Salkussa matalapainetta - Kuukausikatsaus 03/2020

Sijoitusilmastossa on viime aikoina ollut lievää matalapainetta. Jopa siinä määrin, että Kauppalehdessä on alettu mainostaa melatoniinia huolestuneiden sijoittajien nukahtamisvaikeuksiin.

Koronaviruksen leviämisestä oli selkeitä merkkejä jo helmikuussa, mutta paniikki pääsi valloilleen vasta maaliskuussa, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että leviämistä ei saada pehmeillä toimilla ja käsiä pesemällä aisoihin. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa yritykset pitää saada pysymään pystyssä melkein hinnalla millä hyvänsä. Ennen sadan miljoonan lisäkulun ujuttaminen budjettiin vaati lähes yliluonnollisia kykyjä, mutta nyt on piikki auki eikä miljardien perään katsota kovin tarkasti. Maallikkonäkemykseni mukaan tilanne on kyllä vakava, ja ilmaan on heitetty ennusteita talouden täydellisestä romahtamisesta ja innokkaimmat maalailee kuvia ihmiskunnasta elämässä Mad Maxin tai Ilmestyskirjan maailmassa. Parhaassakin tapauksessa, eli jos virus saadaan pikaisesti aisoihin, kriisin hoitaminen maksaa lyhyellä aikavälillä vähintään kymmeniä miljardeja ja/tai työpaikkoja menetetään tuhansittain. Toipuminen ja kertyneen laskun maksaminen ei tapahdu kädenkäänteessä eikä ilman pahoja rutinoita yhteiskunnan rattaissa. Hyvinvointiyhteiskuntamme nykyinen palvelutaso ei tule olemaan suhteessa jatkossa käytettävissä oleviin resursseihin, ja veikkaanpa, että palveluiden karsimista ja verojen korotuksia tullaan näkemään tulevina vuosina. Tähän suhteutettuna tuntuu lähes käsittämättömältä, että kolulaisen yhdestä päivittäisestä saamatta jääneestä ateriasta nousee somessa järkyttävä myrsky.

Oma salkkuni ei valitettavasti ollut immuuni romahdukselle vaan osakkeet lasketteli samaa tahtia indeksien kanssa. Suurehko käteispaino on vaimentanut pudotusprosentteja, mutta euromääräisesti on tultu alas kohtuullisen suuria lukemia. Käteiskassaa painoi vielä maaliskuun alussa verottajalle tilitetty arvonlisävero (noin 9000 €).

Mitään henkistä häiriytymistä en ole itsessäni havainnut ja yöni olen nukkunut kuten ennenkin eli kohtuullisen hyvin. Pieni sijoitusstrategian kyseenalaistaminen on noussut esiin (olisiko pitänyt tai pitäsikö myydä), mutta en ole lähtenyt myynteihin, vaan olen jatkanut ostoja entiseen malliin halvemmalla hintatasolla. Ostoslistalla on ollut ainakin Sampo, Telia ja UPM.

Pandemian vaikutus osinkojen maksuun (lykkääntyminen ja osinkoesitysten perumiset) harmittaa, mutta ymmärrän kyllä ettei kassaa kannata tyhjentää, jos tulevaisuus näyttää epävarmalta ja synkältä. Eiköhän tilille joitain roposia kilahtele syksyyn mennessä. Pienet summat on tullut jo Cityconilta ja Outotecilta.

Joskus aiemmassa kirjotuksessa pohdiskelin kevyesti, millaisia vaikutuksia talouteen tulisi, jos iso osa ihmisiä alkaisi itseni lailla säästää aktiivisesti ja minimoisi "turhaa" kulutustaan. Vaikka kulutushaluja olisikin, nyt monet mahdollisuudet ovat sulkeutuneet valtiovallan määräyksestä ja tämä on iskenyt erityisen nopeasti ravintola-, matkailu- ja viihdepalveluita tarjoaviin yrityksiin. Lisääntyvät tiedot yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saavat ihmiset luonnollisesti varovaisemmiksi rahankäyttäjiksi. Olemme saaneet koronan myötä tilanteen, joka vastaa hyvin pitkälle sitä skenaariota, jossa hyvin suuri joukko ihmisiä "firettää" ja pienentää kulutuksen minimiin.

Stay safe.

Metsätalouden tilinpäätös vuodelta 2019

Verottaja halusi ilmoituksen metsätalouden tuloista ja menoista viimeistään tänään, joten asiahan piti hoitaa, ja tällä kertaa laitoin kuitit ojennukseen ja metsäyhtiön veropalveluun hyvissä ajoin ennen määräpäivää. Varsinaisen lähettämisen kanssa en pitänyt kiirettä ja hyvä niin, sillä muistin viime tipassa lisätä työhuonevähennyksen.

Tuloja metsästä sain tänä vuonna noin 37.000 euroa puun myyntitulon muodossa. Menoja oli hieman yli 2000 euroa sisltäen mm. tiemaksut, matkat, vakuutukset ja muut sekalaiset menot, joista suurin kulu oli sahan hankinta.

Näillä luvuilla verovuoden tulos yrittäjävähennys huomioiden oli noin 13.000 euroa, joten verottajan osuus on tasan 30 % eli noin 3900 euroa, koska pääomatulot eivät vielä(kään) nouse kireämmin verotettuun luokkaan. Noin pieni veroprosentti selittyy sillä, että käytin metsävähennystä täysimääräisesti. Metsävähennys tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että tuloista voi saada verottomasti 60 %, ja verottaja on kiinnostunut vain jäljelle jääneestä 40 %:sta, josta voi sitten vähentää normaalit kulut. Huono puoli on, että kaikki metsävähennetyt eurot pidetään mielessä ja jos joskus myyn metsät pois, ne lisätään luovutushintaan. Tämä malli suosii vahvasti metsäomaisuuden pysymistä perheen sisällä, sillä luovutusvoittoveroa ei tarvitse maksaa metsätilojen "sukupolvenvaihdoskaupassa". Metsävähennystä ei voi hyödyntää loputtomasti, vaan sen suuruus määräytyy hankintahinnan ja hankintaan liittyvien kulujen perusteella ja on maksimissaan 60 % näistä kuluista.

Maksettavaa veroa olisi pystynyt vielä hieman pienentämään käyttämällä hyväksi mahdollisuutta tehdä varauksia tulevien vuosien menohin. Jätin tämän mahdollisuuden käyttämättä ja maksan verot koko summasta. Selviää pienemmällä säätämisellä ensi vuoden verotuksen kanssa. Riskinä on vielä, että tulevina vuosina tuloutettavia varauksia verotetaan vielä nykyistäkin kovemmin.

Sellaisen mokan tein kauppahinnan maksuvaiheessa, että en muistanut pienennyttää ennakonpidätysprosenttia, ja kauppahinnasta pidätettiin ennakkoa normiprosentilla eli 19 %. Euroina tämä oli noin 7000 euroa, eli verottajalla on minun rahoja tähän puukauppaan liittyen reilut 3000 euroa.

Korona kurittaa - Kuukausikatsaus 02/2020

Osakemarkkina on vähintäänkin pienimuotoisessa paniikissa ja kurssit laskettelevat nopeasti alaspäin. Oman pään sisään paniikki ei ole vielä iskenyt, vaikka helmikuun aikana omaisuus pieneni -3,68 % ja euroina -13200 €. Helmikuun huippuarvojen kohdalta katsottuna pudotus on ollut vielä reilusti  tätäkin suurempi. Tarkoitus on edelleen jatkaa valitulla strategialla ja erittäin pitkällä sijoitushorisontilla, joten mitään äkkinäisiä liikkeitä en ole tehnyt. Toisaalta en aloittanut vielä ostojakaan, vaikka muutaman oletettavasti koronalle immuunin yhtiön kohdalla hintataso tuntui jo aika houkuttelevalta. Jään vielä odottelemaan parempia ostopaikkoja.

Kaksi pienehköä huolta kuitenkin on: 1) muuttavatko yhtiöt osinkoehdotuksiaan huonontuneiden näkymien takia, ja 2) tipunko jossain vaiheessa laskun jatkuessa pois Nordnetin Premium Banking -asiakkuudesta. Varsinkin jälkimmäinen on lähinnä kosmeettinen huoli. Etukäteen on myös tiedossa, että maaliskuun tulosta painaa merkittävästi viime vuoden puukauppamaksun arvonlisäveron tilitys, mikä yksistään tekee käteisvaroihin noin 9 k€:n leikkauksen.

Nordnetin salkkuyhteenvedossa huomasin jotain hämärää. Eräänä päivänä koko salkun kehitys näytti katseluhetkellä arvoa -5,15 %. Yhtiölistaa tarkasteltaessa yksikään yhtiö ei kuitenkaan ollut pudonnut edes viittä prosenttia. Onkohan kyse viiveen käytöstä kokonaiskehitystä laskettaessa, mutta ominaisuus on aika kiusallinen, koska taustalla ei ole kovin monimutkainen laskutoimitus.

Osakesäästötilin lanseeraus sattui vähän huonoon aikaan, kun riskit alkoivat realisoitua jo vajaan kahden kuukauden kuluttua aloituksesta. Osakesääntötiliä pidettiin julkisuudessa lähes automaattisena väylänä rikastumiseen ja valtion kädenojennuksena ja kannustamisena omaisuuden kartuttamiseen. Kuinkahan moni sijoittamisen OST:n kautta aloittanut ajattelee tällä hetkellä, että taas apinaa koijattiin ja rahat siirrettiin tämän "säästötavan" avulla taviksilta isojen poikien taskuihin.

Osinkojen väliaikatilanne

Viime vuoden lopulla Nokia perui lupaamiaan osinkoja ja Sampo ja Nordea ilmoittivat leikkavansa vuonna 2020 maksettavia summia. Tämä ja talouden hieman varuillaan oleva tunnelma herättivät hieman huolta vuoden osinkokertymästä. Koska Nordea ja Sampo ovat salkussani suurimpien maksajien joukossa, pienen hetken näytti siltä, että maltillisessa osinkojen yleisessä laskutrendissä jopa vuoden 2019 osinkosumma olisi tänä vuonna jäänyt saavuttamatta.

Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki salkun yhtiöt tehneet osinkoesityksensä. Laajamittaista laskua ei em. yhtiöiden surkeilusta huolimatta tullutkaan vaan yli puolet salkun yhtiöistä esittää kasvavaa osinkoa. Kun neljännes yhtiöistä ei esitä muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna, kokonaistilanne ei muodostunutkaan niin pahaksi kuin mitä aiemmin arvelin.

Prosentuaalisesti kasvu edelliseen vuoteen verrattuna näyttäisi ennakkotietojen mukaan olevan melko tarkkaan 10 % ja euromääräisesti  noin 1000 €. Näin pientä kasvua ei ole ollut useampaan vuoteen ja neljän edellisen vuoden kasvun keskiarvokin on lähes 2000 €.

Tilanne saattaa vielä muuttua osakemäärien muutumisen takia tai jos yhtiö päättää tehdä nokiat ja jättää maksamatta loppuvuodelle kaavailtuja maksueriä. Jotkut pittävät hyvänä, että yhtiöt jakavat osingonmaksuaan useampaan erään pitkin vuotta. Itse en pidä tästä käytännöstä yhtään, vaan haluaisin edellisen vuoden tuloksesta oman osuuteni mahdollisimman nopeasti. Osingonmaksun pilkkojat pitävät minulle kuuluvia rahoja omassa käytössään minulta otettuna korottomana pakkolainana. Lisäksi yhtiökokouksen päättämä myöhäisempi erä on usein ehdollinen ja hallituksen harkintavallassa. Yhtiön kannalta nämä käytännöt ovat aivan loistavat, sillä ne joustavat maksajan tilanteen ja tarpeiden mukaan, mutta osakkaan kannalta tilanne on vähän kyseenalainen. Toki osakkaankin etu on, että yhtiö voi hyvin myös nopeasti muuttuvissa tilanteissa, mutta vähän kummalliselta tuntuu Nokian ajatusmalli, että viimeinen osakkaalle maksettava osuus vuoden 2018 tuloksesta olisi maksettu vuonna 2020. Tämä ja myös aiempi erä jäi nyt siis kokonaan maksamatta. Kvartaaliosingot olisi ihan OK, jos ne maksettaisiin edellisen kvartaalin tuloksesta eikä edellisen vuoden.

Mutta palataan vielä lopuksi osinkokertymään ja -historiaan kuvan muodossa. Vuoden 2020 sininen osuus on laskettu tämän päivän osakemäärien ja osinkoesitysten perusteella. Ohut punainen siivu on laskettu tämän yhden jäljellä olevan yhtiön viime vuoden osingon mukaisesti, ja tämä kapea suikale nostaa kokonaissumman aavistuksen 11.000 euron yläpuolelle.

Tammikuun numerot - Kuukausikatsaus 01/2020

Vuoden ensimmäisen yhteenvedon numerot ovat valmistuneet ja liikkeet olivat tammikuussa varsin pieniä. Vaikka tammikuun pitäisi olla osakkeilla selvä nousukuukausi, tilastoitava omaisuus nousi maltilliset 0,83 %, joka ei johdu pelkästä kurssinoususta vaan mukana on työnantajan maksamaa rahaa. Kuukausi oli kuitenkin kasvukuukausi ja meneillään oleva kasvuputki on kestänyt 8 kk. Putki saattaa pian katketa, sillä tilillä makaava merkittävä arvonlisäverosumma  pitäisi kohta siirtää oikealle omistajalleen.

Osakeostoja oli euroilla ja lukumääränä mitattuna tässä kuussa tavallista enemmän. Ennakoin hieman Hoivatilojen poistumista ja käytin tänään maksettuja rahoja jo vähän ennakkoon. Ostoslistalle nousi tammikuussa Sampo, Titanium, Nokian Renkaat, AT&T, Telia sekä SEB. Verottaja vie Hoivatilojen luovutusvoitosta ihan hyvän summan kattamaan valtion kasvavia menoja.

Harvat yhtiöt ovat saaneet viime vuoden tuloksen julki ja tehneet osinkoesityksiä eikä kuluvan vuoden osinkokertymästä pysty sanomaan vielä mitään kovin tarkkaa. Nordean ja Sammon merkittävistä osinkoleikkauksista huolimatta oma osinkoputki voi mahdollisesti vielä tänä vuonna säilyä nousevana.

Kovin jännittäviä tarinoita tästäkään kuukaudesta ole kerrottavaksi. Tasaisen harmaata menoa, jossa suurinta hupia on päivittää Exceliin vähitellen putoilevia osinkoehdotuksia. Jälkiviisasteluna voisi mainita, että aiempi AbbVien nousutrendin rahastaminen päättyi aika lailla optimaaliseen aikaan.

Kulut valtion maksettaviksi

  Pitäsikö ilmastonmuutosta torjua aktiivisesti?

  Pitäisikö liikennepolttoaineiden verotusta keventää?

  Pitäisikö sähköverkosta tehdä säävarma?

  Pitäisikö vanhustenhoidon hoitajamitoituksesta (0,7 hoitajaa/asiakas) säätää lailla?

  Pitäisikö hoitajille maksaa vientialoja suuremmat palkankorotukset?

Kysymyksiä, johin tulee helposti vastattua myöntävästi. Osaan eduskuntakin on kirjauttanut myönteisen mielipiteensä ihan lakikirjaan saakka.

Viimeisen kysymyksen esitti YLE kansalaisille, ja tulosten mukaan 79 % vastaajista vastasi myöntävästi. Tulos oli tietysti tervetullut hoitajille, mutta kunta-alan työmarkkinajohtaja ei innostunut asiasta, sillä tiedossa olisi mittavat lisäkulut.

En tiedä, miten kysymys oli muotoiltu, eikä kyselyn tulosten tarkempi raporttikaan ollut saatavilla uutisen yhteydessä. En siis saanut selville tarkkaa kysymystä, mutta on olemassa pieni mahdollisuus, että vaakakupin toisella puolella oleva tekijä on jäänyt kertomatta.

Ilmastonmuutoksen tehokas torjunta maksaa tuhottomasti ja muuttaa merkittävästi taloutta, yhteiskuntaa ja koko elämäntapaa. Haluanko tätä, kun Suomessa tehtävien toimenpiteiden vaikuttavuus on minimaalista paljon suurempien päästöjen aiheuttajien jatkaessa kiihtyvään tahtiin?*

Polttoaineveron lasku aiheuttaa muun verotuksen kiristymistä tai valtion velkaantumista. Olenko valmis maksamaan pienevän verokertymän muuta kautta ja mahdollisesti kohdistettuna raskaampana juuri minulle, leikkaamaan joistain muista palveluista tai sysäämään laskun seuraavan sukupolven maksettavaksi?

Onko OK, että säävarman sähköverkon toteuttaminen maksaa lähes 10 miljardia vuosina 2016-2028 ja kulut maksetaan erityisesti syrjäseuduilla jyrkästi kohoavina siirtohintoina?

Hoitajamitoitukseen hallituspuolueet vastasivat kyllä, mutta pääministerin suulla sanottiin: "Ei ole rahaa", eikä velkaantumisen ja/tai veronkorotusten tielle haluttu lähteä. Myös työvoiman saatavuus on todettu ongelmaksi.

Hoitajien etujärjestö on linjannut, että yleistä tasoa korkeampia korotuksia pitäisi saada 10 vuoden ajan. Lisäkulut olisivat tuona aikana noin 10 miljardia eli samaa luokkaa kuin sähköverkon parantamisessa. Joka tapauksessa tästä tulisi merkittävä korotuspaine kunnallisveroprosentteihin ja/tai asiakasmaksuihin ja mahdollisesti tarvetta karsia muita palveluita. Nämä ulosmittaisivat mm. eläkeläisille juuri tullutta korotusta ja aiheuttaisivat ongelmia yhteiskunnan tuen varassa eläville. Toki myönteisiäkin vaikutuksia on.

Hoitajat huomio! Tämä ei siis ollut hyökkäys vaadittuja palkankorotuksia vastaan vaan kriittinen näkemys mielipidekyselyitä, kansalaisaddresseja ynnä muita vastaavia kohtaan, sillä sopivasti muotoiltuna vastaajalta saattaa jäädä kokonaisuus vähän hämäräksi ja vaikutusten arviointi tekemättä. Siitä huolimatta niitä hyödynnetään oman näkemyksen esiin tuomisessa ja vaikuttamisessa. Hyvä esimerkki on vanha Karpon pätkä luonnonsuojelusta.



*Kärjistetty vastanäkemys. Kirjoittaja sitä mieltä, että päästöjen vähentäminen on tavoiteltava suunta muiden maiden suunnasta huolimatta. Toimenpiteisiin en ota kantaa.

Joulukuun numerot - 12/2019

Edellisen ja vähän laveamman vuosiyhteenvedon lisäksi tässä vielä joulukuun lukemat ja vähän myös koko vuoden lukuja.

Tilastoitavan omaisuuden määrä kasvoi joulukuussa noin 9070 euroa eli prosentteina 2,6 %. Suhteutettuna OMXHPI-indeksin muutokseen joulukuussa saavutettu tulos on reilusti yleistä kurssikehitystä heikompi. Pääsyylliseksi osoittautuu suurehko käteiskassa, jonka tuotto on heikkoa. Yksi merkkipaalukin ylittyi vuoden lopun kunniaksi: yhteenlaskettu arvo rikkoi 350.000 euron rajan.

Vuoden 2019 aikana osakevarallisuuden määrä kasvoi lähes tarkalleen 60.000 € eli noin 39 %. Tämä siis sisältää sekä arvonnousun että uudet panostukset. Rahastopuolella lukema pysyi lähellä vuoden takaista arvoa muutamista myynneistä ja parista hyvin pienestä ostosta huolimatta. Käteispuolella kasvua oli noin 42.500 euroa eli noin 59 %. Kokonaisuutena vuoden aikana tapahtunut kasvu oli siis noin 102.500 euroa eli reilut 40 %. Näin hyvää tulosta ei ole näköpiirissä tulevalle vuodelle, sillä merkittäviä kertaluonteisia tuloja ei valitettavasti ole tiedossa.

Vuosi 2019 päätökseen

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika laittaa tapahtumat ja mietteet nippuun vaikka jäljellä on vielä muutama päivä, jolloin ennättää tapahtua vaikka mitä yllättävää. Jos näin käy, palaan kommentoimaan näitä tapahtumia ensi vuoden puolella.

Sijoitusvuosi 2019 ei ollut kohdallani lainkaan huono. Ensinnäkin kurssikehitys oli kokonaisuudessaan myönteistä ja pääsin siitä osalliseksi. En ole eritellyt jokaista sijoitettua euroa ja niiden tuottoja enkä siis pysty kertomaan täydellisen tarkkoja lukuja, mutta jotain suuntaa antaa Sharevillen YTD-tuottokäyrä.

Toiseksi vuoden aikana kertyneet brutto-osingot ylittivät niukasti 10.000 euroa, joka oli takaraivossa jonkinlaisena tavoitteena tälle vuodelle. En kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan tuota rajaa tekemällä erityisiä ostoja loppuvuodesta osinkoja maksaviin yhtiöihin, mutta sen verran taktikoin, että lykkäsin Telian myyntiä OP:n salkusta osinkojen maksuun saakka. Vaikka Telia-osingon määrä OP-salkussa oli pieni, se osoittautui tarpeelliseksi tavoitteen saavuttamisen kannalta. Ylitys ei nimittäin ollut kovin selkeä osinkosumman ollessa 10.014,05 euroa. Täyden kymmenluvun ylitys ja reipas kasvu edellisestä vuodesta olivat positiivisia asioita, mutta vuodelle 2020 näkymä ei ole aivan yhtä myönteinen. Olisin tyytyväinen maltilliseen osinkojen kasvuun, sillä ainakin Nordea ja Sampo ovat ilmoittaneet pienentävänsä osingonmaksuaan.

Osingot vuosina 2010-2019

Kolmas merkittävä asia oli alkuvuonna saatu reilusti ennakoitua suurempi puunmyyntitulo, joka nosti blogissa tilastoidun omaisuuden määrää, kun metsässä oleva puumateriaali muuttui setelirahaksi.

Kuluva vuosi alkoi kahden salkun taktiikalla, sillä OP oli lanseerannut kaupankäyntihinnaston, jossa maksimipalkkio on 1 % ostohinnasta. Tämän vuoksi ostin osakkeita käytännössä pelkästään OP:n salkkuun ja samalla ostettavan erän koko pieneni ja ostokertoja tuli merkittävästi aiempaa enemmän. Sitten OP sai ajatuksen, että muutetaampas hinnoittelua ja poistetaan tämä 1 % palkkiokatto vaikkakin pitkähkön siirtymäajan jälkeen. Minulle tämä ei käynyt, sillä juuri tuo katto oli ainoa syy salkun avaamiseen. En myöskään halunnut kahta suunnitteen identtisillä ehdoilla mutta erilaisilla alustoilla toimivaa välittäjää, koska kahden salkun hallinnoinnissa on omat hankaluutensa. Eniten minua ärsytti OP:n toiminnan tempoilevuus, sillä 1 % palkkiokatto ei ennättänyt olla voimassa kovinkaan kauan. Tein siis päätöksen ajaa OP-salkku alas ja siirsin sopivissa kohdissa varat Nordnetin puolelle. Nyt tyhjennyksen jälkeen ja hallinnoinnin selkeytymisen myötä siirrolla oli myös sellainen positiivinen vaikutus, että varojen määrä Nordnet-salkussa saavutti Premium Banking -rajan, joten pääsin hieman halvempien kaupankäyntikulujen piiriin.

Osakeostot jatkuivat suunnilleen samaan tahtiin kuin aiemminkin enkä ole hirveästi kiihdyttänyt ostoja vaikka käteistä voisi olla järkevää siirtää muihin omaisuuslajeihin. Ennätyspitkä nousuputki ja ainakin varovaiset merkit käänteestä ovat olleet pidäkkeenä massiivisemmille panostuksille. Ostoista parhaiten jäi mieleen Skandinaviska Enskilda Banken, joka ensimmäisen oston jälkeisenä päivänä putosi 15 %. Alkuharmittelun jälkeen tein samansuuruisen oston, kun SEB:n kurssi jäi matelemaan uudelle tasolleen. Pian sen jälkeen kurssi lähti palautumaan ja tällä hetkellä mennään SEB:n kanssa hieman plussalla.

Uudelle vuodelle ja myös pidemmälle aikavälille pitäisi tavoitteellisen sijoittajan asettaa selkeät virstanpylväät, joiden saavuttamista seurataan tiiviisti. Itse en kuitenkaan pidä varsinkaan tiukkojen pitkäaikaistavoitteiden asettamista mielekkäänä, sillä kurssikehitys ei todellakaan noudata pankkien ja välittäjien omassa markkinoinnissa käyttämää 6 %:n tasaisen vauhdin periaatetta. Tietenkin tavoitteenani on kasvattaa omaisuuden määrää ja passiivisia tuloja niin paljon kuin mahdollista tavalla, joka sopii minulle itselleni. Määrällisistä ja ajallisia tavoitteista en halua kirjata muuta kuin että nykyisissä olosuhteissa tarkoituksena on käyttää palkkatuloista osakeostoihin keskimäärin n. 1300 euroa/kk ja käyttää myös kaikki osingot samaan tarkoitukseen. Tilanteen muuttuessa säädetään tätä sen hetkisiin olosuhteisiin sopivaksi (siis omalta kannaltani katsottuna ja sen mukaisesti mitä tilanteesta ymmärrän). Katsotaan vuoden päästä, mihin se riitti ja mikä oli tulos.

Osakesäästötilistä aion pysyä erossa, sillä en ole vakuuttunut sen hyvyydestä itselleni. Monet bloggarit ovat jo käyneet läpi havaitut hyvät ja huonot puolet, ja huonoihin puoliin kuuluu mm. seuraavat:

1. Poliittinen riski. Pelisäännöt saattavat muuttua kesken kaiken, kuten kävi esim. eläkevakuutusten kanssa.
2. Ylärajaksi asetettu 50000 euron raja on suhteellisen matala.
3. Hankintameno-olettaman hyödyntäminen ei onnistu.

OST voi olla oikein mainio väline monille, mutta omaan sijoitustyyliini suhteutettuna näen sen hyödyt liian vähäisiksi siihen liittyviin rajoituksiin nähden. Näin ainakin toistaiseksi, mutta tilanteet voivat muuttua tulevaisuudessa ja tässäkään asiassa en halua naulata kantaani lopullisesti lukkoon. OMXHPI hipoo jälleen 10000 pisteen rajaa eli kurssit ovat pitkän aikavälin tarkastelussa melko korkealla. Toivottavasti osakesäästötilien kanssa ei käy niin, että niitä avataan ja käytetään innokkaasti heti ensi vuoden alussa ja vähän ajan päästä nähdään reipas dippi/korjausliike/taantuma/kauppasota, jolloin OST:stä tulee helposti "väline, jolla taas siirrettiin varallisuutta tavalliselta hölmöltä kansalta rikkaiden taskuun".

Metsäsijoittamisen riski hyppäsi tänään pari astetta korkeammaksi

Vaikka Suomen suorien CO2-päästöjen trendi on ollut viimeisen 15 vuoden aikana loivasti aleneva, nettopäästöjen kehitys näyttää vieläkin loivemmalta. Tämä johtuu siitä, että myös CO2-nielujen kyky sitoa hiiltä on viime vuosina pienentynyt. Sen vuoksi päähuomio on ainakin Suomessa kohdistunut päästöjen hillitsemisen sijaan nielujen tehostamiseen. Ainoa nielu on käytännössä metsä.

Olen ollut huomaavinani, että suomalaisen ilmastokeskustelun sävy on muuttunut hieman syyttäväksi maanviljelijöitä ja metsänomistajia kohtaan. Sävyä ei varmasti muuta positiivisemmaksi tämän päivän uutinen, jonka mukaan  hiilensidonta oli vuonna 2018 ennätyksellisen pientä ja 43 prosenttia pienempää kuin edellisenä vuonna. Ensisijaiseksi syyksi mainitaan suuret hakkuumäärät sekä uudet ja entistä pienemmät arviot metsiemme kyvystä sitoa hiiltä.

Lähde: Tilastokeskuksen julkaisu (http://tilastokeskus.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-12-12_tie_001_fi.html)

Vaikka puuta on Suomen metsissä ennätysmäärä ja uutta puumateriaalia kasvaa enemmän kuin koskaan aiemmin, myös hakkuumäärät ovat sellaisella tasolla, että vuotuinen hiilensidonta puustoon on pienentynyt. Poliittinen paine kotimaassa ja myös koko EU;ssa on suuntautunut hiilinielujen vahvistamiseen eli toisin sanoen puumäärien nopeampaan kasvattamiseen, mikä käytännössä tarkoittaa Suomen osalta hakkuiden vähentämistä.

Nykyinen hallitus on kirjannut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, ja EU:kin haluaa hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Jo aivan lähivuosina tarvitaan todella rankkaa ohjausta, jos Suomi oikeasti haluaa päästä asetettuun tavoitteeseen eikä tämä tule tapahtumaan ilman kitinää ja merkittävää vastareaktiota, vaikka hämmästyttävällä tavalla poliitikot ovatkin puheissaan linjanneet, että "tavallisen ihmisen" ei tarvitse kärsiä ilmastonmuutoksen torjunnasta. En tiedä, miten poliitikot tämän ajattelevat, mutta selvää on, että kustannukset tulevat lopulta ihan jokaisen maksettavaksi tavalla tai toisella - myös siinä tapauksessa, että ilmastonmuutoksen annettaisiin edetä ilman sen kummempia ehkäiseviä toimenpiteitä. Pelkät pienet polttoaineveron korotukset ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella eivät todellakaan vie tavoitteeseen ja niistäkin nousee aina kova poru.

Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajan kannalta? Ihan lyhyellä tähtäimellä ei varmasti vielä mitään erityistä. Monet saattavat ihan vapaaehtoisesti lykätä tai tietoisesti vähentää hakkuita metsissään. Nykyisen lainsäädännön puitteissa kellään ei ole suoraa mahdollisuutta vaikuttaa metsänomistajan päätöksiin hakkuisiin liittyen. Toisenlaisen lainsäädännön mahdollisuus tosin kasvaa sitä mukaa kun paine nielujen tehostamiseen lisääntyy. On puhuttu myös metsänomistajille maksettavasta korvauksesta, jos he lykkäävät hakkuita, mutta pidän tätä vähän teoreettisena vaihtoehtona yhtään laajemmassa mittakaavassa. Täysin poissuljettu ei ole myöskään ajatus siitä, että toimittaessa EU-tasolla Suomen metsiä velvoitetaan jossain vaiheessa nielemään omien päästöjen lisäksi myös Puolan hiilivoimaloiden CO2-päästöjä. Metsävarat ovat liukumassa yksityisomaisuudesta enemmän ja enemmän kansalliseksi tai kansainväliseksi omaisuudeksi. Tästä esimakua antoi Brasilian tapahtumat, jotka nostattivat kansainvälisen vastalauseiden myrskyn. Käytön rajoitukset yleensä pudottavat metsän tuottoa, mikä ei ole optimaalinen tilanne mikäli metsänomistuksen ainoa tarkoitus on tuoton hakeminen.

Valtiovallan asettamat mahdolliset hakkuurajoitukset varmasti vähentävät myös investointihalukkuutta Suomeen, mutta toisaalta puun käyttöä voidaan tehokkaasti rajoittaa olemalla myöntämättä lupia uusille tuotantolaitoksille. Ympäristöministeri onkin jo puhunut vähän tämän suuntaisesti. Heikentynyt puun kysyntä näkyy metsänomistajalle alempina myyntihintoina.

Sinänsä pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta ja kasvihuonekaasujen määrää pyritään hillitsemään. Alueellisissa rajoituksissa (kuten Suomessa tai EU:ssa) voi piillä sellainen ongelma, että tuotanto siirtyy kyseisen alueen ulkopuolelle tai että raaka-aine (tässä tapauksessa puu) hankitaan alueelta, jossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia (=Venäjältä). Näissä tapauksissa ongelma siirtyy toisaalle eikä toimilla ole todellisen tavoitteen saavuttamisen kannalta mitään vaikutusta. Tälläkin hetkellä erittäin iso osa Euroopan kuluttajatuotteiden tuotannosta on ulkoistettu Aasiaan. Tuleekohan tämäkin huomioiduksi hiilineutraalisuustavoitteissa?

Puuta on Suomen metsissä noin 2500 miljoonaa kuutiometriä ja se kasvaa vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiometriä hakkuumäärän ollessa noin 70 miljoonaa kuutiometriä. On tietysti selvää, että hakkuita rajoittamalla hiiltä saadaan sidottua enemmän metsiin. Tällekin tielle tulee jossain vaiheessa pää vastaan, sillä ikääntyessään metsät sitovat hiiltä koko ajan huonommin ja lopulta kääntyvät lähteeksi. Sillä hetkellä kun metsiin ei enää sovi yhtään uutta puuta ja niiden hiilensidonta on nollassa tai negatiivinen, pitäisi vastaavasti energiantuotantoon ja kaikkeen muuhun toimintaan liittyvät kasvihuonepäästöt olla nollassa. Siinäkin tapauksessa tähän todella massiiviseen hiilivarastoon sidotun puun hyödyntäminen aloittaminen käynnistäisi kasvihuonekaasujen määrän kasvun ilmakehässä. Päästöttömään energiantuotantoon siirtymisen pitäisi siis olla jo nyt toimenpidelistalla.

En ole aikeissa luopua metsäomistuksistani, mutta uusia hankintoja en aio tehdä koko ajan kovemmaksi tulevan poliittisen riskin sekä muiden henkilökohtaisten syiden takia. Metsäteollisuuteen aion sijoittaa jatkossakin. Sieltä ja muista osakesijoituksista raha tulee helpommin ja säännöllisemmin kuin metsästä.

Kokeilu loppui. Mitä jäi käteen?

Ostanko liian myöhään? Myynkö kesken nousun, joka jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen? Panostanko liian vähän raketoiviin yhtiöihin? Onko firma kertonut sijoittajille tilanteestaan kaiken oleellisen? Näitä kysymyksiä ja monia muita sijoittaja joutuu pohtimaan tehdessään päätöksiä. Taustalla on pelko sijoitettujen rahojen menetyksestä ja tulevien tuottojen menemisestä sivu suun.

Oma riskinsietokykyni ei ole erityisen korkea, mutta haluan saada sijoituksilleni kohtuullista tuottoa pääasiassa osinkojen muodossa. Sen vuoksi salkkuni viiden suurimman omistuksen listalla komeilee aakkosjärjestykseen laitettuna Fortum, Nordea, Sampo, Telia ja UPM. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kovin suuria kurssinousuja ei tähän top 5 -listaan liity, ja UPM:nkin nousu on toisaalta kompensoitunut Nordean alamäellä.

Kurssinousuun perustuvaa tuotonhakustrategiaa minulla ei ole oikeastaan ollut aivan sijoitusuran alkuaikaa lukuun ottamatta, jolloin toiminta oli aika kaoottista. Tämän vuoksi tulokset eivät olleet erityisen hyvä ja sen seurauksena päädyin nykyiseen malliin. Toiset sijoitusstrategiat ovat toki olleet mielessä ja jotain taustatyötä on niihin liittyen tehty, mutta ostot ovat jatkuvasti kohdistuneet ns. osinkoyhtiöihin.

Syyskuun loppupuolella tein päätöksen ostaa pienehkön määrän AbbVie:tä, joka näytti juuri ohittaneen hintaminimin ja olevan jonkinlaisella nousu-uralla. AbbVie oli ollut kevyessä seurannassani jonkin aikaa houkuttelevan osinkotuoton takia. Ostopäätös ei siis varsinaisesti perustunut mihinkään yhtiön talouslukujen analyysiin, vaan taustalla oli pelkkä nousutrendi sekä MACD-käyrästä laskettu vakiosignaali ostolle, vaikka ostoa en uskaltanut tehdä oikeaoppisesti heti vaan pienellä viiveellä. Lisäksi ostopäätös perustui kohtuullisen hyvään tavoitehintaan, jonka oletin tukevan nousutrendin jatkumista.

Tällä viikolla yhteinen matka AbbVien kanssa tuli päätökseen. Kurssin nousu tasaantui jo reilusti marraskuun puolella ja tämä johti myyntipäätökseen, vaikka "virallinen" myyntisignaali odottaa vielä tuloaan.

Mitä kokeilusta jäi käteen? Tilitapahtumista löytyvien numeroiden perusteella sain sijoitukselleni 15,15 %:n tuoton, mikä on ihan kelpo luku, kun kyseessä oli vain hieman alle 2,5 kk:n mittainen omistus. Em. tuottoluku on siis tuotto ennen veroja ja siinä otetaan huomioon osto- ja myyntikulut sekä osinko, jonka AbbVie maksoi marraskuussa.

Vaikka kokeilu oli tuoton puolesta onnistunut, tulos olisi voinut olla myös päinvastainen. Aivan lokakuun alkupäiviin sattunut useamman prosentin pudotus meinasi jo aiheuttaa myyntinapin painamisen, mutta sain pidettyä hermot kurissa ja pidättäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Kurssikehityksen tasaantuminen marraskuussa johti siihen, että hermo ei enää kestänyt ja hankkiuduin osakkeista eroon. Saa nähdä, millaisen nousun menetin, kun lähdin sooloilemaan enkä odottanut oikeaa myyntilampun syttymistä. Toisaalta oma havaintoni on, että seuraamalla puhdasoppisesti virallista myyntisignaalia kurssi voi olla merkittävästi huippua alempana eli myyntisignaali tulee huomattavan myöhään, mikä lyhyissä nousu- ja laskusykleissä aiheuttaa lähes kaiken tuoton menetyksen.

Tekniseen analyysiin ja trendeihin perustuva tuoton hakeminen oli minulle jonkin verran stressaavampaa kuin osta-ja-pidä -strategiaan perustuva sijoittaminen. Tällä hetkellä vahva näkemykseni on että tästä sijoitustavasta ei tule minulle valtavirtaa vaan että se pysyy pienimuotoisena sivutoimintana sopivien tilaisuuksien osuessa kohdalle. Voi olla, että parhaat tuotot tehtäisiin tällä tavalla, mutta oma luonteeni ei tähän taivu kovin laajamittaisesti.