Laskettelua lokakuussa - kuukausikatsaus 10/2018

Ensimmäinen kuukausikatsaus ilmestyi tasan vuosi sitten, joten nyt on hyvä hetki vetää yhteen ensimmäisen tilastoidun vuoden numerot. Tässä kuussa kurssiluisu rumentaa lukuja, mutta tämä kuuluu pelin henkeen, vaikka lokakuun viimeisenä päivänä mentiin taas reipasta vauhtia ylös.

Vuoden takaisesta tilanteesta tässä blogissa tilastoitavat omistukset ja omaisuus on kasvanut reilut 20 k€, mutta edellisestä kuukaudesta muutos on -14.654,59 €. Ainoa, joka kasvoi, oli käteisen määrä, kun ostoja on tehty vähän aiempaa maltillisemmin.

Kurssiliikkeet ovat olleet jälleen kohtuullisen voimakkaita suuntaan ja toiseen. Reilusti alaspäin heilahtaneista  mieleen jäivät ainakin Lehto ja Outotec.

Ostoja olen jatkanut, mutta nyt hieman pienemmillä volyymeillä, sillä en ole vielä yhtään vakuuttunut, että lasku olisi näillä hetkillä päättymässä. Odotan siis, että saisin tulevina kuukausina vielä vähän halvemmalla, mutta en kuitenkaan uskalla olla vähän hyödyntämättä jo nykyistäkin alea. Yöuniin lasku ei ole vaikuttanut, vaan ennemminkin olen odottavalla kannalla, jos hyvää tavaraa tulisi mahdolliseksi ostaa halvemmalla. 

Osinkoja maksoivat lokakuussa Telia ja Ramirent bruttona yhteensä 772 €. Yllätyksenä tuli, että OP ei tee ennakonpidätystä kyseiseen salkkuun tulevista alle 20 euron osingoista. Ainakaan julkisista verottajan ohjeista tällaista rajaa ei löydy ja myös Nordnet on näyttänyt ainakin aiempina vuosina tehneen ennakonpidätyksen jo ihan parin euron osingoista.

Irtisanomissuojan heikennys

Oikeisto ja vasemmisto ovat nyt napit vastakkain (oikeisto)hallituksen suunnitelmasta heikentää irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä. Asiasta on kauhea älämölö, lakkoja viritellään ja näkemyksiä perustellaan ahkerasti julkisuudessa. Hallituksen suunnitelma on löysentää henkilöperusteisen irtisanomisen ehtoja, jotka tyosuojelu.fi -sivuston mukaan ovat:

• työsopimuksessa sovitun ehdon vakavaa rikkomista
• lain vakavaa rikkomista
• muun työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavan velvoitteen vakavaa laiminlyöntiä
• henkilön työntekoedellytysten olennaista muuttumista siten, että hän ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Kun yritin selvittää, mitä hallitus tulisi esittämään alle 10 hengen yrityksille, mitään kovin konkreettista yhteenvetoa on vaikea löytää. Ilmeisesti entistä pienempi rike oikeuttaisi irtisanomisen eli listassa mainittu sana "vakava" pitäisi muotoilla uudelleen. Ekonomistit ja pienyrittäjät ovat hallituksen näkemyksen puolella, mutta vasemmisto ja ay-liike eivät tykkää, ja heidän keskeisimmäksi argumentiksi näyttävät nousevan tuo 10 hengen raja, joka jakaisi työntekijät kahteen kastiin, pelko pärstäkerroinpotkujen lisääntymisestä sekä ainakin minulle vähän epämääräiseksi jäävien kevyempien perusteiden linjautuminen vasta lukuisissa oikeuskäsittelyissä. Hallitus puolestaan vakuuttaa, että irtisanomiselle pitää olla laillinen peruste, joten lupaa äkkipikaistuksissa tehtyyn irtisanomiseen ei oltaisi antamassa.

Käsissä on aikamoinen soppa, jossa pelataan arvovallasta. Työmarkkinaosapuolia on perinteisesti pidetty mukana työelämää (ja paljon muitakin asioita) koskevassa valmistelussa ja sopimisessa, mutta nyt ay-liikettä korpeaa hallituksen sanelutoiminta ja vaikutusmahdollisuuden puute. Hallituksella taitaa toisaalta edelleen olla valta ajaa haluamiaan hankkeita ja viedä niitä eduskunnan käsiteltäväksi. Alkuviikon äänestyksen perusteella hallituksella on sattuneista syistä eduskunnan tuki.

En saa näillä tiedoilla kovin selkeää asiaperustetta siitä, kumman puolelle asettuisin. Toisaalta erilaiset säännöt pienille ja isoille työnantajille ovat ongelmalliset enkä pidä myöskään konkretian puutteesta siinä, mitä tarkoittaa vähän lievemmän rikkeen käyttäminen irtisanomisen perusteena. Toisaalta taas kannatan ajatusta siitä, että huonosti työhön sopiva tai työnsä laiminlyövä henkilö voitaisiin irtisanoa vähän kevyemmin perustein, kun työntekijän irtisanomissuoja tuntuu olevan ainakin joissain tapauksissa erittäin vahva.

Eräs asia, joka ei sovi oikeustajuuni on lainsäädännön valmistelun vastustaminen lakoilla, joita nyt näyttää tulevan. Ehkä en osaa katsoa asiaa oikeasta perspektiivistä, mutta asian kokoluokka on minusta vielä aivan liian pieni, jotta lakkoiluun olisi aihetta. Lakot toki antavat ay-liikkeen ajamalle asialle tilaa uutisissa ja lehtien palstoilla, mutta ne kohdistuvat aivan muualle kuin siihen tahoon, jonka asiaa ollaan vastustamassa. Jos työmarkkinoiden neuvotteluosapuolet ovat keskinäisissä neuvotteluissaan kaukana toisistaan, pitäkööt lakkojaan ja työsulkujaan niin kauan kuin rahkeet riittää, mutta poliittinen lakko kohdistettuna käytännössä työnantajiin on todellakin väärin, vaikka onkin jostain syystä edelleen laillista. Tällä perusteella (ja myös tuosta linkistä löytyvän esimerkkitapauksen perusteella vaikka olikin suurempi työnantaja) menen enemmän hallituksen puolelle.