maanantai 31. joulukuuta 2018

Lyhyt yhteenveto vuodesta 2018

Tämän kuukauden kirjoittelut jäivät aika vähiin, mutta näin vuoden lopuksi olisi syytä tehdä pieni yhteenveto tilanteesta.

Salkku ei ollut immuuni loppuvuoden kurssilaskulle ja euromääräistä laskua tilastoidussa omaisuudessa on aika reilusti syyskuun huoppiarvoon verrattuna. Koko vuonna uutta omaisuutta kertyi yhteensä 11.465,01 € eli reilut 900 €/kk. Nykyisessä työtilanteessani olisin päässyt parempaan tulokseen pitämällä kaiken koko vuoden ajan käteisenä ja säilyttämällä rahoja ja kuukausittaista tulojen ja menojen erotusta nollakorkoisella käyttelytilillä. No, kuitenkin ollaan sentään plussalla euroilla mitattuna ja osakemäärätkin ovat kasvaneet.






Suunnitelmana oli, että kurssilaskun takia ostoja kevennetään, mutta Nordnetin Black Friday -kampanja innosti tekemään kohtuullisen ison oston Ameriikan pörssistä. Joulukuussa tilanne vähän rauhoittui, kun ostoihin käytin n. 400 euroa. Ostoja en ole siis laittanut täysin jäihin vaan salkkuun meni pieniä eriä halventununeita Nordeaa ja Sampoa. Haistellaan muita ostopaikkoja rakettien ampumisen jälkeen.

Osinkoja kertyi vuoden 2018 aikana bruttona 7.861,73 €. Odotellaan vielä koko vuoden tilinpäätöksiä ja ensimmäisiä osinkoehdotuksia ennen kuin alan tehdä arvauksia vuonna 2019 tulevista osingoista. Karkeana arviona voi todeta, että jos käy niin, etteivät yhtiöt laita osinkohanojaan kiinni vaan jatkavat maksamista suunnilleen ennusteiden mukaisesti, brutto-osingot luultavasti kasvavat, mutta ei niin paljon kuin kahtena edellisenä vuotena. Ei olisi paha, jos päästään lukemaan 9 k€, mutta en lähde väkisin tavoittelemaan tuota summaa "pakko-ostoilla".

Millä mielellä tulevaan vuoteen? Epävarmuutta on tiedossa, ja Nordean päästrategikin arvelee, että ensi vuodesta tulee sijoittajan vinkkelistä joko erittäin hyvä tai erittäin huono vuosi. Jatkan sopivien kohteiden ostoja, mutta pidän määrät edelleen pieninä odotellen pohjatasojen löytymistä. Metsäyhtiöiden hinnat alkavat olla sellaisella tasolla, että niitä jään seuraamaan erityisesti. Jonkilainen väliaikainen oikeneminen saattaa olla tulossa, sillä Trump tviittailee jo mahdollisesta sopivusta kauppakiistassa. Samainen mies tosin saattaa tehdä yllättäviä peliliikkeitä, jotka aiheuttavat lisää epävarmuutta markkinoille.



perjantai 30. marraskuuta 2018

Kuukausikatsaus 11/2018

Markkinamyllerrys jatkuu ja kurssit valuvat alaspäin. Ostoja oli tässä kuussa tavallista enemmän Nordnetin kampanjan takia, josta mukaan tarttui enimmäinen ulkomaan osake eli AT&T, jonka tuotto on muuten tällä hetkellä lukemassa +5.73 %.

Luvut kuitenkin paljastavat omaisuuden euromääräisen kuihtumisen, vaikka omistuksessa on jälleen entistä suurempi osuus muutamasta kotimaisesta yhtiöstä (mm. Sampo, Nokian Renkaat, Nordea ja Tokmanni). Rahastoissa ei ollut osto- tai myyntitapahtumia tässäkään kuussa, ja ne pysyivät lähes viime kuun lukemissa.


Raportoitava omaisuus aikasarjana:




Ensi kuussa olisi tiedossa normaalien palkkatulojen lisäksi Cityconin osinkojen viimeinen erä sekä noin 500 €:n veronpalautus. Kulupuolella joulu saattaa aiheuttaa tavallista suurempia menoja.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Ahkera säästäjä goes America!

Loppuvuoden piti olla ostojen suhteen kohtuullisen maltillinen, mutta homma meinaa paisua tässä kuussa paljon tavanomaista suuremmaksi. Nordnetin Black Friday -kampanjan takia tuli ensimmäistä kertaa ostettua suoraan ulkomaista osaketta. Osakkeeksi valikoitui lyhyen perehtymisen jälkeen AT&T, jota sujahti salkkuun 87 kappaletta. Tuli siis mentyä kampanjan takia retkuun samaan tapaan kuin Juha Ahonen liittymäasioissa. Toivottavasti ostos ei harmita yhtä paljon kuin Juhaa hänen oma ostoksensa.

Eräs syy, miksi olen pysytellyt erossa näistä ulkomaanpapereista, on ollut joskus niin kovin kummallinen osinkojen käsittely lähdemaan verottajan puolelta. Kun Nordea arpoi uutta kotipaikkaansa ja vaihtoehtoina olivat Tanska ja Suomi, harkitsin vakavasti koko potin myymistä pois, mikäli pulju olisi siirtynyt Tanskaan. Tietojen mukaan Tanska alkoi jo aiemmin toteuttaa verosopimusta piensijoittajan kannalta huonolla tavalla, jolloin verotuksen oikaisu olisi aiheuttanut ylimääräistä työtä ja kulua sekä viivettä rahojen saamisessa takaisin. Nyt Norja on siirtynyt tähän samaan kerhoon, joten sieltäkin pysyn varmasti visusti erossa.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Ostoja ja osinkoja.

No niinhän siinä kävi, että pahin markkinahermoilu meni tältä erää ohi ja kurssit ovat jälleen olleet noususuunnassa. Ostot ovat kuitenkin edelleen jatkuneet mutta hieman maltillisemmin, ja uutena yhtiönä salkkuun tuli tällä viikolla Nokian Renkaat, joka oli jo pitkään ollut tarkkailussa mahdollisena ostokohteena. Suhteutettuna oletettuun osinkotuottoon ja muuhun informaatioon yhtiön tilasta, hinta on viime aikoina valunut tasolle, joka alkoi olla houkutteleva.

Osinkovuosi vetelee viimeisiään, ja tulossa on enää Cityconin osingon viimeinen erä joulukuun lopussa. En tiedä, mikä omissa laskelmissa aina menee pieleen, mutta joudun taas korjaamaan koko vuoden osikoennustetta parilla sadalla eurolla alaspäin. Tulikohan aiemmin otettua lukuja jostain Sharevillen maksettujen ja tulevien osinkojen taulukoista, jotka ovat monesti olleet virheellisiä. Tälläkin hetkellä Shareville sekoittaa eurot ja kruunut ja sujuvasti kertoo maksettujen osinkojen olevan tuhansia euroja todellista suuremmat. Nyt kuitenkin jäädään aiemmasta laskelmasta poiketen alle 8000 euroon eli kokonaissumma tulisi olemaan bruttona 7861,14 €. Tämä lienee hyvin lähellä lopullista lukemaa, sillä mahdolliset Cityconin ostot tulevat olemaan joka tapauksessa hyvin pieniä. Nousua edellisen vuoden osinkosummaan tulee mukavat 2358,09 €, joka on 42,9 %:n nousu vuoden 2017 kertymään verrattuna. Euromääräinen nousu tuntuu sen verran isolta, että päässäni on pieni epäilys, että luvut ovat joltain osin väärin, mutta noita numeroita tilien tapahtumatiedot näyttävät. Jokohan uskaltaisi ajatella 10 k€:n rikkoutumista ensi vuonna, vai tarvittaisiinko siihen liian hurja ostokiri ennen osinkokevättä?


Poliittisella puolella SDP näyttää lähtevän vaaleihin paalupaikalta. Riippuen hallitusneuvotteluista ja kaikesta muusta säädöstä, verotuksen ja varsinkin pääomatulojen ja omistamisen verotuksen voi ennakkotietojen perusteella olettaa kiristyvän seuraavalla eduskuntakaudella. SDP on mm. luvannut alle 1400 €:n eläkkeisiin 100 €:n nettokorotuksen, mutta tätä lupausta on taidettu jo alkaa muokkaamaan toisenlaiseen muotoon. Eläkeläisille korotus varmasti kelpaa, mutta hintalappu maksajille on kova. Hieman ihmetyttää tuo 1400 €:n raja, sillä Taloussanomien mukaan keskieläke on 1656 €/kk, joka on ainoastaan 18 % suurempi kuin SDP:n lupausraja. Kaikki eläkejärjestelmän rakentajat tuntuvat virallisesti olevan kohtuullisen tyytyväisiä tuotokseensa, mutta SDP antaa ainakin näin vaalien alla vahvan signaalin siitä, että eläkejärjestelmä ei nykymuodossaan pysty takaamaan riittävää elintasoa vanhuuteen. Toisaalta juuri nykyiset eläkeläiset ovat kaikkein suurimpia eläkepelin voittajia suhteutettuna järjestemään sisään laitettuihin eläkemaksuhin. Kun normaaleissa ammateissakin työskenlevät saavat paljon julkisuutta tulojen riittämättömyydestä, taitaa poliittinen paine kasvaa ja käydä vähitellen niin, että valtio ja kunnat joutuvat yhä enemmän tukemaan pienituloisia työssäkäyviä ja eläkeläisiä tulonsiirtojen tai alhaisemman verotuksen muodossa. Tämä ei voi tarkoittaa ikärakenteestakin johtuen muuta kuin verotuksen ja/tai veroluonteisten maksujen kiristymistä isommissa tuloluokissa.


keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Laskettelua lokakuussa - kuukausikatsaus 10/2018

Ensimmäinen kuukausikatsaus ilmestyi tasan vuosi sitten, joten nyt on hyvä hetki vetää yhteen ensimmäisen tilastoidun vuoden numerot. Tässä kuussa kurssiluisu rumentaa lukuja, mutta tämä kuuluu pelin henkeen, vaikka lokakuun viimeisenä päivänä mentiin taas reipasta vauhtia ylös.




Vuoden takaisesta tilanteesta tässä blogissa tilastoitavat omistukset ja omaisuus on kasvanut reilut 20 k€, mutta edellisestä kuukaudesta muutos on -14.654,59 €. Ainoa, joka kasvoi, oli käteisen määrä, kun ostoja on tehty vähän aiempaa maltillisemmin.

Kurssiliikkeet ovat olleet jälleen kohtuullisen voimakkaita suuntaan ja toiseen. Reilusti alaspäin heilahtaneista  mieleen jäivät ainakin Lehto ja Outotec.

Ostoja olen jatkanut, mutta nyt hieman pienemmillä volyymeillä, sillä en ole vielä yhtään vakuuttunut, että lasku olisi näillä hetkillä päättymässä. Odotan siis, että saisin tulevina kuukausina vielä vähän halvemmalla, mutta en kuitenkaan uskalla olla vähän hyödyntämättä jo nykyistäkin alea. Yöuniin lasku ei ole vaikuttanut, vaan ennemminkin olen odottavalla kannalla, jos hyvää tavaraa tulisi mahdolliseksi ostaa halvemmalla. 

Osinkoja maksoivat lokakuussa Telia ja Ramirent bruttona yhteensä 772 €. Yllätyksenä tuli, että OP ei tee ennakonpidätystä kyseiseen salkkuun tulevista alle 20 euron osingoista. Ainakaan julkisista verottajan ohjeista tällaista rajaa ei löydy ja myös Nordnet on näyttänyt ainakin aiempina vuosina tehneen ennakonpidätyksen jo ihan parin euron osingoista.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Irtisanomissuojan heikennys

Oikeisto ja vasemmisto ovat nyt napit vastakkain (oikeisto)hallituksen suunnitelmasta heikentää irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä. Asiasta on kauhea älämölö, lakkoja viritellään ja näkemyksiä perustellaan ahkerasti julkisuudessa. Hallituksen suunnitelma on löysentää henkilöperusteisen irtisanomisen ehtoja, jotka tyosuojelu.fi -sivuston mukaan ovat:
  • työsopimuksessa sovitun ehdon vakavaa rikkomista
  • lain vakavaa rikkomista
  • muun työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavan velvoitteen vakavaa laiminlyöntiä
  • henkilön työntekoedellytysten olennaista muuttumista siten, että hän ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Kun yritin selvittää, mitä hallitus tulisi esittämään alle 10 hengen yrityksille, mitään kovin konkreettista yhteenvetoa on vaikea löytää. Ilmeisesti entistä pienempi rike oikeuttaisi irtisanomisen eli listassa mainittu sana "vakava" pitäisi muotoilla uudelleen. Ekonomistit ja pienyrittäjät ovat hallituksen näkemyksen puolella, mutta vasemmisto ja ay-liike eivät tykkää, ja heidän keskeisimmäksi argumentiksi näyttävät nousevan tuo 10 hengen raja, joka jakaisi työntekijät kahteen kastiin, pelko pärstäkerroinpotkujen lisääntymisestä sekä ainakin minulle vähän epämääräiseksi jäävien kevyempien perusteiden linjautuminen vasta lukuisissa oikeuskäsittelyissä. Hallitus puolestaan vakuuttaa, että irtisanomiselle pitää olla laillinen peruste, joten lupaa äkkipikaistuksissa tehtyyn irtisanomiseen ei oltaisi antamassa.

Käsissä on aikamoinen soppa, jossa pelataan arvovallasta. Työmarkkinaosapuolia on perinteisesti pidetty mukana työelämää (ja paljon muitakin asioita) koskevassa valmistelussa ja sopimisessa, mutta nyt ay-liikettä korpeaa hallituksen sanelutoiminta ja vaikutusmahdollisuuden puute. Hallituksella taitaa toisaalta edelleen olla valta ajaa haluamiaan hankkeita ja viedä niitä eduskunnan käsiteltäväksi. Alkuviikon äänestyksen perusteella hallituksella on sattuneista syistä eduskunnan tuki.

En saa näillä tiedoilla kovin selkeää asiaperustetta siitä, kumman puolelle asettuisin. Toisaalta erilaiset säännöt pienille ja isoille työnantajille ovat ongelmalliset enkä pidä myöskään konkretian puutteesta siinä, mitä tarkoittaa vähän lievemmän rikkeen käyttäminen irtisanomisen perusteena. Toisaalta taas kannatan ajatusta siitä, että huonosti työhön sopiva tai työnsä laiminlyövä henkilö voitaisiin irtisanoa vähän kevyemmin perustein, kun työntekijän irtisanomissuoja tuntuu olevan ainakin joissain tapauksissa erittäin vahva.

Eräs asia, joka ei sovi oikeustajuuni on lainsäädännön valmistelun vastustaminen lakoilla, joita nyt näyttää tulevan. Ehkä en osaa katsoa asiaa oikeasta perspektiivistä, mutta asian kokoluokka on minusta vielä aivan liian pieni, jotta lakkoiluun olisi aihetta. Lakot toki antavat ay-liikkeen ajamalle asialle tilaa uutisissa ja lehtien palstoilla, mutta ne kohdistuvat aivan muualle kuin siihen tahoon, jonka asiaa ollaan vastustamassa. Jos työmarkkinoiden neuvotteluosapuolet ovat keskinäisissä neuvotteluissaan kaukana toisistaan, pitäkööt lakkojaan ja työsulkujaan niin kauan kuin rahkeet riittää, mutta poliittinen lakko kohdistettuna käytännössä työnantajiin on todellakin väärin, vaikka onkin jostain syystä edelleen laillista. Tällä perusteella (ja myös tuosta linkistä löytyvän esimerkkitapauksen perusteella vaikka olikin suurempi työnantaja) menen enemmän hallituksen puolelle.



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kuukausikatsaus 09/2018

Syyskuu oli kohtuullisen tasaisen harmaata suorittamista ilman hiuksia nostattavia käänteitä tai riemullisia ylävitosten heittelyitä itsensä kanssa. Vähän ihmetystä tosin herätti aamulla salkussa näkynyt hieman tavallista suurempi pudotus:


Syy paikantui Nordeaan, joka taitaa olla juuri näillä hetkillä tekemässä siirtoa Suomeen.

Osinkoja tuli syyskuussa bruttona noin 180 €, kun Citycon maksoi vuoden kolmannen osinkonsa, jota taidetaan virallisesti kutsua pääomanpalautukseksi. Ensi kuussa olisi vielä vuorossa Ramirent, Tikkurila ja Telia sekä joulukuussa Cityconin viimeinen erä kunnes osinkovuosi on kokonaisuudessaan taputeltu. Koko vuoden osinkoennuste nykyisillä omistuksilla on 8019,99 € (brutto).

Vuoden toistaiseksi ainoa osakemyynti on ollut Technopolis, joka poistui salkusta kuun alkupuolella. Tästä vapautunutta rahaa olen syyskuun aikana sijoittanut uudelleen, mutta koko myyntihinnasta taitaa olla vielä osa käyttämättä. Ostot ovat taphtuneet OP:n kautta. Kahden eri ajatuksella toimivan salkun käyttö hankaloittaa kokonaisuuden seurantaa varsinkin kun OP:n tapahtumien rajaus ja lajittelu on paljon alkeellisempaa kuin Nordnetillä. OP:n alustalla saa käytännössä ainoastaan aikavälirajauksen, kun Nordnet tarjoaa lisäksi mahdollisuutta rajata tapahtumia tapahtumalajeittain ja yhtiöittäin. Tästä pisteet Nordnetille.

Lukuina mennyt kuukausi näytti seuraavalta:


Osakkeet tippuivat ja käteisen määrä kasvoi lähinnä Technopoliksen myynnin seurauksena. Rahastoissa ei tapahtunut tässäkään kuussa kovin suuria liikkeitä. Tarkasteltavat omaisuuserät kasvoivat kokonaisuutena edellisestä kuusta +1722,87 €, joka on prosentteina +0.63 %. Kokonaisuuden kehittyminen aikasarjana seuraavassa kuvassa.



tiistai 18. syyskuuta 2018

FIRE

En ole seurannut englanninkielistä keskustelua taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta, joten FIRE (financial independence, retire early) oli uusi termi ummikolle. Mikko Metsämäki kirjoitti tästä vaarallisesta villityksestä Kauppalehden kolumnissaan jokseenkin vähättelevään ja pilkalliseen sävyyn. Varhaiseen eläköitymiseen pyrkiviä verrattiin lähinnä lottovoittoon vastoin kaikkia todennäköisyyksiä uskoviin haihattelijoihin. Firettäjät ovat kuulemma äärimmäisiä kitkuttajia, joiden elämän sisältö on "kohtuullisen köyhää". Ilmiölle kirjoittaja povasi pikaista loppua siinä vaiheessa, kun pörssikurssit kääntyvät laskuun. Metsämäen viesti kaikessa lyhykäisyydessään oli olla haaveilematta ja varsinkaan ryhtymättä moiseen urakkaan ja kärvistelyyn, sillä se ei tulisi onnistumaan.

Näin vanhaksi eläneenä, hieman sijoituskokemusta omaavana ja matematiikkaakin opiskelleena en pitänyt kaikkien taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien leimaamisesta haihattelijoiksi, mutta oli kirjoituksessa totuuden siementäkin. Kirjoitus nimenomaan käsitteli HS:n jutun innoittamana noin 20-vuotiaiden eläköitymispyrkimyksiä noin kolmekymppisenä. Itse en pidä taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista 10-15 vuoden aikana täysin mahdottomana, sillä tuttu korkoa korolle -kaava antaa 15 vuoden sijoitusaikana ja kohtuullisella vuosittaisella pääoman syöttämisellä jo varsin muhkean kokonaispotin pörssin keskimääräisillä tuottoprosenteilla. Fakta on kuitenkin se, että eri henkilöiden 15-vuotiskausien välillä voi olla suuriakin eroja, ja huonoon taloustilanteeseen sattuneen säästökauden lopputulema voi poiketa merkittävästi piiitkään nousukauteen osuneen Hannu Hanhen tuloksesta. Keskimääräisillä nuorten työntekijöiden ansio- ja menotasolla voi olla vaikea saada kasaan riittävää vuosittain mekanismiin syötettävää sijoitussummaa, jotta korkoa korolle -ilmiö ennättäisi paisuttaa eläkekassan tarpeeksi suureksi. Hyväpalkkainen työ tietysti helpottaa tavoitteeseen pääsemistä.

Palkkatuloista säästämiselle ja sijoittamiselle on myös vaihtoehtoisia tapoja. Toimivan bisneksen perustaminen ja sen myyminen sopivalla hetkellä on perinteinen keino irtautua työelämästä. Tilastotietoa ei ole heittää, mutta tämä tekniikka toimii joillain hyvin, joillain ei ollenkaan. Oman yrityksen kasvattamiseen ja tavoitteeseen myydä se joskus myöhemmin liittyy samanlaista haaveilua ja optimismia kuin taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun säästämällä ja sijoittamalla. Monet hienot tavoitteet eivät tietenkään toteudu kaikkien kohdalla, mutta Kauppalehti ei ikimaailmassa lyttäisi pääkirjoitussivullaan nuorten yrittäjien haaveita voimakkaasti laajenevasta bisneksestä, vaikka ne herättäisivät kulmakarvojen kohottelua suuressa yleisössä.

Minulta eläköityminen 35 ikävuoden tienoilla on jo mennyt pahasti ohi. Ehkä pääse siihen tilanteeseen 55-vuotiaana. Olen valinnut sen polun, että en lähde tavoittelemaan korkeimpia tuottoja korkeilla riskeillä, vaan etenen kohtuullisen rauhallisesti. Tästä syystä eläkekassan kerryttämiseen varattu aikakin on pidempi kuin 10-15 vuotta. Työelämästä en tällä hetkellä kaipaa pois, vaan pidän työstäni ja olen tyytyväinen siitä saamaani palkkaan. Omalla kohdallani varhainen eläköityminen tarkoittaa tämän hetkisen tilanteen valossa ehkä tuota em. 55 vuoden ikää, mutta mikään kiveen hakattu luku se ei ole vaan päätöksiä tehdään tilanteen mukaan. Lisäksi jokainen työelämässä vietetty vuosi kasvattaa virallista vuosittaista eläkettäni noin 1000 €, sikäli kun eläkkeitä tulevaisuudessa maksetaan.

Kolumnin kirjoittaja halusi leimata "ultrasäästäjät" tuulen tavoittelijoiksi, mikä ei mielestäni ainakaan lisää yleistä sijoitusintoa ja taloudellisen liikkumavaran hakemista. Metsämäen näkemys vaikutti olevan, että ei kannata edes yrittää, sillä tavoitetta ei kuitenkaan voi saavuttaa. Kaikkien säästäjien kohdalla työelämän jättäminen ei tule onnistumaan noin nopeasti, mutta jotkut sen joka tapauksessa tekevät tavalla tai toisella. Sitä ei voi kukaan kiistää, että nuorena tehtävillä sijoituksilla on keskimäärin isoin merkitys rahapussin suuruuteen myöhemmällä iällä. Vaikka täydellisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ei onnistuisikaan tavoitellussa ajassa, kertyneet sijoitukset ja niiden tuotot voivat antaa merkittävää taloudellista liikkumavaraa mahdollistamalla esimerkiksi pienimuotoisen ja harrastuksenomaisen yritystoiminnan perustamisen niiden asioiden parissa, joista todella nauttii, mutta jotka eivät yksin riittäisi antamaan täyttä toimeentuloa. Juuri tätä näkökohtaa jäin kolumnista kaipaamaan.


perjantai 14. syyskuuta 2018

Hyvästi Technopolis

Haikeana joudun ilmoittamaan, että yhteinen tiemme Technopoliksen kanssa on tullut päätökseen viime viikolla. Raskain mielin ja yhtiön johdon ja sen suuromistajien halpamaiseen toimintaan pettyneenä jouduin luopumaan 1775:stä omistuksessani olleesta osakkeesta. Kyynelsilmin ja sormi väristen painoin ostonappulaa hinnan ollessa 4.655 €. Valitettavasti (talous)elämän tuulet ja isojen poikien peliliikkeet ajoivat tiemme erilleen, vaikka olisin halunnut jatkaa yhteistä onnellista taivaltamme.

Vaalikauden viime metreillä hallitukselta tuli esitys osakesäästötilistä, joka toisi piensijoittajille mahdollisuuden saada tietyillä ehdoilla osinkojen ja osakkeiden myyntivoittojen verotus suunnilleen samanlaiseksi kuin esim. rahastoilla ja kuorisopimuksilla. Vasemmiston suunnalta kuuluu jo älämölöä rikkaita suosivasta veroedusta. Valtion verotulojen menetyksistäkin ollaan huolissaan, kun veroja saattaa jäädä ainakin alkuvaiheessa saamatta, kun eliitti osakesäästötilin sisällä ostaa osakkeita halavalla, myy kalliilla ja saa vielä järkyttävän suuria osinkoja täysin verovapaasti. Toisaalta ei olla yhtään huolissaan verokertymään aiheutuvista lovista ay-liikkeen verovapauden kohdalla.

Minulla oli (ja on edelleen sillä siitä ei pääse eroon) kauan sitten eläkevakuutussopimus, johon siirtyi tililtäni kuukausittain 50 €. Sitten alkoivat poliitikot huolestua - en edes muista miksi ja ketkä, mutta varmaan heillä oli jokin syy - ja pelisääntöjä alettiin muuttaa pelin aikana vakuutuksen ottajan kannalta huononevaan suuntaan. Tein päätöksen, että lopetan maksujen maksamisen ja jätän vakuutuksen sisään kertyneen noin 1300 euron summan odottamaan sitä päivää, jolloin saisin sen jollain sopimusehtojen lausekkeen perusteella nostettua ulos. Noston oikeuttavaa tapahtumaa ei (onneksi) ole vielä tapahtunut, ja säästämäni summa tahkoaa Nordealle joka vuosi noin 50 € hallinnointipalkkiotuottoa. Aika hyvä tuotto noin pienen omaisuuden hallinnoinnista. Nordea yllätti jokin aika sitten ilmoittamalla ryhtyvänsä perimään maksua tilien olemassaolosta. Eläkevakuutukseni oli luonnollisesti sidottu olemassa olevaan tiliin, josta olin jo aiemmin poistanut kaikki maksulliset lisukkeet kuten kortit ja verkkopankkitunnukset. Ylimääräinen kulu olisi tehnyt reilun tonnin "sijoitusten" säilyttämisen jo kohtuuttoman kalliiksi, sillä tuotot eivät ihan joka vuosi riitä kattamaan edes tuotta hallinnointipalkkiota. Sain onneksi lopetettua tilin ja vältettyä maksut.

Eläkevakuutuksista, PS-tileistä ja muista kesken kaiken muuttuvista pelisäännöistä oppineena en uskalla olla kovin iloinen osakesäästötilin lanseerauksesta. Pidän jopa todennäköisenä, että sen ehtoja tullaan heikentämään jo seuraavalla vaalikaudella, kun vaaleihin paalupaikalta lähtevä SDP esiintyy jo nykyisellään ärhäkästi tilejä vastaan. Ellen koe erityistä valaistumista tai ymmärrä ymmärtäneeni joitain esitetyn tilin ehtoja väärin, taidan jatkossakin hoitaa osakeomistukseni perinteisen arvo-osuustilin kautta.


perjantai 31. elokuuta 2018

Kuukauden tapahtumia 08/2018

Jälleen on aika koostaa kuukauden tapahtumat. Ostoja oli tässä kuussa viimeaikaisia määriä enemmän, mutta ostelu ei kuitenkaan kiihtynyt maniaksi asti, vaan maltti on pidetty mukana. Ostot keskittyvät edelleen OP:n salkkuun, mutta yksi osto toteutui Nordnetissä sillä ajatuksella, että Private Banking -raja ylittyisi jossain vaheessa pysyvämminkin.

Lukujen valossa näyttää seuraavalta:


Euromäärä osakkeissa nousi ihan mukavasti ja mukana on myös arvonnoususta tullutta kasvua eikä pelkästään ostamisesta johtuvaa turpoamista, sillä ihan noin suuriin ostoihin en yhden kuukauden aikana halua ryhtyä. Käteismäärä tippui jonkin verran mm. ostojen takia ja myös edelliseltä kuukaudelta siirtyneen suurehkon maksun takia. Rahastot junnaa edelleen lähes paikallaan, mutta hienoista nousua on olemassa.

Kuva kokonaistilanteesta (arvopaperit + käteinen) blogin alusta lähtien näyttää edelleen loivaa nousua.



Bank Norwegian ilmoitti aikovansa alentaa talletuskorkoaan kokonaisen prosenttiyksikön lukemaan 0,75 %. Muihin talletuspankkeihin verrattuna korko on korkea, mutta ei enää houkuttelevalla tasolla. Ylimääräiset rahat jäävät jatkossa entistä vähemmässä määrin lojumaan tileille.

Technopoliksesta tehty ostotarjous viittaa siihen, että kyseinen yhtiö olisi poistumassa salkusta. Tämä ei mielestäni ole positiivinen uutinen, vaan olisin mielellään pitänyt sen salkussani osingon ja nousujohteiseksi tulkitsemani vireen takia. Omien osakkeiden myynti taitaa olla parempi tässä vaiheessa, sillä jos esitetty kauppa menee pieleen, voi luultavasti ostaa halvemmalla takaisin. Veroa tulee joka tapauksessa maksettavaksi noin 800 € eikä myyntitappioitakaan ole tälle vuodelle vielä muodostunut. Verosuunnittelulle pitäisi varata aika.

Yleltä löytyi tuore juttu säästämättömyydestä. Finanssialan viimevuotisen selvityksen mukaan suomalaisista 38 % ei säästä lainkaan. Syyt ovat usein rahojen riittämättömyys tai niiden liika polttelu taskussa. Haastatellulla henkilöllä syy oli jälkimmäinen. Joskus tuntuu, että elän ihan eri planeetalla keskivertokansalaiseen verrattuna.

Blogikirjoitusteni katselukerrat on ylittämässä näillä hetkillä 10.000 kerran rajan. Määrä on ollut reilut 1.000 katselua kuukaudessa, ja analytiikan mukaan suurin osa lukijoista saapuu Osinkokuninkaan blogin kautta. Ilmeisesti kirjoitelmani kiinnostavat ainakin joitain säästäjiä ja sijoittajia, kun liikennettä ilmenee. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!