinka kauan näissä numeroissa ollaan ilman merkittäviä lisäostoja.

Muutenkin kulunut kuukausi oli erinomaisen hyvä. OMXHPI ylitti 10.000 pistettä ja osinkoja on tänä vuonna tullut bruttona 5.693,79 €, joista suurin osa huhtikuussa.

Oheisessa taulukossa on esitetty numeroina nykyhetki sekä tilanteet 1 kk ja 6 kk sitten.

Edelliseen kuukauteen verrattuna nousua on 4,88 %, ja 6 kk:n muutos on maltilliset 8,52 %.

Osakkeissa on tullut ihan kiva hyppy, joka selittyy kurssinousuilla ja tehdyillä lisäostoilla. Ostopuolella olivat mm. Nordea, Telia, Sampo sekä Orion, jota ostin päivää ennen kurssin romauttanutta tulosjulkistusta. Rahastopuolella tein yhden myynnin, kun kyllästyin erään korkorahaston junnaamiseen.

Muutamalle seuraavalle kuukaudelle onkin tiedossa poikkeuksellisen suurta rahanmenoa, joten uusien ostojen määrä voi olla pienempi tai sitten käteisen määrä hupenee.

Lopuksi kuukausittainen kokonaistilanne palkkeina.

Lisäys 1.5.2018: Kirjoitusvaiheessa jäi huomaamatta, että toinenkin merkkipaalu ohitettiin: koko roska ylitti ensimmäistä kertaa neljännesmiljoonan!

Orion Q1/2018 - Analyysi meni pieleen

Jossain aiemmassa kirjoituksessa mainitsin joskus muinoin omistaneeni Orionia, mutta myyneeni sen pois aivan liian aikaisin. Kevätosinkojen innoittamana päätin eilen palata Orioniin, sillä pitkä laskuputki oli arvaukseni mukaan tasaantumassa ja tulevan (eli hetki sitten julkistetun) osavuosikatsauksen ei pitänyt tuoda mitään järisyttävää uutta, joka ei olisi jo ollut hinnassa.

Kuinkas kävikään? Yllätystä tosiaan olikin luvassa ja kurssi niiasi aika reilusti ja juuri nyt eilinen ostos on yli 9 % pakkasella. Pahempaakin oli käsissä muutama minuutti tulosjulkistuksen jälkeen, mutta toivottavasti pahin (=ylireagointi?) olisi taittumassa. Vähän pomppuiselta vaikuttaa. Oma analyysini ei osunut ihan kohdalleen.

Puukaupparahat jäi saamatta

Ei ropissut omalle kohdalle, vaikka Kauppalehti näin kirjoittaakin.

Viimeisin puukauppa on ollut kyllä vireillä noin vuoden, mutta mennelle talvelle suunnitellut hakkuut eivät totetuneet. Sulan maan päälle satanut iso lumimäärä esti maan jäätymisen ja piti koneet pois metsistä. Omat hakattavat kohteet olivat maaperältään pehmeitä, eikä sinne ollut pitkään aikaan mitään asiaa. Vaikka lopputalvesta sinne olisi riittävän roudan puolesta saattanut päästäkin, odottavia kohteita oli voinut kertyä sen verran, että omille tiluksille ei ennätetty. Saldoksi jäi ainoastaan pienehkö puukaupan ennakkomaksu. Ehkä ensi talvena onnistuu. Tulevalle kesälle onkin tulossa jonkin verran kustannuksia, kun osallistun alueella toteutettavaan kasvulannoitukseen. Tarkoituksena olisi saada kasvua kiihtymään noin 5 hehtaarin alueella ensiharvennetussa männikössä. Terveyslannoitustakin (boori) olisi ollut tarjolla kuusikoille, mutta se on helppoa tehdä itse ja tarjottua helikopterilannoitusta merkittävästi edullisemmin. Toteutan sen siis itse, ja aineetkin on jo odottamassa vaatehuoneen nurkassa.

Verottajakin muisti esitäytetyllä veroilmoituksella. Isot linjat on silmäilty ja todettu olevan suunnilleen oikeaa kokoluokkaa. Tarkempi läpikäynti on vielä tekemättä. Palautusta olisi tulossa noin 500 €, joka koostuu lähes kokonaan edellä mainitun puukaupan ennakkomaksun ennakonpidätyksestä. Metsätalouden kulujen ja käyttämäni metsävähennyksen takia viime vuoden tulos oli alle 100 €, joten veroa tuli maksuun aika minimaalisesti. Uutena asiana, tai ainakin vasta nyt kiinnitin siihen ensimmäistä kertaa huomiota, oli metsätalouden tuloksesta tehtävä 5 %:n yrittäjävähennys. Parempana puukauppavuonna siitä tulee merkittävä summa kotiinpäin.

OSKL:n jäseneksi

Liityin eilen heräteostosluonteisesti Osakesäästäjien keskusliiton jäseneksi. Jäsenyys maksaa 34 euroa/vuosi, ja ehkä tärkeimmät syyt jäsenyyteen oli Viisas raha -lehti 10 kertaa vuodessa ja jäsenmaksun verovähennyskelpoisuus. Ihan kelpo etuja olisi tarjolla mm. Nordnetin ja Lynxin asiakkaille alempien kaupankäyntikulujen muodossa, mutta itse tulee (yleensä) tehtyä se pakollinen yksi Nordnet-kauppa kuukaudessa ja Lynxin asiakas en (ainakaan vielä) ole, joten nämä edut eivät kosketa minua.

Ensimmäinen vaikutelma OSKL:n sivustolla pyöriessä on vakava-asteinen pysähtyneisyys. Uutissivuilla on pienimuotoista toimintaa, mutta esim. blogiin on reilun parin vuoden aikana tullut yksi ainoa kirjoitus. Samoin keskustelualue vaikuttaa kaikkea muuta kuin aktiiviselta - viimeisin viesti sinne on jätetty jo lähes viikko sitten ja toiseksi uusin 2 vk 4 pv sitten! Kovin kiireellisissä asioissa ei kannata kääntyä OSKL-yhteisön puoleen.

Viisas raha -lehteä en ole aiemmin lukenut säännöllisesti, mutta olin vilkuillut jotain netistä saatavilla olevaa numeroa. Ikävä kyllä, kaikkia jo ilmestyneitä numeroita ei jäsenenäkään pääse selaamaan sähköisesti, vaikka muutamia suht vanhoja numeroita onkin katsottavissa. Lähempi tutustuminen ajankohtaisiin sisältöihin jää tulevaan aikaan, kun ensimmäinen paperilehti kolahtaa postiluukkuun.

Ainoa toinen maksullinen jäsenyys minulla on Veronmaksajain Keskusliiton suunnassa. Sieltä kannetaan postiluukkuuni Taloustaito-lehteä. Etujärjestön nimen mukaisesti siinä käsitellään varsinkin verotukseen liittyviä asioita mutta myös säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä. Puolenkymmentä kertaa olen myös käyttänyt hyväkseni jäsenille maksutonta veroneuvontaa.

Ai niin, maksulliseksi jäsenyydeksi pitää varmaan lukea myös diplomi-insinöörien ammattijärjestön jäsenyys, jonka kautta tulee kerran viikossa luettavaksi Talouselämä sekä Tekniikka&Talous, joista jälkimmäinen ei tosin käsittele henkilökohtaiseen säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä aiheita. Nyt kun on aloitettu niin mainitaan vielä, että tällä hetkellä metsätalouteen liittyvistä asioista luen Metsälehdestä. Tämän menin tilaamaan, kun sattui edullinen tarjous kohdalle. Tuleekohan lehtiä jo vähän liikaa?

Sijoituksia velkarahalla

Nordnetin lainalla siihen olisi nyt mahdollisuus. Lainapäätös 100.000 €:n lainasta oli saapunut viesteihin. Superluotto on myös aktivoitu ja sen vahvistusta odotetaan vielä. 

Ei polttele yhtään näpeissä, maltan odotella ostopaikkoja varsinkin kun kauppasodat uhkaavat sijoittajien mielenrauhaa ja huomenna (ja vähän pidemmänkin ajan päästä) saattaa saada halvemmalla kuin tänään.

Kuukausikatsaus 3/2018

Taas eletään (kuin) viimeistä päivää, joten on lyhyen yhteenvedon paikka.

Tilanne numeroina seuraavassa taulukossa.

Osakkeissa ja rahastoissa oli pientä pudotusta ja käteisen määrässä vähän kasvua. Kokonaisuutena päädyttiin noin 1000 euroa ja 0,43% miinukselle. Maaliskuun tilanne on osakkeiden osalta vähän ongelmallinen, sillä osinkojen irtoamisen vaikutus näkyy kursseissa, mutta rahat eivät vielä ole saapuneet tilille. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen tällainen tilanne on yhdeksän yhtiön kohdalla. Käteissarakkeen hyppyä selittää erityisesti Nordean maksama osinko. Kokonaisuuden kehittyminen vielä graafisessa muodossa:

Ostopuolella oli aika hiljaista, sillä tapahtumia oli ainoastaan yksi. Salkkuun tuli uutena yhtiönä Ramirent, joka perinteiseen tapaan on ennättänyt noin kolmen viikon aikana sukeltaa jo 13,04 % miinukselle. Ostoihin varautumista tapahtui Nordnetin luoton hakemisen muodossa, päätös saapunee lähiviikkoina.

Laitetaan vielä lopuksi Sharevillen käppyrä kehityksestä.

Kurssilaskuun varautumista

Velasta en ole koskaan tykännyt, sillä siitä on tullut tunne, että on kuin liian lyhyeen naruun kytketty koira, joka on jätetty pyörimään talon nurkalla vaikka kaikki mielenkiintoinen tapahtuu kauempana ja mieli tekisi juoksennella rajoituksetta. Tosin asuntolainan aikaan vararahastot ja puskurit olivat aika ohuet, ja kohtuullisen pieni ylimääräinen menokin olisi tehnyt tilanteesta vähintäänkin ahdistavan. Olen tainnut joskus itselleni vannoa, että sijoituksia teen ainostaan omilla rahoilla.

Nyt tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, että laitoin tänään Nordnetin luottohakemuksen postiin ajatuksena Superluoton käytön mahdollisuus sopivissa ostopaikoissa. Saa nähdä, myönnetäänkö minulle lainaa, mutta mahdollisen myönteisen päätöksen jälkeen tarkoitus ei ole hyökätä saman tien ostelemaan isosti kaikkea mahdollista. Sekään ei olisi huono vaihtoehto, mikäli lainan ehdot pysyisivät muuttumattomana eikä raju kurssilasku tiputtaisi lainoitusarvoja siten, että hankintoja joutusi myymään kovalla tappiolla. Korko ei nimittäin ole kovin paha ja osan korkoeuroista saa takaisin verovähennyksen kautta. Lähinnä ajatuksena on ehkä tehdä jotain pieniä liikkeitä ja pitää avoinna mahdollisuus panostaa ostoihin, mikäli kunnon korjausliike saadaan aikaiseksi. Käteiskassaa on jonkin verran odottelemassa mm. Norjan pankin tilillä, mutta luotosta olisi pieni lisä tilanteeseen, joissa isojen poikien neuvojen mukaan pitäisi ostaa kaksin käsin ja kaikella mahdollisella rahalla. Nähtäväksi jää, riittäisikö kantti toimia tuon ohjeen mukaisesti, jos tällainen tilanne koskaan eteen tulee.

Maaliskuun mietteitä

Isossa kuvassa lumen tulo alkaa jo ottamaan päähän ja osakkeissa matalapainetta.

Isot pojat alkoivat nokittelun suojatakseen omia takapihojaan ja seurauksena tietysti kurssilaskua. Tammikuussa kerroin Nordnetin osakkeiden ja rahastojen arvon kivunneet hieman yli 180 k€:oon. Tällä hetkellä Nordnet-kokonaisuuden hintalappu on aika tarkkaan 179 k€, vaikka tuossa välissä osakkeita on ostettu noin 5800 €:lla. Irtoavat osingotkin ovat pudottaneet salkun arvoa, mutta ainoastaan Tokmannin osinko on päätynyt tilille asti. Jotain viivettä näyttää olevan Nordnetin antamissa tapahtumissa ja saldoissa, sillä käteisen määrät kahdesta eri paikasta katsottuna ovat erilaiset.

Korjausliikettä ja parempia ostopaikkoja odotellessa hankinnat ovat olleet aika maltillisia. Ainoastaan yksi pieni osto maaliskuussa, sillä uutena yhtiönä salkkuun tuli Ramirent. Osingon irtoamisista aiheutuneita dippejä en ole tällä kertaa käyttänyt ostopaikkoina. Tällä hetkellä yhtiöitä salkussa 24 kappaletta plus tämä järkevää toimintaa loppuaikoinaan tehnyt konkurssiyhtiö Ahtium.

Taloussanomat kirjoitti Suomen vinossa olevasta ikärakenteesta, nuorten toimeentulotuesta ja huoltosuhteesta. Yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisten määrään nähden on jo nyt huomattavan korkea ja tilanne pahenee tulevina vuosina. Työikäisten nuoren osalta huolena on kasvava syrjäytyminen ja koulutuksen sekä työelämän ulkopuolella oleminen. Vaikka päättäjät vakuuttelevat, että sote-puljaukset pelastavat julkisen talouden ja että eläkevarat ovat riittäviä, ainakin omassa päässä herää epäilys tulevien ja yhä pienemmäksi joukoksi käyvien systeemin rahoittajien halusta ja kyvystä pitää nykyisen kaltaista rakennelmaa pystyssä. En näe muuta vaihtoehtoa kuin että julkisista varoista maksettavat palvelut sekä nettomääräiset etuudet, eläkkeet ja tuet huononevat saajien lukumäärän kasvaessa ja tarvittavien varojen keräämisessä olevien haasteiden takia. Tässä taas yksi motivaattori projektin jatkamiseksi.

Top 3 ostot

Olen yrittänyt noudattaa säännöllisiä ostoja, sillä en täysin luota itseni kohdalla ajoituksen täydelliseen onnistumiseen osakkeiden hankinnassa. Osakkeita on siis tullut ostettua pohjilta, huipuista ja niiden väliltä. Enpä kuitenkaan malttanut olla tarkastelematta kuinka yksittäiset osakkeiden ostoerät ovat parhaimmillaan tuottaneet, sillä vanha (ja parempi) Nordnet tämän tiedon vielä tarjoilee. Tässä kolmen kärki:

Yhtiö	Ostopäivä	Ostohinta	Tuotto
Stora Enso	18.11.2011	4,09 €	253,55 %
Stora Enso	13.9.2011	4,48 €	222,77 %
UPM	22.10.2012	8,86 €	213,66%

Laskennallinen vuosituotto osuu jokaisella haarukkaan 35-40 %.

Paljon huimempiin suorituksiin yltäneitä yhtiöitä löytyy, mutta niitä ei valitettavasti ole minun salkussani. Niiden poimiminen olisi vaatinut parempia ennustajan kykyjä ja tulin leikkikentille vasta, kun finassikriisin veret oli jo huuhdeltu lattioilta ja uusi nousu oli käynnissä, joten ihan parhaat paikat olivat jo menneet ohitse. Ei voi valittaa metsäyhtiöiden suoriutumisesta, vaikka keskikurssit ovat tietysti rutkasti yllä olevia lukuja korkeammat.

Kuukausikatsaus 2/2018

Helmikuun viimeisen päivän tilanne näyttää numeroina seuraavalle:

Pientä laskua viimeisessä sarakkeessa edelliseen kuukauteen verrattuna. Käteinen ja osakkeet kasvaneet, mutta rahastot pinentynyt reilusti. Syy rahastojen pienenemiseen on kyllästyminen erääseen korkorahastoon, joka jäi polkemaan paikoilleen. Se on myyty pois ja osa rahoista on jo tuhlattu osakkeisiin. Ostoja olivat Telia, Nordea ja Citycon. Maksuun tuli myös kohtuulliset summat veroa ja alv:n tilityksiä, jotka olivat olleet tähän saakka omilla tileillä. Taisi mennä muutama satanen myös omiin ja perheen harrastusvälineisiin. Alla kokonaiskehitys aikasarjana.

Osakekurssit putosivat alkukuussa aika reippaasti, ja moni julisti korjausliikkeen alkaneeksi. Korjausliike jäi aika vaisuksi ja OMXHPI taisi käydä pari päivää sitten yli 10.000:ssa. Oma salkku ei toipunut romahduksesta aivan yhtä hyvin, vaan jäi vähän laahaamaan. Sharevillen 1 kk:n käppyrät paljastavat tilanteen. Oikeastaan erkaantumista tapahtui aika paljon jo ennen isoa kurssiliikettä, syy on minulle epäselvä.

Kaikki mulle nyt heti!

Olen luonteeltani tylsyyttä kestävä ja pystyn tekemään pitkäänkin yksitoikkoista hommaa saavuttaakseni jonkin päämäärän tai lopputuloksen, kunhan päämäärä on edes jollain tavalla horisontissa. Voisi kuvitella, että pitkäjänteisyyteen ja tavoitteellisuuteen taipuvaiselle henkilölle sijoituspuuhastelu olisi oikein sopiva harrastus, mutta ajoittain tämä projekti tuntuu etenevän aivan liian hitaasti.

Liekö minuun tarttunut kaikki-mulle-nyt-heti -mentaliteettia, kun oma vauhti tuntuu välillä pelkältä matelulta ja tylsyydeltä. Yksi esimerkkitapaus, joka saa tuntemaan itseni pelkäksi surkimukseksi, on Tupe1982, joka voitti tuulipuku.fi:n äskettäisen sijoituskilpailun. Tupe1982 siis veivasi 20.000 €:n alkupäoman 4 kuukauden aikana lukemaan 452.000 €. Minulle tuo on aivan käsittämätön kasvu enkä edes pysty kuvittelemaan, kuinka tuo on onnistuttu tekemään. Arvelen, että riskiä on pitänyt ottaa jonkin verran, mikä olikin tavallista helpompaa kun kilpailussa sijoitettiin virtuaalirahaa. Menestystarinat antavat toisaalta uskoa ja motivaatiota pyrkimään eteenpäin, mutta toisaalta vertailu muihin voi olla kivuliasta.

Iso riski tietysti mahdollistaa suuret tuotot, mutta kaikki ei pääse nauttimaan niistä, sillä kaikki eivät yksinkertaisesti voi sijoittaa samalla tuottoisalla tavalla, ja riski realisoituu joidenkin kohdalla. Ikää alkaa olla itselläni sen verran, että riskipuolikin olisi syytä pitää mielessä. Uskallusta ei tällä hetkellä löytyisi laittaa riittäviä summia sellaisiin riskaabeleihin papereihin, jotka mahdollistaisivat nopeita ja suuria euromääräisiä voittoja. Rahat on siis laitettu kiinni enimmäkseen vakiintunutta liiketoimintaa harjoittaviin yhtiöihin. Perinteinen riskinhallintakeino olisi laittaa osakkeihin (100-ikä)% ja loput korkoihin. Tällä mittarilla mitattuna minulla on paljon riskiä, sillä osakkeet on minulla tuohon verrattuna erittäin reilussa ylipainossa, mutta hajautustakin tosin on paljon.

Piensijoittelu-urani alussa olin tyytyväinen, jos jostain sain satasen myyntivoiton kerran-pari kertaa vuodessa tai tonnin vuosiosingot. Ruokahalu tosin kasvaa syödessä ja nyt, sijoitusuransa alkupuolella olevia lainkaan väheksymättä, paluu 1000 €:n osinkoihin olisi tietysti jotain, mutta ei tuntuisi lainkaan hyvältä. Tavoite asettuu siis koko ajan korkeammalle ja rajapyykkien ylittyminen lämmittää vain hetken aikaa, kun mieleen asettuu jo seuraava tavoite. Kutsutaankohan tätä ahneudeksi?