Syyskuun katsaus - 09/2020

Forrest Gump arveli aikoinaan, ettei ole helppoa olla kuningas ("Must be hard being a king"), ja samaa pitää sanoa päättäjänä olemisesta nykyisessä taloustilanteessa. Joka puolelta sataa neuvoja niistä asioista, joita pitäisi tehdä, ja jos yhden tarpeet otat huomioon niin ilman jäänyt pahoittaa mielensä. Rahakirstu ammottaa tyhjyyttään samalla kun menot kasvavat reippaasti, ja velkaa pitää tehdä ensi vuonna yli 2000 euroa per kansalainen, jotta elämä saadaan pidettyä jollain tavalla kuosissa. Myös tulopuolelta saadaan uutisia, että verokertymä elokuun lopussa on 1,9 Mrd € pienempi kuin viime vuonna.

Myös uusien työpaikkojen syntymiselle pitäisi saada luotua edellytyksiä tilanteessa, jossa ollaan hieman napit vastakkain elinkeinoelämän kanssa ja jossa yrityksissä on tarpeeseen nähden luultavasti liian paljon työntekijöitä, joista ei kuitenkaan haluttaisi heti potkia pihalle vaan katsoa, päästäisikö kriisin yli edes jollain tavalla. Hallitusohjelmankaan kirjatuista asioista ei millään haluttaisi luopua, vaan kaikki tavoitteet pitäisi saada toteutettua.

Talouden ongelmien suuruuteen nähden hallituksen esittämät toimet tavoitteiden saavuttamiseksi vaikuttivat olevan hieman alimitoitettuja. Työllisyyttä lähdettiin parantamaan lisäämällä määrällisiä velvoitteita työn hakemiseen ja ilmastotavoitteita kohti pyritään kiristämällä turpeen verotusta ja antamalla verohelpotuksia työsuhdepyörille. Vaalikausi alkaa olla kohta puolivälissä ja kunnallisvaalit painavat päälle, joten vaikeiden päätösten tekeminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun seuraavissa vaaleissa pitäisi saada varmistettua mahdollisimman hyvä tulos. Minusta näyttää siltä, että nyt ei kyetä tekemään kovinkaan merkittäviä uudistuksia, vaan lääkkeenä on velan otto ja toive siitä, että veloista selvitään tulevaisuudessa. Oppositio haluaa kaataa hallitusta tekemällä välikysymyksiä, mutta taitaapa olla niin, että välikysymyksen takia hallitus kaatuu vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos olisin puoluejohtaja ja puolueeni sattuisi eduskuntavaalien jälkeen olemaan suurin puolue, niin ei paljon naurattaisi.

Tuntematon sotilas vuodelta 2017 kuuluu mielestäni luokkaan "Hyvät elokuvat", ja siinä näytelleitä herroja oli keskeisessä roolissa elokuvassa Metsäjätti, jonka kävin hiljattain katsomassa. Ihan OK elokuva, joka ajankohtaisuudellaan sopisi mainiosti vetämään vasemmiston kuntavaalivankkureita. Yritysjohdon toimet oli elokuvassa näytetty aika hämärinä, ja katsoja kyllä asettuu duunarin puolelle lähtökohtaisesti pahaa suuryritystä vastaan. Kyseessä on toki fiktiivinen tarina, mutta väkisin tulee mieleen erään ruotsalaisen valtiomiehen lausahdus: "Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.".

Syyskuussa tilastoitava omaisuus kasvoi 6.753€ ja kokonaisuus on tällä hetkellä arvoltaan 362.248 € eli nyt ollaan uudessa ATH-arvossa. Alkukuussa maksettu isohko veronpalautus innosti ostamaan osakkeita ja rahastoja vähän tavallista enemmän, ja ostoslistalla olivat rahatoista  Nordnet Indeksirahasto Suomi ja Ruotsi, Handelsbanken Eurooppa Indeksi, Handelsbanken USA Indeksi sekä osakkeista Aktia, Oriola, Sampo, Wärtsilä ja Fortum.

Pienet summat osinkoja maksoivat Wärtsilä ja Citycon, ja koko vuoden 2020 osinkokertymä on hieman alle 6000 €.

Omaisuuslajien määrät ja jakaumat seuraavassa:

Elokuun numerot ja mietteet - 08/2020

Aloitetaan numeroilla. Arvopaperi- ja käteissalkku kiitää lukemassa 355.495,21 €, joten nousua edelliseen kuukauteen tuli 3,54 %, joka euroina tarkoittaa n. 12.150 €. Euromääräisesti ihan kiva lukema, mutte kuten aiemmin tässä kuussa kirjoitin, osakesalkun toipuminen on ollut yleistä kurssikehitystä paljon vaisumpaa.

Parin päivän päästä tilille on tulossa veropalautusta ihan kiva summa, joten elokuussa kuluttelin tätä "ylimääräistä" tuloa vähän etukäteen ja osakeostoja tein euromääräisesti hieman tavanomaista enemmän. Ostoslistalla oli Fortum, UPM ja Sampo sekä Nordnet Indeksirahasto Suomi. 

 Osinkoa elokuussa maksoivat AT&T, Tieto ja Tokmanni. Koko vuoden osinkokertymä on tällä hetkellä 5760,51 € (brutto). 

UPM teki viime viikolla Suomen talouden ja työllisyyden kannalta kipeitä päätöksiä, kun Kaipolan tehtaan ovet pannaan säppiin. Pääministerikin äimisteli tilannetta kysymällä "Oliko pakko sulkea juuri nyt?". En tunne lukuja päätöksen takana, mutta varmaan taustalla on ihan oikeita liiketoiminnallisia perusteita eikä kyseessä ole puhdas näpäytys vasemmistohallitukselle. Toisaalta tj. Pesonen laukoi kovaa tekstiä teollisuustuotannon kustannuksista ja verorasituksesta. 

Vanha herra Erkki Tuomioja ennätti ehdottamaan, että valtion pitäisi ostaa tehdas ja alkaa pyörittää paperibisnestä. Ihan käypäinen ehdotus, mutta jos kyseessä on hyvin tuottavasta yksiköstä niin miksi ostajan täytyy olla valtio eikä esim. sen kannattavuutta hehkuttanut ja sulkemista kovimmin kritisoinut ay-liike. Lakkokassojen kartuttamisen sijaan esimerkiksi Kojamosta ammattijärjestöille verottomina osinkoina tulleita yli 180 miljoonaa euroa voisi käyttää ensin yhteiseksi hyväksi ja pitkässä juoksussa entistä nopeampaan lakkokassan kerryttämiseen. Liekö tehdas oikeasti myynnissä, koska lopetuksella leikkautuu kapasiteettia ylituotannosta kärsivältä alalta, mikä tekee jäljelle jääneet sanomalehtipaperitehtaat entistä kannattavammaksi. 

Joka tapauksessa on vakavan pohdinnan paikka löytää keinoja, joilla mahdollisten seuraavien sulkemissuunnitelmien yhteydessä valinta ei osuisi Suomeen ja joilla lopetusten sijaan kehitys saataisiin käännettyä jopa investoinneiksi. Ensi hätään saattaisi auttaa vasemmiston ehdotus irtisanomisten tekemininen nykyistä vaikeammaksi, mutta silloin toisessa vaakakupissa on työllistämis- ja investointihalujen aleneminen.

Irtisanomisuutisten yhteydessä A-Talkissa oli hallituksen ja opposition välillä keskustelua taloudesta ja työllisyydestä. Kokoomus muistuttaa työpaikkojen luomisen tarpeesta ja hallitus sanoo toimenpiteiden tulevan aikanaan. Yllättävän pitkään hallituksella kestää kantti pitää asiaa niin sanotusti levällään. Toisaalta ainakin itse koen, että kokoomuksen oppositiopolitiikasta puuttuu tällä hetkellä paras terä, kun heidän tarjoamansa vaihtoehto ja viesti oman linjan paremmuudesta jäävät vähän muun poliittisen kohinan katveeseen.

Irtisanomiset, tehtaiden lopettamiset ja uutisoinnit johdon palkoista ja yhtiöiden maksamista osingoista ruokkivat vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien välillä. Nyt Yle usuttaa palkkatyöläisiä toisiaan vastaan, kun uutisoi asiantuntijoiden vähimmilläänkin tienaavan sen mitä duunari saa. Unohtuu mainita, että moni ns. asiantuntija on työssään kiinni illat ja viikonloput, lomalla (jos sinne onnistuu pääsemään) pitää olla valmiudessa hoitaa akuutteja asioita, ylitöitä tehdään oletusarvoisesti eikä niistä makseta ja kaiken kukkuraksi vastuu painaa ankarasti hartioilla. Vaikka palkka on usein korkeampi kuin "duunarilla", nopeasti jyrkkenevä progressio pitää huolen siitä, ettei ero nettopalkassa välttämättä ole lisääntyneen epämukavuuden väärti. Ainakin minun mielestäni lisääntyneestä vastuusta ja asiantuntemuksesta tuleekin maksaa sen mukaan, minkä arvoista kyseinen työpanos on työnantajalle. Toistaiseksi sen on todettu olevan keskimäärin ns duunarityötä arvokkaampaa, mutta tilanteethan voivat muutta hyvinkin nopeasti.

Alisuorittajat haraa vastaan

Kurssien palautumista lopputalven koronashokista on hehkutettu, kiitelty ja ihmetelty. Moni ajoittamisessa onnistunut on tehty isot tuotot, ja pitkäjänteisillä Suomi-indeksiin sijoittaneilla vanhatkin sijoitukset ovat palauttaneet arvonsa alkuvuoden lukemiin:

 

OMXHPI 1.1.-17.8.2020

Vaan miten on blogin kirjoittajan salkku? Se kangertaa tiukasti kurssinousua vastaan, ja kurssinotkahduksesta tehdyistä ostoista huolimatta ollaan tukevasti tammikuun alun tasoa reilusti alempana. OMXHPI on vain aavistuksen pakkasella alkuvuoden arvoon verrattuna, mutta meikäläisellä salkku tykittää miinusta lukemassa -7.39 % ainakin mikäli uskomme Nordnetin laskemaa arvoa. Liekö Nordnetin lukuihin vielä laskettu mukaan osinkotuotot? Toivottavasti ei.

Syy tähän toipumisen hitauteen on eläkeläissijoittajan allokaatio, jossa 5 suurinta sijotusta ovat tällä hetkellä Nordea, Telia, Sampo, Fortum ja Tokmanni. Näistä ainoastaan Tokmanni on pysynyt yleisen suomalaisen kurssikehityksen perässä. Muut ovat alisuoriutuneet enemmän tai vähemmän surkeasti.

-----------------------------------------------------------------------------------

 

-----------------------------------------------------------------------------------

 -----------------------------------------------------------------------------------

 

-----------------------------------------------------------------------------------

 

 

Nordea (-6,45 %) on edes yrittänyt pysyä indeksin perässä mutta vähän hitaasti. Telia (-14,78 %) ei maaliskuussa ottanut pitkäaikaisia pahoja iskuja mutta sen tekeminen on ollut tasaista junnaamista ja nyt näyttää siltä että se on jo luovuttanut, kun viimeisen kuukauden ajan hinta on tippunut samaa vauhtia kuin indeksi on noussut. Sampo (-16,99 %) ja Fortum (-19,18 %) näyttävät puuskuttavan pahasti ja ovat jo ratakierroksen muita perässä. Ainoa valopilkku on viidestä suurimmasta pienin (Tokmanni, +20,29%), joka on puskenut tiukasti eteenpäin, vaikkakin parhaat voimat on jo käytetty ja suunta on jo loivasti alaspäin.

Kyllästyttää tämä sijoittaminen.

Kesäraportti - 07/2020

Suoraan asiaan. Tilastoitava omaisuus kasvoi tässä kuussa 10.530 €:lla lomarahojen ja osakekurssien yleisen nousun takia. Palautuminen koronapudotuksesta on ollut ripeää, mutta vielä ollaan reilusti (n. 15 k€) koronaa edeltäneestä ATH-arvosta.

Osakeostoihin meni heinäkuussa noin 1500 €. Osinkoja ei heinäkuussa maksanut mikään salkkuni yhtiöistä.Osinkoja on tänä vuonna kertynyt 5.200 €. Loppuvuoden tilanne on niin hämärä, että en ole edes yrittänyt arvioida koko vuoden kertymää.

Kesäloma on päässyt kunnolla vauhtiin, ja toiminta on ollut aika aktiivista. Matkailua tai perinteisiä loma-aktiviteetteja ei ole tullut harjoitettua kovin paljoa, mutta aika on kulunut mukavasti metsänhoitotöissä ja nyt viime päivinä marjoja keräten. Varsinainen palkkatyö oli koko alkuvuoden aika kuluttavaa, joten sen vastapainoksi lomapuuhat ovat olleet erittäin mukavia ja palkitsevia. Loman aikana juuri tuon yllä mainitun kuluttavuuden sekä hektisyyden ja tulospaineiden takia mieleen on hiipinyt ajatus, että voisiko alkaa tehdä jotain muuta enemmän omista lähtökohdista aluksi vaikka erittäin pienimuotoisesti.

Elvytystä Eurooppaan

Noniin, elpymispaketti on viimein saatu kasaan ja neuvottelijat pääsevät nukkumaan.

Ensin hyvät uutiset. EU:n yhtenäisyys on saatu pelastettua ja euro pidettyä kasassa. Ainakin toistaiseksi.

Sitten huonot uutiset: 1) Nyt on virallisesti avattu EU:n sisällä yhteisvastuullisuuden ja rahansiirtojen käytäntö, ja kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan, ja 2) Suomen taloudelliset vastuut ja velkataakka kasvavat voimakkaasti ja vievät liikkumavaraa kaikessa päätöksenteossa.

Kun seuraa aiheeseen liittyviä kommentteja, kukaan ei oikein ole tyytyväinen lopputulokseen. Lähtökohta oli kaikkien tiedossa jo etukäteen ja nyt kukaan ei todellakaan odottanut, että ”me tienataan tällä”. Nettomaksua tulee HS:n arvion mukaan edelleen 3,4 mrd€*, vaikka neuvottelujen aikana Suomen maksuosuutta saatiin vähän pienemmäksi. Toivottavasti tämä ja muiden maksamat rahat piristävät nettosaajien talouksia sen verran, että positiivisia vaikutuksia valuu Suomeenkin, sillä juuri tämä on ollut keskeinen argumentti paketin puolesta. 

Eniten ihmetystä herättää, että koko ajatus elpymispaketista lanseerattiin koronan negatiivisten vaikutusten kompensointiin, mutta jakoperusteet ovat jotain ihan muuta kuin koronaperusteisia. Myös rahan jakaminen alkaa koronavaikutusten torjunnan kannalta yllättävän pitkän ajan kuluttua eli ensi vuonna.

Toisekseen en ole ihan vakuuttunut siitä, että jaettava raha ohjautuu kohteisiin, joilla saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Vaikka en tiedä avustusten jakoperusteista vielä mitään, ainakin jonkinlaisena vaarana on, että avustusrahoilla päädytään tekemään lumetoimintaa, joka pahimmillaan johtaa kalliisti ylläpidettäviin rakenteisiin ja infraan, joten tilanne avustusten loputtua on entistä vaikeampi. Varsinkin avustuksina jaettavilla rahoilla on tämä vaara - lainarahan käytössä joutuu toivottavasti miettimään panostuksen järkevyyttä, ellei moraalikato ole edennyt niin pitkälle, että asialla ei ole enää mitään väliä.

Elvytyspaketin äänekkäimmät kannattajat olivat Saksa, Ranska ja Italia. Arvopaperin kommentoijan mukaan taustalla on Saksan ja Ranskan huoli Italian taloudesta sen suuren velkamäärän takia, sillä Saksan ja Ranskan rahoituslaitoksilla on kasamäärin Italian velkapapereita samalla, kun EKP:n kädet alkaa Italian suhteen olla sidotut. Elvytyspaketti ei sinänsä pelasta Italian tilannetta, mutta antaa markkinoille viestin, että EU-maat pelastavat jatkossakin Italian yhteisvastuullisesti. Korkoero Saksan ja Italian lainojen välillä painukin kommentoijan mukaan pienimmilleen pitkään aikaan. Mikäänhän ei takaa, että paketti olisi kooltaan riittävä, jotta saataisiin pidempiaikainen ratkaisu. Mikäli osoittautuu, että vähän ajan kuluttua tarvitaankin vielä lisäpaketti, rahoitusneuvottelut ja EU:n yhtenäisyyden turvaaminen on pari astetta vaikeampaa.

Omat näkemykseni ovat täysin maallikkomielipiteitä, jotka ovat muodostuneet valtamediaa seuraamalla ja "yleisen elämänkokemuksen pohjalta", mutta fiilikset elvytyspaketin suhteen ovat erittäin kaksijakoiset. Jokin mekanismi vaikeuksissa olevien maiden tukemiseen on positiivista, mutta yhteisvastuullisuuden ja maalta toiselle tapahtuvien rahansiirtojen kanssa minulla on vielä paljon sulateltavaa. Varmaa on, että talouskriisejä tulee ja menee, mutta näyttää siltä, että koko ajan ongelmien laajuus kasvaa ja korttitalon pitäminen pystyssä on entistä vaikeampaa, kun käytettävissä on suppeneva, monimutkaisempi ja perussopimusten rajoja aina vaan enemmän ja enemmän koetteleva keinovalikoina.

* Summa korjattu aiemmasta, joka oli 7 vuoden ajanjakson nettomaksu.

Kesäkuun vähäiset tapahtumat - 06/2020

Kuukausi on jälleen taputeltu ja on aika  vetää asiat yhteen.

Politiikan jäähdyttelyosastolla ollut Matti Vanhanen kiskottiin päivänpolitiikan keskiöön, vaikka heti Kulmunin eron jälkeen mies vaikutti vähintäänkin vastahakoiselta. Mutta kun Keskusta tarvitsi ja Kulmuni pyysi, niin Matti uhrautui ja suostui. Jonkinlaista ristivetoa tuntuu jo olevan Marinin ja Vanhasen välillä, kun toinen puhuu sopeutustoimista ja toinen on sitä mieltä, että vielä ei ole tämän pohdinnan aika.

Vähän saa taas ihmetellä, miten on päädytty tilanteeseen, että ministeri joutuu eroamaan tuollaisen asian takia. Luulisi jokaiselle kyseisessä talossa työskentelevälle olevan selvää, että ihan kaikessa, varsinkin osto- ja suhdetoiminnassa, täytyy olla ylivarovainen. Muussa tapauksessa vastustajat pääsevät käyttämään pienimpiäkin virheitä häikäilemättä hyväkseen. Julki tulleiden sähköpostikeskustelujen mukaan Kulmunin avustaja ei ole ihan syytön ministerin ajautumiseen tähän "ansaan".

Tämä kuukausi oli kaupankäynnin osalta hiljainen. Aikakirjoihin jäi ainoistaan yksi osto: Fortumia 30 kpl.

Osinkoja kertyi kesäkuussa bruttona 1678,50 euroa pitkälti Sammon ja Tokmannin ansiosta. Kokonaisuutena tämä vuosi jäänee historiaan pahana osinkonotkahduksena. Tämän päivän tilanne ja vertailu aiempiin vuosiin näkyy oheisessa kuvassa.

Tilastoitava varallisuus kasvoi tässä kuussa noin 1730 €. Osake- ja rahastosalkussa liikkeet olivat pieniä, joten nousu johtui pääosin käteisvarojen kasvusta (palkka ja osingot).

Korona on laittanut talouden ja työllisyyden uuteen moodiin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että lomautuksia tai muuta sopeutusta ei ihan akuutisti ole näköpiirissä, mutta toimialasta johtuen tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt mielessä on lähinnä kesäloman aloitus, johon on vielä hetki. 

Verosuunnittelu meni viime vuonna pahasti mönkään, mikä näkyy reilusti normaalia suurempana veronpalautuksena (lähes 3000 €). Veronpalautuksen maksupäivä oli tällä kertaa pitkään täysi mysteeri, mutta viimein eilen tulleen verotuspäätöksen myötä selvisi, että rahat tulee tilille syyskuussa. Heinäkuussa olisi myös tulossa hieman tuhdimpi tili lomarahojen myötä.

Nousua toukokuussa - Yhteenveto 05/2020

Toukokuun tilinpäätös tulee tällä kertaa päivän myöhässä, sillä koko viikonloppu kului sivutuloprojektiin liittyivissä töissä eikä numeroiden pyörittely ollut päällimmäisenä mielessä. Korjataan tilanne nyt vaikkakin joudun koostamaan luvut kesäkuun 1. päivän tiedoilla.

Koronan aiheuttaman ensishokin jälkeinen elpyminen jatkuu ripeänä, ja kuukauden ainana nousua tuli euroilla mitattuna noin 15100 €, mikä prosentteina tarkoittaa lukemaa 4,79 %. Koko salkun arvo on samassa lukemassa kuin jossain vaiheessa viime vuoden syyskuussa. Toki sinne on koko ajan työnnetty uutta rahaa palkka- ja osinkotuloista.

Osikotuloja kertyi toukokuussa noin 1250 €, ja koko vuoden kertymä on noin 3500 €. Viime vuonna samaan aikaan osinkoja oli ropissut 8200 €.

Osinkoja ja palkkatuloja tuli käytettyä ostoihin 3200 €. Ostoslistalla olivat Sampo, Nordea, Wärtsilä, Fortum ja Oriola sekä rahastopuolella Nordnet Indeksirahasto Suomi. Pieniä kauppoja kaikki.

Ostojen kiihdyttämiseen ei kurssinousun takia ole ole valtavia haluja, sillä en ole ihan varma, että koronakurimus olisi jo voitettu. Sen sijaan alkaa tuntua, että elvytysrahat ja tuet eri puolella maailmaa puhaltavat nyt vauhdilla ilmaa osakekuplaan.Mahdollisesti tuleva toinen korona-aalto ja siitä tulevat uudet rajoitteet voivat päästää ilmat pihalle taas hyvin nopeasti. Näillä näkymin jatkan ostoja, mutta maltilla. Toivottavasti.

Varallisuuden jakaumassa ei edelleenkään merkittäviä muutoksia, kun mitään radikaaleja liikkeitä en ole salkussa tehnyt.

Kaulaa myöten velkasuossa?

Hallitukset ja keskuspankit ympäri maailmaa yrittävät pelastaa taloutta ja työpaikkoja massiivislla elvytyspaketeilla ja apuohjelmilla, joita on rustattu kasaan pikavauhtia, jotta koronan aiheuttamia vaurioita saadaan pysymään mahdollismman pieninä. Suomessa hallitus ja oppositio löysivät päälinjoja koskevan yhteisen sävelen yllättävän helposti, mutta yksityiskohdista ollaan oltu eri mieltä. Joka tapauksessa elvyttäminen joudutaan tekemään velkarahalla, ja ennusteissa velka suhteessa BKT:hen uhkaa nousta haarukkaan 80-100 %, joka menneinä vuosina kertoi aivan jostain muusta kuin hyvästä taloudenpidosta, mutta josta nykyoloissa näyttää tulevan normaali ja täysin hyväksyttävä velkaantumistaso ainakin länsimaissa.

En lähtökohtaisesti vastusta yritysten ja työpaikkojen säilymisen tukemista poikkeuksellisissa oloissa, mutta tarvittavat summat ovat sen verran isoja, että riskitasot alkavat olla jo aika korkealla. Tavallisin mittari velkaantumisen mittaamisen on velan määrä suhteessä BKT:hen. Se on Suomen lähihistoriassa käyttäytynyt nousujohteisesti niin, että ns. hyvinä aikoina toimeliaisuus, tuottavuus ja vähentynyt velanoton tarve ovat painaneet käytän laskuun, kun taas uuden kriisin takia on rikottu uusia ennätyksiä. Toki korkotasot ja muut velkaehdot ovat myös muuttuneet. Siinä kun hallitus 90-luvun alussa joutui lakki kourassa kiertämään luotonantajien luona nöyristelemässä ja lupaamassa tiukkoja säästötoimia velan saannin vakuudeksi, voi nykyinen hallitus nojata luottavaisesti siihen, että kymmenienkin miljardien toimet voidaan hoitaa kätevästi velkarahalla, joka ainakin toistaiseksi on vielä kohtuuhintaista.

https://yle.fi/uutiset/3-11312389 (Suomi velkaantuu kymmenillä mirjardeilla. Kenelle lasku lankeaa?)

Onko velanotosta tullut jo liian helppo ratkaisu asioiden hoitamiseen ja kuinka kauan sitä voidaan jatkaa, kun velkasuhteen pitkäaikainen trendi ja varsinkin tulevien vuosien ennuste näyttää olevan kasvussa? Vasemmalta ja oikealta ja edestä ja takaa huudetaan kovaan ääneen, että mitä toimenpiteitä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä ei missään tapauksessa saa tehdä. Ja kriisitilanteissa ainoaksi vaihtoehdoksi viiden tai kuuden puolueen hallituksille jää vallitsevan tilanteen ylläpitäminen velkarahalla, johon kaikki taloudenhoito näyttää nykyään perustuvan.

Oman lisämausteensa meille tuo oman talouden pelastamisen lisäksi euron pelastaminen. Kreikka saatiin jotenkin jaloilleen, mutta seuraavana listalla on nyt Italia, jonka tilanteesta ollaan oltu huolissaan jo pitkään. Lyhyen aikavälin ratkaisuksi on nostettu velalla rakennettava 500 mrd€:n elvyttelyrahasto, josta rahaa jaetaan tarvitseville maille avustuksina. Ja näin oltaisiinkin tilanteessa, jossa selvää setelirahaa siirtyy valtiolta toiselle, vaikka jakoreitti yritetään häivyttää komission kautta tapahtuvaksi. Mikä huolestuttavinta, Italialla itsellään näyttäisi olevan hyvin vähän halua ja kykyä laittaa asioita muulla tavalla kuntoon, kun puoluekenttä on hajallaan ja siellä on monenlaista näkemystä asiasta. Enemmänkin vaikuttaa siltä, että muut euromaat saavat piilouhkailuja tulevasta kaaoksesta, mikäli raha-apua ei tule. Tämä on tosin vain kirjoittajan henkilökohtainen tulkinta.


Jätän siedettävän velkatason määrittelemisen talouden asiantuntijoille, mutta kaikille on selvää, että kasvava velkariippuvuus kaventaa liikkumavaraa ja lisää riskejä nyt ja tulevaisuudessa. Kuvainnollisesti kun 90-luvun alussa hallitus oli selkä seinää vasten isoja poikien kanssa pokeripöydässä, panoksena oli rahat, auto ja kesämökki, niin finanssi- ja Kreikka-kriisien aikaan pöydällä oli edellisten lisäksi talo ja sijoitusasunto. Tämän kevään pelikierroksella joudutaan pöytään laittamaan oman omaisuuden lisäksi velkarahaa. Ja kädessä on täälläkin kertaa vain kaksi paria.

Vappukatsaus - 04/2020

Veret seisauttavan maaliskuun jälkeen lukemat ovat palautuneet pohjilta hieman ylemmälle tasolle. Käänteet ovat olleet sen verran vauhdikkaita, että jos hattu ei kiivaimman laskun aikaan meinannut pysyä päässä niin lähes sama tilanne on ollut viime aikoina toiseen suuntaan. Isot ja pienet yritykset huutaa kurkku suorana vaikeaa tilannettaan, kulutus- ja investointikysyntä on matalapaineessa ja ekonomistit manaa kaikkien aikojen lamaa tulevaksi. Kaikesta tästä huolimatta kurssit on Helsingissä pakkasella ainoastaan noin 8 %  vuoden takaiseen verrattuna. Liekö niin, että rahaa on pumpattu maailmalle niin paljon, että pitkään aikaan pahimmat synkät näkymät ei paljon paina.

Mutta sitten oman salkun numerot. Jos unohdetaan noin vuoden takainen kertaluontoinen puun myyntitulo, tässä kuussa tuli ennätyksellinen euromääräinen nousu eli noin 22.000 euroa. Salkun koko on tällä hetkellä noin 316 k€, joka on melkein sama lukema kuin tasan vuosi sitten.

Tavoitteena on ollut ostaa isosti kurssien ollessa matalalla, mutta jyrkimmän laskun aikana ei uskaltanut vielä panostaa, kun ajattelin, että jatkossa saa halvemmalla. Sitten hinnat jo lähtikin nousuun ja jäin hölmönä katsomaan, että tässäkö tämä nyt oli. Ostoja kuitenkin tein huhtikuussa 2150 eurolla, ja salkkuun tuli lisättyä Fortumia, Sampoa sekä uutena yhtiönä Wärtsilää.

Osinkoja tuli huhtikuussa yhteensä 1986 euroa (brutto). Kaikkiaan osinkovuosi on erittäin hämärä peruttujen ja ehdollisten osinkoesitysten takia, ja tilanne on tällaiselle osinkosijoittajaksi lukevalle henkilölle tilanne on huono.

Toukokuulle on suunniteltu päätehakattujen alojen uudistaminen, joten tiedossa on kurssien tiirailun lomassa myös reippailua ulkoilmassa. Jatkohommina onkin sitten heinän ja muun kasvuston hävittäminen pois haittaamasta taimien kasvua. Edelliset istutusalat ovatkin jo päässeet sellaisiin mittoihin, että ympärillä kasvava heinä ja horsma ei enää aiheuta peruuttamatonta haittaa. Muuta puuhaa kyllä riittää ja niitä innokkaasti odottelen, jos vaikka pystyisi touko-kesäkuussa pitämään talviloman, joka on vielä toistaiseksi pitämättä.

Ottaisiko vapun kunniaksi lasillisen simaa, joka ei tosin ole vielä ihan valmista.

Salkussa matalapainetta - Kuukausikatsaus 03/2020

Sijoitusilmastossa on viime aikoina ollut lievää matalapainetta. Jopa siinä määrin, että Kauppalehdessä on alettu mainostaa melatoniinia huolestuneiden sijoittajien nukahtamisvaikeuksiin.

Koronaviruksen leviämisestä oli selkeitä merkkejä jo helmikuussa, mutta paniikki pääsi valloilleen vasta maaliskuussa, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että leviämistä ei saada pehmeillä toimilla ja käsiä pesemällä aisoihin. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa yritykset pitää saada pysymään pystyssä melkein hinnalla millä hyvänsä. Ennen sadan miljoonan lisäkulun ujuttaminen budjettiin vaati lähes yliluonnollisia kykyjä, mutta nyt on piikki auki eikä miljardien perään katsota kovin tarkasti. Maallikkonäkemykseni mukaan tilanne on kyllä vakava, ja ilmaan on heitetty ennusteita talouden täydellisestä romahtamisesta ja innokkaimmat maalailee kuvia ihmiskunnasta elämässä Mad Maxin tai Ilmestyskirjan maailmassa. Parhaassakin tapauksessa, eli jos virus saadaan pikaisesti aisoihin, kriisin hoitaminen maksaa lyhyellä aikavälillä vähintään kymmeniä miljardeja ja/tai työpaikkoja menetetään tuhansittain. Toipuminen ja kertyneen laskun maksaminen ei tapahdu kädenkäänteessä eikä ilman pahoja rutinoita yhteiskunnan rattaissa. Hyvinvointiyhteiskuntamme nykyinen palvelutaso ei tule olemaan suhteessa jatkossa käytettävissä oleviin resursseihin, ja veikkaanpa, että palveluiden karsimista ja verojen korotuksia tullaan näkemään tulevina vuosina. Tähän suhteutettuna tuntuu lähes käsittämättömältä, että kolulaisen yhdestä päivittäisestä saamatta jääneestä ateriasta nousee somessa järkyttävä myrsky.

Oma salkkuni ei valitettavasti ollut immuuni romahdukselle vaan osakkeet lasketteli samaa tahtia indeksien kanssa. Suurehko käteispaino on vaimentanut pudotusprosentteja, mutta euromääräisesti on tultu alas kohtuullisen suuria lukemia. Käteiskassaa painoi vielä maaliskuun alussa verottajalle tilitetty arvonlisävero (noin 9000 €).

Mitään henkistä häiriytymistä en ole itsessäni havainnut ja yöni olen nukkunut kuten ennenkin eli kohtuullisen hyvin. Pieni sijoitusstrategian kyseenalaistaminen on noussut esiin (olisiko pitänyt tai pitäsikö myydä), mutta en ole lähtenyt myynteihin, vaan olen jatkanut ostoja entiseen malliin halvemmalla hintatasolla. Ostoslistalla on ollut ainakin Sampo, Telia ja UPM.

Pandemian vaikutus osinkojen maksuun (lykkääntyminen ja osinkoesitysten perumiset) harmittaa, mutta ymmärrän kyllä ettei kassaa kannata tyhjentää, jos tulevaisuus näyttää epävarmalta ja synkältä. Eiköhän tilille joitain roposia kilahtele syksyyn mennessä. Pienet summat on tullut jo Cityconilta ja Outotecilta.

Joskus aiemmassa kirjotuksessa pohdiskelin kevyesti, millaisia vaikutuksia talouteen tulisi, jos iso osa ihmisiä alkaisi itseni lailla säästää aktiivisesti ja minimoisi "turhaa" kulutustaan. Vaikka kulutushaluja olisikin, nyt monet mahdollisuudet ovat sulkeutuneet valtiovallan määräyksestä ja tämä on iskenyt erityisen nopeasti ravintola-, matkailu- ja viihdepalveluita tarjoaviin yrityksiin. Lisääntyvät tiedot yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saavat ihmiset luonnollisesti varovaisemmiksi rahankäyttäjiksi. Olemme saaneet koronan myötä tilanteen, joka vastaa hyvin pitkälle sitä skenaariota, jossa hyvin suuri joukko ihmisiä "firettää" ja pienentää kulutuksen minimiin.

Stay safe.