maanantai 2. heinäkuuta 2018

Salkku Osuuspankkiin

Kirjoitinkin jo uusimpaan kuukausikatsaukseen, että OP:n hinnoittelu asiakasomistajille muuttui sen verran sopivaksi omaan kaupankäynti- ja hajautustyyliin, että OP:n välitys- ja säilytysasiakkaaksi ryhtyminen on vakavassa harkinnassa. Aiemmin olin myös kommentoinut Nordean 1 %:n hintakattoa omaan sijoitystyyliin sopivaksi, mutta asiakkuuden siirto Nordeaan pelkästään tämän takia ei ollut realistista. Tänään sitten avasin arvo-osuustilin Osuuspankkiin - tai ainakin tein avauspyynnön, sillä viimeistely taitaa vaatia jonkinlaista byrokratiaa eikä tili aukene pelkästään asiakkaan klikkailuilla.

Mitä siis odotan saavani? Ensinnäkin enemmän hajautusmahdollisuuksia sekä ajallisesti ja kohteiden suhteen. Yhden prosentin palkkiokatto tekee järkeväksi myös hyvin pienetkin ostot vaikka useita kertoja kuukaudessa.Olen tähän saakka pitänyt max n. 1,2 %:n välityskuluja hyväksyttävinä, joten kovin montaa kuukausittaista kauppaa en ole nähnyt järkeväksi tehdä Nordnetin normaalilla hinnoittelulla. Jatkossa kauppojen lukumäärä tulee varmasti kasvamaan merkittävästi nykyisestä 1-3:sta kuukausittaisesta Nordnet-ostosta. Sijoitustyyliin ei tule isoja muutoksia, sillä suuret suuntaviivat pysyvät lähes ennallaan. Pienet irtiotot voivat lisääntyä ja salkkuun saattaa alkaa hiljalleen kertyä isompiriskisiä kasvuyhtiöitä sekä muita kokeiluja, jotka ovat jääneet nykyisessä mallissa vakaampien yhtiöiden houkuttelun jalkoihin.

Säilytysmaksu (2,60 €/kk) vähän hiertää, mutta siitä saa tallelokeron maksun lisäksi vähennettävää verotukseen ja ainakin osa saanee kuittautua bonuksilla. Osakesäästäjien keskusliiton jäsenet pääsevät suoraan paremmalle kaupankäynnin hinnoittelutasolle, mutta tästä on mahdollisesti hyötyä vain ensimmäisen neljänneksen aikana, sillä uskon tekeväni jatkossakin ainakin yhden kaupan jokaisen neljänneksen aikana

Katsotaan, miten yhteistyö lähtee etenemään. Yritin perehtyä tarjottavaan palveluun kattavasti, joten toivottavasti tarjonta ja odotukset ovat edes jotenkin samalla tontilla. Minua tosin on aina häirinnyt tapa, jolla OP kertoo palveluistaan ja hinnoitelustaan verkkosivuillaan. Jotenkin heidän logiikkansa on niin erilainen omaani verrattuna, että esitystapa tuntuu hajanaiselta ja eri paikkoihin ripotellulta. Esimerkiksi viime viikolla seikkaillessani OP:n sivuilla en huomannut erillisellä sivulla ollutta mainintaa, että 30.6. mennessä avauksen tehnyt sai 100 %:n alennuksen säilytyskuluihin syyskuun loppuun asti. Tähän lausekkeeseen törmäsin vasta tänä aamuna, mutta tarjous oli jo ehtinyt vanhentua.

Nykyinen arvioni on, että ostot tulee siirtymään pääosin OP:n salkkuun. Nordnetin salkkusta en tee siirtoja ja sinne jää nykyiset osakkeet ja rahastot ilmaiseen säilytykseen sekä ainakin Superrahastojen kaupankäynti. Mielenkiinnolla odotan, lähteekö Nordnet haastamaan hinnoittelua, vaikka jokin aika sitten antoi lausunnon, että hinnastomuutokset eivät ole tarpeen.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Lyhyt kuukausikatsaus 06/2018

Oli aika hiljainen kuukausi. Osinkoja maksoivat Nokia ja Citycon bruttona yhteensä 422,96 €. Muina tapahtumina kolme pienehköä ostoa, joista yksi meni Nordnetin pikkukauppakampanjaan. Yhteesä rahaa meni ostoihin noin 1300 €, ja ne olivat nuo em. osingot sekä vanhat vielä tuhlaamatta olleet kevätosingot. On jotenkin odottava tunnelma, kun Trump, kesä, kauppasodat, Italia, SDP yms yms.

Kurssikäyrät sojottivat enimmäkseen loivasti kaakkoon, joten salkun osakkeiden arvo meni indeksejä peesatessa alamäkeen. Kaikki tarkasteltavat omaisuuserät tippuivat euromääräisesti yhteensä noin 490 € erityisesti osakkeiden laskun takia. Tarkat numerot taulukossa.



Pitkäaikaiskehitys esitetty seuraavassa kuvassa.




OP muutti hinnoitteluaan ja erityisesti pienillä panoksilla pelaaville omistaja-asiakkaille siitä tuli erittäin houkutteleva välittäjä. Omalla kohdallani meni vakavaan harkintaan salkun avaaminen OP:ssä. Se, mikä vähän pidättelee, on Nordnetin Private Banking asiakkuuden tavoittelu. Tämä on kuitenkin jo niin lähellä, että tekisi mieli saada vaadittu 200.000 €:n raja rikki ja sitä myötä kaupankäyntikuluja alas niin Helsingissä kuin varsinkin ulkomailla. Raja voi tosin siirtyä ulottumattomiin hyvinkin nopeasti, jos kunnon luisu saadaan aikaiseksi. OP:n miinuksena oli vielä arvoon perustuva säilytyksen hinnoittelu ulkomaisille osakkeille.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Lunta ja kylmyyttä tupaan

Vaikka tilanne onkin nyt normalisoitunut, kevään ja alkukesän säitä ylistettiin maasta taivaisiin, ja isolle osalle kansalaisista lämpimät ja sateettomat säät olivat lääkettä haavoihin viime kesän pettymyksen jälkeen. Sellainen palkansaaja, yrittäjä tms, jonka toiminta ja toimeentulo ei ainakaan kovin suoraan riipu säätiloista, voi täysin rinnoin nauttia pitkistä sateettomista ja kuumista jaksoista tai toisaalta jurputtaa sateista ja kylmää säätä silloin kun siltä tuntuu. Toimeentulo ei ole tiukasti kytköksissä olosuhteisiin, vaan palkka tai muu tulo ilmestyy tilille säännöllisesti riippumatta sateista tai paisteista.

Toisaalta säiden armoilla toimivat viljelijät eivät varmasti ole tyytyväisiä tilanteeseen, koska kuivuus on jo heikentänyt satonäkymiä. Sellaisenkin tapauksen näin maanteillä kulkiessani, että viljapeltoa kasteltiin sadettamalla, kun oikeaa sadetta ei ollut kuulunut eikä näkynyt. Samoin mansikkapelloilla vieraillut halla on paikoitellen tuhonnut hyvinkin runsaasti kukkia. Toisen ihannesää voi olla toiselle taloudellinen katastrofi.

Itsekin sain osani jo viime vuoden puolella alkaneista erikoisista säistä. Keväällä ja alkukesällä paljastui metsätaloudessa muutamia ikäviä asioita, jotka eivät tosin aiheuta merkittäviä välittömiä kuluja mutta jotka huonontavat sijoituksen tuottoa. Runsasluminen talvi oli nuoressa ja vielä harventamattomassa metsässä aiheuttanut puiden katkeamisia, taipumisia ja kaatumisia, jotka pienentävät vielä edessä olevasta ensiharvennuksesta tulevaa kuitupuutiliä. Nämä kuuluvat jossain määrin tähän harrastukseen, eivätkä tuhot olleet laajamittaisia vaan yksittäisiä puita siellä täällä.

Se, mikä harmitti huomattavasti enemmän, oli 3 vuotta sitten istutettu taimikko, johon halla oli puraissut aika laajasti. Uutta kasvustoa oli paleltunut suurehkolla alalla karkeasti arvioiden noin 80 %:ssa taimista. Joku erittäin kylmä yö oli ollut liikaa lämpimässä keväässä kasvuun lähteneille kuusentaimille, eikä näky ollut omistajan kannalta erityisen mukava. Onneksi taimet eivät (yleensä) hallan takia kokonaan kuole, mutta tämän vuoden kasvua kyllä menetetään. Lisäksi paleltumista saattaa seurata latva- ja laatuvikoja, joita on tosin mahdollista yrittää korjata myöhemmin leikkaamalla.

Omalla kohdalla luonnonvoimat koettelivat tulevia pääomatuloja eikä kasvustoille (todennäköisesti) aiheutunut täyttä tuhoutumista tai peruuttamattomia vaurioita, mutta ainakin pientä lisätyötä ja -kustannusta on odotettavissa. Tapahtuma on pieni muistutus siitä, että riittävä hajautus on syyttä pitää mielessä eri omaisuuslajeja ja toimialoja haaliessa.


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Säästämisen vaikeus

Säästämisen vaikeutta on taas ihmetelty esim. Nordean tilaaman tutkimuksen jäljiltä, kun jotkut yli 80.000 € ansaitsevatikin ilmoittivat säästämisen tai sijoittamisen esteeksi rahan puutteen. Pienituloisten kohdalla tuo selitys on täysin luonnollinen, mutta tulojen kasvaessa moni asia muuttuu.

Tarkastellaan 2.500 €/kk tienaavaa itäsuomalaista henkilöä, joka ei kuulu kirkkoon eikä ammattiliittoon. Hän saa lomarahoineen vuotuista bruttotuloa 31.250 €, ja veropronettilaskurin mukaan palkasta viedään 24,25 % veroihin sekä eläke- ja työttmyysvakuutusmaksuihin. Tämä tarkoittaa, että kuukaudessa jää käteen keskimäärin 1972,66 €. Sitten käy tuuri ja henkilö saa uuden työpaikan ja palkka nousee violetin setelin verran lukemaan 3.000 €/kk. Samalla yhteiskunnan keräämä osuus kuitenkin nousee 27,75 %:iin. Tämä tarkoittaa keskimääräinen kuukausittainen nettosumma on 2257,81 €. Nousua siis oikeasti vain 285,16 €. Uudesta työpaikasta ja kohonneesta palkasta ollaan luonnollisesti iloisia, ja pitäähän sitä vähän juhlistaa. Siitä innostuneena ja vähän vauhtisokeana tehdään itseä hemmottelevia hankintoja ja pidenpiaikaisia sitoumuksia, joka hyvin helposti syövät ison osan tuosta käteen jäävästä palkan noususta, kun mielessä jyskyttää, että tässähän tienataan nyt 500 €/kk aiempaa enemmän.

Vaaranpaikkoja kustannusten karkaamiseen ovat myös ne kohdat, joissa tulot nousevat jonkin tasatuhannen tai julkisuudessa paljon esillä olevan rajapyykin yli (esim. keskimääräinen palkka). Näissä tilanteissa voi tulla liikaa itsevarmuutta ja ajatuksia, että tiettyyn tuloluokkaan kuuluminen edellyttää tietynlaista asumista ja elämäntapaa varsinkin jos palkan nousun yhteydessä tittelilikin muuttuu manageriluokkaan. Mukaan tulee esimerkiksi enemmän ulkona syömistä, kun tienataan keskimääräistä enemmän, tai lisääntyvää ulkomaanmatkailua, kun vähemmän tienaava naapurin varastomieskin reissuaa eukkonsa kanssa joka vuosi. Vaatteetkin täytyy ostaa Prisman sijasta keskustan pienemmistä liikkeistä. Golfin ja laskettelun joutuu aloittamaan, kun käyntikortissa lukee Sales Manager, ja asiakkaita täytyy viihdyttää pitkin vuotta kentillä ja rinteissä.

Kavalia ansoja ovat isoja kertakustannuksia ja jatkuvia juoksevia kustannuksia aiheuttavat hankinnat. Autot, veneet ja moottoripyörät ovat mukavia laitteita, joiden hankintaan uppoaa mieltymyksistä riippuen pienempi tai suurempi pino setelirahoja. Vaikka laite hankittaisiin säästöillä velattomasti, kustannukset eivät lopu siihen vaan tasaisen arvonaleneman lisäksi omistajaa rasittaa niiden huoltoon, vakuutuksiin ja säilytykseen liittyvät kulut. Auton verot, rengaskulut ja muut käyttökustannukset saattavat yllättää ison maasturin hankkineen ei niin kovin iloisesti. Velalla ostettuna mukaan tulee luonnollisesti vielä rahoituskulut. Jos oma talous menisi jossain vaiheessa ihan sietokyvyn rajoille, downgreidaus tai jopa luopuminen näistä mukavuuksista kustannusten karsimiseksi voi olla henkisesti vaikeaa, sillä se olisi laajalle näkyvä merkki heikkoudesta.

Tulotasosta riippumatta kaikkia lapsiperheitä koskettaa lasten harrastusten kalleus. Mitään harrastamattomasta lapsesta on tullut nykyaikana säälittävä olio, eivätkä halvat harrastukset nauti suosiota - pelastusarmeijan ilmaisessa sählykerhossa kävijä joutuu takuuvarmasti koulukiusatuksi. Pitäisi olla ratsastusta, kiekkoilua, palloilua yms yms, joissa opitaan myöhemmässä elämässä tarvittavia välttämättömiä taitoja, jotka estävät oman jälkeläisen joutumista yhteiskunnan alimpiin kasteihin. Kaikessa harrastus- ja harjoittelupaikoille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet ja sitä myötä kustannukset nousevat jatkuvasti. Valmentamisen pitäisi olla ammattimaista ja olosuhteiden huippuluokkaa. Kun on saanut potkia palloa tekonurmella lämpimissä sisätiloissa, kurainen hiekkakenttä syksyn koleudessa ei tunnu junnusta hyvältä. Lasten harrastamisesta on tullut jollain tavalla pyhä asia, josta ei voi tinkiä, sillä se nähdään erittäin merkittävänä sijoituksena tulevaisuuteen. Pahimmassa tapauksessa harrastaminen vetää perheen talouden äärimmilleen ja aiheuttaa koko perheelle stressiä ajan riittävyydestä.

   "My life. My choices. My mistakes. My lessons. Not your business."
   "I hate other people letting rule my life. I just want to be happy."

Näitä näkee ihmisten viljelevän some-kanavillaan esittäen riippumattomuutta toisista ja toisten mielipiteistä, kun eletään vain omaa elämää. Yllättävän usein elämän sisältö on kuitenkin ympäristön määrittämää eikä oikeasti oman linjan kulkijoita ole kovin useita. Oletetut onnellisen elämän elementit ovat käytännössä samat kuin suurten massojen lottohaaveet eli hienot talot, autot ja vaatteet, kalliit harrastukset, eksoottiset matkat sekä uusimmat härpäkkeet jne. Some ruokkii aina vaan kiihtyvää kilpavarustelua, sillä kaikki haluavat laittaa saavutuksensa aiemmin nähtyjä paremmaksi. Käytettynä ostettu Toyota Corolla tai bussiretki Haaparannan Ikeaan eivät enää räjäytä pankkia, kun ne jukistetaan Facebookissa. Pitää pystyä parempaan, jotta oma asema mielikuvien kilpajuoksussa säilyy ja toivottavasti paranee.

Monesta asumiseen, liikkumiseen ja vapaa-aikaan liittyvästä asiasta ajatellaan, että ne kuuluu järjestää tietyllä tavalla ja tasolla koska muutkin niin tekevät, tulotasosta riippumatta. Tulojen kasvaessa tämän kaltaista painetta tuntuu tulevan koko ajan lisää. Työtön voi sanoa yhteistä ravintolailtaa tai matkaa ehdottavalle rahojen olevan loppu, mutta työssäkäyvä hyvätuloinen alkaa muiden silmissä vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä, jos kieltäytymisiä tulee liikaa. Vaikka en ole lukenut paljon psykologiaa, olen ymmärtänyt, että ihmisellä on halu kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi yhteisössä. Liian iso poikkeama yleisestä normista aiheuttaa yksilön ja yhteisön välille jonkin kummallisen ilmiön, joka alkaa erkaannuttamaan niitä toisistaan. Monesti tämä erkaantuminen tuntuu liian vaaralliselta ajatukselta ja vieraannuttavaa käyttäytymistä ei ylläpidetä vaan pyritään tekemään niin kuin muu yhteisö tekee.

Raha ja muut positiivisina ja tavoiteltavina pidetyt asiat voivat olla niin voimakkaita, että ne toimivat myös toiseen suuntaan. Kanadalainen tutkimus viittaa vahvasti siihen, että lottovoiton saaneen naapurusto alkaa elää kuten lottovoittajat konsanaan, vaikka omat tulot ja varallisuus pysyisivät täysin ennallaan. Muita huonommaksi ei haluta jäädä ja varakkuuden illuusioon halutaan itsekin uskoa, vaikka se saattaa johtaa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin.

Ympäristön paine, omat valinnat ja mielihalut sekä monet pienet (ja suuret) eri puolilta tulevat lisäkustannukset rapauttavat kyvyn laittaa rahaa säästöön ja sijoituksiin, jolloin se ensimmäinen askel tuottavan tai ainakin jollain tavalla arvonsa säilyttävän varallisuuden kartuttamiseksi jää ottamatta. Jos hyväksyttävä päämäärä on vain ja ainoastaan täydellinen taloudellinen riippumattomuus, kuten julkisuudessa usein puhutaan, se saattaa monesta tuntua täysin utopistiselta tavoitteelta, jota ei uskota koskaan saavutettavan. Tällöin parhaaksi vaihtoehdoksi voi valikoitua hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen, koska muutkin niin tekevät*. Normin mukaisen elämän varmistamisessa sekä muiden ihailun ja kunnioituksen lyhytnäköisessä tavoittelussa oravanpyörän kierrosluku saattaa monesti kasvaa, ja ajan mittaan myös mahdollisesta äkkipysähdyksestä aiheutuvien seurausten vakavuus lisääntyy.



* Suomalaisten säästämisaste on tällä hetkellä negatiivinen.


keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Varallisuustirkistelyä

Vauraus ja vauraaksi itsensä kokemisen ovat asioita, jotka vertautuvat henkilöä ympäröivään tasoon eli ovat enemmän tai vähemmän suhteellisia asioita. Keskiverron ja keskipalkkaisen työssäkäyvän suomalaisen varallisuus tarkoittaisi siirtymistä pohattaluokkaan, jos vertailukohta vaihdetaan esim. johonkin sopivaan Afrikan maahan, vaikka pohattaefekti olisi täysin poissa kuviosta arkisessa Suomi-elämässä. Samoin oma hyvällä tasolla oleva palkka tuntuisi vaatimattomalta ja nololta, jos lähipiiri tienaisi kaksi kertaa oman palkan verran.

Tilastokeskus julkisti eilen uutta tietoa suomalaisten varallisuudesta, joten vertailu muihin lajitovereihin on mahdollista uunituoreella vuoden 2016 datalla. Pääsanoma on, että suomalaisen kotitalouden nettovarallisuuden mediaani on 107.200 euroa ja keskiarvo 206.600 euroa. Kuten mediaanin ja keskiarvon erosta voidaan päätellä, on nettovarallisuusjakaumassa vielä pidempi häntä suurten varallisuuksien suuntaan kuin esim. palkkojen jakaumassa. Varakkaimman kymmenyksen hallinnassa onkin noin 47 % kaikesta nettovarallisuudesta. Heidän osuutensa kaikesta nettovarallisuudesta on kasvanut suht tasaisesti vuonna 1987 vallinneesta 37 %:n tasosta, kun kaikkien muiden osuus on pienentynyt vuodesta 1987.  Tämä ei suinkaan tarkoita varallisuuden vähenemistä muissa ryhmissä, vaan varallisuuden kasvun keskittymistä.

Varallisuuden kehittymistä voi arvioida tarkastelemalla eri ikäluokkien nettovarallisuuksia. Kun katsotaan ikäluokkia 25-34 v, 35-44,v ja 45-54 v, heidän nettovarallisuuksiensa mediaanit ovat 50 k€, 200 k€ ja 215 k€. Jos yksinkertaistetaan hieman ja arvataan heidän kaikkien aloittaneen työssäkäynnin 25 vuoden iässä, jolloin varallisuutta olisi ollut arviolta 10 k€, olisivat vuosittaiset nettovarallisuuksien kasvut 8 k€/v, 12.7 k€/v ja 8.2 k€/v, eli keskimäärin voitaisiin puhua varallisuuskasvusta hieman alle 10 k€/v. Kyse on näissä ikäryhmissä varmasti isolta osalta asuntolainojen takaisinmaksusta kertyvästä nettovarallisuudesta.

Pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja omistaa 41 % kaikista kotitalouksista,. Näitä omistavien kotitalouksien osuus kasvaa kotitalouden tulojen kasvaessa, ja suurituloisimmassa kymmenyksessä jo yli 70 %:lla on osakkeita tai rahastoja. Tulojen kasvaessa on enemmän mahdollisuuksia laittaa rahaa poikimaan sijoituksiin. Salkun koon mediaani on 5680 €, jossa kasvua 8 % kolmen vuoden aikana.

Kaikkia tietysti kiinnostaa oma sijoittuminen tilastossa. Omalla kohdallani jos olisin yhden hengen kotitalous, nimissäni oleva nettovarallisuus ylittäisi yhdeksännen kymmenyksen alarajan (315 k€) mutta parhaan kymmenyksen alaraja (485 k€) jäisi saavuttamatta eli kuuluisin siis kaikkien kotitalouksien yhdeksänneksi varakkaimpaan kymmenykseen. Kotitaloutena yltäisimme melko maltillisillakin epälikvidien omistusten arvostuksilla varakkaimpaan kymmenykseen (rajana 485 k€). Omassa ikäluokassa (35-44 v) kotitalouksien parhaaseen kymmenykseen pääsee vähän helpommin (raja 409 k€), mutta pääsyä tämän ikäryhmän varakkaimpaan 5 %:iin en uskalla luvata täysin varmaksi (rajana 565 k€), vaan sinne pääseminen saattaisi vaatia vähintäänkin melko optimistista omaisuuserien arvotusta.


torstai 31. toukokuuta 2018

Kuukausikatsaus 05/2018

Huhtikuun mukavan nousun jälkeen käyrät näyttivät ylöspäin aluksi myös toukokuussa. Kuun jälkimmäisellä puoliskolla salkun arvo kävi jo yli 199 k€:ssa, mutta 200 k€ ei vielä rikkoutunut. Sitten Mr. Market tajusi, että italialaiset olivat jo aiemmin keväällä viitanneet kintaalla EU:lle, eurolle ja budjettikurille, ja olivat äänestäneet mukavia asioita luvanneita puolueita, jotka vähät välittävät valtion julmetusta velkamäärästä eivätkä näe sen lisäpaisutusta juuri minkäänlaisena ongelmana. Tästä havahtumisesta seurannut kurssien lasku pudotti salkun arvoa useita tuhansia em. huippuarvosta.

Kuukauden viimeisen päivän tilanne ja vertailut edelliseen kuukauteen sekä puolen vuoden päähän menneisyyteen ovat seuraavat:


Kokonaisuutena nousua 2518,76 € eli prosentteina vähän vajaat 1 %. Käteisen määrä lasketteli osakeostojen ja tavanomaista suurempien muiden hankintojen takia.

Nordnetin pikkukauppakampanja oli tervetullut, mutta kampanjan pituus on tällä kertaa täysin onneton. Hyödynsin tilaisuutta ja lisäilin pieniä määriä salkussa jo olleita osakkeita. Kauppoja on tullut tässä kuussa sen verran, että kesäkuussa ollaan kaupankäyntitasolla 2.

Viime kuussa ostettu ja toukokuun alussa täydennetty Orion ei ainakaan vielä osoittautunut ihan täydeksi katastrofiksi. Oston jälkeisenä päivänä pahasti kyykännyt kurssi on sittemmin elpynyt ja alkuperäinen osto on aavistuksen miinuksella mutta täydennysosto jo plussalla.

Tämän vuoden pahin osinkoruuhka on jo takanapäin. Osinkorahoja on kilissyt tilille tähän mennessä 6184,59 € (brutto), ja Sharevillen valistunut arvaus loppuvuonna tulevista osingoista on 1580,92 €, josta noin puolet olisi Telian osingon toinen erä lokakuussa. Yleisesti en lainkaan pidä osingonmaksun ripottelusta moneen erään pitkin vuotta. Kyse on kuitenkin edellisen vuoden tuloksen jakamisesta, ja haluaisin saada minulle kuuluvat rahat käyttööni mahdollisimman nopeasti enkä vasta tuloksentekovuotta seuraavan vuoden viimeisinä päivinä, kuten esimerkiksi Cityconilla on tapana tehdä. Kyseessä on käytännössä osakkeenomistajilta pakolla otettava koroton laina. Eri asia olisi, jos kvartaalituloksista voitaisiin jakaa osinko samantien. Sitä kannattaisin lämpimästi.

Loppuun vielä kokonaiskuva projektin etenemisestä.




perjantai 18. toukokuuta 2018

Enemmän veroja

Vasemmistopuolueet eivät tunnetusti katsele hyvällä omistajutta, varsinkaan arvopapereiden omistamista. Vasemmistoaktiivien kommenttien perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki pääomien kerryttämät tulot ovat heidän mielestään täysin oikeudettomia ja työvoiman selkänahasta vääryydellä revittyjä ansioita. Näin pääomien ei pitäisi tuottaa omistajilleen yhtään mitään, vaan kaikki hyöty pitäisi mennä palkatuille työntekijöille tai tulot pitäisi verottaa verokarhun kassaan. SDP jatkaa tällä linjalla esittämällä piensijoittajienkin kukkarolla käymistä. Pääomaveron nostaminen 30 %:sta lukemaan 32 % pudottaa po-tuloja (ei osingot) 10,000 € saavan käteen jäävään osuutta 200 eurolla eli 2.86 %.

Kun pääomatuloista veroihin menevä osuus nousee koko ajan ja on jo kolmanneksen luokkaa, aletaan olla tilanteessa, jossa sijoittamisen ja pääomatulojen pitkäjänteisen kerryttämisen aloittamisen mielekkyys voi vähitelleen tuntua kyseenalaiselta varsinkin pienituloisten kohdalla, jotka ovat tottuneet palkanmaksussaan reilusti pienempiin veroprosentteihin. Esitettyjen muutosten myötä ero on repeämässä yhä suuremmaksi. Tämä taas ei lainkaan kannusta tekemään töitä tulevien päivien taloudellisen tilanteen turvaamiseksi vaan pistämään kaiken kulutukseen sillä ajatusmallilla, että kyllä yhteiskunta pitää huolta omistaan vaikka keräämällä lisätuloja kiristämällä rikkaiden verotusta. Omalla kohdallani matka jatkuisi ennallaan valtion ottamasta lisäsiivusta huolimatta, mutta en tietenkään tervehtisi mahdollista korotusta kovin iloisesti.

SDP:n kantaa ehdotetuista sijoitustileistä en tiedä, mutta osinkotulojen kasvattamiseen sijoitusstrategiansa perustavat buy-and-hold -sijoittajat eivät hyödy esitetystä mallista yhtään mitään. Toisaalta luovutusvoittojen viivästytettyyn maksuun perustuva malli saattaa olla kannustamassa liialliseen riskinottoon. Tappioiden vähennyskelpoisuus vasta tilin lopetuksen yhteydessä on myös iso miinus. Näillä ehdoilla en hyppää tuohon mukaan, mutta joidenkin sijoitustyyliin sopii varmasti erittäin mainioisti.







sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Korkoa korolle - tuottojen vaihtelun vaikutus

Sijoittamisen ja pitkäaikaissäästämisen yhteydessä otetaan usein esille korkoa korolle -ilmiö, jolla perustellaan sijoittamisen kannattavuutta. Aihetta käsiteltiin mm. Downshiftaus - Elämän leppoistaminen -blogissa talvella. Laskelmissa käytetään yleensä yhtä ja samaa pitkäkestoista vuosittaista tuottoprosenttia, jolloin saadaan siistejä eksponentiaalisesti jyrkkeneviä tuottokäyriä. Valitettavasti tuollaisia vakaasti vuodesta toiseen samana pysyviä tuottoprosentteja löytyy ainoastaan S-Pankin käyttelytilistä, jonka korko on 0.01 %.

Koska yksi ja sama tuottoprosentti antaa laskelmissa vähän epärealistisen siistejä käyriä eikä ota huomioon vuosittaisten vaihteluiden vaikutusta lopputulokseen, tein pienen harjoituksen, jossa käytin vaihtelevaa vuosittaista tuottoa. Tarkastelu on luonnollisesti todellisuutta yksinkertaistava, mutta valintoja saa arvostella ja halutessaan vääntää niitä realistisemmaksi.

Määrittelin vuosituoton noudattamaan oheisen kuvan mukaista hieman epäsymmetristä jakaumaa, jossa tuoton odotusarvo on 5.02 %. Jokaisen vuoden tuotto noudattaa tätä jakaumaa eikä eri vuosien tuotot korreloi lainkaan keskenään.


Kuva 1: Vuosittaisen tuoton jakauma


Downshiftaus-blogin mukaisesti sijoittaja sijoittaa vuosittain 2000 € ostamalla arvopapereita vuoden ensimmäisenä kauppapäivänä hinnalla, joka on sama kuin edellisen vuoden päätöskurssi. Tätä tapahtuu 30 vuoden ajan, jonka jälkeen tarkastetaan salkun arvo.

Kuvassa 2 on esitetty valitusta tuottojakaumasta arvotut arvopapereiden tuotto-/muutosprosentit seuraaville noin 400 vuodelle.


Kuva 2: Vuosittaiset arvopapereiden hintojen muutosprosentit, jotka vedetty kuvan 1 jakaumasta.



Laskelmassa tarkastellaan yhteensä 7000 sijoittajaa, jotka aloittavat peräkkäisinä vuosina yksi kerrallaan ja sijoittavat täsmälleen samoihin arvopapereihin. Kuvassa 3 on esitetty kunkin sijoittajan salkun koko 30 vuoden sijoitusrupeaman jälkeen.

Kuva 3: Identtisellä tavalla sijoittaneiden henkilöiden sijoitussalkun koko aloitusvuoden funktiona.



Heti on nähtävissä, että loppusumma vaihtelee voimakkaasti aloitusvuoden mukaan riippuen siitä, millaiset tuottoprosentit ovat sattuneet tulemaan kunkin kohdalle. Näin huolimatta siitä, että tuottoprosentin odotusarvo oli jokaisen vuoden kohdalla edellä mainittu 5.02 %.

Vaihtelun havainnollistamiseksi loppusummien jakauma on esitetty kuvassa 4. Punaisella pystyviivalla on merkitty 30 vuoden aikana tehtyjen sijoitusten määrä. Huonoimmassa tapauksessa jonkun sijoittajan olisi kannattanut jättää rahat makaamaan tililleen, sillä lopputulos meni 30 vuoden aikana pakkaselle.


Kuva 4: Eri vuosina aloittaneiden sijoittajien loppusummien jakauma.



Viimeisessä kuvassa on huonoiten ja parhaiten menestyneiden sijoittajien omaisuuden kertyminen 30 vuoden sijoitusajan funktiona. Patjan sisään säästäneen kehityskäyrä on esitetty punaisella katkoviivalla.

Kuva 5: Simulaatiossa huonoiten ja parhaiten menestyneiden sijoittajien tuottokäyrät.



Huomionarvoista on, että simulaation huonoin oli vähän 10 vuoden jälkeen parhaiten menestynyttä edellä, mutta jakson loppupäähän sattuneet useat miinus-merkkiset vuodet vetivät lopputulosten jopa sukanvarteen säästänyttä huonommaksi. Onnekkain sijoittaja sai nauttia piiitkästä nousuputkesta.

Kuten mainittua, tässä esimerkissä yksinkertaistetaan asioita eivätkä mallit pidä välttämättä yhtä todellisuuden kanssa. Esimerkki kuvaa kuitenkin sitä, että sijoittamiseen liittyy myös satunnaisuutta, mikä voi johtaa hyvinkin erilaisiin lopputuloksiin.



maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kuukausikatsaus 04/2018

Uusi kymmenluku on tänään ylitetty: salkku liikahti, ainakin omien tietojeni mukaan, ensimmäistä kertaa 190 k€:n paremmalle puolelle. Se on sitten eri asia, kuinka kauan näissä numeroissa ollaan ilman merkittäviä lisäostoja.


Muutenkin kulunut kuukausi oli erinomaisen hyvä. OMXHPI ylitti 10.000 pistettä ja osinkoja on tänä vuonna tullut bruttona 5.693,79 €, joista suurin osa huhtikuussa.

Oheisessa taulukossa on esitetty numeroina nykyhetki sekä tilanteet 1 kk ja 6 kk sitten.


Edelliseen kuukauteen verrattuna nousua on 4,88 %, ja 6 kk:n muutos on maltilliset 8,52 %.

Osakkeissa on tullut ihan kiva hyppy, joka selittyy kurssinousuilla ja tehdyillä lisäostoilla. Ostopuolella olivat mm. Nordea, Telia, Sampo sekä Orion, jota ostin päivää ennen kurssin romauttanutta tulosjulkistusta. Rahastopuolella tein yhden myynnin, kun kyllästyin erään korkorahaston junnaamiseen.

Muutamalle seuraavalle kuukaudelle onkin tiedossa poikkeuksellisen suurta rahanmenoa, joten uusien ostojen määrä voi olla pienempi tai sitten käteisen määrä hupenee.

Lopuksi kuukausittainen kokonaistilanne palkkeina.



Lisäys 1.5.2018: Kirjoitusvaiheessa jäi huomaamatta, että toinenkin merkkipaalu ohitettiin: koko roska ylitti ensimmäistä kertaa neljännesmiljoonan!


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Orion Q1/2018 - Analyysi meni pieleen

Jossain aiemmassa kirjoituksessa mainitsin joskus muinoin omistaneeni Orionia, mutta myyneeni sen pois aivan liian aikaisin. Kevätosinkojen innoittamana päätin eilen palata Orioniin, sillä pitkä laskuputki oli arvaukseni mukaan tasaantumassa ja tulevan (eli hetki sitten julkistetun) osavuosikatsauksen ei pitänyt tuoda mitään järisyttävää uutta, joka ei olisi jo ollut hinnassa.

Kuinkas kävikään? Yllätystä tosiaan olikin luvassa ja kurssi niiasi aika reilusti ja juuri nyt eilinen ostos on yli 9 % pakkasella. Pahempaakin oli käsissä muutama minuutti tulosjulkistuksen jälkeen, mutta toivottavasti pahin (=ylireagointi?) olisi taittumassa. Vähän pomppuiselta vaikuttaa. Oma analyysini ei osunut ihan kohdalleen.