Kesäraportti - 07/2020

Suoraan asiaan. Tilastoitava omaisuus kasvoi tässä kuussa 10.530 €:lla lomarahojen ja osakekurssien yleisen nousun takia. Palautuminen koronapudotuksesta on ollut ripeää, mutta vielä ollaan reilusti (n. 15 k€) koronaa edeltäneestä ATH-arvosta.

Osakeostoihin meni heinäkuussa noin 1500 €. Osinkoja ei heinäkuussa maksanut mikään salkkuni yhtiöistä.Osinkoja on tänä vuonna kertynyt 5.200 €. Loppuvuoden tilanne on niin hämärä, että en ole edes yrittänyt arvioida koko vuoden kertymää.

Kesäloma on päässyt kunnolla vauhtiin, ja toiminta on ollut aika aktiivista. Matkailua tai perinteisiä loma-aktiviteetteja ei ole tullut harjoitettua kovin paljoa, mutta aika on kulunut mukavasti metsänhoitotöissä ja nyt viime päivinä marjoja keräten. Varsinainen palkkatyö oli koko alkuvuoden aika kuluttavaa, joten sen vastapainoksi lomapuuhat ovat olleet erittäin mukavia ja palkitsevia. Loman aikana juuri tuon yllä mainitun kuluttavuuden sekä hektisyyden ja tulospaineiden takia mieleen on hiipinyt ajatus, että voisiko alkaa tehdä jotain muuta enemmän omista lähtökohdista aluksi vaikka erittäin pienimuotoisesti.

Elvytystä Eurooppaan

Noniin, elpymispaketti on viimein saatu kasaan ja neuvottelijat pääsevät nukkumaan.

Ensin hyvät uutiset. EU:n yhtenäisyys on saatu pelastettua ja euro pidettyä kasassa. Ainakin toistaiseksi.

Sitten huonot uutiset: 1) Nyt on virallisesti avattu EU:n sisällä yhteisvastuullisuuden ja rahansiirtojen käytäntö, ja kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan, ja 2) Suomen taloudelliset vastuut ja velkataakka kasvavat voimakkaasti ja vievät liikkumavaraa kaikessa päätöksenteossa.

Kun seuraa aiheeseen liittyviä kommentteja, kukaan ei oikein ole tyytyväinen lopputulokseen. Lähtökohta oli kaikkien tiedossa jo etukäteen ja nyt kukaan ei todellakaan odottanut, että ”me tienataan tällä”. Nettomaksua tulee HS:n arvion mukaan edelleen 3,4 mrd€*, vaikka neuvottelujen aikana Suomen maksuosuutta saatiin vähän pienemmäksi. Toivottavasti tämä ja muiden maksamat rahat piristävät nettosaajien talouksia sen verran, että positiivisia vaikutuksia valuu Suomeenkin, sillä juuri tämä on ollut keskeinen argumentti paketin puolesta. 

Eniten ihmetystä herättää, että koko ajatus elpymispaketista lanseerattiin koronan negatiivisten vaikutusten kompensointiin, mutta jakoperusteet ovat jotain ihan muuta kuin koronaperusteisia. Myös rahan jakaminen alkaa koronavaikutusten torjunnan kannalta yllättävän pitkän ajan kuluttua eli ensi vuonna.

Toisekseen en ole ihan vakuuttunut siitä, että jaettava raha ohjautuu kohteisiin, joilla saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Vaikka en tiedä avustusten jakoperusteista vielä mitään, ainakin jonkinlaisena vaarana on, että avustusrahoilla päädytään tekemään lumetoimintaa, joka pahimmillaan johtaa kalliisti ylläpidettäviin rakenteisiin ja infraan, joten tilanne avustusten loputtua on entistä vaikeampi. Varsinkin avustuksina jaettavilla rahoilla on tämä vaara - lainarahan käytössä joutuu toivottavasti miettimään panostuksen järkevyyttä, ellei moraalikato ole edennyt niin pitkälle, että asialla ei ole enää mitään väliä.

Elvytyspaketin äänekkäimmät kannattajat olivat Saksa, Ranska ja Italia. Arvopaperin kommentoijan mukaan taustalla on Saksan ja Ranskan huoli Italian taloudesta sen suuren velkamäärän takia, sillä Saksan ja Ranskan rahoituslaitoksilla on kasamäärin Italian velkapapereita samalla, kun EKP:n kädet alkaa Italian suhteen olla sidotut. Elvytyspaketti ei sinänsä pelasta Italian tilannetta, mutta antaa markkinoille viestin, että EU-maat pelastavat jatkossakin Italian yhteisvastuullisesti. Korkoero Saksan ja Italian lainojen välillä painukin kommentoijan mukaan pienimmilleen pitkään aikaan. Mikäänhän ei takaa, että paketti olisi kooltaan riittävä, jotta saataisiin pidempiaikainen ratkaisu. Mikäli osoittautuu, että vähän ajan kuluttua tarvitaankin vielä lisäpaketti, rahoitusneuvottelut ja EU:n yhtenäisyyden turvaaminen on pari astetta vaikeampaa.

Omat näkemykseni ovat täysin maallikkomielipiteitä, jotka ovat muodostuneet valtamediaa seuraamalla ja "yleisen elämänkokemuksen pohjalta", mutta fiilikset elvytyspaketin suhteen ovat erittäin kaksijakoiset. Jokin mekanismi vaikeuksissa olevien maiden tukemiseen on positiivista, mutta yhteisvastuullisuuden ja maalta toiselle tapahtuvien rahansiirtojen kanssa minulla on vielä paljon sulateltavaa. Varmaa on, että talouskriisejä tulee ja menee, mutta näyttää siltä, että koko ajan ongelmien laajuus kasvaa ja korttitalon pitäminen pystyssä on entistä vaikeampaa, kun käytettävissä on suppeneva, monimutkaisempi ja perussopimusten rajoja aina vaan enemmän ja enemmän koetteleva keinovalikoina.

* Summa korjattu aiemmasta, joka oli 7 vuoden ajanjakson nettomaksu.

Kesäkuun vähäiset tapahtumat - 06/2020

Kuukausi on jälleen taputeltu ja on aika  vetää asiat yhteen.

Politiikan jäähdyttelyosastolla ollut Matti Vanhanen kiskottiin päivänpolitiikan keskiöön, vaikka heti Kulmunin eron jälkeen mies vaikutti vähintäänkin vastahakoiselta. Mutta kun Keskusta tarvitsi ja Kulmuni pyysi, niin Matti uhrautui ja suostui. Jonkinlaista ristivetoa tuntuu jo olevan Marinin ja Vanhasen välillä, kun toinen puhuu sopeutustoimista ja toinen on sitä mieltä, että vielä ei ole tämän pohdinnan aika.

Vähän saa taas ihmetellä, miten on päädytty tilanteeseen, että ministeri joutuu eroamaan tuollaisen asian takia. Luulisi jokaiselle kyseisessä talossa työskentelevälle olevan selvää, että ihan kaikessa, varsinkin osto- ja suhdetoiminnassa, täytyy olla ylivarovainen. Muussa tapauksessa vastustajat pääsevät käyttämään pienimpiäkin virheitä häikäilemättä hyväkseen. Julki tulleiden sähköpostikeskustelujen mukaan Kulmunin avustaja ei ole ihan syytön ministerin ajautumiseen tähän "ansaan".

Tämä kuukausi oli kaupankäynnin osalta hiljainen. Aikakirjoihin jäi ainoistaan yksi osto: Fortumia 30 kpl.

Osinkoja kertyi kesäkuussa bruttona 1678,50 euroa pitkälti Sammon ja Tokmannin ansiosta. Kokonaisuutena tämä vuosi jäänee historiaan pahana osinkonotkahduksena. Tämän päivän tilanne ja vertailu aiempiin vuosiin näkyy oheisessa kuvassa.

Tilastoitava varallisuus kasvoi tässä kuussa noin 1730 €. Osake- ja rahastosalkussa liikkeet olivat pieniä, joten nousu johtui pääosin käteisvarojen kasvusta (palkka ja osingot).

Korona on laittanut talouden ja työllisyyden uuteen moodiin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että lomautuksia tai muuta sopeutusta ei ihan akuutisti ole näköpiirissä, mutta toimialasta johtuen tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt mielessä on lähinnä kesäloman aloitus, johon on vielä hetki. 

Verosuunnittelu meni viime vuonna pahasti mönkään, mikä näkyy reilusti normaalia suurempana veronpalautuksena (lähes 3000 €). Veronpalautuksen maksupäivä oli tällä kertaa pitkään täysi mysteeri, mutta viimein eilen tulleen verotuspäätöksen myötä selvisi, että rahat tulee tilille syyskuussa. Heinäkuussa olisi myös tulossa hieman tuhdimpi tili lomarahojen myötä.

Nousua toukokuussa - Yhteenveto 05/2020

Toukokuun tilinpäätös tulee tällä kertaa päivän myöhässä, sillä koko viikonloppu kului sivutuloprojektiin liittyivissä töissä eikä numeroiden pyörittely ollut päällimmäisenä mielessä. Korjataan tilanne nyt vaikkakin joudun koostamaan luvut kesäkuun 1. päivän tiedoilla.

Koronan aiheuttaman ensishokin jälkeinen elpyminen jatkuu ripeänä, ja kuukauden ainana nousua tuli euroilla mitattuna noin 15100 €, mikä prosentteina tarkoittaa lukemaa 4,79 %. Koko salkun arvo on samassa lukemassa kuin jossain vaiheessa viime vuoden syyskuussa. Toki sinne on koko ajan työnnetty uutta rahaa palkka- ja osinkotuloista.

Osikotuloja kertyi toukokuussa noin 1250 €, ja koko vuoden kertymä on noin 3500 €. Viime vuonna samaan aikaan osinkoja oli ropissut 8200 €.

Osinkoja ja palkkatuloja tuli käytettyä ostoihin 3200 €. Ostoslistalla olivat Sampo, Nordea, Wärtsilä, Fortum ja Oriola sekä rahastopuolella Nordnet Indeksirahasto Suomi. Pieniä kauppoja kaikki.

Ostojen kiihdyttämiseen ei kurssinousun takia ole ole valtavia haluja, sillä en ole ihan varma, että koronakurimus olisi jo voitettu. Sen sijaan alkaa tuntua, että elvytysrahat ja tuet eri puolella maailmaa puhaltavat nyt vauhdilla ilmaa osakekuplaan.Mahdollisesti tuleva toinen korona-aalto ja siitä tulevat uudet rajoitteet voivat päästää ilmat pihalle taas hyvin nopeasti. Näillä näkymin jatkan ostoja, mutta maltilla. Toivottavasti.

Varallisuuden jakaumassa ei edelleenkään merkittäviä muutoksia, kun mitään radikaaleja liikkeitä en ole salkussa tehnyt.

Kaulaa myöten velkasuossa?

Hallitukset ja keskuspankit ympäri maailmaa yrittävät pelastaa taloutta ja työpaikkoja massiivislla elvytyspaketeilla ja apuohjelmilla, joita on rustattu kasaan pikavauhtia, jotta koronan aiheuttamia vaurioita saadaan pysymään mahdollismman pieninä. Suomessa hallitus ja oppositio löysivät päälinjoja koskevan yhteisen sävelen yllättävän helposti, mutta yksityiskohdista ollaan oltu eri mieltä. Joka tapauksessa elvyttäminen joudutaan tekemään velkarahalla, ja ennusteissa velka suhteessa BKT:hen uhkaa nousta haarukkaan 80-100 %, joka menneinä vuosina kertoi aivan jostain muusta kuin hyvästä taloudenpidosta, mutta josta nykyoloissa näyttää tulevan normaali ja täysin hyväksyttävä velkaantumistaso ainakin länsimaissa.

En lähtökohtaisesti vastusta yritysten ja työpaikkojen säilymisen tukemista poikkeuksellisissa oloissa, mutta tarvittavat summat ovat sen verran isoja, että riskitasot alkavat olla jo aika korkealla. Tavallisin mittari velkaantumisen mittaamisen on velan määrä suhteessä BKT:hen. Se on Suomen lähihistoriassa käyttäytynyt nousujohteisesti niin, että ns. hyvinä aikoina toimeliaisuus, tuottavuus ja vähentynyt velanoton tarve ovat painaneet käytän laskuun, kun taas uuden kriisin takia on rikottu uusia ennätyksiä. Toki korkotasot ja muut velkaehdot ovat myös muuttuneet. Siinä kun hallitus 90-luvun alussa joutui lakki kourassa kiertämään luotonantajien luona nöyristelemässä ja lupaamassa tiukkoja säästötoimia velan saannin vakuudeksi, voi nykyinen hallitus nojata luottavaisesti siihen, että kymmenienkin miljardien toimet voidaan hoitaa kätevästi velkarahalla, joka ainakin toistaiseksi on vielä kohtuuhintaista.

https://yle.fi/uutiset/3-11312389 (Suomi velkaantuu kymmenillä mirjardeilla. Kenelle lasku lankeaa?)

Onko velanotosta tullut jo liian helppo ratkaisu asioiden hoitamiseen ja kuinka kauan sitä voidaan jatkaa, kun velkasuhteen pitkäaikainen trendi ja varsinkin tulevien vuosien ennuste näyttää olevan kasvussa? Vasemmalta ja oikealta ja edestä ja takaa huudetaan kovaan ääneen, että mitä toimenpiteitä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä ei missään tapauksessa saa tehdä. Ja kriisitilanteissa ainoaksi vaihtoehdoksi viiden tai kuuden puolueen hallituksille jää vallitsevan tilanteen ylläpitäminen velkarahalla, johon kaikki taloudenhoito näyttää nykyään perustuvan.

Oman lisämausteensa meille tuo oman talouden pelastamisen lisäksi euron pelastaminen. Kreikka saatiin jotenkin jaloilleen, mutta seuraavana listalla on nyt Italia, jonka tilanteesta ollaan oltu huolissaan jo pitkään. Lyhyen aikavälin ratkaisuksi on nostettu velalla rakennettava 500 mrd€:n elvyttelyrahasto, josta rahaa jaetaan tarvitseville maille avustuksina. Ja näin oltaisiinkin tilanteessa, jossa selvää setelirahaa siirtyy valtiolta toiselle, vaikka jakoreitti yritetään häivyttää komission kautta tapahtuvaksi. Mikä huolestuttavinta, Italialla itsellään näyttäisi olevan hyvin vähän halua ja kykyä laittaa asioita muulla tavalla kuntoon, kun puoluekenttä on hajallaan ja siellä on monenlaista näkemystä asiasta. Enemmänkin vaikuttaa siltä, että muut euromaat saavat piilouhkailuja tulevasta kaaoksesta, mikäli raha-apua ei tule. Tämä on tosin vain kirjoittajan henkilökohtainen tulkinta.


Jätän siedettävän velkatason määrittelemisen talouden asiantuntijoille, mutta kaikille on selvää, että kasvava velkariippuvuus kaventaa liikkumavaraa ja lisää riskejä nyt ja tulevaisuudessa. Kuvainnollisesti kun 90-luvun alussa hallitus oli selkä seinää vasten isoja poikien kanssa pokeripöydässä, panoksena oli rahat, auto ja kesämökki, niin finanssi- ja Kreikka-kriisien aikaan pöydällä oli edellisten lisäksi talo ja sijoitusasunto. Tämän kevään pelikierroksella joudutaan pöytään laittamaan oman omaisuuden lisäksi velkarahaa. Ja kädessä on täälläkin kertaa vain kaksi paria.

Vappukatsaus - 04/2020

Veret seisauttavan maaliskuun jälkeen lukemat ovat palautuneet pohjilta hieman ylemmälle tasolle. Käänteet ovat olleet sen verran vauhdikkaita, että jos hattu ei kiivaimman laskun aikaan meinannut pysyä päässä niin lähes sama tilanne on ollut viime aikoina toiseen suuntaan. Isot ja pienet yritykset huutaa kurkku suorana vaikeaa tilannettaan, kulutus- ja investointikysyntä on matalapaineessa ja ekonomistit manaa kaikkien aikojen lamaa tulevaksi. Kaikesta tästä huolimatta kurssit on Helsingissä pakkasella ainoastaan noin 8 %  vuoden takaiseen verrattuna. Liekö niin, että rahaa on pumpattu maailmalle niin paljon, että pitkään aikaan pahimmat synkät näkymät ei paljon paina.

Mutta sitten oman salkun numerot. Jos unohdetaan noin vuoden takainen kertaluontoinen puun myyntitulo, tässä kuussa tuli ennätyksellinen euromääräinen nousu eli noin 22.000 euroa. Salkun koko on tällä hetkellä noin 316 k€, joka on melkein sama lukema kuin tasan vuosi sitten.

Tavoitteena on ollut ostaa isosti kurssien ollessa matalalla, mutta jyrkimmän laskun aikana ei uskaltanut vielä panostaa, kun ajattelin, että jatkossa saa halvemmalla. Sitten hinnat jo lähtikin nousuun ja jäin hölmönä katsomaan, että tässäkö tämä nyt oli. Ostoja kuitenkin tein huhtikuussa 2150 eurolla, ja salkkuun tuli lisättyä Fortumia, Sampoa sekä uutena yhtiönä Wärtsilää.

Osinkoja tuli huhtikuussa yhteensä 1986 euroa (brutto). Kaikkiaan osinkovuosi on erittäin hämärä peruttujen ja ehdollisten osinkoesitysten takia, ja tilanne on tällaiselle osinkosijoittajaksi lukevalle henkilölle tilanne on huono.

Toukokuulle on suunniteltu päätehakattujen alojen uudistaminen, joten tiedossa on kurssien tiirailun lomassa myös reippailua ulkoilmassa. Jatkohommina onkin sitten heinän ja muun kasvuston hävittäminen pois haittaamasta taimien kasvua. Edelliset istutusalat ovatkin jo päässeet sellaisiin mittoihin, että ympärillä kasvava heinä ja horsma ei enää aiheuta peruuttamatonta haittaa. Muuta puuhaa kyllä riittää ja niitä innokkaasti odottelen, jos vaikka pystyisi touko-kesäkuussa pitämään talviloman, joka on vielä toistaiseksi pitämättä.

Ottaisiko vapun kunniaksi lasillisen simaa, joka ei tosin ole vielä ihan valmista.

Salkussa matalapainetta - Kuukausikatsaus 03/2020

Sijoitusilmastossa on viime aikoina ollut lievää matalapainetta. Jopa siinä määrin, että Kauppalehdessä on alettu mainostaa melatoniinia huolestuneiden sijoittajien nukahtamisvaikeuksiin.

Koronaviruksen leviämisestä oli selkeitä merkkejä jo helmikuussa, mutta paniikki pääsi valloilleen vasta maaliskuussa, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että leviämistä ei saada pehmeillä toimilla ja käsiä pesemällä aisoihin. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa yritykset pitää saada pysymään pystyssä melkein hinnalla millä hyvänsä. Ennen sadan miljoonan lisäkulun ujuttaminen budjettiin vaati lähes yliluonnollisia kykyjä, mutta nyt on piikki auki eikä miljardien perään katsota kovin tarkasti. Maallikkonäkemykseni mukaan tilanne on kyllä vakava, ja ilmaan on heitetty ennusteita talouden täydellisestä romahtamisesta ja innokkaimmat maalailee kuvia ihmiskunnasta elämässä Mad Maxin tai Ilmestyskirjan maailmassa. Parhaassakin tapauksessa, eli jos virus saadaan pikaisesti aisoihin, kriisin hoitaminen maksaa lyhyellä aikavälillä vähintään kymmeniä miljardeja ja/tai työpaikkoja menetetään tuhansittain. Toipuminen ja kertyneen laskun maksaminen ei tapahdu kädenkäänteessä eikä ilman pahoja rutinoita yhteiskunnan rattaissa. Hyvinvointiyhteiskuntamme nykyinen palvelutaso ei tule olemaan suhteessa jatkossa käytettävissä oleviin resursseihin, ja veikkaanpa, että palveluiden karsimista ja verojen korotuksia tullaan näkemään tulevina vuosina. Tähän suhteutettuna tuntuu lähes käsittämättömältä, että kolulaisen yhdestä päivittäisestä saamatta jääneestä ateriasta nousee somessa järkyttävä myrsky.

Oma salkkuni ei valitettavasti ollut immuuni romahdukselle vaan osakkeet lasketteli samaa tahtia indeksien kanssa. Suurehko käteispaino on vaimentanut pudotusprosentteja, mutta euromääräisesti on tultu alas kohtuullisen suuria lukemia. Käteiskassaa painoi vielä maaliskuun alussa verottajalle tilitetty arvonlisävero (noin 9000 €).

Mitään henkistä häiriytymistä en ole itsessäni havainnut ja yöni olen nukkunut kuten ennenkin eli kohtuullisen hyvin. Pieni sijoitusstrategian kyseenalaistaminen on noussut esiin (olisiko pitänyt tai pitäsikö myydä), mutta en ole lähtenyt myynteihin, vaan olen jatkanut ostoja entiseen malliin halvemmalla hintatasolla. Ostoslistalla on ollut ainakin Sampo, Telia ja UPM.

Pandemian vaikutus osinkojen maksuun (lykkääntyminen ja osinkoesitysten perumiset) harmittaa, mutta ymmärrän kyllä ettei kassaa kannata tyhjentää, jos tulevaisuus näyttää epävarmalta ja synkältä. Eiköhän tilille joitain roposia kilahtele syksyyn mennessä. Pienet summat on tullut jo Cityconilta ja Outotecilta.

Joskus aiemmassa kirjotuksessa pohdiskelin kevyesti, millaisia vaikutuksia talouteen tulisi, jos iso osa ihmisiä alkaisi itseni lailla säästää aktiivisesti ja minimoisi "turhaa" kulutustaan. Vaikka kulutushaluja olisikin, nyt monet mahdollisuudet ovat sulkeutuneet valtiovallan määräyksestä ja tämä on iskenyt erityisen nopeasti ravintola-, matkailu- ja viihdepalveluita tarjoaviin yrityksiin. Lisääntyvät tiedot yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saavat ihmiset luonnollisesti varovaisemmiksi rahankäyttäjiksi. Olemme saaneet koronan myötä tilanteen, joka vastaa hyvin pitkälle sitä skenaariota, jossa hyvin suuri joukko ihmisiä "firettää" ja pienentää kulutuksen minimiin.

Stay safe.

Metsätalouden tilinpäätös vuodelta 2019

Verottaja halusi ilmoituksen metsätalouden tuloista ja menoista viimeistään tänään, joten asiahan piti hoitaa, ja tällä kertaa laitoin kuitit ojennukseen ja metsäyhtiön veropalveluun hyvissä ajoin ennen määräpäivää. Varsinaisen lähettämisen kanssa en pitänyt kiirettä ja hyvä niin, sillä muistin viime tipassa lisätä työhuonevähennyksen.

Tuloja metsästä sain tänä vuonna noin 37.000 euroa puun myyntitulon muodossa. Menoja oli hieman yli 2000 euroa sisltäen mm. tiemaksut, matkat, vakuutukset ja muut sekalaiset menot, joista suurin kulu oli sahan hankinta.

Näillä luvuilla verovuoden tulos yrittäjävähennys huomioiden oli noin 13.000 euroa, joten verottajan osuus on tasan 30 % eli noin 3900 euroa, koska pääomatulot eivät vielä(kään) nouse kireämmin verotettuun luokkaan. Noin pieni veroprosentti selittyy sillä, että käytin metsävähennystä täysimääräisesti. Metsävähennys tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että tuloista voi saada verottomasti 60 %, ja verottaja on kiinnostunut vain jäljelle jääneestä 40 %:sta, josta voi sitten vähentää normaalit kulut. Huono puoli on, että kaikki metsävähennetyt eurot pidetään mielessä ja jos joskus myyn metsät pois, ne lisätään luovutushintaan. Tämä malli suosii vahvasti metsäomaisuuden pysymistä perheen sisällä, sillä luovutusvoittoveroa ei tarvitse maksaa metsätilojen "sukupolvenvaihdoskaupassa". Metsävähennystä ei voi hyödyntää loputtomasti, vaan sen suuruus määräytyy hankintahinnan ja hankintaan liittyvien kulujen perusteella ja on maksimissaan 60 % näistä kuluista.

Maksettavaa veroa olisi pystynyt vielä hieman pienentämään käyttämällä hyväksi mahdollisuutta tehdä varauksia tulevien vuosien menohin. Jätin tämän mahdollisuuden käyttämättä ja maksan verot koko summasta. Selviää pienemmällä säätämisellä ensi vuoden verotuksen kanssa. Riskinä on vielä, että tulevina vuosina tuloutettavia varauksia verotetaan vielä nykyistäkin kovemmin.

Sellaisen mokan tein kauppahinnan maksuvaiheessa, että en muistanut pienennyttää ennakonpidätysprosenttia, ja kauppahinnasta pidätettiin ennakkoa normiprosentilla eli 19 %. Euroina tämä oli noin 7000 euroa, eli verottajalla on minun rahoja tähän puukauppaan liittyen reilut 3000 euroa.

Korona kurittaa - Kuukausikatsaus 02/2020

Osakemarkkina on vähintäänkin pienimuotoisessa paniikissa ja kurssit laskettelevat nopeasti alaspäin. Oman pään sisään paniikki ei ole vielä iskenyt, vaikka helmikuun aikana omaisuus pieneni -3,68 % ja euroina -13200 €. Helmikuun huippuarvojen kohdalta katsottuna pudotus on ollut vielä reilusti  tätäkin suurempi. Tarkoitus on edelleen jatkaa valitulla strategialla ja erittäin pitkällä sijoitushorisontilla, joten mitään äkkinäisiä liikkeitä en ole tehnyt. Toisaalta en aloittanut vielä ostojakaan, vaikka muutaman oletettavasti koronalle immuunin yhtiön kohdalla hintataso tuntui jo aika houkuttelevalta. Jään vielä odottelemaan parempia ostopaikkoja.

Kaksi pienehköä huolta kuitenkin on: 1) muuttavatko yhtiöt osinkoehdotuksiaan huonontuneiden näkymien takia, ja 2) tipunko jossain vaiheessa laskun jatkuessa pois Nordnetin Premium Banking -asiakkuudesta. Varsinkin jälkimmäinen on lähinnä kosmeettinen huoli. Etukäteen on myös tiedossa, että maaliskuun tulosta painaa merkittävästi viime vuoden puukauppamaksun arvonlisäveron tilitys, mikä yksistään tekee käteisvaroihin noin 9 k€:n leikkauksen.

Nordnetin salkkuyhteenvedossa huomasin jotain hämärää. Eräänä päivänä koko salkun kehitys näytti katseluhetkellä arvoa -5,15 %. Yhtiölistaa tarkasteltaessa yksikään yhtiö ei kuitenkaan ollut pudonnut edes viittä prosenttia. Onkohan kyse viiveen käytöstä kokonaiskehitystä laskettaessa, mutta ominaisuus on aika kiusallinen, koska taustalla ei ole kovin monimutkainen laskutoimitus.

Osakesäästötilin lanseeraus sattui vähän huonoon aikaan, kun riskit alkoivat realisoitua jo vajaan kahden kuukauden kuluttua aloituksesta. Osakesääntötiliä pidettiin julkisuudessa lähes automaattisena väylänä rikastumiseen ja valtion kädenojennuksena ja kannustamisena omaisuuden kartuttamiseen. Kuinkahan moni sijoittamisen OST:n kautta aloittanut ajattelee tällä hetkellä, että taas apinaa koijattiin ja rahat siirrettiin tämän "säästötavan" avulla taviksilta isojen poikien taskuihin.

Osinkojen väliaikatilanne

Viime vuoden lopulla Nokia perui lupaamiaan osinkoja ja Sampo ja Nordea ilmoittivat leikkavansa vuonna 2020 maksettavia summia. Tämä ja talouden hieman varuillaan oleva tunnelma herättivät hieman huolta vuoden osinkokertymästä. Koska Nordea ja Sampo ovat salkussani suurimpien maksajien joukossa, pienen hetken näytti siltä, että maltillisessa osinkojen yleisessä laskutrendissä jopa vuoden 2019 osinkosumma olisi tänä vuonna jäänyt saavuttamatta.

Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki salkun yhtiöt tehneet osinkoesityksensä. Laajamittaista laskua ei em. yhtiöiden surkeilusta huolimatta tullutkaan vaan yli puolet salkun yhtiöistä esittää kasvavaa osinkoa. Kun neljännes yhtiöistä ei esitä muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna, kokonaistilanne ei muodostunutkaan niin pahaksi kuin mitä aiemmin arvelin.

Prosentuaalisesti kasvu edelliseen vuoteen verrattuna näyttäisi ennakkotietojen mukaan olevan melko tarkkaan 10 % ja euromääräisesti  noin 1000 €. Näin pientä kasvua ei ole ollut useampaan vuoteen ja neljän edellisen vuoden kasvun keskiarvokin on lähes 2000 €.

Tilanne saattaa vielä muuttua osakemäärien muutumisen takia tai jos yhtiö päättää tehdä nokiat ja jättää maksamatta loppuvuodelle kaavailtuja maksueriä. Jotkut pittävät hyvänä, että yhtiöt jakavat osingonmaksuaan useampaan erään pitkin vuotta. Itse en pidä tästä käytännöstä yhtään, vaan haluaisin edellisen vuoden tuloksesta oman osuuteni mahdollisimman nopeasti. Osingonmaksun pilkkojat pitävät minulle kuuluvia rahoja omassa käytössään minulta otettuna korottomana pakkolainana. Lisäksi yhtiökokouksen päättämä myöhäisempi erä on usein ehdollinen ja hallituksen harkintavallassa. Yhtiön kannalta nämä käytännöt ovat aivan loistavat, sillä ne joustavat maksajan tilanteen ja tarpeiden mukaan, mutta osakkaan kannalta tilanne on vähän kyseenalainen. Toki osakkaankin etu on, että yhtiö voi hyvin myös nopeasti muuttuvissa tilanteissa, mutta vähän kummalliselta tuntuu Nokian ajatusmalli, että viimeinen osakkaalle maksettava osuus vuoden 2018 tuloksesta olisi maksettu vuonna 2020. Tämä ja myös aiempi erä jäi nyt siis kokonaan maksamatta. Kvartaaliosingot olisi ihan OK, jos ne maksettaisiin edellisen kvartaalin tuloksesta eikä edellisen vuoden.

Mutta palataan vielä lopuksi osinkokertymään ja -historiaan kuvan muodossa. Vuoden 2020 sininen osuus on laskettu tämän päivän osakemäärien ja osinkoesitysten perusteella. Ohut punainen siivu on laskettu tämän yhden jäljellä olevan yhtiön viime vuoden osingon mukaisesti, ja tämä kapea suikale nostaa kokonaissumman aavistuksen 11.000 euron yläpuolelle.