Kulut valtion maksettaviksi

  Pitäsikö ilmastonmuutosta torjua aktiivisesti?

  Pitäisikö liikennepolttoaineiden verotusta keventää?

  Pitäisikö sähköverkosta tehdä säävarma?

  Pitäisikö vanhustenhoidon hoitajamitoituksesta (0,7 hoitajaa/asiakas) säätää lailla?

  Pitäisikö hoitajille maksaa vientialoja suuremmat palkankorotukset?

Kysymyksiä, johin tulee helposti vastattua myöntävästi. Osaan eduskuntakin on kirjauttanut myönteisen mielipiteensä ihan lakikirjaan saakka.

Viimeisen kysymyksen esitti YLE kansalaisille, ja tulosten mukaan 79 % vastaajista vastasi myöntävästi. Tulos oli tietysti tervetullut hoitajille, mutta kunta-alan työmarkkinajohtaja ei innostunut asiasta, sillä tiedossa olisi mittavat lisäkulut.

En tiedä, miten kysymys oli muotoiltu, eikä kyselyn tulosten tarkempi raporttikaan ollut saatavilla uutisen yhteydessä. En siis saanut selville tarkkaa kysymystä, mutta on olemassa pieni mahdollisuus, että vaakakupin toisella puolella oleva tekijä on jäänyt kertomatta.

Ilmastonmuutoksen tehokas torjunta maksaa tuhottomasti ja muuttaa merkittävästi taloutta, yhteiskuntaa ja koko elämäntapaa. Haluanko tätä, kun Suomessa tehtävien toimenpiteiden vaikuttavuus on minimaalista paljon suurempien päästöjen aiheuttajien jatkaessa kiihtyvään tahtiin?*

Polttoaineveron lasku aiheuttaa muun verotuksen kiristymistä tai valtion velkaantumista. Olenko valmis maksamaan pienevän verokertymän muuta kautta ja mahdollisesti kohdistettuna raskaampana juuri minulle, leikkaamaan joistain muista palveluista tai sysäämään laskun seuraavan sukupolven maksettavaksi?

Onko OK, että säävarman sähköverkon toteuttaminen maksaa lähes 10 miljardia vuosina 2016-2028 ja kulut maksetaan erityisesti syrjäseuduilla jyrkästi kohoavina siirtohintoina?

Hoitajamitoitukseen hallituspuolueet vastasivat kyllä, mutta pääministerin suulla sanottiin: "Ei ole rahaa", eikä velkaantumisen ja/tai veronkorotusten tielle haluttu lähteä. Myös työvoiman saatavuus on todettu ongelmaksi.

Hoitajien etujärjestö on linjannut, että yleistä tasoa korkeampia korotuksia pitäisi saada 10 vuoden ajan. Lisäkulut olisivat tuona aikana noin 10 miljardia eli samaa luokkaa kuin sähköverkon parantamisessa. Joka tapauksessa tästä tulisi merkittävä korotuspaine kunnallisveroprosentteihin ja/tai asiakasmaksuihin ja mahdollisesti tarvetta karsia muita palveluita. Nämä ulosmittaisivat mm. eläkeläisille juuri tullutta korotusta ja aiheuttaisivat ongelmia yhteiskunnan tuen varassa eläville. Toki myönteisiäkin vaikutuksia on.

Hoitajat huomio! Tämä ei siis ollut hyökkäys vaadittuja palkankorotuksia vastaan vaan kriittinen näkemys mielipidekyselyitä, kansalaisaddresseja ynnä muita vastaavia kohtaan, sillä sopivasti muotoiltuna vastaajalta saattaa jäädä kokonaisuus vähän hämäräksi ja vaikutusten arviointi tekemättä. Siitä huolimatta niitä hyödynnetään oman näkemyksen esiin tuomisessa ja vaikuttamisessa. Hyvä esimerkki on vanha Karpon pätkä luonnonsuojelusta.



*Kärjistetty vastanäkemys. Kirjoittaja sitä mieltä, että päästöjen vähentäminen on tavoiteltava suunta muiden maiden suunnasta huolimatta. Toimenpiteisiin en ota kantaa.

Joulukuun numerot - 12/2019

Edellisen ja vähän laveamman vuosiyhteenvedon lisäksi tässä vielä joulukuun lukemat ja vähän myös koko vuoden lukuja.

Tilastoitavan omaisuuden määrä kasvoi joulukuussa noin 9070 euroa eli prosentteina 2,6 %. Suhteutettuna OMXHPI-indeksin muutokseen joulukuussa saavutettu tulos on reilusti yleistä kurssikehitystä heikompi. Pääsyylliseksi osoittautuu suurehko käteiskassa, jonka tuotto on heikkoa. Yksi merkkipaalukin ylittyi vuoden lopun kunniaksi: yhteenlaskettu arvo rikkoi 350.000 euron rajan.

Vuoden 2019 aikana osakevarallisuuden määrä kasvoi lähes tarkalleen 60.000 € eli noin 39 %. Tämä siis sisältää sekä arvonnousun että uudet panostukset. Rahastopuolella lukema pysyi lähellä vuoden takaista arvoa muutamista myynneistä ja parista hyvin pienestä ostosta huolimatta. Käteispuolella kasvua oli noin 42.500 euroa eli noin 59 %. Kokonaisuutena vuoden aikana tapahtunut kasvu oli siis noin 102.500 euroa eli reilut 40 %. Näin hyvää tulosta ei ole näköpiirissä tulevalle vuodelle, sillä merkittäviä kertaluonteisia tuloja ei valitettavasti ole tiedossa.

Vuosi 2019 päätökseen

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika laittaa tapahtumat ja mietteet nippuun vaikka jäljellä on vielä muutama päivä, jolloin ennättää tapahtua vaikka mitä yllättävää. Jos näin käy, palaan kommentoimaan näitä tapahtumia ensi vuoden puolella.

Sijoitusvuosi 2019 ei ollut kohdallani lainkaan huono. Ensinnäkin kurssikehitys oli kokonaisuudessaan myönteistä ja pääsin siitä osalliseksi. En ole eritellyt jokaista sijoitettua euroa ja niiden tuottoja enkä siis pysty kertomaan täydellisen tarkkoja lukuja, mutta jotain suuntaa antaa Sharevillen YTD-tuottokäyrä.

Toiseksi vuoden aikana kertyneet brutto-osingot ylittivät niukasti 10.000 euroa, joka oli takaraivossa jonkinlaisena tavoitteena tälle vuodelle. En kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan tuota rajaa tekemällä erityisiä ostoja loppuvuodesta osinkoja maksaviin yhtiöihin, mutta sen verran taktikoin, että lykkäsin Telian myyntiä OP:n salkusta osinkojen maksuun saakka. Vaikka Telia-osingon määrä OP-salkussa oli pieni, se osoittautui tarpeelliseksi tavoitteen saavuttamisen kannalta. Ylitys ei nimittäin ollut kovin selkeä osinkosumman ollessa 10.014,05 euroa. Täyden kymmenluvun ylitys ja reipas kasvu edellisestä vuodesta olivat positiivisia asioita, mutta vuodelle 2020 näkymä ei ole aivan yhtä myönteinen. Olisin tyytyväinen maltilliseen osinkojen kasvuun, sillä ainakin Nordea ja Sampo ovat ilmoittaneet pienentävänsä osingonmaksuaan.

Osingot vuosina 2010-2019

Kolmas merkittävä asia oli alkuvuonna saatu reilusti ennakoitua suurempi puunmyyntitulo, joka nosti blogissa tilastoidun omaisuuden määrää, kun metsässä oleva puumateriaali muuttui setelirahaksi.

Kuluva vuosi alkoi kahden salkun taktiikalla, sillä OP oli lanseerannut kaupankäyntihinnaston, jossa maksimipalkkio on 1 % ostohinnasta. Tämän vuoksi ostin osakkeita käytännössä pelkästään OP:n salkkuun ja samalla ostettavan erän koko pieneni ja ostokertoja tuli merkittävästi aiempaa enemmän. Sitten OP sai ajatuksen, että muutetaampas hinnoittelua ja poistetaan tämä 1 % palkkiokatto vaikkakin pitkähkön siirtymäajan jälkeen. Minulle tämä ei käynyt, sillä juuri tuo katto oli ainoa syy salkun avaamiseen. En myöskään halunnut kahta suunnitteen identtisillä ehdoilla mutta erilaisilla alustoilla toimivaa välittäjää, koska kahden salkun hallinnoinnissa on omat hankaluutensa. Eniten minua ärsytti OP:n toiminnan tempoilevuus, sillä 1 % palkkiokatto ei ennättänyt olla voimassa kovinkaan kauan. Tein siis päätöksen ajaa OP-salkku alas ja siirsin sopivissa kohdissa varat Nordnetin puolelle. Nyt tyhjennyksen jälkeen ja hallinnoinnin selkeytymisen myötä siirrolla oli myös sellainen positiivinen vaikutus, että varojen määrä Nordnet-salkussa saavutti Premium Banking -rajan, joten pääsin hieman halvempien kaupankäyntikulujen piiriin.

Osakeostot jatkuivat suunnilleen samaan tahtiin kuin aiemminkin enkä ole hirveästi kiihdyttänyt ostoja vaikka käteistä voisi olla järkevää siirtää muihin omaisuuslajeihin. Ennätyspitkä nousuputki ja ainakin varovaiset merkit käänteestä ovat olleet pidäkkeenä massiivisemmille panostuksille. Ostoista parhaiten jäi mieleen Skandinaviska Enskilda Banken, joka ensimmäisen oston jälkeisenä päivänä putosi 15 %. Alkuharmittelun jälkeen tein samansuuruisen oston, kun SEB:n kurssi jäi matelemaan uudelle tasolleen. Pian sen jälkeen kurssi lähti palautumaan ja tällä hetkellä mennään SEB:n kanssa hieman plussalla.

Uudelle vuodelle ja myös pidemmälle aikavälille pitäisi tavoitteellisen sijoittajan asettaa selkeät virstanpylväät, joiden saavuttamista seurataan tiiviisti. Itse en kuitenkaan pidä varsinkaan tiukkojen pitkäaikaistavoitteiden asettamista mielekkäänä, sillä kurssikehitys ei todellakaan noudata pankkien ja välittäjien omassa markkinoinnissa käyttämää 6 %:n tasaisen vauhdin periaatetta. Tietenkin tavoitteenani on kasvattaa omaisuuden määrää ja passiivisia tuloja niin paljon kuin mahdollista tavalla, joka sopii minulle itselleni. Määrällisistä ja ajallisia tavoitteista en halua kirjata muuta kuin että nykyisissä olosuhteissa tarkoituksena on käyttää palkkatuloista osakeostoihin keskimäärin n. 1300 euroa/kk ja käyttää myös kaikki osingot samaan tarkoitukseen. Tilanteen muuttuessa säädetään tätä sen hetkisiin olosuhteisiin sopivaksi (siis omalta kannaltani katsottuna ja sen mukaisesti mitä tilanteesta ymmärrän). Katsotaan vuoden päästä, mihin se riitti ja mikä oli tulos.

Osakesäästötilistä aion pysyä erossa, sillä en ole vakuuttunut sen hyvyydestä itselleni. Monet bloggarit ovat jo käyneet läpi havaitut hyvät ja huonot puolet, ja huonoihin puoliin kuuluu mm. seuraavat:

1. Poliittinen riski. Pelisäännöt saattavat muuttua kesken kaiken, kuten kävi esim. eläkevakuutusten kanssa.
2. Ylärajaksi asetettu 50000 euron raja on suhteellisen matala.
3. Hankintameno-olettaman hyödyntäminen ei onnistu.

OST voi olla oikein mainio väline monille, mutta omaan sijoitustyyliini suhteutettuna näen sen hyödyt liian vähäisiksi siihen liittyviin rajoituksiin nähden. Näin ainakin toistaiseksi, mutta tilanteet voivat muuttua tulevaisuudessa ja tässäkään asiassa en halua naulata kantaani lopullisesti lukkoon. OMXHPI hipoo jälleen 10000 pisteen rajaa eli kurssit ovat pitkän aikavälin tarkastelussa melko korkealla. Toivottavasti osakesäästötilien kanssa ei käy niin, että niitä avataan ja käytetään innokkaasti heti ensi vuoden alussa ja vähän ajan päästä nähdään reipas dippi/korjausliike/taantuma/kauppasota, jolloin OST:stä tulee helposti "väline, jolla taas siirrettiin varallisuutta tavalliselta hölmöltä kansalta rikkaiden taskuun".

Metsäsijoittamisen riski hyppäsi tänään pari astetta korkeammaksi

Vaikka Suomen suorien CO2-päästöjen trendi on ollut viimeisen 15 vuoden aikana loivasti aleneva, nettopäästöjen kehitys näyttää vieläkin loivemmalta. Tämä johtuu siitä, että myös CO2-nielujen kyky sitoa hiiltä on viime vuosina pienentynyt. Sen vuoksi päähuomio on ainakin Suomessa kohdistunut päästöjen hillitsemisen sijaan nielujen tehostamiseen. Ainoa nielu on käytännössä metsä.

Olen ollut huomaavinani, että suomalaisen ilmastokeskustelun sävy on muuttunut hieman syyttäväksi maanviljelijöitä ja metsänomistajia kohtaan. Sävyä ei varmasti muuta positiivisemmaksi tämän päivän uutinen, jonka mukaan  hiilensidonta oli vuonna 2018 ennätyksellisen pientä ja 43 prosenttia pienempää kuin edellisenä vuonna. Ensisijaiseksi syyksi mainitaan suuret hakkuumäärät sekä uudet ja entistä pienemmät arviot metsiemme kyvystä sitoa hiiltä.

Lähde: Tilastokeskuksen julkaisu (http://tilastokeskus.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-12-12_tie_001_fi.html)

Vaikka puuta on Suomen metsissä ennätysmäärä ja uutta puumateriaalia kasvaa enemmän kuin koskaan aiemmin, myös hakkuumäärät ovat sellaisella tasolla, että vuotuinen hiilensidonta puustoon on pienentynyt. Poliittinen paine kotimaassa ja myös koko EU;ssa on suuntautunut hiilinielujen vahvistamiseen eli toisin sanoen puumäärien nopeampaan kasvattamiseen, mikä käytännössä tarkoittaa Suomen osalta hakkuiden vähentämistä.

Nykyinen hallitus on kirjannut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, ja EU:kin haluaa hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Jo aivan lähivuosina tarvitaan todella rankkaa ohjausta, jos Suomi oikeasti haluaa päästä asetettuun tavoitteeseen eikä tämä tule tapahtumaan ilman kitinää ja merkittävää vastareaktiota, vaikka hämmästyttävällä tavalla poliitikot ovatkin puheissaan linjanneet, että "tavallisen ihmisen" ei tarvitse kärsiä ilmastonmuutoksen torjunnasta. En tiedä, miten poliitikot tämän ajattelevat, mutta selvää on, että kustannukset tulevat lopulta ihan jokaisen maksettavaksi tavalla tai toisella - myös siinä tapauksessa, että ilmastonmuutoksen annettaisiin edetä ilman sen kummempia ehkäiseviä toimenpiteitä. Pelkät pienet polttoaineveron korotukset ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella eivät todellakaan vie tavoitteeseen ja niistäkin nousee aina kova poru.

Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajan kannalta? Ihan lyhyellä tähtäimellä ei varmasti vielä mitään erityistä. Monet saattavat ihan vapaaehtoisesti lykätä tai tietoisesti vähentää hakkuita metsissään. Nykyisen lainsäädännön puitteissa kellään ei ole suoraa mahdollisuutta vaikuttaa metsänomistajan päätöksiin hakkuisiin liittyen. Toisenlaisen lainsäädännön mahdollisuus tosin kasvaa sitä mukaa kun paine nielujen tehostamiseen lisääntyy. On puhuttu myös metsänomistajille maksettavasta korvauksesta, jos he lykkäävät hakkuita, mutta pidän tätä vähän teoreettisena vaihtoehtona yhtään laajemmassa mittakaavassa. Täysin poissuljettu ei ole myöskään ajatus siitä, että toimittaessa EU-tasolla Suomen metsiä velvoitetaan jossain vaiheessa nielemään omien päästöjen lisäksi myös Puolan hiilivoimaloiden CO2-päästöjä. Metsävarat ovat liukumassa yksityisomaisuudesta enemmän ja enemmän kansalliseksi tai kansainväliseksi omaisuudeksi. Tästä esimakua antoi Brasilian tapahtumat, jotka nostattivat kansainvälisen vastalauseiden myrskyn. Käytön rajoitukset yleensä pudottavat metsän tuottoa, mikä ei ole optimaalinen tilanne mikäli metsänomistuksen ainoa tarkoitus on tuoton hakeminen.

Valtiovallan asettamat mahdolliset hakkuurajoitukset varmasti vähentävät myös investointihalukkuutta Suomeen, mutta toisaalta puun käyttöä voidaan tehokkaasti rajoittaa olemalla myöntämättä lupia uusille tuotantolaitoksille. Ympäristöministeri onkin jo puhunut vähän tämän suuntaisesti. Heikentynyt puun kysyntä näkyy metsänomistajalle alempina myyntihintoina.

Sinänsä pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta ja kasvihuonekaasujen määrää pyritään hillitsemään. Alueellisissa rajoituksissa (kuten Suomessa tai EU:ssa) voi piillä sellainen ongelma, että tuotanto siirtyy kyseisen alueen ulkopuolelle tai että raaka-aine (tässä tapauksessa puu) hankitaan alueelta, jossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia (=Venäjältä). Näissä tapauksissa ongelma siirtyy toisaalle eikä toimilla ole todellisen tavoitteen saavuttamisen kannalta mitään vaikutusta. Tälläkin hetkellä erittäin iso osa Euroopan kuluttajatuotteiden tuotannosta on ulkoistettu Aasiaan. Tuleekohan tämäkin huomioiduksi hiilineutraalisuustavoitteissa?

Puuta on Suomen metsissä noin 2500 miljoonaa kuutiometriä ja se kasvaa vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiometriä hakkuumäärän ollessa noin 70 miljoonaa kuutiometriä. On tietysti selvää, että hakkuita rajoittamalla hiiltä saadaan sidottua enemmän metsiin. Tällekin tielle tulee jossain vaiheessa pää vastaan, sillä ikääntyessään metsät sitovat hiiltä koko ajan huonommin ja lopulta kääntyvät lähteeksi. Sillä hetkellä kun metsiin ei enää sovi yhtään uutta puuta ja niiden hiilensidonta on nollassa tai negatiivinen, pitäisi vastaavasti energiantuotantoon ja kaikkeen muuhun toimintaan liittyvät kasvihuonepäästöt olla nollassa. Siinäkin tapauksessa tähän todella massiiviseen hiilivarastoon sidotun puun hyödyntäminen aloittaminen käynnistäisi kasvihuonekaasujen määrän kasvun ilmakehässä. Päästöttömään energiantuotantoon siirtymisen pitäisi siis olla jo nyt toimenpidelistalla.

En ole aikeissa luopua metsäomistuksistani, mutta uusia hankintoja en aio tehdä koko ajan kovemmaksi tulevan poliittisen riskin sekä muiden henkilökohtaisten syiden takia. Metsäteollisuuteen aion sijoittaa jatkossakin. Sieltä ja muista osakesijoituksista raha tulee helpommin ja säännöllisemmin kuin metsästä.

Kokeilu loppui. Mitä jäi käteen?

Ostanko liian myöhään? Myynkö kesken nousun, joka jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen? Panostanko liian vähän raketoiviin yhtiöihin? Onko firma kertonut sijoittajille tilanteestaan kaiken oleellisen? Näitä kysymyksiä ja monia muita sijoittaja joutuu pohtimaan tehdessään päätöksiä. Taustalla on pelko sijoitettujen rahojen menetyksestä ja tulevien tuottojen menemisestä sivu suun.

Oma riskinsietokykyni ei ole erityisen korkea, mutta haluan saada sijoituksilleni kohtuullista tuottoa pääasiassa osinkojen muodossa. Sen vuoksi salkkuni viiden suurimman omistuksen listalla komeilee aakkosjärjestykseen laitettuna Fortum, Nordea, Sampo, Telia ja UPM. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kovin suuria kurssinousuja ei tähän top 5 -listaan liity, ja UPM:nkin nousu on toisaalta kompensoitunut Nordean alamäellä.

Kurssinousuun perustuvaa tuotonhakustrategiaa minulla ei ole oikeastaan ollut aivan sijoitusuran alkuaikaa lukuun ottamatta, jolloin toiminta oli aika kaoottista. Tämän vuoksi tulokset eivät olleet erityisen hyvä ja sen seurauksena päädyin nykyiseen malliin. Toiset sijoitusstrategiat ovat toki olleet mielessä ja jotain taustatyötä on niihin liittyen tehty, mutta ostot ovat jatkuvasti kohdistuneet ns. osinkoyhtiöihin.

Syyskuun loppupuolella tein päätöksen ostaa pienehkön määrän AbbVie:tä, joka näytti juuri ohittaneen hintaminimin ja olevan jonkinlaisella nousu-uralla. AbbVie oli ollut kevyessä seurannassani jonkin aikaa houkuttelevan osinkotuoton takia. Ostopäätös ei siis varsinaisesti perustunut mihinkään yhtiön talouslukujen analyysiin, vaan taustalla oli pelkkä nousutrendi sekä MACD-käyrästä laskettu vakiosignaali ostolle, vaikka ostoa en uskaltanut tehdä oikeaoppisesti heti vaan pienellä viiveellä. Lisäksi ostopäätös perustui kohtuullisen hyvään tavoitehintaan, jonka oletin tukevan nousutrendin jatkumista.

Tällä viikolla yhteinen matka AbbVien kanssa tuli päätökseen. Kurssin nousu tasaantui jo reilusti marraskuun puolella ja tämä johti myyntipäätökseen, vaikka "virallinen" myyntisignaali odottaa vielä tuloaan.

Mitä kokeilusta jäi käteen? Tilitapahtumista löytyvien numeroiden perusteella sain sijoitukselleni 15,15 %:n tuoton, mikä on ihan kelpo luku, kun kyseessä oli vain hieman alle 2,5 kk:n mittainen omistus. Em. tuottoluku on siis tuotto ennen veroja ja siinä otetaan huomioon osto- ja myyntikulut sekä osinko, jonka AbbVie maksoi marraskuussa.

Vaikka kokeilu oli tuoton puolesta onnistunut, tulos olisi voinut olla myös päinvastainen. Aivan lokakuun alkupäiviin sattunut useamman prosentin pudotus meinasi jo aiheuttaa myyntinapin painamisen, mutta sain pidettyä hermot kurissa ja pidättäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Kurssikehityksen tasaantuminen marraskuussa johti siihen, että hermo ei enää kestänyt ja hankkiuduin osakkeista eroon. Saa nähdä, millaisen nousun menetin, kun lähdin sooloilemaan enkä odottanut oikeaa myyntilampun syttymistä. Toisaalta oma havaintoni on, että seuraamalla puhdasoppisesti virallista myyntisignaalia kurssi voi olla merkittävästi huippua alempana eli myyntisignaali tulee huomattavan myöhään, mikä lyhyissä nousu- ja laskusykleissä aiheuttaa lähes kaiken tuoton menetyksen.

Tekniseen analyysiin ja trendeihin perustuva tuoton hakeminen oli minulle jonkin verran stressaavampaa kuin osta-ja-pidä -strategiaan perustuva sijoittaminen. Tällä hetkellä vahva näkemykseni on että tästä sijoitustavasta ei tule minulle valtavirtaa vaan että se pysyy pienimuotoisena sivutoimintana sopivien tilaisuuksien osuessa kohdalle. Voi olla, että parhaat tuotot tehtäisiin tällä tavalla, mutta oma luonteeni ei tähän taivu kovin laajamittaisesti.

Lyhyt yhteenveto marraskuulta - 11/2019

Lukujen ynnääminen kertoo ihan kohtuullista omaisuuden karttumista tässä kuussa, sillä kokonaissumma nousi noin 4700€.

Osinkoja maksoivat Tikkurila, AT&T sekä AbbVie. Ostoihin kuuluivat Nokian Renkaat, Aktia ja SEB. SEB yllätti ja oston jälkeisenä päivänä kurssi rojahti noin 15% eikä ole ainakaan vielä toipunut siitä oleellisesti.

En ole osannut muuttaa sijoitusstrategiaani ja olen edelleen tukevasti osta-ja-pidä -tyyppiä, mutta tuo edellä mainittu AbbVie on ostettu pelkästään sillä ajatuksella, että se lähtee heti, kun nousutrendi alkaa köhiä. Aiemmin syksyllä ostettu erä on osingot pois lukien tällä hetkellä noin 15 % plussalla.

Ei onnistunut tällä kertaa

Kurssipudotusten yhteydessä laatulehdet tarjoilevat kansalle hupia tiedottamalla suuromistajien sulaneista omaisuusmääristä. Nyt minulla on hyvä tilaisuus tarjota tätä samaa blogin seuraajille.

Nordea on minulla hieman liian suuressa painossa siihen liittyviin riskeihin nähden ja olen pohtinut hajauttamista toisiin pankkiosakkeisiin, joissa houkuttimena on ollut suurehko osinkotuotto. Päädyin eilen ostamaan ruotsalaista SEB:tä, joka oli uusi avaus salkussani. Tiesin kyllä, että jotain rahanpesuun liittyvää tutkintaa on vireillä, mutta oletus oli, että tätä riskiä olisi hinnoiteltu jo kurssiin. Aamupäivän nopea vilkaisu salkkuun paljasti SEBin kohdalla hieman normaalia vaihtelua rumemmat miinukset. Ilmeisesti Ruotsin TV:llä oli jotain uutta tietoa rahanpesusta Baltiassa. Kuvakaappaus Nordnetistä näyttää vähän karulta.

Kahden vuoden yhteenveto - 10/2019

Tasan kaksi vuotta siiten julkaisin ensimmäiset numerot varallisuudestani. Ilman sen kummempia selityksiä tilanteen muutosta kuvaa seuraava kuva:

Osakevarallisuus ja käteisen määrä on kasvanut, mutta rahasto-omistusten arvo on pienentynyt. Mutta mikä tärkeintä, tolpan korkeus on kasvanut 102 231,11 euroa. 

Varallisuuden kehittymistä koko kahden vuoden ajalla edustaa tämä kuva:

Varallisuuslajien osuudet ja määrät oheisessa kuvassa:

Tässä kuussa osinkoa maksoivat Telia ja Kesko. Nokia perui keväällä lupaamansa osingot ja Nordea ja Sampo kertoivat osinkoleikkauksista. Loppuvuonna euroja ja dollareita maksavat (toivottavasti) Citycon, Tikkurila, AT&T sekä AbbVie. Nokian perumisesta huolimatta näyttäisi toistaiseksi vielä siltä, että osinkotulojen 10 000 euron raja rikkoutuu 30.12.2019, kun CItycon maksaa viimeisen eränsä. Ensi vuoden osalta osinkosumma voi jopa pienentyä kuluvasta vuodesta.

OP:n salkku tyhjeni täysin tässä kuussa, kun viimeiset kaksi yhtiötä lähti pois. Toinen näistä oli Telia, enkä ostanut sitä takaisin Nordnetin salkkuun. Telian osuus salkusta oli noussut vähän liian suureksi ja sen liiketoimintaan liittyy pientä riskiä, joten muutan painotusta tältä osin. Ostoyhtiöitä on lokakuussa olleet Nokian Renkaat, Aktia, Sampo, Metsä Board ja Tieto.  

Kolmannen kvartaalin tulokset ovat antaneet merkkejä talouden hiipumisesta. Kumma kyllä, indekseissä talouden jarrutus ja tuloskunnon rapautuminen ei vielä näy kovin selkeästi. Jäämme odottamaan tulevia käänteitä.

Osinkotuloissa painetta alaspäin

Osinkosijoittajan musta torstai 24.10. on ruodittu moneen kertaan talouskirjoittelussa. Nordea, Sampo ja Nokia ilmoittivat osingon maksamisen muutoksista eikä siis hyvistä sellaisista, sillä taustalla on tuottojen hupeneminen tai vaikeudet tekniikan kehittämisessä.

Nordean vaikeudet ja niiden heijastuminen oli jollain tavalla osattu ennakoida, sillä tulosjulkistuksella ei ollut isoa vaikutusta kurssiin. Sen sijaan Nokia romahti prosentilla, jollaista en itse ollut ennen kokenut. Pudotuksen suuruudesta voi päätellä, että sijoittajat eivät olleet lainkaan perillä Nokian todellisesta tilanteesta ennen viime torstaita.

Nokiaa minulla on lukumääräisesti sen verran vähän, että kurssilasku tai osinkojen peruminen ei tee isoa pudotusta vuotuisiin osinkoihin tai salkun arvoon. Nordea ja Sampo sen sijaan ovat suurimpien omistusteni joukossa ja osinkoleikkausten vuoksi vuoden 2020 osinkotuloihin tulee aika iso lovi. Nykyomistuksilla pudotusta tulee Nordeasta ja Sammosta noin 1500 € (brutto) verrattuna siihen, että molemmat olisivat maksaneet saman osakekohtaisen osingon kuin vuonna 2019. Ja julkisuuteen annettuja tasoja ei luonnollisesti ole vahvistettu vielä missään, joten jos vaikeudet jatkuvat niin uutta leikkausta voi vielä tulla. Tuloksentekokyvyn rapautuessa voi vielä käydä niin, että vuoden 2020 osinkotulot jäävät tätä vuotta pienemmäksi. Sellaista tilannetta ei ole vielä ollutkaan oman sijoitusurani aikana. Huonoon ensi vuoden osinkokertymään viittaavia merkkejä saatiin tänään Stora Ensolta.

Koko em. kolmikko on julkisesti halunnut profiloitua kasvavien osinkojen maksajiksi. Nokia vähemmän aikaa mutta Nordea ja Sampo hieman kauemmin. Kun osingot on nyt leikattu erilaisista syistä, voisi joku ilkeämielinen kysyä, onko näillä osinkopolitiitaksi kirjatuilla lausumilla oikeasti yhtään mitään merkitystä. Olisiko syytä panostaa enemmän amerikkalaisiin osinkoaristokraatteihin, jotta notkahdukset jäisivät pienemmiksi? Tällä hetkellä ja eilisen tulosjulkistuksen jälkimainingeissa en ole yhtään harmissani, että olen kasvattanut omistustani esim. AT&T:ssä.

Kun katsoo Nokian rumaa romahdusprosenttia ja pahinta rytinää seurannutta hieman loivempaa luisua, on pakko kyseenalaistaa yhtiön tiedotuspolitiikka. Kenen etuja ajaa tuollainen "stiff upper lip"- tiedotuskäytäntö, että katastrofin alla jätetään kertomatta erittäin oleellisesti yhtiön tulokseen ja arvoon vaikuttavia tekijöitä? No tulihan se torstaina kerrottua, mutta luottamusta yhtiöön tämä ei vahvistanut samalla kun yhtiön arvosta on muutamassa päivässä haihtunut lähes kolmannes savuna ilmaan.

Tai onko Nordean johto niin kuutamolla, että pari kuukautta ennen leikkausilmoitusta kielletään osingon leikkaamisen valmistelu? Teknisesti ottaen leikkauksia ei ehkä valmisteltu, mutta on johdon ollut pakko tietää siinä vaiheessa, että osinkoa tullaan leikkaamaan, kun yritystä ulkopuolelta seuraavat analyytikot pitivät sitä selvänä. Tai mitä kertoo yrityksen johdosta se, että virallinen tulosvaroitus annetaan 10 min ennen tulosjulkistusta, kun kaikki muut ovat jo sen sisällön käytännössä tienneet? Varmaan mitään tiedotukseen liittyviä lakeja ei ole rikottu, mutta en ainakaan itse voi välttyä ajatukselta, että johto ei ole ajan tasalla.

Sinänsä ylä- ja alamäet kuuluvat liiketoimintaan, ja muuttuneisiin olosuhteisiin on sopeuduttava käytettävissä olevin keinoin. Jos tilanne näyttää synkältä, kassaa ei tietenkään kannata (omistajan ja yrityksen näkökulmasta) tyhjentää osinkoina omistajien taskuihin. Osinkojen leikkaus on siten "pehmeä" tapa sopeuttaa taloutta. Tällöin kaikki osakkeenomistajat "auttavat" yritystä vaikean tilanteen yli omistustensa suhteessa. Vaikeammassa tilanteessa yhtiöön pitää työntää selvää setelirahaa, jos vielä uskoo firman tulevaisuuteen ja haluaa säilyttää omistusosuutensa. Jos nämä keinot ei omistajaa miellytä, omistuksesta pääsee eroon kohtuullisen vaivattomasti mutta mahdollisesti ostohintaa pienemmällä summalla.

Henkilöstö on lievissä kriisitilanteissa siinä onnellisessa asemassa, että heille maksetaan aina samaa sopimuksen mukaista palkkaa eikä yritys voi yksipuolisesti päättää niistä toisin kuin osingoista. Kun palkat eivät jousta alaspäin, syvemmissä kriiseissä henkilöstökulujen sopeutukset hoituvat sitten lomautuksilla ja irtisanomisilla. Tällöin ainakin osaa henkilöstöä alkaa sattua kovasti niin kuin Juhaa leukaan.

Köyhä vai rikas

Olen loppukesästä lähtien yrittänyt pudottaa hieman painoa, sillä se pääsi nousemaan ylipainon rajoille painoindeksillä mitattuna. Pudotustahti on ollut maltillinen eli vajaat 0.5 kg/vk eikä kuvioon todellakaan kuulu mitään äärimmäisyyksiin vedettyjä dieettejä. Painon pudottamisen malli on varmasti kaikille tuttu: kun saat ruuasta vähemmän energiaa kuin mitä kehosi kuluttaa, painosi putoaa.

Sama pätee säästämiseen. Jos kulutat rahaa nopeampaan tahtiin  kuin mitä saat sitä sisään, rahavarojesi määrä pienenee ja päinvastaisessa tapauksessa tililläsi oleva rahamäärä turpoaa. Tästä lainalaisuutta sivusi tällä viikolla napakkaan tyyliinsä Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka.

Painon pudottaminen ja omaisuuden kasvattaminen vaatii nykyihmiseltä pientä ponnistelua. Mukavaa ostettavaa ja hyvää syötävää on Suomessa tarjolla runsaasti.

Ennen kuin katsoin Puoli miljoonaa pääomaa -blogin videon, olin aamulla katsonut kaksi videota Ylen Tarinoita köyhyydestä -sarjasta. Niiden jälkimainingeissa kohtuullisen suurta omaisuuttaan nopeasti kasvattavan bloggaajan viestiä katsellessa odottelin jännityksellä, meneekö viesti pahasti richplainingin puolelle. No, ainakaan kovin vasemmistolaiseksi bloggaajan ajattelua ei voinut tulkita, sillä yhteiskunnan huolenpitoa hän ei peräänkuuluttanut, vaan vastuun talouden tasapainosta katsottiin kuuluvan jokaiselle itselleen.

Luultavasti kukaan ei halua olla köyhä, sillä jatkuva rahanpuutteessa eläminen on kuluttavaa. Suomalaisessa köyhyyden torjunnassa keskeisenä työkaluna ovat tulonsiirrot, mutta mikä on sopiva tuen taso? Minua jäi mietityttämään videolla esiintyneen työssäkäyvän Sarin ja aiemmassa Ylen jutussa esiintyneen kotiäiti-Sofian tulojen suuruudet. Molemman ovat yksinhuoltajia ja kummallakin on kaksi kotona asuvaa lasta. Sarin tulot koostuu palkasta, asumistuesta, lapsilisästä (yksi lapsi), lapsen isän maksamasta elatustuesta sekä Kelan maksamasta elatustuesta. Nettosumma yhteensä 2050,88 €, josta nettopalkan osuus on 1449 €.

Sofia puolestaan saa elatustukea, perustoimeentulotukea, asumistukea, lastenhoidontukea ja lapsilisää. Kokonaissumman sanotaan olevan hieman yli 2000 euroa. Lisäksi Sofia näytti saaneen seurantajaksolla Kelan tukea silmälaseihin.

Lähtökohdat jutuissa olivat hieman erilaiset. Sari kertoi, ettei raha riitä sellaiseen elämiseen kuin hän haluaisi. Työssäkäynnin kannalta välttämätön auto mainittiin isoksi menoeräksi. Sofian tilannetta käsiteltiin säästämisen näkökulmasta, ja lopputulema oli, että Sofialla olisi mahdollisuus laittaa tuloistaan hieman säästöön, mutta aina löytyy kivaa ostettavaa ja rahat kuluvat niihin.

Säästämisessä, kassan kerryttämisessä ja toimeentulon parantamisessa eli pienituloisuudesta pois pyrkimisessä tai sen haittojen minimoinnissa on kolme erilaista vaihtoehtoista etenemisstrategiaa:

1. Ansiotulojen kasvattaminen olemalla aktiivinen työmarkkinoilla, yrittäjyydessä, koulutuksessa tai muiden välittömien tulojen (käytännössä pääomatulojen) kerryttämisessä.
2. Henkilökohtaisten menojen karsinimen tai niiden kasvun hillitseminen.
3. Päättäjiin vaikuttaminen, jotta oma tuloverotus kevenisi tai saadut tulonsiirrot kasvaisivat.

Kohta 1) sisältää ensinnäkin kouluttautumista ja työmarkkinoille hakeutumista ja olemista joko työntekijänä tai yrittäjänä sekä työpaikan vaihdoksia paremman palkkauksen perässä. Tuloja sijoittamalla voi onnistua keräämään varallisuutta, joka itsessään tuottaa lisävarallisuutta. Tässä vaihtoehdossa huono puoli on se, että tulojen kasvaessa nettotulot voivat kasvaa yllättävän hitaasti verotuksen progression takia ja kasvavien tulojen vaikuttaessa saatuihin tulonsiirtoihin..

Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka korosti kohtaa 2) eli vastuun ottamista omista menoista suhteessa tuloihin siten, että taloudellinen liikkumavara paranee eikä talouden hallinta ole pelkkää selviytymistaistelua. Menojen karsiminen tuottaa jokaisen säästelyn euron täysmääräisesti eikä esim. verottaja ota mitään välistä.

Kolmas kohta ei ole enää pelkästään omissa käsissä vaan vaatii joukkovoimaa, julkisuutta ja lobbaamista. Esimerkiksi nykyinen eläkeläisten suuri joukko voisi yhdistämällä voimansa täysin laillisesti kasvattaa tulojaan eduskuntaan valittujen edustajiensa poliittisilla päätöksillä. Poliitikoilla on kiusaus ostaa valtaa lupaamalla hyvää ja kaunista ryhmille, joilta olettavat saavansa ääniä.

Ongelmana kolmannessa kohdassa on näiden tulonsiirtojen ja veronalennusten hinta, joka joudutaan rahoittamaan keräämällä rahat muualta. Yleensä se tarkoittaa verotuksen kiristämistä toisaalla tai velkaantumisen kasvua, joilla molemmilla on huonoja vaikutuksia talouteen.

Köyhyyden torjunta on noussut valtaa pitävien poliitikkojen kärkihankkeiden joukkoon, ja lehtijuttuja köyhyydestä näkee tämän tästä. Pientä eläkettä saaville luvattiinkin jo hieman lisärahaa. Valtion ja kuntien kannalta paras ratkaisu olisi, että köyhyyttä voitaisiin vähentää työllistymisen ja paremman palkkatason kautta. Tällöin tulonsiirtojen maksaminen vähenisi ja samalla päästäisiin verottamaan kasvaneita tuloja ankarammin. Työnantajia ei valitettavasti vaan voi käskeä työllistämään enemmän, ellei työvoimalle ole tarvetta.

Vaikka tunnistan tässä elämäntilanteessani olevani hieman kallellaan oikealle, en ole sitä niin paljon, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan tilanteessa kuin tilanteessa. Jonkinlainen tulonsiirtojärjestelmä täytyy olla olemassa auttamaan esim. yllättäen muuttuvissa tilanteissa. Peruskysymys taas on, kuinka paljon yhteiskunnan tuki pitää olla ja mikä on yksilön itsensä vastuu. Jos Minna on elänyt mukavaa keskiluokkaista elämää ja yllättäen avioliitto kariutuu ja terveys alkaa reistailla työkyvyn menettämiseen asti, onko yhteiskunnan taattava hänelle saman elintason jatkuminen? Minun mielestäni ei missään tapauksessa. Muutoksella pitää olla jonkinlainen vaikutus käytettävissä oleviin tuloihin, muuten ollaan pahan moraalisen ongelman äärellä. 

Toinen kysymys on, kuinka paljon itse haluaa varautua odottamattomiin tilanteisiin tai tulojen pienenemiseen esimerkiksi eläköitymisen tai yllättävän sairauden yhteydessä. Pakon edessä säästötön kädestä suuhun eläjä tekee pikavauhtia ja kovasti stressaantuneena tarvittavia toimenpiteitä, mutta vararahasto ja varsinkin tuottoa jauhavat sijoitukset helpottaisivat tilanteeseen sopeutumista. Toisaalta onko ok, että 40-vuotisesta työurasta jää ainoastaan päähän haaleat muistot lukemattomista ulkomaanmatkoista, keuhkoihin tervat noin 300000 poltetusta savukkeesta ja vyötärölle 35 ylimääräistä kiloa hienoista kulinaristisista nautinnoista, kun varautuminen kymmenien prosenttien tulotason putoamiseen on unohdettu ja kun valtion suuntaan aletaan esittää vaatimusta paremmasta eläkkeestä, koska juuri minä olen rakentanut tämän maan? Vai voitaisiinko olettaa, että yhteiskunta ei ole ihan kaikesta vastuussa vaan että ihmisiltä itseltäänkin voidaan edellyttää toimenpiteitä, jos virallisen eläkejärjestelmän pelisääntöjen mukainen eläke ei takaakaan haluttua elintasoa. Väitän, että iso osa palkansaajista (huom. en väitä että kaikki palkansaajat ja ne jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja työelämän ulkopuolella) pystyisi pienillä valinnoillaan kokoamaan sijoitussalkun, joka tuottaisi Antti Rinteen lupaaman vappusatasen verran kuukausittaista tuottoa eläkeiässä ja loputtomasti siitä eteenpäin. Näiden sijoitusten tuoton verottaminen toisi myös valtiolle merkittävän verokertymän.

Ylen köyhyysvideoihin liittyen Ylen uutissivustolle oli eilen ilmestynyt tulokset kyselystä, mitä katsotaan köyhälle välttämättömyydeksi ja mitä luksukseksi. Käin listan läpi omalta kannaltani kommentoiden, mitä itse tekisin, jos tuloni romahtaisivat. En varmasti pääse eläytymään tilanteeseen täysin autenttisesti, mutta vietän nykyiselläänkin kohtuullisen "askeettista" elämää ja olen melko tarkka rahankäyttäjä ja ostojen kilpailuttaja, joten mitään kauhean problemaattisia valintatilanteita Ylen lista ei aiheuttanut.