Lyhyt yhteenveto marraskuulta - 11/2019

Lukujen ynnääminen kertoo ihan kohtuullista omaisuuden karttumista tässä kuussa, sillä kokonaissumma nousi noin 4700€.

Osinkoja maksoivat Tikkurila, AT&T sekä AbbVie. Ostoihin kuuluivat Nokian Renkaat, Aktia ja SEB. SEB yllätti ja oston jälkeisenä päivänä kurssi rojahti noin 15% eikä ole ainakaan vielä toipunut siitä oleellisesti.

En ole osannut muuttaa sijoitusstrategiaani ja olen edelleen tukevasti osta-ja-pidä -tyyppiä, mutta tuo edellä mainittu AbbVie on ostettu pelkästään sillä ajatuksella, että se lähtee heti, kun nousutrendi alkaa köhiä. Aiemmin syksyllä ostettu erä on osingot pois lukien tällä hetkellä noin 15 % plussalla.

Ei onnistunut tällä kertaa

Kurssipudotusten yhteydessä laatulehdet tarjoilevat kansalle hupia tiedottamalla suuromistajien sulaneista omaisuusmääristä. Nyt minulla on hyvä tilaisuus tarjota tätä samaa blogin seuraajille.

Nordea on minulla hieman liian suuressa painossa siihen liittyviin riskeihin nähden ja olen pohtinut hajauttamista toisiin pankkiosakkeisiin, joissa houkuttimena on ollut suurehko osinkotuotto. Päädyin eilen ostamaan ruotsalaista SEB:tä, joka oli uusi avaus salkussani. Tiesin kyllä, että jotain rahanpesuun liittyvää tutkintaa on vireillä, mutta oletus oli, että tätä riskiä olisi hinnoiteltu jo kurssiin. Aamupäivän nopea vilkaisu salkkuun paljasti SEBin kohdalla hieman normaalia vaihtelua rumemmat miinukset. Ilmeisesti Ruotsin TV:llä oli jotain uutta tietoa rahanpesusta Baltiassa. Kuvakaappaus Nordnetistä näyttää vähän karulta.

Kahden vuoden yhteenveto - 10/2019

Tasan kaksi vuotta siiten julkaisin ensimmäiset numerot varallisuudestani. Ilman sen kummempia selityksiä tilanteen muutosta kuvaa seuraava kuva:

Osakevarallisuus ja käteisen määrä on kasvanut, mutta rahasto-omistusten arvo on pienentynyt. Mutta mikä tärkeintä, tolpan korkeus on kasvanut 102 231,11 euroa. 

Varallisuuden kehittymistä koko kahden vuoden ajalla edustaa tämä kuva:

Varallisuuslajien osuudet ja määrät oheisessa kuvassa:

Tässä kuussa osinkoa maksoivat Telia ja Kesko. Nokia perui keväällä lupaamansa osingot ja Nordea ja Sampo kertoivat osinkoleikkauksista. Loppuvuonna euroja ja dollareita maksavat (toivottavasti) Citycon, Tikkurila, AT&T sekä AbbVie. Nokian perumisesta huolimatta näyttäisi toistaiseksi vielä siltä, että osinkotulojen 10 000 euron raja rikkoutuu 30.12.2019, kun CItycon maksaa viimeisen eränsä. Ensi vuoden osalta osinkosumma voi jopa pienentyä kuluvasta vuodesta.

OP:n salkku tyhjeni täysin tässä kuussa, kun viimeiset kaksi yhtiötä lähti pois. Toinen näistä oli Telia, enkä ostanut sitä takaisin Nordnetin salkkuun. Telian osuus salkusta oli noussut vähän liian suureksi ja sen liiketoimintaan liittyy pientä riskiä, joten muutan painotusta tältä osin. Ostoyhtiöitä on lokakuussa olleet Nokian Renkaat, Aktia, Sampo, Metsä Board ja Tieto.  

Kolmannen kvartaalin tulokset ovat antaneet merkkejä talouden hiipumisesta. Kumma kyllä, indekseissä talouden jarrutus ja tuloskunnon rapautuminen ei vielä näy kovin selkeästi. Jäämme odottamaan tulevia käänteitä.

Osinkotuloissa painetta alaspäin

Osinkosijoittajan musta torstai 24.10. on ruodittu moneen kertaan talouskirjoittelussa. Nordea, Sampo ja Nokia ilmoittivat osingon maksamisen muutoksista eikä siis hyvistä sellaisista, sillä taustalla on tuottojen hupeneminen tai vaikeudet tekniikan kehittämisessä.

Nordean vaikeudet ja niiden heijastuminen oli jollain tavalla osattu ennakoida, sillä tulosjulkistuksella ei ollut isoa vaikutusta kurssiin. Sen sijaan Nokia romahti prosentilla, jollaista en itse ollut ennen kokenut. Pudotuksen suuruudesta voi päätellä, että sijoittajat eivät olleet lainkaan perillä Nokian todellisesta tilanteesta ennen viime torstaita.

Nokiaa minulla on lukumääräisesti sen verran vähän, että kurssilasku tai osinkojen peruminen ei tee isoa pudotusta vuotuisiin osinkoihin tai salkun arvoon. Nordea ja Sampo sen sijaan ovat suurimpien omistusteni joukossa ja osinkoleikkausten vuoksi vuoden 2020 osinkotuloihin tulee aika iso lovi. Nykyomistuksilla pudotusta tulee Nordeasta ja Sammosta noin 1500 € (brutto) verrattuna siihen, että molemmat olisivat maksaneet saman osakekohtaisen osingon kuin vuonna 2019. Ja julkisuuteen annettuja tasoja ei luonnollisesti ole vahvistettu vielä missään, joten jos vaikeudet jatkuvat niin uutta leikkausta voi vielä tulla. Tuloksentekokyvyn rapautuessa voi vielä käydä niin, että vuoden 2020 osinkotulot jäävät tätä vuotta pienemmäksi. Sellaista tilannetta ei ole vielä ollutkaan oman sijoitusurani aikana. Huonoon ensi vuoden osinkokertymään viittaavia merkkejä saatiin tänään Stora Ensolta.

Koko em. kolmikko on julkisesti halunnut profiloitua kasvavien osinkojen maksajiksi. Nokia vähemmän aikaa mutta Nordea ja Sampo hieman kauemmin. Kun osingot on nyt leikattu erilaisista syistä, voisi joku ilkeämielinen kysyä, onko näillä osinkopolitiitaksi kirjatuilla lausumilla oikeasti yhtään mitään merkitystä. Olisiko syytä panostaa enemmän amerikkalaisiin osinkoaristokraatteihin, jotta notkahdukset jäisivät pienemmiksi? Tällä hetkellä ja eilisen tulosjulkistuksen jälkimainingeissa en ole yhtään harmissani, että olen kasvattanut omistustani esim. AT&T:ssä.

Kun katsoo Nokian rumaa romahdusprosenttia ja pahinta rytinää seurannutta hieman loivempaa luisua, on pakko kyseenalaistaa yhtiön tiedotuspolitiikka. Kenen etuja ajaa tuollainen "stiff upper lip"- tiedotuskäytäntö, että katastrofin alla jätetään kertomatta erittäin oleellisesti yhtiön tulokseen ja arvoon vaikuttavia tekijöitä? No tulihan se torstaina kerrottua, mutta luottamusta yhtiöön tämä ei vahvistanut samalla kun yhtiön arvosta on muutamassa päivässä haihtunut lähes kolmannes savuna ilmaan.

Tai onko Nordean johto niin kuutamolla, että pari kuukautta ennen leikkausilmoitusta kielletään osingon leikkaamisen valmistelu? Teknisesti ottaen leikkauksia ei ehkä valmisteltu, mutta on johdon ollut pakko tietää siinä vaiheessa, että osinkoa tullaan leikkaamaan, kun yritystä ulkopuolelta seuraavat analyytikot pitivät sitä selvänä. Tai mitä kertoo yrityksen johdosta se, että virallinen tulosvaroitus annetaan 10 min ennen tulosjulkistusta, kun kaikki muut ovat jo sen sisällön käytännössä tienneet? Varmaan mitään tiedotukseen liittyviä lakeja ei ole rikottu, mutta en ainakaan itse voi välttyä ajatukselta, että johto ei ole ajan tasalla.

Sinänsä ylä- ja alamäet kuuluvat liiketoimintaan, ja muuttuneisiin olosuhteisiin on sopeuduttava käytettävissä olevin keinoin. Jos tilanne näyttää synkältä, kassaa ei tietenkään kannata (omistajan ja yrityksen näkökulmasta) tyhjentää osinkoina omistajien taskuihin. Osinkojen leikkaus on siten "pehmeä" tapa sopeuttaa taloutta. Tällöin kaikki osakkeenomistajat "auttavat" yritystä vaikean tilanteen yli omistustensa suhteessa. Vaikeammassa tilanteessa yhtiöön pitää työntää selvää setelirahaa, jos vielä uskoo firman tulevaisuuteen ja haluaa säilyttää omistusosuutensa. Jos nämä keinot ei omistajaa miellytä, omistuksesta pääsee eroon kohtuullisen vaivattomasti mutta mahdollisesti ostohintaa pienemmällä summalla.

Henkilöstö on lievissä kriisitilanteissa siinä onnellisessa asemassa, että heille maksetaan aina samaa sopimuksen mukaista palkkaa eikä yritys voi yksipuolisesti päättää niistä toisin kuin osingoista. Kun palkat eivät jousta alaspäin, syvemmissä kriiseissä henkilöstökulujen sopeutukset hoituvat sitten lomautuksilla ja irtisanomisilla. Tällöin ainakin osaa henkilöstöä alkaa sattua kovasti niin kuin Juhaa leukaan.

Köyhä vai rikas

Olen loppukesästä lähtien yrittänyt pudottaa hieman painoa, sillä se pääsi nousemaan ylipainon rajoille painoindeksillä mitattuna. Pudotustahti on ollut maltillinen eli vajaat 0.5 kg/vk eikä kuvioon todellakaan kuulu mitään äärimmäisyyksiin vedettyjä dieettejä. Painon pudottamisen malli on varmasti kaikille tuttu: kun saat ruuasta vähemmän energiaa kuin mitä kehosi kuluttaa, painosi putoaa.

Sama pätee säästämiseen. Jos kulutat rahaa nopeampaan tahtiin  kuin mitä saat sitä sisään, rahavarojesi määrä pienenee ja päinvastaisessa tapauksessa tililläsi oleva rahamäärä turpoaa. Tästä lainalaisuutta sivusi tällä viikolla napakkaan tyyliinsä Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka.

Painon pudottaminen ja omaisuuden kasvattaminen vaatii nykyihmiseltä pientä ponnistelua. Mukavaa ostettavaa ja hyvää syötävää on Suomessa tarjolla runsaasti.

Ennen kuin katsoin Puoli miljoonaa pääomaa -blogin videon, olin aamulla katsonut kaksi videota Ylen Tarinoita köyhyydestä -sarjasta. Niiden jälkimainingeissa kohtuullisen suurta omaisuuttaan nopeasti kasvattavan bloggaajan viestiä katsellessa odottelin jännityksellä, meneekö viesti pahasti richplainingin puolelle. No, ainakaan kovin vasemmistolaiseksi bloggaajan ajattelua ei voinut tulkita, sillä yhteiskunnan huolenpitoa hän ei peräänkuuluttanut, vaan vastuun talouden tasapainosta katsottiin kuuluvan jokaiselle itselleen.

Luultavasti kukaan ei halua olla köyhä, sillä jatkuva rahanpuutteessa eläminen on kuluttavaa. Suomalaisessa köyhyyden torjunnassa keskeisenä työkaluna ovat tulonsiirrot, mutta mikä on sopiva tuen taso? Minua jäi mietityttämään videolla esiintyneen työssäkäyvän Sarin ja aiemmassa Ylen jutussa esiintyneen kotiäiti-Sofian tulojen suuruudet. Molemman ovat yksinhuoltajia ja kummallakin on kaksi kotona asuvaa lasta. Sarin tulot koostuu palkasta, asumistuesta, lapsilisästä (yksi lapsi), lapsen isän maksamasta elatustuesta sekä Kelan maksamasta elatustuesta. Nettosumma yhteensä 2050,88 €, josta nettopalkan osuus on 1449 €.

Sofia puolestaan saa elatustukea, perustoimeentulotukea, asumistukea, lastenhoidontukea ja lapsilisää. Kokonaissumman sanotaan olevan hieman yli 2000 euroa. Lisäksi Sofia näytti saaneen seurantajaksolla Kelan tukea silmälaseihin.

Lähtökohdat jutuissa olivat hieman erilaiset. Sari kertoi, ettei raha riitä sellaiseen elämiseen kuin hän haluaisi. Työssäkäynnin kannalta välttämätön auto mainittiin isoksi menoeräksi. Sofian tilannetta käsiteltiin säästämisen näkökulmasta, ja lopputulema oli, että Sofialla olisi mahdollisuus laittaa tuloistaan hieman säästöön, mutta aina löytyy kivaa ostettavaa ja rahat kuluvat niihin.

Säästämisessä, kassan kerryttämisessä ja toimeentulon parantamisessa eli pienituloisuudesta pois pyrkimisessä tai sen haittojen minimoinnissa on kolme erilaista vaihtoehtoista etenemisstrategiaa:

1. Ansiotulojen kasvattaminen olemalla aktiivinen työmarkkinoilla, yrittäjyydessä, koulutuksessa tai muiden välittömien tulojen (käytännössä pääomatulojen) kerryttämisessä.
2. Henkilökohtaisten menojen karsinimen tai niiden kasvun hillitseminen.
3. Päättäjiin vaikuttaminen, jotta oma tuloverotus kevenisi tai saadut tulonsiirrot kasvaisivat.

Kohta 1) sisältää ensinnäkin kouluttautumista ja työmarkkinoille hakeutumista ja olemista joko työntekijänä tai yrittäjänä sekä työpaikan vaihdoksia paremman palkkauksen perässä. Tuloja sijoittamalla voi onnistua keräämään varallisuutta, joka itsessään tuottaa lisävarallisuutta. Tässä vaihtoehdossa huono puoli on se, että tulojen kasvaessa nettotulot voivat kasvaa yllättävän hitaasti verotuksen progression takia ja kasvavien tulojen vaikuttaessa saatuihin tulonsiirtoihin..

Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka korosti kohtaa 2) eli vastuun ottamista omista menoista suhteessa tuloihin siten, että taloudellinen liikkumavara paranee eikä talouden hallinta ole pelkkää selviytymistaistelua. Menojen karsiminen tuottaa jokaisen säästelyn euron täysmääräisesti eikä esim. verottaja ota mitään välistä.

Kolmas kohta ei ole enää pelkästään omissa käsissä vaan vaatii joukkovoimaa, julkisuutta ja lobbaamista. Esimerkiksi nykyinen eläkeläisten suuri joukko voisi yhdistämällä voimansa täysin laillisesti kasvattaa tulojaan eduskuntaan valittujen edustajiensa poliittisilla päätöksillä. Poliitikoilla on kiusaus ostaa valtaa lupaamalla hyvää ja kaunista ryhmille, joilta olettavat saavansa ääniä.

Ongelmana kolmannessa kohdassa on näiden tulonsiirtojen ja veronalennusten hinta, joka joudutaan rahoittamaan keräämällä rahat muualta. Yleensä se tarkoittaa verotuksen kiristämistä toisaalla tai velkaantumisen kasvua, joilla molemmilla on huonoja vaikutuksia talouteen.

Köyhyyden torjunta on noussut valtaa pitävien poliitikkojen kärkihankkeiden joukkoon, ja lehtijuttuja köyhyydestä näkee tämän tästä. Pientä eläkettä saaville luvattiinkin jo hieman lisärahaa. Valtion ja kuntien kannalta paras ratkaisu olisi, että köyhyyttä voitaisiin vähentää työllistymisen ja paremman palkkatason kautta. Tällöin tulonsiirtojen maksaminen vähenisi ja samalla päästäisiin verottamaan kasvaneita tuloja ankarammin. Työnantajia ei valitettavasti vaan voi käskeä työllistämään enemmän, ellei työvoimalle ole tarvetta.

Vaikka tunnistan tässä elämäntilanteessani olevani hieman kallellaan oikealle, en ole sitä niin paljon, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan tilanteessa kuin tilanteessa. Jonkinlainen tulonsiirtojärjestelmä täytyy olla olemassa auttamaan esim. yllättäen muuttuvissa tilanteissa. Peruskysymys taas on, kuinka paljon yhteiskunnan tuki pitää olla ja mikä on yksilön itsensä vastuu. Jos Minna on elänyt mukavaa keskiluokkaista elämää ja yllättäen avioliitto kariutuu ja terveys alkaa reistailla työkyvyn menettämiseen asti, onko yhteiskunnan taattava hänelle saman elintason jatkuminen? Minun mielestäni ei missään tapauksessa. Muutoksella pitää olla jonkinlainen vaikutus käytettävissä oleviin tuloihin, muuten ollaan pahan moraalisen ongelman äärellä. 

Toinen kysymys on, kuinka paljon itse haluaa varautua odottamattomiin tilanteisiin tai tulojen pienenemiseen esimerkiksi eläköitymisen tai yllättävän sairauden yhteydessä. Pakon edessä säästötön kädestä suuhun eläjä tekee pikavauhtia ja kovasti stressaantuneena tarvittavia toimenpiteitä, mutta vararahasto ja varsinkin tuottoa jauhavat sijoitukset helpottaisivat tilanteeseen sopeutumista. Toisaalta onko ok, että 40-vuotisesta työurasta jää ainoastaan päähän haaleat muistot lukemattomista ulkomaanmatkoista, keuhkoihin tervat noin 300000 poltetusta savukkeesta ja vyötärölle 35 ylimääräistä kiloa hienoista kulinaristisista nautinnoista, kun varautuminen kymmenien prosenttien tulotason putoamiseen on unohdettu ja kun valtion suuntaan aletaan esittää vaatimusta paremmasta eläkkeestä, koska juuri minä olen rakentanut tämän maan? Vai voitaisiinko olettaa, että yhteiskunta ei ole ihan kaikesta vastuussa vaan että ihmisiltä itseltäänkin voidaan edellyttää toimenpiteitä, jos virallisen eläkejärjestelmän pelisääntöjen mukainen eläke ei takaakaan haluttua elintasoa. Väitän, että iso osa palkansaajista (huom. en väitä että kaikki palkansaajat ja ne jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja työelämän ulkopuolella) pystyisi pienillä valinnoillaan kokoamaan sijoitussalkun, joka tuottaisi Antti Rinteen lupaaman vappusatasen verran kuukausittaista tuottoa eläkeiässä ja loputtomasti siitä eteenpäin. Näiden sijoitusten tuoton verottaminen toisi myös valtiolle merkittävän verokertymän.

Ylen köyhyysvideoihin liittyen Ylen uutissivustolle oli eilen ilmestynyt tulokset kyselystä, mitä katsotaan köyhälle välttämättömyydeksi ja mitä luksukseksi. Käin listan läpi omalta kannaltani kommentoiden, mitä itse tekisin, jos tuloni romahtaisivat. En varmasti pääse eläytymään tilanteeseen täysin autenttisesti, mutta vietän nykyiselläänkin kohtuullisen "askeettista" elämää ja olen melko tarkka rahankäyttäjä ja ostojen kilpailuttaja, joten mitään kauhean problemaattisia valintatilanteita Ylen lista ei aiheuttanut.

Kuukausikatsaus 9/2019 - Reipasta nousua syyskuussa

Numeroiden valossa syyskuu oli hyvä. Tilastoitava kasvoi kuukauden aikana noin 12 k€ syyskuun alkupuolen kurssinousun ansiosta. Prosentteina nousua tuli 3.71 %.

Ostoja tein yhteensä n. 2050 €:lla. Ostoslistalla oli Sampo ja pitkästä aikaa Superrahasto Suomi. Lisäksi edelliseen kirjoitukseen liittyen avasin uuden salkun toista sijoitustyyliä varten ja tein sinne yhden oston USAn pörssistä periaatteella "trend is your friend", kun mukana oli vähän teknisen analyysin perustyökalujen käyttöä. Osto tapahtui hieman myöhemmin kuin mitä signaali olisi puhdasoppisesti edellyttänyt, mutta tämä meni nyt pienen varmistelun piikkiin. Katsotaan, miten trendi kantaa, mutta kovin suurta tappiota en tästä aio ottaa. Kirjoittelen tästä kokeilusta sopivassa kohdassa myöhemmin.

Menopuolella tapahtumia oli syyskuussa runsaasti ja summat olivat tavallista suurempia. Kyllästyin lopulta vanhaan ja hitaaseen tietokoneeseen ja ostin  tarjouksesta uuden. Pari kymppiä piti laittaa ohjelmistoihin, ja muihin kokeiluihin ostin ylimääräisen SSD-levyn. Myös vaatteisiin meni normaalikuukauteen verrattuna huomattavasti enemmän rahaa eli hieman vajaat 200 €. Palkkatulojen lisäksi rahaa tuli tilille kun Citycon maksoi vuoden kolmantena eränä osinkoa myöskin vajaat pari sataa euroa (brutto).

Väärin sijoitettu

Olen näköjään jo pitkään sijoittanut hieman väärin. Ainakin, jos uskomme Seppo Saariota. Vajaan 10-vuotisen piensijoittajaurani aikana vasta nyt luin hänen kirjoittamansa Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan.

Viesti, joka minulle nousi keskeisimpänä esiin, oli ajoituksen tärkeys. Iskun paikka on hetki, jolloin laskutrendi kääntyy nousevaksi ja silloin täytyy panostaa isosti. Luonnollisesti omistuksesta irtaudutaan sopivassa kohdassa huipun läheisyydessä. Laskumarkkinassa pysytään kärsivällisesti pelin ulkopuolella ja odotellaan käännettä. Osakkeiden valintakin oli tärkeää, jotta parhaan kasvupotentiaalin saa hyödynnettyä. Kuitenkaan kovin moneen ei kannata mennä mukaan, jotta salkku ei indeksoidu liikaa ja ettei seuraaminen muutu liian työlääksi. Voittojen haaliminen perustuu siis puhtaasti nousutrendien hyödyntämiseen, jota boostataan poimimalla ne osakkeet, joilla on jyrkin nousuoletus.

En pysty väittämään tuohon mitään vastaan. Tuo on hyvin todennäköisesti nopein tapa kasvattaa omaisuutta. Oma sijoittajaurani alkoi myös tuolla edellä kuvatulla "osta halvalla- myy kalliilla" -periaatteella. Teknisestä analyysistä ja trendeistä en tiennyt yhtään mitään, vaan osto-ja myyntisignaalit olivat enemmän tai vähemmän satunnaisia, kuten esim. myynnin tapauksessa ennusteita parempi osavuositulos, joka nosti kurssia äkisti 5-10%. Hyvän tuloksen jälkeen jatkuva nousutrendi jäi siis hyödyntämättä ja sekös harmitii, kun ei enää halunnut ostaa samaa osaketta takaisin kalliimmalla kuin millä oli hetki sitten myynyt.

Em. tilanteista johtuen sijoitustoimintani muuttui enemmän osta-ja-pidä -tyyliseksi. Painotus oli kohtuullista tai hyvää osinkoa maksavissa yrityksissä. Tämän linjan mukaisesti 5 suurinta sijoitustani ovatkin tällä seuraavat:

1. Telia
2. Nordea
3. Sampo
4. Fortum
5. UPM

Myyntejä tapahtuu erittäin harvoin, mutta ostoja pyrin tekemään kuukausittain - laskutrendissä ehkä vähemmän ja harvemmin kuin nousussa. Tällainen säännöllinen osakesijoittaminen ei ollut Saarion kirjan keskipisteessä, mutta oli tälle sijoitustyylille annettu tilaa vajaat 1.5 sivua ja mainittu sen hyviä puolia.

Kun perussalkku tuottaa vuosittaista osinkotuloa jo ihan mukavia määriä, olen jo aiemmin miettinyt sijoitustyylin muuttamista. Olen hieman perehtynyt tekniseen analyysiin ja tutkaillut historiallisia kurssitietoa TA:n mittareilla. Saarion kirja vahvisti käsitystäni siitä, että osta-ja-pidä -strategian rinnalla voisi olla järkevää kokeilla jotain muutakin tyyliä, mutta mitään konkreettisia toimenpiteitä en ole vielä tehnyt. Ensimmäisenä kysymykseen taitaisi tulla uuden salkun avaaminen, sillä nykyinen soveltuu huonosti tuollaiseen pelaamiseen ja haluan pitää sen rinnakkaisena tälle mahdolliselle uudelle strategialle tuottamassa säännöllistä osinkovirtaa. Joka tapauksessa pääpaino tulisi olemaan säännöllisessä sijoittamisessa, mutta vähintäänkin pienimuotoinen kokeilu kiinnostaisi. Kohta varmaan luisun jo tekemään päiväkauppaa.

Koti tyhjenee

Kuten elokuun yhteenvedossa mainitsin, taloudessa asuu nyt yksi henkilö vähemmän, kun vanhin lapsista muutti pois kotoa. Poika lähti opiskelemaan teknistä alaa, joka oli hieman yllättävä valinta, mutta varmaan hän oli siihen harkiten päätynyt.

Tilanne on uusi ja vähän haikea vanhemmille, kun ei siitä niin kovin pitkä aika ole, kun istuttiin pitkiä aikoja hiekkalaatikoilla ja uimarannoilla, kun kotiin ei olisi millään malttanut lähteä. Koska Ahkeran säästäjän projektipäiväkirja keskittyy talousasioihin, otetaan nyt pelkästään tämä talouden näkökulma, vaikka kaikki yksityiskohdat ei ole enää kirkkaana mielessä.

Vauva-aika lähti käyntiin, kun joitain alkuinvestointeja oli tehty. Ainakin sänky, vaunut, turvaistuin ja vaatteita hankittiin käytettynä, eikä mitään jättisuuria kuluja päässyt muodostumaan.

Riskienhallinnan kannalta otimme lapselle vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen, josta ei ennen syntymää otettuna rajattu pois mitään sairauksia. Hinta taisi tosin olla hieman korkeampi kuin syntymän jälkeen otetun vakuutuksen. Äitiysloma tietysti pudotti vaimon tulotasoa pitempiaikaisesti, mutta itse pidin parin viikon isyysvapaan enkä enää muista, miten siitä tuolloin sai Kelan korvauksia. Juoksevat kulut lasten ollessa pieniä olivat myös hyvin pienet, ja laskeskelin jossain vaiheessa lapsen menojen olevan niin pienet, että silloinen lapsilisä kattoi keskimäärin kaikki lapsen kulut ja riitti muuhunkin eli kompensoimaan hieman vaimon alentunutta tulotasoa. 

En pitänyt kirjaa kuluista, mutta näppituntuma oli, että mitään kovin jyrkkää kulujen nousua ei tullut leikki-iän aikana. Kulurakenne saattoi muuttua toisenlaiseksi, kun esim. vaippoja ei enää jossain vaiheessa tarvinnut  hankkia. Kuten aiemminkin, ensisijaisena tavoitteena oli löytää mahdollisimman usein tavaraa käytettynä.

Meillä lapseen liittyvät kustannukset lähtivät nousuun kouluiässä. Tuohon aikaan älypuhelimia ei vielä ollut vaan ihan näppäimellisellä mallilla ja kymppien budjetilla päästiin alkuun. Muilta osin kuluja aiheutti tarve hankkia polkupyöriä, vaatteita, suksia, luistimia yms yms kiihtyvässä tahdissa ja hyväkuntoisten käytettyjen välineiden löytäminen ei enää ollut niin helppoa. Ala-asteella mukaan tuli myös harrastustoiminta, joista mieleisin ja ainoa taisi ala-asteen loppupuolella syödä vajaan satasen kuussa.

Yläasteiässä kuvioon tuli älypuhelimet ja maksajan näkökulmasta niitä piti hankkia aivan liian usein. Harrastuskin taisi vaihtua toiseen, mutta sen hinta pysyi suunnilleen samana kuin aiemmin. Jostain syystä vaatteille ei ollut mitään erityisvaatimuksia, vaan minun mielestä ihan kohtuuhintaiset perusvaatteet kelpasivat. Tässä vaiheessa kulut alkoivat nousta myös nuoremmasta lapsesta, mutta tilannetta helpotti merkittävästi asuntolainan maksamisen saaminen päätökseen.

Peruskoulun ajan saatiin nauttia verojen maksun hedelmistä, kun kirjat ja muut tarvikkeet saatiin koulusta. Sen jälkeen ne täytyi hankkia itse ja koulumatkojen kulkemiseen tarvittiin bussikortti. Ajokortin hankkiminen ei ole itsestäänselvyys, mutta meillä se hankittiin. Ajajien lisääntyessä perheeseen hankittiin toinen auto (halpa), jonka käytöstä sovittiin, että bensat maksetaan käytön mukaan. Talo maksoi vakuutukset, verot ja muun ylläpidon. Tässä helpotti se, että poika onnistui saamaan töitä kahtena kesänä ennen muuttoa pois kotoa. Sen verran oli järkeä päässä, ettei rahoja hurviteltu kerralla, vaan niitä riitti pitkäksi aikaa. Auto sai lähteä talosta, kun muuttokuorma oli siirtynyt toiselle paikkakunnalle, sillä lapsella ei ollut hyvien liikenneyhteyksien äärellä mitään tarvetta autolle.

Vaikka nykyinen asuntomme on varmaan aivan keskimääräinen perheasunto ja lapsille oli omat huoneet, joskus tuntui, että tilaa olisi saanut olla enemmän. Asuintilan hankkimisessa rajoitteena oli tietysti asunnon hinta ja halu välttää liian suurta velkaa ollessani pätkätyösuhteessa. Nyt kun väki alkaa vähetä ja tilaa vapautuu muuhunkin käyttöön, olen erittäin tyytyväinen ettei asuntoa hankittaessa tullut hankittua "liikaa" tilaa. Oman talouden juoksevat kulut ovat pienentyneet jo sen takia, että ruokaa kuluu reilusti aiempaa vähemmän.

Nyt jäämme seuraamaan, kuinka itsenäinen elämä alkaa löytyä uomiinsa. Vanhempana ei voi muuta kuin toivoa, että oma paikka ja hyvä suunta elämälle löytyy. Ahkera säästäjä voi ainakin olla tyytyväinen siihen, että lapsen nykyisessä taloudessa ruokamenot on budjetoitu ja ne ovat saamieni tietojen mukaan erittäin kohtuullisella tasolla. Toivottavasti säästöä ei tehdä terveellisyyden kustannuksella.

Valtakunnan tasolla lapsia syntyy nykyisin ennätyksellisen vähän. Tämä aiheuttaa huolta siitä, miten reilusti suurempien vanhempien ikäluokkien palvelut rahoitetaan tulevaisuudessa. Syntyvyyden alenemista käsiteltiin Ylellä julkaistussa kolumnissa, jonka keskusteluosuudessa vauvojen vähyyden syiksi lueteltiin ainakin seuraavat seikat:

• Työelämän ja toimeentulon epävarmuus
• Taloudellinen epävarmuus
• Pätkätyöt
• Pikavipit
• Lapsiin liittyvien verovähennysten poistuminen
• Julkisten palveluiden ja tukien leikkaukset
• Huumeet
• Haluttomuus ottaa vastuuta elämästä
• Tietokonepelit
• Sukupuolten tasapäistäminen
• Uran luominen
• Sosiaalinen media ja siellä vallalla oleva maailmankuva
• Yhteiskunnan kova arvomaailma
• Naisten ylipaino joka tekee heistä ei-haluttavia ja alentaa hedelmällisyyttä
• Normiksi noussut sinkkuus elämänpana
• Koulutustason kohoaminen
• Kaupungistuminen
• Täydellisen vanhemmuuden vaatimukset
• Abortit
• Perheen aseman heikkeneminen instituutiona
• Teknologia joka vähentää suoria ihmiskontakteja
• Puhelimet ja tietokoneet joita räplätään liikaa
• Suuret ikäluokat, jotka aloittivat 2-lapsisten perheiden käytännön.
• Ehkäisyn saatavuuden parantuminen
• Päivähoitomaksut
• Tempoileva politiikka ja vakauden puuttuminen
• Keski-ikäiset miehet jotka ovat vieneet nuoren sukupolven palkat ja aiheuttaneet kurjistumisen
• Tulevaisuudenuskon tukahtuminen nykymaailmassa
• Yksilökeskeinen mukavuudenhalu
• Miesten mielenkiinnon puuttuminen perheen perustamiseen

Synkkenevää

Tänään tuli huonoja merkkejä taloudesta. Ainakin neljä pörssiyhtiötä ilmoitti lomautuksista, irtisanomisista ja kapasiteetin vähennyksistä. Vaikka kriisitunnelma ei ole vielä vallalla ainakaan pörsseissä, talousviisaat varoittelevat huonommista ajoista, joista esimakua antaa mm. Saksan talouden hyytyminen.

Kuvakaappaukset: www.yle.fi

Panikointi ei ole tarttunut ainakaan maan hallitukseen, joka on pysynyt yllättävän tyynenä ja 100% varmana siitä, että sen työllisyyttä ja talouskasvua edistävät toimenpiteet ovat oikeita orastavan taantuman tai ainakin merkittävän talouden hidastumisen alla. Oppositio käy kuumana, kun hallituksen valitsemat toimenpiteet ovat "vääriä" tai isosta osasta niitä ei ole tietoakaan, kun toimenpidelistat ovat vielä valmistelussa.

Oma taustani on eksakteissa tieteissä enkä ole ollenkaan sinut sen kanssa, että poliittinen, aatteellinen tai mikään muukaan tausta vaikuttaa loppupäätelmiin ja toimenpide-ehdotuksiin, joihin "epäeksaktien" tieteiden aloilla päädytään. Kun oikeistohallitus tilaa selvityksen Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta, se saa (todennäköisesti) omaa ajatus- ja talousmalliaan tukevan lopputuleman. Työntekijäpuoli puolestaan viittaa kintaalla moisille tutkimuksille, kun Palkansaajien tutkimuslaitoksen tulokset ovat ihan toisenlaiset vaikka tutkimusaihe on sama. Seurauksena on loputon juupas-eipäs -väittely.

Nyt mennään enemmän vasemmiston ehdoilla. Julkisen sektorin roolia ja menoja on kasvatetaan, omaisuutta myydään, verotusta kiristetään ja ilmastonmuutoskin torjutaan. Kovin syvällisesti rakenteita ei taideta hallitusohjelman mukaan laittaa uusiksi, vaan tehdään pieniä fiksauksia joissain kohdissa, jaetaa rahaa vaalien alla luvatuille tahoille ja paikataan laastarilla vuotavia kohtia mutta muutoin mennään suunnilleen samaa rataa kuin ennenkin. En ollut aina edellisen hallituksen ylin ystävä, kun muutamaan otteeseen vauhtia oli niin paljon, että taustojen tarkastukset unohtui nolosti. Pisteet kuitenkin heille yrittämisestä. Nykyinen hallitus on vielä ollut kuin kilpikonna kuoressaan. Kakkua on kyllä jaettu ahkerasti, mutta epäselväksi on jäänyt se, miten uskottavasti varmistetaan, että sitä on jaettavaksi myös jatkossa niin, ettei verorasitus ja lainattujen siivujen määrä kasva liiaksi.

Elokuun yhteenveto 08/2019

Tilastoitava varallisus kasvoi elokuussa 1759 € eli loikan suuruus prosentteina oli 0.55 %. Kyseessä on siis jälleen uusi ATH-arvo ja nyt ollaan lukemassa 323 688.40 €. Palkkeina esitettynä mitään järisyttäviä muutoksia ei ole pariin kuukauteen tapahtunut.

Osakeindekseille ei oikein tunnu löytyvän selkeää suuntaa, vaan yhtenä päivänä uutiset ja Trumpin tweetit heiluttavat niitä vähän ylös ja toisena alas. Talouden hidastuminenkaan ei ole saanut väännettyä kursseja selkeään alamäkeen. Viimeisimmän puukaupan jälkeen käteiskassa on paisunut suhteettoman suureksi, mutta en usko, juuri nyt on vielä sopiva hetki sijoittaa käteisvaroja. Odottelen siis parempia ostoaikoja, vaikka paras tiedossa oleva talletuskorko käteisen säilyttämiselle on valitettavan alhainen (Svea Ekonomi, 1 %),

Joitain tapahtumia salkussa on kuitenkin ollut. Käteisosinkoja maksoivat elokuussa AT&T ja Nokia.  Osakkeina osinkonsa maksoi Sampo, joka työnsi tilille 41 kappaletta Nordeaa.

OP:n salkun siirto Nordnetiin eteni taas yhden pykälän verran, kun möin Hoivatilat ja ostin saman määrän takaisin Nordnetin puolella. Harmittavasti verottaja vie pienen siivun ja päälle tuli tietysti kaupankäyntikulut. OP:ssä on säilössä enää kahta yhtiötä, ja tavoite on saada homma maaliin ensi vuoden alkupuolella. Sen verran OP:n toiminta närästää, että pysyn päätöksessäni.

Varsinaisia ostoja oli kolme: Sampoa, AT&T:tä ja Nordeaa yhteensä noin 2000 eurolla.

Perheen talouteen tuli elokuussa pieni kulurakenteen muutos, sillä vanhin lapsista muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jotain pientä sponsorointia on toki tiedossa, mutta monet kiinteät ja satunnaiset kulut täällä päässä pienenevät huomattavasti. Merkittävimpänä seikkana toinen auto lähti saman tien uuteen kotiin.