Vanha vuosi pakettiin - 12/2020

Vuosi 2020 hönkii viimeisiään ja jonkilainen yhteenveto pitäisi kuluneesta vuodesta kyhätä. Lyhyesti sanottuna ei ollut kovin kaksinen vuosi. Korona sotki tilannetta pahasti, ja vaikka syvimmästä kuopasta on noustu pyöreät 100,000 euroa, vuosi kokonaisuutena päättyi ainoastaan noin 36 k€ ja 10% edellistä vuodenvaihdetta korkeammalle. Salkun isoimmat omistukset eivät lähteneet nousun alkessa indeksin mukaiseen kiitoon, vaan jäivät laahaamaan aika pahasti. Kuvaavaa on, että tällä hetkellä viidellä suurimmalla omistuksella kurssit ovat 1,42% - 12,34% pakkasella tasan vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Kuudentena oleva Stora Enso on sentään samassa ajassa nakuttanut plussalle. 

 

Koronan leviäminen säikäytti yrityksiä ja osinkojen maksuun tehtiin varauksia ja ehtoja, joiden takia osinkovuodesta näytti tulevan erittäin huono. Ihan pahimmat pelot eivät toteutuneet ja osinkosumma oli tänä vuonna 8.125,70 euroa. Alkuvuoden osinkoesitysten mukaan odotus oli noin 2500-3000 euroa suurempi. 

 

 Osingot (brutto) sijoitusuran alusta lähtien:

 

Omalla kohdalla epätavallinen vuosi oli kuitenkin siinä mielessä positiivinen, että työpaikalla ei jouduttu lomautuksiin tai irtisanomisiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Työn tekemisen kannalta vuosi ei ollut ihan helppo, ja kävin pariin otteeseen keskustelemassa aiheesta myös ammattiauttajan kanssa. Kovin toimivaa ja konkreettista apua en tosin kokenut siitä saavani, ja ainoa hyötyjä taisi olla kyseistä palvelua tarjoava firma. 

Seuraavaksi ohjelmassa on yritysten Q4-raportit ja näkymien kertominen uudelle vuodelle. Jonkinlaiset mahdollisuudet on ainakin maltilliselle tammirallille, joten tilastoitava omaisuus saattaa alkuvuonna rikkoa 400 k€:n tasaluvun.

Tammi-helmikuussa pitäisi myös tehdä verottajan vaatima metsäveroilmoitus. Tänä vuonna oli tähän omaisuuserään liittyen ainoastaan kuluja, huolta ja vaivaa, joten vähennyksiä pääomatuloihin on luvassa.  Olen koko metsänomistajan taipaleeni aikana suhtautunut metsän hankkimiseen ja omistamiseen positiivisesti, mutta nyt olen alkanut epäillä sen järkevyyttä pitemmällä tähtäimellä. Yleisesti on ajateltu metsän tuovan vakautta ja jonkinlaista hajautusta omaisuusluokiin, mutta kun nykyisten tiluksien läheltä tuli pieni palsta myyntiin ja sitä tarjottiin minulle, päädyin jättämään tämän mahdollisuuden tällä kertaa väliin. Yleinen mielipide metsätaloutta kohtaan on ainakin omasta mielestäni menossa koko ajan negatiivisempaa suuntaan ja metsien suojelun, säästämisen ja virkistyskäytön näkökulma valtaa alaa. Toisaalta ilmastotavoitteiden saavuttaminen tulee todennäköisesti tekemään metsien käytöstä entistä säädellympää, ja sääntely todennäköisesti tulee lisääntyvässä määrin Suomen ulkopuolelta. Täytyy todeta, että en missään nimessä ole äärimmäisen luonnon hyväksikäytön kannalla, vaan metsien käyttö pitäisi saada kestävämmäksi. Äärimmäisen kovat linjauksen ja rajoitukset esim. ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä siirtävät ongelman (eli puunkorjuun ja tuotannosta tulevat päästöt) toisaalle mahdollisesti kokonaisuuden kannalta aiempaa pahempana.

Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta!

 

Ennätysnousua marraskuussa - Katsaus 11/2020

Lokakuun lopun matalapaineen jälkeen saatiin marraskuun alussa uutisia koronarokotteesta ja jonkinlaista alustavaa selvyyttä USA:n presidentinvaalien tuloksesta. Senpä takia ralli sai uusia kierroksia ja kurssit ampaisivat koilliseen. Nousun seuraksena oma salkku turposi vauhdilla ja teki mittaushistorian suurimman kertaluonteisista eristä putsatun euromääräisen nousun (suurin nousu liitttyy viimeisimpään puukaupparahojen maksuun). Kaikkiaan nousua tuli marraskuussa 30,651 euroa eli tilastoitava varallisuus nousi prosentteina 8,66 %. Lukema on sen verran kova, että piti hetki etsiä laskelmista virhettä, jota ei kuitenkaan löytynyt. Valittelin jossain aiemmassa kirjoituksessa, että oma salkku on toipunut koronadipistä merkittävästi yleistä hintatasoa hitaammin, mutta nyt eroa on kiritty hieman kiinni. Jos nousu jatkuu, kohta kolkutellaan 400 k€:n tasalukua.

 

 

Tunnelma on itselläni markkinoiden suhteen hyvin kaksijakoinen. Korona on nyt aika kiivaassa leviämisvaiheessa niin Suomessa kuin muualla maailmassa, ja tilannetta yritetään saada hillittyä rajoitustoimilla, jotka toisaalta haluttaisiin pitää minimissä, jotta taloudelle ja työllisyydelle aiheudu liiallista haittaa. Osakeoptimismi tuntuu perustuvan (ainkin omasta mielestäni) siihen toiveeseen, että tauti saadaan pikaisesti hallintaan rokottella. Joitain viitteitä onneksi onkin rokotteen nopeasta saatavuudesta, mutta pitääkö kurssitaso ja valtioiden kestokyky, jos rokotetutkimusten viimeisissä vaiheissa tai tuotantoprosessissa ja jakelussa ilmenee jotain odottamatonta. Mikäli toimenpiteet osoittautuvat perustuvan liialliseen optimismiin rokotesaatavuudessa, tilanne voi muodostua lähes katastrofaaliseksi ainakin sairaanhoitokapasiteetin osalta.

 Joka tapauksessa ostoja olen jatkanut yleiseen nousevaan hintatasoon, ja rahaa on tuhlattu marraskuussa yhteensä 2850 €. Ostoslistalla oli lähinnä Suomen ja Ruotsin Indeksirahastot, Fortum, AT&T ja uutena avauksena Cibus, joka ennätti jo maksaa yhden kuukausittaisen osinkoerän. Marraskuun osingonmaksajat siirsivät tililleni yhteensä 284,93 €, josta valtio vei saman tien osuuden kattamaan kasvavia menojaan. 

Työkuvioista oli edellisen kirjoitusen ensimmäisessä versiossa muutama sana, sillä työn mielekkyys on hieman kadoksissa. Hetken aikaa mietittyäni asiaa, poistin tähän aiheeseen liittyvän osuuden ja palaan aiheeseen tarkemmin vähän myöhemmin.

Hyvä nousu lässähti - Lokakuun katsaus 10/2020

 Maaliskuusta alkaen jatkunut käteis- ja arvopaerisalkun arvon kasvaminen päättyi viimein, kun korona jatkaa leviämistään ja sen suitsiminen näyttää vaativan toimenpiteitä, jotka jarruttavat taloutta. Liukuun lähteneet arvostukset veivät parhaina päivinä osakkeiden arvosta parin nettokuukausipalkan verran euroja. Omaisuus onkin tällä hetkellä 8.370 € pienempi kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna. 

Samalla tuli kuluneeksi 3 vuotta ensimmäisten lukujen kirjaamisesta. Tuona aikana nousua on tullut euroilla mitattuna 114.451 euroa ja vuositasolla prosentuaalinen kasvu on ollut 13,9 %. Kun ottaa huomioon, että tuohon sisältyy sijoitustuottojen (ja tappioiden) lisäksi sekä yksi merkittävä kertaluontoinen tuloerä että palkkatuloista säästöön ja sijoituksiin menneet eurot, niin kovin tyytyväinen ei tulokseen pysty olemaan. Viimeisen vuoden sotki korona, ja tuloksen pystyy jokainen toteamaan kuvassa esitetyistä tolpista.

Lievästä sijoitusapatiasta huolimatta en ole lyömässä pensseleitä santaan. Tarkoitus on edelleen haalia lisää yhtiöitä, jotka tuottavat passiivista tuloa varsinkin osinkojen muodossa. Jälkiviisastellen maalis-huhtikuu olisi ollut hyvä aika hankkia halpoja osingonmaksajia, mutta rohkeus ei riittänyt jyrkässä pudotuksessa panostaa isosti vaan aika normaaleilla kk-ostoilla mentiin silloisen pohjan ohi aina nykyhetkeen saakka. Olen ehkä luonteeltani vähän liian uratuvaa ja varman päälle pelaavaa sorttia tavoittelemaan korkeita tuottoja tai ainakin tarvitsisin rutkasti enemmän aikaa perehtyä asioihin. Isot ja nopeat (tai edes semi-nopeat) panostukset tai pelaaminen all-in -tyylillä ei vaan ole ihan luontaista minulle. Käteiskassa pitäisi jotenkin saada tuottavampaan muotoon, mutta liian optimistinen osakkeiden hintataso ei saa vielä minua tekemään kovin merkittäviä purkuja kassasta. Odottelen siis parempia ostohetkiä, mutta vaarana on jälleen, että ne menevät ohi liian varovaisuuden takia.

Keväällä yhtiöt ilmoittivat osinkojen leikkauksista ja maksujen ehdollistamisesta, ja koko osinkovuosi näyttikin menevän taysin pilalle. Toki isoja negatiivisia vaikutuksia salkun alkuvuodesta ennustettuun osinkovirtaan on ollut, mutta pahimmat pelot eivät toteutuneet. Tällä hetkellä vuoden osinkosaldo on muutaman kympin alle 7.000 €, mutta tuo raja tulee vielä rikkoutumaan muutamien myöhemmin maksuun tulevien erien ansiosta. 

Brutto-osingot (1.11.2020)

Syyskuun katsaus - 09/2020

Forrest Gump arveli aikoinaan, ettei ole helppoa olla kuningas ("Must be hard being a king"), ja samaa pitää sanoa päättäjänä olemisesta nykyisessä taloustilanteessa. Joka puolelta sataa neuvoja niistä asioista, joita pitäisi tehdä, ja jos yhden tarpeet otat huomioon niin ilman jäänyt pahoittaa mielensä. Rahakirstu ammottaa tyhjyyttään samalla kun menot kasvavat reippaasti, ja velkaa pitää tehdä ensi vuonna yli 2000 euroa per kansalainen, jotta elämä saadaan pidettyä jollain tavalla kuosissa. Myös tulopuolelta saadaan uutisia, että verokertymä elokuun lopussa on 1,9 Mrd € pienempi kuin viime vuonna.

Myös uusien työpaikkojen syntymiselle pitäisi saada luotua edellytyksiä tilanteessa, jossa ollaan hieman napit vastakkain elinkeinoelämän kanssa ja jossa yrityksissä on tarpeeseen nähden luultavasti liian paljon työntekijöitä, joista ei kuitenkaan haluttaisi heti potkia pihalle vaan katsoa, päästäisikö kriisin yli edes jollain tavalla. Hallitusohjelmankaan kirjatuista asioista ei millään haluttaisi luopua, vaan kaikki tavoitteet pitäisi saada toteutettua.

Talouden ongelmien suuruuteen nähden hallituksen esittämät toimet tavoitteiden saavuttamiseksi vaikuttivat olevan hieman alimitoitettuja. Työllisyyttä lähdettiin parantamaan lisäämällä määrällisiä velvoitteita työn hakemiseen ja ilmastotavoitteita kohti pyritään kiristämällä turpeen verotusta ja antamalla verohelpotuksia työsuhdepyörille. Vaalikausi alkaa olla kohta puolivälissä ja kunnallisvaalit painavat päälle, joten vaikeiden päätösten tekeminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun seuraavissa vaaleissa pitäisi saada varmistettua mahdollisimman hyvä tulos. Minusta näyttää siltä, että nyt ei kyetä tekemään kovinkaan merkittäviä uudistuksia, vaan lääkkeenä on velan otto ja toive siitä, että veloista selvitään tulevaisuudessa. Oppositio haluaa kaataa hallitusta tekemällä välikysymyksiä, mutta taitaapa olla niin, että välikysymyksen takia hallitus kaatuu vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos olisin puoluejohtaja ja puolueeni sattuisi eduskuntavaalien jälkeen olemaan suurin puolue, niin ei paljon naurattaisi.

Tuntematon sotilas vuodelta 2017 kuuluu mielestäni luokkaan "Hyvät elokuvat", ja siinä näytelleitä herroja oli keskeisessä roolissa elokuvassa Metsäjätti, jonka kävin hiljattain katsomassa. Ihan OK elokuva, joka ajankohtaisuudellaan sopisi mainiosti vetämään vasemmiston kuntavaalivankkureita. Yritysjohdon toimet oli elokuvassa näytetty aika hämärinä, ja katsoja kyllä asettuu duunarin puolelle lähtökohtaisesti pahaa suuryritystä vastaan. Kyseessä on toki fiktiivinen tarina, mutta väkisin tulee mieleen erään ruotsalaisen valtiomiehen lausahdus: "Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.".

Syyskuussa tilastoitava omaisuus kasvoi 6.753€ ja kokonaisuus on tällä hetkellä arvoltaan 362.248 € eli nyt ollaan uudessa ATH-arvossa. Alkukuussa maksettu isohko veronpalautus innosti ostamaan osakkeita ja rahastoja vähän tavallista enemmän, ja ostoslistalla olivat rahatoista  Nordnet Indeksirahasto Suomi ja Ruotsi, Handelsbanken Eurooppa Indeksi, Handelsbanken USA Indeksi sekä osakkeista Aktia, Oriola, Sampo, Wärtsilä ja Fortum.

Pienet summat osinkoja maksoivat Wärtsilä ja Citycon, ja koko vuoden 2020 osinkokertymä on hieman alle 6000 €.

Omaisuuslajien määrät ja jakaumat seuraavassa:

Elokuun numerot ja mietteet - 08/2020

Aloitetaan numeroilla. Arvopaperi- ja käteissalkku kiitää lukemassa 355.495,21 €, joten nousua edelliseen kuukauteen tuli 3,54 %, joka euroina tarkoittaa n. 12.150 €. Euromääräisesti ihan kiva lukema, mutte kuten aiemmin tässä kuussa kirjoitin, osakesalkun toipuminen on ollut yleistä kurssikehitystä paljon vaisumpaa.

Parin päivän päästä tilille on tulossa veropalautusta ihan kiva summa, joten elokuussa kuluttelin tätä "ylimääräistä" tuloa vähän etukäteen ja osakeostoja tein euromääräisesti hieman tavanomaista enemmän. Ostoslistalla oli Fortum, UPM ja Sampo sekä Nordnet Indeksirahasto Suomi. 

 Osinkoa elokuussa maksoivat AT&T, Tieto ja Tokmanni. Koko vuoden osinkokertymä on tällä hetkellä 5760,51 € (brutto). 

UPM teki viime viikolla Suomen talouden ja työllisyyden kannalta kipeitä päätöksiä, kun Kaipolan tehtaan ovet pannaan säppiin. Pääministerikin äimisteli tilannetta kysymällä "Oliko pakko sulkea juuri nyt?". En tunne lukuja päätöksen takana, mutta varmaan taustalla on ihan oikeita liiketoiminnallisia perusteita eikä kyseessä ole puhdas näpäytys vasemmistohallitukselle. Toisaalta tj. Pesonen laukoi kovaa tekstiä teollisuustuotannon kustannuksista ja verorasituksesta. 

Vanha herra Erkki Tuomioja ennätti ehdottamaan, että valtion pitäisi ostaa tehdas ja alkaa pyörittää paperibisnestä. Ihan käypäinen ehdotus, mutta jos kyseessä on hyvin tuottavasta yksiköstä niin miksi ostajan täytyy olla valtio eikä esim. sen kannattavuutta hehkuttanut ja sulkemista kovimmin kritisoinut ay-liike. Lakkokassojen kartuttamisen sijaan esimerkiksi Kojamosta ammattijärjestöille verottomina osinkoina tulleita yli 180 miljoonaa euroa voisi käyttää ensin yhteiseksi hyväksi ja pitkässä juoksussa entistä nopeampaan lakkokassan kerryttämiseen. Liekö tehdas oikeasti myynnissä, koska lopetuksella leikkautuu kapasiteettia ylituotannosta kärsivältä alalta, mikä tekee jäljelle jääneet sanomalehtipaperitehtaat entistä kannattavammaksi. 

Joka tapauksessa on vakavan pohdinnan paikka löytää keinoja, joilla mahdollisten seuraavien sulkemissuunnitelmien yhteydessä valinta ei osuisi Suomeen ja joilla lopetusten sijaan kehitys saataisiin käännettyä jopa investoinneiksi. Ensi hätään saattaisi auttaa vasemmiston ehdotus irtisanomisten tekemininen nykyistä vaikeammaksi, mutta silloin toisessa vaakakupissa on työllistämis- ja investointihalujen aleneminen.

Irtisanomisuutisten yhteydessä A-Talkissa oli hallituksen ja opposition välillä keskustelua taloudesta ja työllisyydestä. Kokoomus muistuttaa työpaikkojen luomisen tarpeesta ja hallitus sanoo toimenpiteiden tulevan aikanaan. Yllättävän pitkään hallituksella kestää kantti pitää asiaa niin sanotusti levällään. Toisaalta ainakin itse koen, että kokoomuksen oppositiopolitiikasta puuttuu tällä hetkellä paras terä, kun heidän tarjoamansa vaihtoehto ja viesti oman linjan paremmuudesta jäävät vähän muun poliittisen kohinan katveeseen.

Irtisanomiset, tehtaiden lopettamiset ja uutisoinnit johdon palkoista ja yhtiöiden maksamista osingoista ruokkivat vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien välillä. Nyt Yle usuttaa palkkatyöläisiä toisiaan vastaan, kun uutisoi asiantuntijoiden vähimmilläänkin tienaavan sen mitä duunari saa. Unohtuu mainita, että moni ns. asiantuntija on työssään kiinni illat ja viikonloput, lomalla (jos sinne onnistuu pääsemään) pitää olla valmiudessa hoitaa akuutteja asioita, ylitöitä tehdään oletusarvoisesti eikä niistä makseta ja kaiken kukkuraksi vastuu painaa ankarasti hartioilla. Vaikka palkka on usein korkeampi kuin "duunarilla", nopeasti jyrkkenevä progressio pitää huolen siitä, ettei ero nettopalkassa välttämättä ole lisääntyneen epämukavuuden väärti. Ainakin minun mielestäni lisääntyneestä vastuusta ja asiantuntemuksesta tuleekin maksaa sen mukaan, minkä arvoista kyseinen työpanos on työnantajalle. Toistaiseksi sen on todettu olevan keskimäärin ns duunarityötä arvokkaampaa, mutta tilanteethan voivat muutta hyvinkin nopeasti.

Alisuorittajat haraa vastaan

Kurssien palautumista lopputalven koronashokista on hehkutettu, kiitelty ja ihmetelty. Moni ajoittamisessa onnistunut on tehty isot tuotot, ja pitkäjänteisillä Suomi-indeksiin sijoittaneilla vanhatkin sijoitukset ovat palauttaneet arvonsa alkuvuoden lukemiin:

 

OMXHPI 1.1.-17.8.2020

Vaan miten on blogin kirjoittajan salkku? Se kangertaa tiukasti kurssinousua vastaan, ja kurssinotkahduksesta tehdyistä ostoista huolimatta ollaan tukevasti tammikuun alun tasoa reilusti alempana. OMXHPI on vain aavistuksen pakkasella alkuvuoden arvoon verrattuna, mutta meikäläisellä salkku tykittää miinusta lukemassa -7.39 % ainakin mikäli uskomme Nordnetin laskemaa arvoa. Liekö Nordnetin lukuihin vielä laskettu mukaan osinkotuotot? Toivottavasti ei.

Syy tähän toipumisen hitauteen on eläkeläissijoittajan allokaatio, jossa 5 suurinta sijotusta ovat tällä hetkellä Nordea, Telia, Sampo, Fortum ja Tokmanni. Näistä ainoastaan Tokmanni on pysynyt yleisen suomalaisen kurssikehityksen perässä. Muut ovat alisuoriutuneet enemmän tai vähemmän surkeasti.

-----------------------------------------------------------------------------------

 

-----------------------------------------------------------------------------------

 -----------------------------------------------------------------------------------

 

-----------------------------------------------------------------------------------

 

 

Nordea (-6,45 %) on edes yrittänyt pysyä indeksin perässä mutta vähän hitaasti. Telia (-14,78 %) ei maaliskuussa ottanut pitkäaikaisia pahoja iskuja mutta sen tekeminen on ollut tasaista junnaamista ja nyt näyttää siltä että se on jo luovuttanut, kun viimeisen kuukauden ajan hinta on tippunut samaa vauhtia kuin indeksi on noussut. Sampo (-16,99 %) ja Fortum (-19,18 %) näyttävät puuskuttavan pahasti ja ovat jo ratakierroksen muita perässä. Ainoa valopilkku on viidestä suurimmasta pienin (Tokmanni, +20,29%), joka on puskenut tiukasti eteenpäin, vaikkakin parhaat voimat on jo käytetty ja suunta on jo loivasti alaspäin.

Kyllästyttää tämä sijoittaminen.

Kesäraportti - 07/2020

Suoraan asiaan. Tilastoitava omaisuus kasvoi tässä kuussa 10.530 €:lla lomarahojen ja osakekurssien yleisen nousun takia. Palautuminen koronapudotuksesta on ollut ripeää, mutta vielä ollaan reilusti (n. 15 k€) koronaa edeltäneestä ATH-arvosta.

Osakeostoihin meni heinäkuussa noin 1500 €. Osinkoja ei heinäkuussa maksanut mikään salkkuni yhtiöistä.Osinkoja on tänä vuonna kertynyt 5.200 €. Loppuvuoden tilanne on niin hämärä, että en ole edes yrittänyt arvioida koko vuoden kertymää.

Kesäloma on päässyt kunnolla vauhtiin, ja toiminta on ollut aika aktiivista. Matkailua tai perinteisiä loma-aktiviteetteja ei ole tullut harjoitettua kovin paljoa, mutta aika on kulunut mukavasti metsänhoitotöissä ja nyt viime päivinä marjoja keräten. Varsinainen palkkatyö oli koko alkuvuoden aika kuluttavaa, joten sen vastapainoksi lomapuuhat ovat olleet erittäin mukavia ja palkitsevia. Loman aikana juuri tuon yllä mainitun kuluttavuuden sekä hektisyyden ja tulospaineiden takia mieleen on hiipinyt ajatus, että voisiko alkaa tehdä jotain muuta enemmän omista lähtökohdista aluksi vaikka erittäin pienimuotoisesti.

Elvytystä Eurooppaan

Noniin, elpymispaketti on viimein saatu kasaan ja neuvottelijat pääsevät nukkumaan.

Ensin hyvät uutiset. EU:n yhtenäisyys on saatu pelastettua ja euro pidettyä kasassa. Ainakin toistaiseksi.

Sitten huonot uutiset: 1) Nyt on virallisesti avattu EU:n sisällä yhteisvastuullisuuden ja rahansiirtojen käytäntö, ja kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan, ja 2) Suomen taloudelliset vastuut ja velkataakka kasvavat voimakkaasti ja vievät liikkumavaraa kaikessa päätöksenteossa.

Kun seuraa aiheeseen liittyviä kommentteja, kukaan ei oikein ole tyytyväinen lopputulokseen. Lähtökohta oli kaikkien tiedossa jo etukäteen ja nyt kukaan ei todellakaan odottanut, että ”me tienataan tällä”. Nettomaksua tulee HS:n arvion mukaan edelleen 3,4 mrd€*, vaikka neuvottelujen aikana Suomen maksuosuutta saatiin vähän pienemmäksi. Toivottavasti tämä ja muiden maksamat rahat piristävät nettosaajien talouksia sen verran, että positiivisia vaikutuksia valuu Suomeenkin, sillä juuri tämä on ollut keskeinen argumentti paketin puolesta. 

Eniten ihmetystä herättää, että koko ajatus elpymispaketista lanseerattiin koronan negatiivisten vaikutusten kompensointiin, mutta jakoperusteet ovat jotain ihan muuta kuin koronaperusteisia. Myös rahan jakaminen alkaa koronavaikutusten torjunnan kannalta yllättävän pitkän ajan kuluttua eli ensi vuonna.

Toisekseen en ole ihan vakuuttunut siitä, että jaettava raha ohjautuu kohteisiin, joilla saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Vaikka en tiedä avustusten jakoperusteista vielä mitään, ainakin jonkinlaisena vaarana on, että avustusrahoilla päädytään tekemään lumetoimintaa, joka pahimmillaan johtaa kalliisti ylläpidettäviin rakenteisiin ja infraan, joten tilanne avustusten loputtua on entistä vaikeampi. Varsinkin avustuksina jaettavilla rahoilla on tämä vaara - lainarahan käytössä joutuu toivottavasti miettimään panostuksen järkevyyttä, ellei moraalikato ole edennyt niin pitkälle, että asialla ei ole enää mitään väliä.

Elvytyspaketin äänekkäimmät kannattajat olivat Saksa, Ranska ja Italia. Arvopaperin kommentoijan mukaan taustalla on Saksan ja Ranskan huoli Italian taloudesta sen suuren velkamäärän takia, sillä Saksan ja Ranskan rahoituslaitoksilla on kasamäärin Italian velkapapereita samalla, kun EKP:n kädet alkaa Italian suhteen olla sidotut. Elvytyspaketti ei sinänsä pelasta Italian tilannetta, mutta antaa markkinoille viestin, että EU-maat pelastavat jatkossakin Italian yhteisvastuullisesti. Korkoero Saksan ja Italian lainojen välillä painukin kommentoijan mukaan pienimmilleen pitkään aikaan. Mikäänhän ei takaa, että paketti olisi kooltaan riittävä, jotta saataisiin pidempiaikainen ratkaisu. Mikäli osoittautuu, että vähän ajan kuluttua tarvitaankin vielä lisäpaketti, rahoitusneuvottelut ja EU:n yhtenäisyyden turvaaminen on pari astetta vaikeampaa.

Omat näkemykseni ovat täysin maallikkomielipiteitä, jotka ovat muodostuneet valtamediaa seuraamalla ja "yleisen elämänkokemuksen pohjalta", mutta fiilikset elvytyspaketin suhteen ovat erittäin kaksijakoiset. Jokin mekanismi vaikeuksissa olevien maiden tukemiseen on positiivista, mutta yhteisvastuullisuuden ja maalta toiselle tapahtuvien rahansiirtojen kanssa minulla on vielä paljon sulateltavaa. Varmaa on, että talouskriisejä tulee ja menee, mutta näyttää siltä, että koko ajan ongelmien laajuus kasvaa ja korttitalon pitäminen pystyssä on entistä vaikeampaa, kun käytettävissä on suppeneva, monimutkaisempi ja perussopimusten rajoja aina vaan enemmän ja enemmän koetteleva keinovalikoina.

* Summa korjattu aiemmasta, joka oli 7 vuoden ajanjakson nettomaksu.

Kesäkuun vähäiset tapahtumat - 06/2020

Kuukausi on jälleen taputeltu ja on aika  vetää asiat yhteen.

Politiikan jäähdyttelyosastolla ollut Matti Vanhanen kiskottiin päivänpolitiikan keskiöön, vaikka heti Kulmunin eron jälkeen mies vaikutti vähintäänkin vastahakoiselta. Mutta kun Keskusta tarvitsi ja Kulmuni pyysi, niin Matti uhrautui ja suostui. Jonkinlaista ristivetoa tuntuu jo olevan Marinin ja Vanhasen välillä, kun toinen puhuu sopeutustoimista ja toinen on sitä mieltä, että vielä ei ole tämän pohdinnan aika.

Vähän saa taas ihmetellä, miten on päädytty tilanteeseen, että ministeri joutuu eroamaan tuollaisen asian takia. Luulisi jokaiselle kyseisessä talossa työskentelevälle olevan selvää, että ihan kaikessa, varsinkin osto- ja suhdetoiminnassa, täytyy olla ylivarovainen. Muussa tapauksessa vastustajat pääsevät käyttämään pienimpiäkin virheitä häikäilemättä hyväkseen. Julki tulleiden sähköpostikeskustelujen mukaan Kulmunin avustaja ei ole ihan syytön ministerin ajautumiseen tähän "ansaan".

Tämä kuukausi oli kaupankäynnin osalta hiljainen. Aikakirjoihin jäi ainoistaan yksi osto: Fortumia 30 kpl.

Osinkoja kertyi kesäkuussa bruttona 1678,50 euroa pitkälti Sammon ja Tokmannin ansiosta. Kokonaisuutena tämä vuosi jäänee historiaan pahana osinkonotkahduksena. Tämän päivän tilanne ja vertailu aiempiin vuosiin näkyy oheisessa kuvassa.

Tilastoitava varallisuus kasvoi tässä kuussa noin 1730 €. Osake- ja rahastosalkussa liikkeet olivat pieniä, joten nousu johtui pääosin käteisvarojen kasvusta (palkka ja osingot).

Korona on laittanut talouden ja työllisyyden uuteen moodiin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että lomautuksia tai muuta sopeutusta ei ihan akuutisti ole näköpiirissä, mutta toimialasta johtuen tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt mielessä on lähinnä kesäloman aloitus, johon on vielä hetki. 

Verosuunnittelu meni viime vuonna pahasti mönkään, mikä näkyy reilusti normaalia suurempana veronpalautuksena (lähes 3000 €). Veronpalautuksen maksupäivä oli tällä kertaa pitkään täysi mysteeri, mutta viimein eilen tulleen verotuspäätöksen myötä selvisi, että rahat tulee tilille syyskuussa. Heinäkuussa olisi myös tulossa hieman tuhdimpi tili lomarahojen myötä.

Nousua toukokuussa - Yhteenveto 05/2020

Toukokuun tilinpäätös tulee tällä kertaa päivän myöhässä, sillä koko viikonloppu kului sivutuloprojektiin liittyivissä töissä eikä numeroiden pyörittely ollut päällimmäisenä mielessä. Korjataan tilanne nyt vaikkakin joudun koostamaan luvut kesäkuun 1. päivän tiedoilla.

Koronan aiheuttaman ensishokin jälkeinen elpyminen jatkuu ripeänä, ja kuukauden ainana nousua tuli euroilla mitattuna noin 15100 €, mikä prosentteina tarkoittaa lukemaa 4,79 %. Koko salkun arvo on samassa lukemassa kuin jossain vaiheessa viime vuoden syyskuussa. Toki sinne on koko ajan työnnetty uutta rahaa palkka- ja osinkotuloista.

Osikotuloja kertyi toukokuussa noin 1250 €, ja koko vuoden kertymä on noin 3500 €. Viime vuonna samaan aikaan osinkoja oli ropissut 8200 €.

Osinkoja ja palkkatuloja tuli käytettyä ostoihin 3200 €. Ostoslistalla olivat Sampo, Nordea, Wärtsilä, Fortum ja Oriola sekä rahastopuolella Nordnet Indeksirahasto Suomi. Pieniä kauppoja kaikki.

Ostojen kiihdyttämiseen ei kurssinousun takia ole ole valtavia haluja, sillä en ole ihan varma, että koronakurimus olisi jo voitettu. Sen sijaan alkaa tuntua, että elvytysrahat ja tuet eri puolella maailmaa puhaltavat nyt vauhdilla ilmaa osakekuplaan.Mahdollisesti tuleva toinen korona-aalto ja siitä tulevat uudet rajoitteet voivat päästää ilmat pihalle taas hyvin nopeasti. Näillä näkymin jatkan ostoja, mutta maltilla. Toivottavasti.

Varallisuuden jakaumassa ei edelleenkään merkittäviä muutoksia, kun mitään radikaaleja liikkeitä en ole salkussa tehnyt.

Kaulaa myöten velkasuossa?

Hallitukset ja keskuspankit ympäri maailmaa yrittävät pelastaa taloutta ja työpaikkoja massiivislla elvytyspaketeilla ja apuohjelmilla, joita on rustattu kasaan pikavauhtia, jotta koronan aiheuttamia vaurioita saadaan pysymään mahdollismman pieninä. Suomessa hallitus ja oppositio löysivät päälinjoja koskevan yhteisen sävelen yllättävän helposti, mutta yksityiskohdista ollaan oltu eri mieltä. Joka tapauksessa elvyttäminen joudutaan tekemään velkarahalla, ja ennusteissa velka suhteessa BKT:hen uhkaa nousta haarukkaan 80-100 %, joka menneinä vuosina kertoi aivan jostain muusta kuin hyvästä taloudenpidosta, mutta josta nykyoloissa näyttää tulevan normaali ja täysin hyväksyttävä velkaantumistaso ainakin länsimaissa.

En lähtökohtaisesti vastusta yritysten ja työpaikkojen säilymisen tukemista poikkeuksellisissa oloissa, mutta tarvittavat summat ovat sen verran isoja, että riskitasot alkavat olla jo aika korkealla. Tavallisin mittari velkaantumisen mittaamisen on velan määrä suhteessä BKT:hen. Se on Suomen lähihistoriassa käyttäytynyt nousujohteisesti niin, että ns. hyvinä aikoina toimeliaisuus, tuottavuus ja vähentynyt velanoton tarve ovat painaneet käytän laskuun, kun taas uuden kriisin takia on rikottu uusia ennätyksiä. Toki korkotasot ja muut velkaehdot ovat myös muuttuneet. Siinä kun hallitus 90-luvun alussa joutui lakki kourassa kiertämään luotonantajien luona nöyristelemässä ja lupaamassa tiukkoja säästötoimia velan saannin vakuudeksi, voi nykyinen hallitus nojata luottavaisesti siihen, että kymmenienkin miljardien toimet voidaan hoitaa kätevästi velkarahalla, joka ainakin toistaiseksi on vielä kohtuuhintaista.

https://yle.fi/uutiset/3-11312389 (Suomi velkaantuu kymmenillä mirjardeilla. Kenelle lasku lankeaa?)

Onko velanotosta tullut jo liian helppo ratkaisu asioiden hoitamiseen ja kuinka kauan sitä voidaan jatkaa, kun velkasuhteen pitkäaikainen trendi ja varsinkin tulevien vuosien ennuste näyttää olevan kasvussa? Vasemmalta ja oikealta ja edestä ja takaa huudetaan kovaan ääneen, että mitä toimenpiteitä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä ei missään tapauksessa saa tehdä. Ja kriisitilanteissa ainoaksi vaihtoehdoksi viiden tai kuuden puolueen hallituksille jää vallitsevan tilanteen ylläpitäminen velkarahalla, johon kaikki taloudenhoito näyttää nykyään perustuvan.

Oman lisämausteensa meille tuo oman talouden pelastamisen lisäksi euron pelastaminen. Kreikka saatiin jotenkin jaloilleen, mutta seuraavana listalla on nyt Italia, jonka tilanteesta ollaan oltu huolissaan jo pitkään. Lyhyen aikavälin ratkaisuksi on nostettu velalla rakennettava 500 mrd€:n elvyttelyrahasto, josta rahaa jaetaan tarvitseville maille avustuksina. Ja näin oltaisiinkin tilanteessa, jossa selvää setelirahaa siirtyy valtiolta toiselle, vaikka jakoreitti yritetään häivyttää komission kautta tapahtuvaksi. Mikä huolestuttavinta, Italialla itsellään näyttäisi olevan hyvin vähän halua ja kykyä laittaa asioita muulla tavalla kuntoon, kun puoluekenttä on hajallaan ja siellä on monenlaista näkemystä asiasta. Enemmänkin vaikuttaa siltä, että muut euromaat saavat piilouhkailuja tulevasta kaaoksesta, mikäli raha-apua ei tule. Tämä on tosin vain kirjoittajan henkilökohtainen tulkinta.


Jätän siedettävän velkatason määrittelemisen talouden asiantuntijoille, mutta kaikille on selvää, että kasvava velkariippuvuus kaventaa liikkumavaraa ja lisää riskejä nyt ja tulevaisuudessa. Kuvainnollisesti kun 90-luvun alussa hallitus oli selkä seinää vasten isoja poikien kanssa pokeripöydässä, panoksena oli rahat, auto ja kesämökki, niin finanssi- ja Kreikka-kriisien aikaan pöydällä oli edellisten lisäksi talo ja sijoitusasunto. Tämän kevään pelikierroksella joudutaan pöytään laittamaan oman omaisuuden lisäksi velkarahaa. Ja kädessä on täälläkin kertaa vain kaksi paria.

Vappukatsaus - 04/2020

Veret seisauttavan maaliskuun jälkeen lukemat ovat palautuneet pohjilta hieman ylemmälle tasolle. Käänteet ovat olleet sen verran vauhdikkaita, että jos hattu ei kiivaimman laskun aikaan meinannut pysyä päässä niin lähes sama tilanne on ollut viime aikoina toiseen suuntaan. Isot ja pienet yritykset huutaa kurkku suorana vaikeaa tilannettaan, kulutus- ja investointikysyntä on matalapaineessa ja ekonomistit manaa kaikkien aikojen lamaa tulevaksi. Kaikesta tästä huolimatta kurssit on Helsingissä pakkasella ainoastaan noin 8 %  vuoden takaiseen verrattuna. Liekö niin, että rahaa on pumpattu maailmalle niin paljon, että pitkään aikaan pahimmat synkät näkymät ei paljon paina.

Mutta sitten oman salkun numerot. Jos unohdetaan noin vuoden takainen kertaluontoinen puun myyntitulo, tässä kuussa tuli ennätyksellinen euromääräinen nousu eli noin 22.000 euroa. Salkun koko on tällä hetkellä noin 316 k€, joka on melkein sama lukema kuin tasan vuosi sitten.

Tavoitteena on ollut ostaa isosti kurssien ollessa matalalla, mutta jyrkimmän laskun aikana ei uskaltanut vielä panostaa, kun ajattelin, että jatkossa saa halvemmalla. Sitten hinnat jo lähtikin nousuun ja jäin hölmönä katsomaan, että tässäkö tämä nyt oli. Ostoja kuitenkin tein huhtikuussa 2150 eurolla, ja salkkuun tuli lisättyä Fortumia, Sampoa sekä uutena yhtiönä Wärtsilää.

Osinkoja tuli huhtikuussa yhteensä 1986 euroa (brutto). Kaikkiaan osinkovuosi on erittäin hämärä peruttujen ja ehdollisten osinkoesitysten takia, ja tilanne on tällaiselle osinkosijoittajaksi lukevalle henkilölle tilanne on huono.

Toukokuulle on suunniteltu päätehakattujen alojen uudistaminen, joten tiedossa on kurssien tiirailun lomassa myös reippailua ulkoilmassa. Jatkohommina onkin sitten heinän ja muun kasvuston hävittäminen pois haittaamasta taimien kasvua. Edelliset istutusalat ovatkin jo päässeet sellaisiin mittoihin, että ympärillä kasvava heinä ja horsma ei enää aiheuta peruuttamatonta haittaa. Muuta puuhaa kyllä riittää ja niitä innokkaasti odottelen, jos vaikka pystyisi touko-kesäkuussa pitämään talviloman, joka on vielä toistaiseksi pitämättä.

Ottaisiko vapun kunniaksi lasillisen simaa, joka ei tosin ole vielä ihan valmista.

Salkussa matalapainetta - Kuukausikatsaus 03/2020

Sijoitusilmastossa on viime aikoina ollut lievää matalapainetta. Jopa siinä määrin, että Kauppalehdessä on alettu mainostaa melatoniinia huolestuneiden sijoittajien nukahtamisvaikeuksiin.

Koronaviruksen leviämisestä oli selkeitä merkkejä jo helmikuussa, mutta paniikki pääsi valloilleen vasta maaliskuussa, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että leviämistä ei saada pehmeillä toimilla ja käsiä pesemällä aisoihin. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa yritykset pitää saada pysymään pystyssä melkein hinnalla millä hyvänsä. Ennen sadan miljoonan lisäkulun ujuttaminen budjettiin vaati lähes yliluonnollisia kykyjä, mutta nyt on piikki auki eikä miljardien perään katsota kovin tarkasti. Maallikkonäkemykseni mukaan tilanne on kyllä vakava, ja ilmaan on heitetty ennusteita talouden täydellisestä romahtamisesta ja innokkaimmat maalailee kuvia ihmiskunnasta elämässä Mad Maxin tai Ilmestyskirjan maailmassa. Parhaassakin tapauksessa, eli jos virus saadaan pikaisesti aisoihin, kriisin hoitaminen maksaa lyhyellä aikavälillä vähintään kymmeniä miljardeja ja/tai työpaikkoja menetetään tuhansittain. Toipuminen ja kertyneen laskun maksaminen ei tapahdu kädenkäänteessä eikä ilman pahoja rutinoita yhteiskunnan rattaissa. Hyvinvointiyhteiskuntamme nykyinen palvelutaso ei tule olemaan suhteessa jatkossa käytettävissä oleviin resursseihin, ja veikkaanpa, että palveluiden karsimista ja verojen korotuksia tullaan näkemään tulevina vuosina. Tähän suhteutettuna tuntuu lähes käsittämättömältä, että kolulaisen yhdestä päivittäisestä saamatta jääneestä ateriasta nousee somessa järkyttävä myrsky.

Oma salkkuni ei valitettavasti ollut immuuni romahdukselle vaan osakkeet lasketteli samaa tahtia indeksien kanssa. Suurehko käteispaino on vaimentanut pudotusprosentteja, mutta euromääräisesti on tultu alas kohtuullisen suuria lukemia. Käteiskassaa painoi vielä maaliskuun alussa verottajalle tilitetty arvonlisävero (noin 9000 €).

Mitään henkistä häiriytymistä en ole itsessäni havainnut ja yöni olen nukkunut kuten ennenkin eli kohtuullisen hyvin. Pieni sijoitusstrategian kyseenalaistaminen on noussut esiin (olisiko pitänyt tai pitäsikö myydä), mutta en ole lähtenyt myynteihin, vaan olen jatkanut ostoja entiseen malliin halvemmalla hintatasolla. Ostoslistalla on ollut ainakin Sampo, Telia ja UPM.

Pandemian vaikutus osinkojen maksuun (lykkääntyminen ja osinkoesitysten perumiset) harmittaa, mutta ymmärrän kyllä ettei kassaa kannata tyhjentää, jos tulevaisuus näyttää epävarmalta ja synkältä. Eiköhän tilille joitain roposia kilahtele syksyyn mennessä. Pienet summat on tullut jo Cityconilta ja Outotecilta.

Joskus aiemmassa kirjotuksessa pohdiskelin kevyesti, millaisia vaikutuksia talouteen tulisi, jos iso osa ihmisiä alkaisi itseni lailla säästää aktiivisesti ja minimoisi "turhaa" kulutustaan. Vaikka kulutushaluja olisikin, nyt monet mahdollisuudet ovat sulkeutuneet valtiovallan määräyksestä ja tämä on iskenyt erityisen nopeasti ravintola-, matkailu- ja viihdepalveluita tarjoaviin yrityksiin. Lisääntyvät tiedot yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saavat ihmiset luonnollisesti varovaisemmiksi rahankäyttäjiksi. Olemme saaneet koronan myötä tilanteen, joka vastaa hyvin pitkälle sitä skenaariota, jossa hyvin suuri joukko ihmisiä "firettää" ja pienentää kulutuksen minimiin.

Stay safe.

Metsätalouden tilinpäätös vuodelta 2019

Verottaja halusi ilmoituksen metsätalouden tuloista ja menoista viimeistään tänään, joten asiahan piti hoitaa, ja tällä kertaa laitoin kuitit ojennukseen ja metsäyhtiön veropalveluun hyvissä ajoin ennen määräpäivää. Varsinaisen lähettämisen kanssa en pitänyt kiirettä ja hyvä niin, sillä muistin viime tipassa lisätä työhuonevähennyksen.

Tuloja metsästä sain tänä vuonna noin 37.000 euroa puun myyntitulon muodossa. Menoja oli hieman yli 2000 euroa sisltäen mm. tiemaksut, matkat, vakuutukset ja muut sekalaiset menot, joista suurin kulu oli sahan hankinta.

Näillä luvuilla verovuoden tulos yrittäjävähennys huomioiden oli noin 13.000 euroa, joten verottajan osuus on tasan 30 % eli noin 3900 euroa, koska pääomatulot eivät vielä(kään) nouse kireämmin verotettuun luokkaan. Noin pieni veroprosentti selittyy sillä, että käytin metsävähennystä täysimääräisesti. Metsävähennys tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että tuloista voi saada verottomasti 60 %, ja verottaja on kiinnostunut vain jäljelle jääneestä 40 %:sta, josta voi sitten vähentää normaalit kulut. Huono puoli on, että kaikki metsävähennetyt eurot pidetään mielessä ja jos joskus myyn metsät pois, ne lisätään luovutushintaan. Tämä malli suosii vahvasti metsäomaisuuden pysymistä perheen sisällä, sillä luovutusvoittoveroa ei tarvitse maksaa metsätilojen "sukupolvenvaihdoskaupassa". Metsävähennystä ei voi hyödyntää loputtomasti, vaan sen suuruus määräytyy hankintahinnan ja hankintaan liittyvien kulujen perusteella ja on maksimissaan 60 % näistä kuluista.

Maksettavaa veroa olisi pystynyt vielä hieman pienentämään käyttämällä hyväksi mahdollisuutta tehdä varauksia tulevien vuosien menohin. Jätin tämän mahdollisuuden käyttämättä ja maksan verot koko summasta. Selviää pienemmällä säätämisellä ensi vuoden verotuksen kanssa. Riskinä on vielä, että tulevina vuosina tuloutettavia varauksia verotetaan vielä nykyistäkin kovemmin.

Sellaisen mokan tein kauppahinnan maksuvaiheessa, että en muistanut pienennyttää ennakonpidätysprosenttia, ja kauppahinnasta pidätettiin ennakkoa normiprosentilla eli 19 %. Euroina tämä oli noin 7000 euroa, eli verottajalla on minun rahoja tähän puukauppaan liittyen reilut 3000 euroa.

Korona kurittaa - Kuukausikatsaus 02/2020

Osakemarkkina on vähintäänkin pienimuotoisessa paniikissa ja kurssit laskettelevat nopeasti alaspäin. Oman pään sisään paniikki ei ole vielä iskenyt, vaikka helmikuun aikana omaisuus pieneni -3,68 % ja euroina -13200 €. Helmikuun huippuarvojen kohdalta katsottuna pudotus on ollut vielä reilusti  tätäkin suurempi. Tarkoitus on edelleen jatkaa valitulla strategialla ja erittäin pitkällä sijoitushorisontilla, joten mitään äkkinäisiä liikkeitä en ole tehnyt. Toisaalta en aloittanut vielä ostojakaan, vaikka muutaman oletettavasti koronalle immuunin yhtiön kohdalla hintataso tuntui jo aika houkuttelevalta. Jään vielä odottelemaan parempia ostopaikkoja.

Kaksi pienehköä huolta kuitenkin on: 1) muuttavatko yhtiöt osinkoehdotuksiaan huonontuneiden näkymien takia, ja 2) tipunko jossain vaiheessa laskun jatkuessa pois Nordnetin Premium Banking -asiakkuudesta. Varsinkin jälkimmäinen on lähinnä kosmeettinen huoli. Etukäteen on myös tiedossa, että maaliskuun tulosta painaa merkittävästi viime vuoden puukauppamaksun arvonlisäveron tilitys, mikä yksistään tekee käteisvaroihin noin 9 k€:n leikkauksen.

Nordnetin salkkuyhteenvedossa huomasin jotain hämärää. Eräänä päivänä koko salkun kehitys näytti katseluhetkellä arvoa -5,15 %. Yhtiölistaa tarkasteltaessa yksikään yhtiö ei kuitenkaan ollut pudonnut edes viittä prosenttia. Onkohan kyse viiveen käytöstä kokonaiskehitystä laskettaessa, mutta ominaisuus on aika kiusallinen, koska taustalla ei ole kovin monimutkainen laskutoimitus.

Osakesäästötilin lanseeraus sattui vähän huonoon aikaan, kun riskit alkoivat realisoitua jo vajaan kahden kuukauden kuluttua aloituksesta. Osakesääntötiliä pidettiin julkisuudessa lähes automaattisena väylänä rikastumiseen ja valtion kädenojennuksena ja kannustamisena omaisuuden kartuttamiseen. Kuinkahan moni sijoittamisen OST:n kautta aloittanut ajattelee tällä hetkellä, että taas apinaa koijattiin ja rahat siirrettiin tämän "säästötavan" avulla taviksilta isojen poikien taskuihin.

Osinkojen väliaikatilanne

Viime vuoden lopulla Nokia perui lupaamiaan osinkoja ja Sampo ja Nordea ilmoittivat leikkavansa vuonna 2020 maksettavia summia. Tämä ja talouden hieman varuillaan oleva tunnelma herättivät hieman huolta vuoden osinkokertymästä. Koska Nordea ja Sampo ovat salkussani suurimpien maksajien joukossa, pienen hetken näytti siltä, että maltillisessa osinkojen yleisessä laskutrendissä jopa vuoden 2019 osinkosumma olisi tänä vuonna jäänyt saavuttamatta.

Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki salkun yhtiöt tehneet osinkoesityksensä. Laajamittaista laskua ei em. yhtiöiden surkeilusta huolimatta tullutkaan vaan yli puolet salkun yhtiöistä esittää kasvavaa osinkoa. Kun neljännes yhtiöistä ei esitä muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna, kokonaistilanne ei muodostunutkaan niin pahaksi kuin mitä aiemmin arvelin.

Prosentuaalisesti kasvu edelliseen vuoteen verrattuna näyttäisi ennakkotietojen mukaan olevan melko tarkkaan 10 % ja euromääräisesti  noin 1000 €. Näin pientä kasvua ei ole ollut useampaan vuoteen ja neljän edellisen vuoden kasvun keskiarvokin on lähes 2000 €.

Tilanne saattaa vielä muuttua osakemäärien muutumisen takia tai jos yhtiö päättää tehdä nokiat ja jättää maksamatta loppuvuodelle kaavailtuja maksueriä. Jotkut pittävät hyvänä, että yhtiöt jakavat osingonmaksuaan useampaan erään pitkin vuotta. Itse en pidä tästä käytännöstä yhtään, vaan haluaisin edellisen vuoden tuloksesta oman osuuteni mahdollisimman nopeasti. Osingonmaksun pilkkojat pitävät minulle kuuluvia rahoja omassa käytössään minulta otettuna korottomana pakkolainana. Lisäksi yhtiökokouksen päättämä myöhäisempi erä on usein ehdollinen ja hallituksen harkintavallassa. Yhtiön kannalta nämä käytännöt ovat aivan loistavat, sillä ne joustavat maksajan tilanteen ja tarpeiden mukaan, mutta osakkaan kannalta tilanne on vähän kyseenalainen. Toki osakkaankin etu on, että yhtiö voi hyvin myös nopeasti muuttuvissa tilanteissa, mutta vähän kummalliselta tuntuu Nokian ajatusmalli, että viimeinen osakkaalle maksettava osuus vuoden 2018 tuloksesta olisi maksettu vuonna 2020. Tämä ja myös aiempi erä jäi nyt siis kokonaan maksamatta. Kvartaaliosingot olisi ihan OK, jos ne maksettaisiin edellisen kvartaalin tuloksesta eikä edellisen vuoden.

Mutta palataan vielä lopuksi osinkokertymään ja -historiaan kuvan muodossa. Vuoden 2020 sininen osuus on laskettu tämän päivän osakemäärien ja osinkoesitysten perusteella. Ohut punainen siivu on laskettu tämän yhden jäljellä olevan yhtiön viime vuoden osingon mukaisesti, ja tämä kapea suikale nostaa kokonaissumman aavistuksen 11.000 euron yläpuolelle.

Tammikuun numerot - Kuukausikatsaus 01/2020

Vuoden ensimmäisen yhteenvedon numerot ovat valmistuneet ja liikkeet olivat tammikuussa varsin pieniä. Vaikka tammikuun pitäisi olla osakkeilla selvä nousukuukausi, tilastoitava omaisuus nousi maltilliset 0,83 %, joka ei johdu pelkästä kurssinoususta vaan mukana on työnantajan maksamaa rahaa. Kuukausi oli kuitenkin kasvukuukausi ja meneillään oleva kasvuputki on kestänyt 8 kk. Putki saattaa pian katketa, sillä tilillä makaava merkittävä arvonlisäverosumma  pitäisi kohta siirtää oikealle omistajalleen.

Osakeostoja oli euroilla ja lukumääränä mitattuna tässä kuussa tavallista enemmän. Ennakoin hieman Hoivatilojen poistumista ja käytin tänään maksettuja rahoja jo vähän ennakkoon. Ostoslistalle nousi tammikuussa Sampo, Titanium, Nokian Renkaat, AT&T, Telia sekä SEB. Verottaja vie Hoivatilojen luovutusvoitosta ihan hyvän summan kattamaan valtion kasvavia menoja.

Harvat yhtiöt ovat saaneet viime vuoden tuloksen julki ja tehneet osinkoesityksiä eikä kuluvan vuoden osinkokertymästä pysty sanomaan vielä mitään kovin tarkkaa. Nordean ja Sammon merkittävistä osinkoleikkauksista huolimatta oma osinkoputki voi mahdollisesti vielä tänä vuonna säilyä nousevana.

Kovin jännittäviä tarinoita tästäkään kuukaudesta ole kerrottavaksi. Tasaisen harmaata menoa, jossa suurinta hupia on päivittää Exceliin vähitellen putoilevia osinkoehdotuksia. Jälkiviisasteluna voisi mainita, että aiempi AbbVien nousutrendin rahastaminen päättyi aika lailla optimaaliseen aikaan.

Kulut valtion maksettaviksi

  Pitäsikö ilmastonmuutosta torjua aktiivisesti?

  Pitäisikö liikennepolttoaineiden verotusta keventää?

  Pitäisikö sähköverkosta tehdä säävarma?

  Pitäisikö vanhustenhoidon hoitajamitoituksesta (0,7 hoitajaa/asiakas) säätää lailla?

  Pitäisikö hoitajille maksaa vientialoja suuremmat palkankorotukset?

Kysymyksiä, johin tulee helposti vastattua myöntävästi. Osaan eduskuntakin on kirjauttanut myönteisen mielipiteensä ihan lakikirjaan saakka.

Viimeisen kysymyksen esitti YLE kansalaisille, ja tulosten mukaan 79 % vastaajista vastasi myöntävästi. Tulos oli tietysti tervetullut hoitajille, mutta kunta-alan työmarkkinajohtaja ei innostunut asiasta, sillä tiedossa olisi mittavat lisäkulut.

En tiedä, miten kysymys oli muotoiltu, eikä kyselyn tulosten tarkempi raporttikaan ollut saatavilla uutisen yhteydessä. En siis saanut selville tarkkaa kysymystä, mutta on olemassa pieni mahdollisuus, että vaakakupin toisella puolella oleva tekijä on jäänyt kertomatta.

Ilmastonmuutoksen tehokas torjunta maksaa tuhottomasti ja muuttaa merkittävästi taloutta, yhteiskuntaa ja koko elämäntapaa. Haluanko tätä, kun Suomessa tehtävien toimenpiteiden vaikuttavuus on minimaalista paljon suurempien päästöjen aiheuttajien jatkaessa kiihtyvään tahtiin?*

Polttoaineveron lasku aiheuttaa muun verotuksen kiristymistä tai valtion velkaantumista. Olenko valmis maksamaan pienevän verokertymän muuta kautta ja mahdollisesti kohdistettuna raskaampana juuri minulle, leikkaamaan joistain muista palveluista tai sysäämään laskun seuraavan sukupolven maksettavaksi?

Onko OK, että säävarman sähköverkon toteuttaminen maksaa lähes 10 miljardia vuosina 2016-2028 ja kulut maksetaan erityisesti syrjäseuduilla jyrkästi kohoavina siirtohintoina?

Hoitajamitoitukseen hallituspuolueet vastasivat kyllä, mutta pääministerin suulla sanottiin: "Ei ole rahaa", eikä velkaantumisen ja/tai veronkorotusten tielle haluttu lähteä. Myös työvoiman saatavuus on todettu ongelmaksi.

Hoitajien etujärjestö on linjannut, että yleistä tasoa korkeampia korotuksia pitäisi saada 10 vuoden ajan. Lisäkulut olisivat tuona aikana noin 10 miljardia eli samaa luokkaa kuin sähköverkon parantamisessa. Joka tapauksessa tästä tulisi merkittävä korotuspaine kunnallisveroprosentteihin ja/tai asiakasmaksuihin ja mahdollisesti tarvetta karsia muita palveluita. Nämä ulosmittaisivat mm. eläkeläisille juuri tullutta korotusta ja aiheuttaisivat ongelmia yhteiskunnan tuen varassa eläville. Toki myönteisiäkin vaikutuksia on.

Hoitajat huomio! Tämä ei siis ollut hyökkäys vaadittuja palkankorotuksia vastaan vaan kriittinen näkemys mielipidekyselyitä, kansalaisaddresseja ynnä muita vastaavia kohtaan, sillä sopivasti muotoiltuna vastaajalta saattaa jäädä kokonaisuus vähän hämäräksi ja vaikutusten arviointi tekemättä. Siitä huolimatta niitä hyödynnetään oman näkemyksen esiin tuomisessa ja vaikuttamisessa. Hyvä esimerkki on vanha Karpon pätkä luonnonsuojelusta.



*Kärjistetty vastanäkemys. Kirjoittaja sitä mieltä, että päästöjen vähentäminen on tavoiteltava suunta muiden maiden suunnasta huolimatta. Toimenpiteisiin en ota kantaa.