Ounastelin edellisessä kirjoituksessa, että sopivan hintarallin sattuessa seuraava sataluku saattaisi olla tammikuussa saavutettavissa. Kun osakkeet päätyi tänään hieman plussalle, kokonaisuus kipusi 400 k€:n rajapyykin yli. Tämä tiedoksi, ei aiheuta toimenpiteitä.
Vuosi 2020 hönkii viimeisiään ja jonkilainen yhteenveto pitäisi kuluneesta vuodesta kyhätä. Lyhyesti sanottuna ei ollut kovin kaksinen vuosi. Korona sotki tilannetta pahasti, ja vaikka syvimmästä kuopasta on noustu pyöreät 100,000 euroa, vuosi kokonaisuutena päättyi ainoastaan noin 36 k€ ja 10% edellistä vuodenvaihdetta korkeammalle. Salkun isoimmat omistukset eivät lähteneet nousun alkessa indeksin mukaiseen kiitoon, vaan jäivät laahaamaan aika pahasti. Kuvaavaa on, että tällä hetkellä viidellä suurimmalla omistuksella kurssit ovat 1,42% - 12,34% pakkasella tasan vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Kuudentena oleva Stora Enso on sentään samassa ajassa nakuttanut plussalle.
Koronan leviäminen säikäytti yrityksiä ja osinkojen maksuun tehtiin varauksia ja ehtoja, joiden takia osinkovuodesta näytti tulevan erittäin huono. Ihan pahimmat pelot eivät toteutuneet ja osinkosumma oli tänä vuonna 8.125,70 euroa. Alkuvuoden osinkoesitysten mukaan odotus oli noin 2500-3000 euroa suurempi.
Osingot (brutto) sijoitusuran alusta lähtien:
Omalla kohdalla epätavallinen vuosi oli kuitenkin siinä mielessä positiivinen, että työpaikalla ei jouduttu lomautuksiin tai irtisanomisiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Työn tekemisen kannalta vuosi ei ollut ihan helppo, ja kävin pariin otteeseen keskustelemassa aiheesta myös ammattiauttajan kanssa. Kovin toimivaa ja konkreettista apua en tosin kokenut siitä saavani, ja ainoa hyötyjä taisi olla kyseistä palvelua tarjoava firma.
Seuraavaksi ohjelmassa on yritysten Q4-raportit ja näkymien kertominen uudelle vuodelle. Jonkinlaiset mahdollisuudet on ainakin maltilliselle tammirallille, joten tilastoitava omaisuus saattaa alkuvuonna rikkoa 400 k€:n tasaluvun.
Tammi-helmikuussa pitäisi myös tehdä verottajan vaatima metsäveroilmoitus. Tänä vuonna oli tähän omaisuuserään liittyen ainoastaan kuluja, huolta ja vaivaa, joten vähennyksiä pääomatuloihin on luvassa. Olen koko metsänomistajan taipaleeni aikana suhtautunut metsän hankkimiseen ja omistamiseen positiivisesti, mutta nyt olen alkanut epäillä sen järkevyyttä pitemmällä tähtäimellä. Yleisesti on ajateltu metsän tuovan vakautta ja jonkinlaista hajautusta omaisuusluokiin, mutta kun nykyisten tiluksien läheltä tuli pieni palsta myyntiin ja sitä tarjottiin minulle, päädyin jättämään tämän mahdollisuuden tällä kertaa väliin. Yleinen mielipide metsätaloutta kohtaan on ainakin omasta mielestäni menossa koko ajan negatiivisempaa suuntaan ja metsien suojelun, säästämisen ja virkistyskäytön näkökulma valtaa alaa. Toisaalta ilmastotavoitteiden saavuttaminen tulee todennäköisesti tekemään metsien käytöstä entistä säädellympää, ja sääntely todennäköisesti tulee lisääntyvässä määrin Suomen ulkopuolelta. Täytyy todeta, että en missään nimessä ole äärimmäisen luonnon hyväksikäytön kannalla, vaan metsien käyttö pitäisi saada kestävämmäksi. Äärimmäisen kovat linjauksen ja rajoitukset esim. ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä siirtävät ongelman (eli puunkorjuun ja tuotannosta tulevat päästöt) toisaalle mahdollisesti kokonaisuuden kannalta aiempaa pahempana.
Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta!
Lokakuun lopun matalapaineen jälkeen saatiin marraskuun alussa uutisia koronarokotteesta ja jonkinlaista alustavaa selvyyttä USA:n presidentinvaalien tuloksesta. Senpä takia ralli sai uusia kierroksia ja kurssit ampaisivat koilliseen. Nousun seuraksena oma salkku turposi vauhdilla ja teki mittaushistorian suurimman kertaluonteisista eristä putsatun euromääräisen nousun (suurin nousu liitttyy viimeisimpään puukaupparahojen maksuun). Kaikkiaan nousua tuli marraskuussa 30,651 euroa eli tilastoitava varallisuus nousi prosentteina 8,66 %. Lukema on sen verran kova, että piti hetki etsiä laskelmista virhettä, jota ei kuitenkaan löytynyt. Valittelin jossain aiemmassa kirjoituksessa, että oma salkku on toipunut koronadipistä merkittävästi yleistä hintatasoa hitaammin, mutta nyt eroa on kiritty hieman kiinni. Jos nousu jatkuu, kohta kolkutellaan 400 k€:n tasalukua.
 | |||||
Tunnelma on itselläni markkinoiden suhteen hyvin kaksijakoinen. Korona on nyt aika kiivaassa leviämisvaiheessa niin Suomessa kuin muualla maailmassa, ja tilannetta yritetään saada hillittyä rajoitustoimilla, jotka toisaalta haluttaisiin pitää minimissä, jotta taloudelle ja työllisyydelle aiheudu liiallista haittaa. Osakeoptimismi tuntuu perustuvan (ainkin omasta mielestäni) siihen toiveeseen, että tauti saadaan pikaisesti hallintaan rokottella. Joitain viitteitä onneksi onkin rokotteen nopeasta saatavuudesta, mutta pitääkö kurssitaso ja valtioiden kestokyky, jos rokotetutkimusten viimeisissä vaiheissa tai tuotantoprosessissa ja jakelussa ilmenee jotain odottamatonta. Mikäli toimenpiteet osoittautuvat perustuvan liialliseen optimismiin rokotesaatavuudessa, tilanne voi muodostua lähes katastrofaaliseksi ainakin sairaanhoitokapasiteetin osalta.
Joka tapauksessa ostoja olen jatkanut yleiseen nousevaan hintatasoon, ja rahaa on tuhlattu marraskuussa yhteensä 2850 €. Ostoslistalla oli lähinnä Suomen ja Ruotsin Indeksirahastot, Fortum, AT&T ja uutena avauksena Cibus, joka ennätti jo maksaa yhden kuukausittaisen osinkoerän. Marraskuun osingonmaksajat siirsivät tililleni yhteensä 284,93 €, josta valtio vei saman tien osuuden kattamaan kasvavia menojaan.
Työkuvioista oli edellisen kirjoitusen ensimmäisessä versiossa muutama sana, sillä työn mielekkyys on hieman kadoksissa. Hetken aikaa mietittyäni asiaa, poistin tähän aiheeseen liittyvän osuuden ja palaan aiheeseen tarkemmin vähän myöhemmin.
Maaliskuusta alkaen jatkunut käteis- ja arvopaerisalkun arvon kasvaminen päättyi viimein, kun korona jatkaa leviämistään ja sen suitsiminen näyttää vaativan toimenpiteitä, jotka jarruttavat taloutta. Liukuun lähteneet arvostukset veivät parhaina päivinä osakkeiden arvosta parin nettokuukausipalkan verran euroja. Omaisuus onkin tällä hetkellä 8.370 € pienempi kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna.
Samalla tuli kuluneeksi 3 vuotta ensimmäisten lukujen kirjaamisesta. Tuona aikana nousua on tullut euroilla mitattuna 114.451 euroa ja vuositasolla prosentuaalinen kasvu on ollut 13,9 %. Kun ottaa huomioon, että tuohon sisältyy sijoitustuottojen (ja tappioiden) lisäksi sekä yksi merkittävä kertaluontoinen tuloerä että palkkatuloista säästöön ja sijoituksiin menneet eurot, niin kovin tyytyväinen ei tulokseen pysty olemaan. Viimeisen vuoden sotki korona, ja tuloksen pystyy jokainen toteamaan kuvassa esitetyistä tolpista.
Lievästä sijoitusapatiasta huolimatta en ole lyömässä pensseleitä santaan. Tarkoitus on edelleen haalia lisää yhtiöitä, jotka tuottavat passiivista tuloa varsinkin osinkojen muodossa. Jälkiviisastellen maalis-huhtikuu olisi ollut hyvä aika hankkia halpoja osingonmaksajia, mutta rohkeus ei riittänyt jyrkässä pudotuksessa panostaa isosti vaan aika normaaleilla kk-ostoilla mentiin silloisen pohjan ohi aina nykyhetkeen saakka. Olen ehkä luonteeltani vähän liian uratuvaa ja varman päälle pelaavaa sorttia tavoittelemaan korkeita tuottoja tai ainakin tarvitsisin rutkasti enemmän aikaa perehtyä asioihin. Isot ja nopeat (tai edes semi-nopeat) panostukset tai pelaaminen all-in -tyylillä ei vaan ole ihan luontaista minulle. Käteiskassa pitäisi jotenkin saada tuottavampaan muotoon, mutta liian optimistinen osakkeiden hintataso ei saa vielä minua tekemään kovin merkittäviä purkuja kassasta. Odottelen siis parempia ostohetkiä, mutta vaarana on jälleen, että ne menevät ohi liian varovaisuuden takia.
Keväällä yhtiöt ilmoittivat osinkojen leikkauksista ja maksujen ehdollistamisesta, ja koko osinkovuosi näyttikin menevän taysin pilalle. Toki isoja negatiivisia vaikutuksia salkun alkuvuodesta ennustettuun osinkovirtaan on ollut, mutta pahimmat pelot eivät toteutuneet. Tällä hetkellä vuoden osinkosaldo on muutaman kympin alle 7.000 €, mutta tuo raja tulee vielä rikkoutumaan muutamien myöhemmin maksuun tulevien erien ansiosta.
Brutto-osingot (1.11.2020)
Forrest Gump arveli aikoinaan, ettei ole helppoa olla kuningas ("Must be hard being a king"), ja samaa pitää sanoa päättäjänä olemisesta nykyisessä taloustilanteessa. Joka puolelta sataa neuvoja niistä asioista, joita pitäisi tehdä, ja jos yhden tarpeet otat huomioon niin ilman jäänyt pahoittaa mielensä. Rahakirstu ammottaa tyhjyyttään samalla kun menot kasvavat reippaasti, ja velkaa pitää tehdä ensi vuonna yli 2000 euroa per kansalainen, jotta elämä saadaan pidettyä jollain tavalla kuosissa. Myös tulopuolelta saadaan uutisia, että verokertymä elokuun lopussa on 1,9 Mrd € pienempi kuin viime vuonna.
Myös uusien työpaikkojen syntymiselle pitäisi saada luotua edellytyksiä tilanteessa, jossa ollaan hieman napit vastakkain elinkeinoelämän kanssa ja jossa yrityksissä on tarpeeseen nähden luultavasti liian paljon työntekijöitä, joista ei kuitenkaan haluttaisi heti potkia pihalle vaan katsoa, päästäisikö kriisin yli edes jollain tavalla. Hallitusohjelmankaan kirjatuista asioista ei millään haluttaisi luopua, vaan kaikki tavoitteet pitäisi saada toteutettua.
Talouden ongelmien suuruuteen nähden hallituksen esittämät toimet tavoitteiden saavuttamiseksi vaikuttivat olevan hieman alimitoitettuja. Työllisyyttä lähdettiin parantamaan lisäämällä määrällisiä velvoitteita työn hakemiseen ja ilmastotavoitteita kohti pyritään kiristämällä turpeen verotusta ja antamalla verohelpotuksia työsuhdepyörille. Vaalikausi alkaa olla kohta puolivälissä ja kunnallisvaalit painavat päälle, joten vaikeiden päätösten tekeminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun seuraavissa vaaleissa pitäisi saada varmistettua mahdollisimman hyvä tulos. Minusta näyttää siltä, että nyt ei kyetä tekemään kovinkaan merkittäviä uudistuksia, vaan lääkkeenä on velan otto ja toive siitä, että veloista selvitään tulevaisuudessa. Oppositio haluaa kaataa hallitusta tekemällä välikysymyksiä, mutta taitaapa olla niin, että välikysymyksen takia hallitus kaatuu vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos olisin puoluejohtaja ja puolueeni sattuisi eduskuntavaalien jälkeen olemaan suurin puolue, niin ei paljon naurattaisi.
Tuntematon sotilas vuodelta 2017 kuuluu mielestäni luokkaan "Hyvät elokuvat", ja siinä näytelleitä herroja oli keskeisessä roolissa elokuvassa Metsäjätti, jonka kävin hiljattain katsomassa. Ihan OK elokuva, joka ajankohtaisuudellaan sopisi mainiosti vetämään vasemmiston kuntavaalivankkureita. Yritysjohdon toimet oli elokuvassa näytetty aika hämärinä, ja katsoja kyllä asettuu duunarin puolelle lähtökohtaisesti pahaa suuryritystä vastaan. Kyseessä on toki fiktiivinen tarina, mutta väkisin tulee mieleen erään ruotsalaisen valtiomiehen lausahdus: "Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.".
Syyskuussa tilastoitava omaisuus kasvoi 6.753€ ja kokonaisuus on tällä hetkellä arvoltaan 362.248 € eli nyt ollaan uudessa ATH-arvossa. Alkukuussa maksettu isohko veronpalautus innosti ostamaan osakkeita ja rahastoja vähän tavallista enemmän, ja ostoslistalla olivat rahatoista Nordnet Indeksirahasto Suomi ja Ruotsi, Handelsbanken Eurooppa Indeksi, Handelsbanken USA Indeksi sekä osakkeista Aktia, Oriola, Sampo, Wärtsilä ja Fortum.
Pienet summat osinkoja maksoivat Wärtsilä ja Citycon, ja koko vuoden 2020 osinkokertymä on hieman alle 6000 €.
Omaisuuslajien määrät ja jakaumat seuraavassa:
Aloitetaan numeroilla. Arvopaperi- ja käteissalkku kiitää lukemassa 355.495,21 €, joten nousua edelliseen kuukauteen tuli 3,54 %, joka euroina tarkoittaa n. 12.150 €. Euromääräisesti ihan kiva lukema, mutte kuten aiemmin tässä kuussa kirjoitin, osakesalkun toipuminen on ollut yleistä kurssikehitystä paljon vaisumpaa.
 |
Parin päivän päästä tilille on tulossa veropalautusta ihan kiva summa, joten elokuussa kuluttelin tätä "ylimääräistä" tuloa vähän etukäteen ja osakeostoja tein euromääräisesti hieman tavanomaista enemmän. Ostoslistalla oli Fortum, UPM ja Sampo sekä Nordnet Indeksirahasto Suomi.
Osinkoa elokuussa maksoivat AT&T, Tieto ja Tokmanni. Koko vuoden osinkokertymä on tällä hetkellä 5760,51 € (brutto).
UPM teki viime viikolla Suomen talouden ja työllisyyden kannalta kipeitä päätöksiä, kun Kaipolan tehtaan ovet pannaan säppiin. Pääministerikin äimisteli tilannetta kysymällä "Oliko pakko sulkea juuri nyt?". En tunne lukuja päätöksen takana, mutta varmaan taustalla on ihan oikeita liiketoiminnallisia perusteita eikä kyseessä ole puhdas näpäytys vasemmistohallitukselle. Toisaalta tj. Pesonen laukoi kovaa tekstiä teollisuustuotannon kustannuksista ja verorasituksesta.
Vanha herra Erkki Tuomioja ennätti ehdottamaan, että valtion pitäisi ostaa tehdas ja alkaa pyörittää paperibisnestä. Ihan käypäinen ehdotus, mutta jos kyseessä on hyvin tuottavasta yksiköstä niin miksi ostajan täytyy olla valtio eikä esim. sen kannattavuutta hehkuttanut ja sulkemista kovimmin kritisoinut ay-liike. Lakkokassojen kartuttamisen sijaan esimerkiksi Kojamosta ammattijärjestöille verottomina osinkoina tulleita yli 180 miljoonaa euroa voisi käyttää ensin yhteiseksi hyväksi ja pitkässä juoksussa entistä nopeampaan lakkokassan kerryttämiseen. Liekö tehdas oikeasti myynnissä, koska lopetuksella leikkautuu kapasiteettia ylituotannosta kärsivältä alalta, mikä tekee jäljelle jääneet sanomalehtipaperitehtaat entistä kannattavammaksi.
Joka tapauksessa on vakavan pohdinnan paikka löytää keinoja, joilla mahdollisten seuraavien sulkemissuunnitelmien yhteydessä valinta ei osuisi Suomeen ja joilla lopetusten sijaan kehitys saataisiin käännettyä jopa investoinneiksi. Ensi hätään saattaisi auttaa vasemmiston ehdotus irtisanomisten tekemininen nykyistä vaikeammaksi, mutta silloin toisessa vaakakupissa on työllistämis- ja investointihalujen aleneminen.
Irtisanomisuutisten yhteydessä A-Talkissa oli hallituksen ja opposition välillä keskustelua taloudesta ja työllisyydestä. Kokoomus muistuttaa työpaikkojen luomisen tarpeesta ja hallitus sanoo toimenpiteiden tulevan aikanaan. Yllättävän pitkään hallituksella kestää kantti pitää asiaa niin sanotusti levällään. Toisaalta ainakin itse koen, että kokoomuksen oppositiopolitiikasta puuttuu tällä hetkellä paras terä, kun heidän tarjoamansa vaihtoehto ja viesti oman linjan paremmuudesta jäävät vähän muun poliittisen kohinan katveeseen.
Irtisanomiset, tehtaiden lopettamiset ja uutisoinnit johdon palkoista ja yhtiöiden maksamista osingoista ruokkivat vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien välillä. Nyt Yle usuttaa palkkatyöläisiä toisiaan vastaan, kun uutisoi asiantuntijoiden vähimmilläänkin tienaavan sen mitä duunari saa. Unohtuu mainita, että moni ns. asiantuntija on työssään kiinni illat ja viikonloput, lomalla (jos sinne onnistuu pääsemään) pitää olla valmiudessa hoitaa akuutteja asioita, ylitöitä tehdään oletusarvoisesti eikä niistä makseta ja kaiken kukkuraksi vastuu painaa ankarasti hartioilla. Vaikka palkka on usein korkeampi kuin "duunarilla", nopeasti jyrkkenevä progressio pitää huolen siitä, ettei ero nettopalkassa välttämättä ole lisääntyneen epämukavuuden väärti. Ainakin minun mielestäni lisääntyneestä vastuusta ja asiantuntemuksesta tuleekin maksaa sen mukaan, minkä arvoista kyseinen työpanos on työnantajalle. Toistaiseksi sen on todettu olevan keskimäärin ns duunarityötä arvokkaampaa, mutta tilanteethan voivat muutta hyvinkin nopeasti.
Kurssien palautumista lopputalven koronashokista on hehkutettu, kiitelty ja ihmetelty. Moni ajoittamisessa onnistunut on tehty isot tuotot, ja pitkäjänteisillä Suomi-indeksiin sijoittaneilla vanhatkin sijoitukset ovat palauttaneet arvonsa alkuvuoden lukemiin:
 |
| OMXHPI 1.1.-17.8.2020 |
Vaan miten on blogin kirjoittajan salkku? Se kangertaa tiukasti kurssinousua vastaan, ja kurssinotkahduksesta tehdyistä ostoista huolimatta ollaan tukevasti tammikuun alun tasoa reilusti alempana. OMXHPI on vain aavistuksen pakkasella alkuvuoden arvoon verrattuna, mutta meikäläisellä salkku tykittää miinusta lukemassa -7.39 % ainakin mikäli uskomme Nordnetin laskemaa arvoa. Liekö Nordnetin lukuihin vielä laskettu mukaan osinkotuotot? Toivottavasti ei.
Syy tähän toipumisen hitauteen on eläkeläissijoittajan allokaatio, jossa 5 suurinta sijotusta ovat tällä hetkellä Nordea, Telia, Sampo, Fortum ja Tokmanni. Näistä ainoastaan Tokmanni on pysynyt yleisen suomalaisen kurssikehityksen perässä. Muut ovat alisuoriutuneet enemmän tai vähemmän surkeasti.
-----------------------------------------------------------------------------------
Nordea (-6,45 %) on edes yrittänyt pysyä indeksin perässä mutta vähän hitaasti. Telia (-14,78 %) ei maaliskuussa ottanut pitkäaikaisia pahoja iskuja mutta sen tekeminen on ollut tasaista junnaamista ja nyt näyttää siltä että se on jo luovuttanut, kun viimeisen kuukauden ajan hinta on tippunut samaa vauhtia kuin indeksi on noussut. Sampo (-16,99 %) ja Fortum (-19,18 %) näyttävät puuskuttavan pahasti ja ovat jo ratakierroksen muita perässä. Ainoa valopilkku on viidestä suurimmasta pienin (Tokmanni, +20,29%), joka on puskenut tiukasti eteenpäin, vaikkakin parhaat voimat on jo käytetty ja suunta on jo loivasti alaspäin.
Kyllästyttää tämä sijoittaminen.
