Joulukuun numerot - 12/2019

Edellisen ja vähän laveamman vuosiyhteenvedon lisäksi tässä vielä joulukuun lukemat ja vähän myös koko vuoden lukuja.

Tilastoitavan omaisuuden määrä kasvoi joulukuussa noin 9070 euroa eli prosentteina 2,6 %. Suhteutettuna OMXHPI-indeksin muutokseen joulukuussa saavutettu tulos on reilusti yleistä kurssikehitystä heikompi. Pääsyylliseksi osoittautuu suurehko käteiskassa, jonka tuotto on heikkoa. Yksi merkkipaalukin ylittyi vuoden lopun kunniaksi: yhteenlaskettu arvo rikkoi 350.000 euron rajan.

Vuoden 2019 aikana osakevarallisuuden määrä kasvoi lähes tarkalleen 60.000 € eli noin 39 %. Tämä siis sisältää sekä arvonnousun että uudet panostukset. Rahastopuolella lukema pysyi lähellä vuoden takaista arvoa muutamista myynneistä ja parista hyvin pienestä ostosta huolimatta. Käteispuolella kasvua oli noin 42.500 euroa eli noin 59 %. Kokonaisuutena vuoden aikana tapahtunut kasvu oli siis noin 102.500 euroa eli reilut 40 %. Näin hyvää tulosta ei ole näköpiirissä tulevalle vuodelle, sillä merkittäviä kertaluonteisia tuloja ei valitettavasti ole tiedossa.

Vuosi 2019 päätökseen

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika laittaa tapahtumat ja mietteet nippuun vaikka jäljellä on vielä muutama päivä, jolloin ennättää tapahtua vaikka mitä yllättävää. Jos näin käy, palaan kommentoimaan näitä tapahtumia ensi vuoden puolella.

Sijoitusvuosi 2019 ei ollut kohdallani lainkaan huono. Ensinnäkin kurssikehitys oli kokonaisuudessaan myönteistä ja pääsin siitä osalliseksi. En ole eritellyt jokaista sijoitettua euroa ja niiden tuottoja enkä siis pysty kertomaan täydellisen tarkkoja lukuja, mutta jotain suuntaa antaa Sharevillen YTD-tuottokäyrä.

Toiseksi vuoden aikana kertyneet brutto-osingot ylittivät niukasti 10.000 euroa, joka oli takaraivossa jonkinlaisena tavoitteena tälle vuodelle. En kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan tuota rajaa tekemällä erityisiä ostoja loppuvuodesta osinkoja maksaviin yhtiöihin, mutta sen verran taktikoin, että lykkäsin Telian myyntiä OP:n salkusta osinkojen maksuun saakka. Vaikka Telia-osingon määrä OP-salkussa oli pieni, se osoittautui tarpeelliseksi tavoitteen saavuttamisen kannalta. Ylitys ei nimittäin ollut kovin selkeä osinkosumman ollessa 10.014,05 euroa. Täyden kymmenluvun ylitys ja reipas kasvu edellisestä vuodesta olivat positiivisia asioita, mutta vuodelle 2020 näkymä ei ole aivan yhtä myönteinen. Olisin tyytyväinen maltilliseen osinkojen kasvuun, sillä ainakin Nordea ja Sampo ovat ilmoittaneet pienentävänsä osingonmaksuaan.

Osingot vuosina 2010-2019

Kolmas merkittävä asia oli alkuvuonna saatu reilusti ennakoitua suurempi puunmyyntitulo, joka nosti blogissa tilastoidun omaisuuden määrää, kun metsässä oleva puumateriaali muuttui setelirahaksi.

Kuluva vuosi alkoi kahden salkun taktiikalla, sillä OP oli lanseerannut kaupankäyntihinnaston, jossa maksimipalkkio on 1 % ostohinnasta. Tämän vuoksi ostin osakkeita käytännössä pelkästään OP:n salkkuun ja samalla ostettavan erän koko pieneni ja ostokertoja tuli merkittävästi aiempaa enemmän. Sitten OP sai ajatuksen, että muutetaampas hinnoittelua ja poistetaan tämä 1 % palkkiokatto vaikkakin pitkähkön siirtymäajan jälkeen. Minulle tämä ei käynyt, sillä juuri tuo katto oli ainoa syy salkun avaamiseen. En myöskään halunnut kahta suunnitteen identtisillä ehdoilla mutta erilaisilla alustoilla toimivaa välittäjää, koska kahden salkun hallinnoinnissa on omat hankaluutensa. Eniten minua ärsytti OP:n toiminnan tempoilevuus, sillä 1 % palkkiokatto ei ennättänyt olla voimassa kovinkaan kauan. Tein siis päätöksen ajaa OP-salkku alas ja siirsin sopivissa kohdissa varat Nordnetin puolelle. Nyt tyhjennyksen jälkeen ja hallinnoinnin selkeytymisen myötä siirrolla oli myös sellainen positiivinen vaikutus, että varojen määrä Nordnet-salkussa saavutti Premium Banking -rajan, joten pääsin hieman halvempien kaupankäyntikulujen piiriin.

Osakeostot jatkuivat suunnilleen samaan tahtiin kuin aiemminkin enkä ole hirveästi kiihdyttänyt ostoja vaikka käteistä voisi olla järkevää siirtää muihin omaisuuslajeihin. Ennätyspitkä nousuputki ja ainakin varovaiset merkit käänteestä ovat olleet pidäkkeenä massiivisemmille panostuksille. Ostoista parhaiten jäi mieleen Skandinaviska Enskilda Banken, joka ensimmäisen oston jälkeisenä päivänä putosi 15 %. Alkuharmittelun jälkeen tein samansuuruisen oston, kun SEB:n kurssi jäi matelemaan uudelle tasolleen. Pian sen jälkeen kurssi lähti palautumaan ja tällä hetkellä mennään SEB:n kanssa hieman plussalla.

Uudelle vuodelle ja myös pidemmälle aikavälille pitäisi tavoitteellisen sijoittajan asettaa selkeät virstanpylväät, joiden saavuttamista seurataan tiiviisti. Itse en kuitenkaan pidä varsinkaan tiukkojen pitkäaikaistavoitteiden asettamista mielekkäänä, sillä kurssikehitys ei todellakaan noudata pankkien ja välittäjien omassa markkinoinnissa käyttämää 6 %:n tasaisen vauhdin periaatetta. Tietenkin tavoitteenani on kasvattaa omaisuuden määrää ja passiivisia tuloja niin paljon kuin mahdollista tavalla, joka sopii minulle itselleni. Määrällisistä ja ajallisia tavoitteista en halua kirjata muuta kuin että nykyisissä olosuhteissa tarkoituksena on käyttää palkkatuloista osakeostoihin keskimäärin n. 1300 euroa/kk ja käyttää myös kaikki osingot samaan tarkoitukseen. Tilanteen muuttuessa säädetään tätä sen hetkisiin olosuhteisiin sopivaksi (siis omalta kannaltani katsottuna ja sen mukaisesti mitä tilanteesta ymmärrän). Katsotaan vuoden päästä, mihin se riitti ja mikä oli tulos.

Osakesäästötilistä aion pysyä erossa, sillä en ole vakuuttunut sen hyvyydestä itselleni. Monet bloggarit ovat jo käyneet läpi havaitut hyvät ja huonot puolet, ja huonoihin puoliin kuuluu mm. seuraavat:

1. Poliittinen riski. Pelisäännöt saattavat muuttua kesken kaiken, kuten kävi esim. eläkevakuutusten kanssa.
2. Ylärajaksi asetettu 50000 euron raja on suhteellisen matala.
3. Hankintameno-olettaman hyödyntäminen ei onnistu.

OST voi olla oikein mainio väline monille, mutta omaan sijoitustyyliini suhteutettuna näen sen hyödyt liian vähäisiksi siihen liittyviin rajoituksiin nähden. Näin ainakin toistaiseksi, mutta tilanteet voivat muuttua tulevaisuudessa ja tässäkään asiassa en halua naulata kantaani lopullisesti lukkoon. OMXHPI hipoo jälleen 10000 pisteen rajaa eli kurssit ovat pitkän aikavälin tarkastelussa melko korkealla. Toivottavasti osakesäästötilien kanssa ei käy niin, että niitä avataan ja käytetään innokkaasti heti ensi vuoden alussa ja vähän ajan päästä nähdään reipas dippi/korjausliike/taantuma/kauppasota, jolloin OST:stä tulee helposti "väline, jolla taas siirrettiin varallisuutta tavalliselta hölmöltä kansalta rikkaiden taskuun".

Metsäsijoittamisen riski hyppäsi tänään pari astetta korkeammaksi

Vaikka Suomen suorien CO2-päästöjen trendi on ollut viimeisen 15 vuoden aikana loivasti aleneva, nettopäästöjen kehitys näyttää vieläkin loivemmalta. Tämä johtuu siitä, että myös CO2-nielujen kyky sitoa hiiltä on viime vuosina pienentynyt. Sen vuoksi päähuomio on ainakin Suomessa kohdistunut päästöjen hillitsemisen sijaan nielujen tehostamiseen. Ainoa nielu on käytännössä metsä.

Olen ollut huomaavinani, että suomalaisen ilmastokeskustelun sävy on muuttunut hieman syyttäväksi maanviljelijöitä ja metsänomistajia kohtaan. Sävyä ei varmasti muuta positiivisemmaksi tämän päivän uutinen, jonka mukaan  hiilensidonta oli vuonna 2018 ennätyksellisen pientä ja 43 prosenttia pienempää kuin edellisenä vuonna. Ensisijaiseksi syyksi mainitaan suuret hakkuumäärät sekä uudet ja entistä pienemmät arviot metsiemme kyvystä sitoa hiiltä.

Lähde: Tilastokeskuksen julkaisu (http://tilastokeskus.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-12-12_tie_001_fi.html)

Vaikka puuta on Suomen metsissä ennätysmäärä ja uutta puumateriaalia kasvaa enemmän kuin koskaan aiemmin, myös hakkuumäärät ovat sellaisella tasolla, että vuotuinen hiilensidonta puustoon on pienentynyt. Poliittinen paine kotimaassa ja myös koko EU;ssa on suuntautunut hiilinielujen vahvistamiseen eli toisin sanoen puumäärien nopeampaan kasvattamiseen, mikä käytännössä tarkoittaa Suomen osalta hakkuiden vähentämistä.

Nykyinen hallitus on kirjannut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, ja EU:kin haluaa hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Jo aivan lähivuosina tarvitaan todella rankkaa ohjausta, jos Suomi oikeasti haluaa päästä asetettuun tavoitteeseen eikä tämä tule tapahtumaan ilman kitinää ja merkittävää vastareaktiota, vaikka hämmästyttävällä tavalla poliitikot ovatkin puheissaan linjanneet, että "tavallisen ihmisen" ei tarvitse kärsiä ilmastonmuutoksen torjunnasta. En tiedä, miten poliitikot tämän ajattelevat, mutta selvää on, että kustannukset tulevat lopulta ihan jokaisen maksettavaksi tavalla tai toisella - myös siinä tapauksessa, että ilmastonmuutoksen annettaisiin edetä ilman sen kummempia ehkäiseviä toimenpiteitä. Pelkät pienet polttoaineveron korotukset ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella eivät todellakaan vie tavoitteeseen ja niistäkin nousee aina kova poru.

Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajan kannalta? Ihan lyhyellä tähtäimellä ei varmasti vielä mitään erityistä. Monet saattavat ihan vapaaehtoisesti lykätä tai tietoisesti vähentää hakkuita metsissään. Nykyisen lainsäädännön puitteissa kellään ei ole suoraa mahdollisuutta vaikuttaa metsänomistajan päätöksiin hakkuisiin liittyen. Toisenlaisen lainsäädännön mahdollisuus tosin kasvaa sitä mukaa kun paine nielujen tehostamiseen lisääntyy. On puhuttu myös metsänomistajille maksettavasta korvauksesta, jos he lykkäävät hakkuita, mutta pidän tätä vähän teoreettisena vaihtoehtona yhtään laajemmassa mittakaavassa. Täysin poissuljettu ei ole myöskään ajatus siitä, että toimittaessa EU-tasolla Suomen metsiä velvoitetaan jossain vaiheessa nielemään omien päästöjen lisäksi myös Puolan hiilivoimaloiden CO2-päästöjä. Metsävarat ovat liukumassa yksityisomaisuudesta enemmän ja enemmän kansalliseksi tai kansainväliseksi omaisuudeksi. Tästä esimakua antoi Brasilian tapahtumat, jotka nostattivat kansainvälisen vastalauseiden myrskyn. Käytön rajoitukset yleensä pudottavat metsän tuottoa, mikä ei ole optimaalinen tilanne mikäli metsänomistuksen ainoa tarkoitus on tuoton hakeminen.

Valtiovallan asettamat mahdolliset hakkuurajoitukset varmasti vähentävät myös investointihalukkuutta Suomeen, mutta toisaalta puun käyttöä voidaan tehokkaasti rajoittaa olemalla myöntämättä lupia uusille tuotantolaitoksille. Ympäristöministeri onkin jo puhunut vähän tämän suuntaisesti. Heikentynyt puun kysyntä näkyy metsänomistajalle alempina myyntihintoina.

Sinänsä pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta ja kasvihuonekaasujen määrää pyritään hillitsemään. Alueellisissa rajoituksissa (kuten Suomessa tai EU:ssa) voi piillä sellainen ongelma, että tuotanto siirtyy kyseisen alueen ulkopuolelle tai että raaka-aine (tässä tapauksessa puu) hankitaan alueelta, jossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia (=Venäjältä). Näissä tapauksissa ongelma siirtyy toisaalle eikä toimilla ole todellisen tavoitteen saavuttamisen kannalta mitään vaikutusta. Tälläkin hetkellä erittäin iso osa Euroopan kuluttajatuotteiden tuotannosta on ulkoistettu Aasiaan. Tuleekohan tämäkin huomioiduksi hiilineutraalisuustavoitteissa?

Puuta on Suomen metsissä noin 2500 miljoonaa kuutiometriä ja se kasvaa vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiometriä hakkuumäärän ollessa noin 70 miljoonaa kuutiometriä. On tietysti selvää, että hakkuita rajoittamalla hiiltä saadaan sidottua enemmän metsiin. Tällekin tielle tulee jossain vaiheessa pää vastaan, sillä ikääntyessään metsät sitovat hiiltä koko ajan huonommin ja lopulta kääntyvät lähteeksi. Sillä hetkellä kun metsiin ei enää sovi yhtään uutta puuta ja niiden hiilensidonta on nollassa tai negatiivinen, pitäisi vastaavasti energiantuotantoon ja kaikkeen muuhun toimintaan liittyvät kasvihuonepäästöt olla nollassa. Siinäkin tapauksessa tähän todella massiiviseen hiilivarastoon sidotun puun hyödyntäminen aloittaminen käynnistäisi kasvihuonekaasujen määrän kasvun ilmakehässä. Päästöttömään energiantuotantoon siirtymisen pitäisi siis olla jo nyt toimenpidelistalla.

En ole aikeissa luopua metsäomistuksistani, mutta uusia hankintoja en aio tehdä koko ajan kovemmaksi tulevan poliittisen riskin sekä muiden henkilökohtaisten syiden takia. Metsäteollisuuteen aion sijoittaa jatkossakin. Sieltä ja muista osakesijoituksista raha tulee helpommin ja säännöllisemmin kuin metsästä.

Kokeilu loppui. Mitä jäi käteen?

Ostanko liian myöhään? Myynkö kesken nousun, joka jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen? Panostanko liian vähän raketoiviin yhtiöihin? Onko firma kertonut sijoittajille tilanteestaan kaiken oleellisen? Näitä kysymyksiä ja monia muita sijoittaja joutuu pohtimaan tehdessään päätöksiä. Taustalla on pelko sijoitettujen rahojen menetyksestä ja tulevien tuottojen menemisestä sivu suun.

Oma riskinsietokykyni ei ole erityisen korkea, mutta haluan saada sijoituksilleni kohtuullista tuottoa pääasiassa osinkojen muodossa. Sen vuoksi salkkuni viiden suurimman omistuksen listalla komeilee aakkosjärjestykseen laitettuna Fortum, Nordea, Sampo, Telia ja UPM. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kovin suuria kurssinousuja ei tähän top 5 -listaan liity, ja UPM:nkin nousu on toisaalta kompensoitunut Nordean alamäellä.

Kurssinousuun perustuvaa tuotonhakustrategiaa minulla ei ole oikeastaan ollut aivan sijoitusuran alkuaikaa lukuun ottamatta, jolloin toiminta oli aika kaoottista. Tämän vuoksi tulokset eivät olleet erityisen hyvä ja sen seurauksena päädyin nykyiseen malliin. Toiset sijoitusstrategiat ovat toki olleet mielessä ja jotain taustatyötä on niihin liittyen tehty, mutta ostot ovat jatkuvasti kohdistuneet ns. osinkoyhtiöihin.

Syyskuun loppupuolella tein päätöksen ostaa pienehkön määrän AbbVie:tä, joka näytti juuri ohittaneen hintaminimin ja olevan jonkinlaisella nousu-uralla. AbbVie oli ollut kevyessä seurannassani jonkin aikaa houkuttelevan osinkotuoton takia. Ostopäätös ei siis varsinaisesti perustunut mihinkään yhtiön talouslukujen analyysiin, vaan taustalla oli pelkkä nousutrendi sekä MACD-käyrästä laskettu vakiosignaali ostolle, vaikka ostoa en uskaltanut tehdä oikeaoppisesti heti vaan pienellä viiveellä. Lisäksi ostopäätös perustui kohtuullisen hyvään tavoitehintaan, jonka oletin tukevan nousutrendin jatkumista.

Tällä viikolla yhteinen matka AbbVien kanssa tuli päätökseen. Kurssin nousu tasaantui jo reilusti marraskuun puolella ja tämä johti myyntipäätökseen, vaikka "virallinen" myyntisignaali odottaa vielä tuloaan.

Mitä kokeilusta jäi käteen? Tilitapahtumista löytyvien numeroiden perusteella sain sijoitukselleni 15,15 %:n tuoton, mikä on ihan kelpo luku, kun kyseessä oli vain hieman alle 2,5 kk:n mittainen omistus. Em. tuottoluku on siis tuotto ennen veroja ja siinä otetaan huomioon osto- ja myyntikulut sekä osinko, jonka AbbVie maksoi marraskuussa.

Vaikka kokeilu oli tuoton puolesta onnistunut, tulos olisi voinut olla myös päinvastainen. Aivan lokakuun alkupäiviin sattunut useamman prosentin pudotus meinasi jo aiheuttaa myyntinapin painamisen, mutta sain pidettyä hermot kurissa ja pidättäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Kurssikehityksen tasaantuminen marraskuussa johti siihen, että hermo ei enää kestänyt ja hankkiuduin osakkeista eroon. Saa nähdä, millaisen nousun menetin, kun lähdin sooloilemaan enkä odottanut oikeaa myyntilampun syttymistä. Toisaalta oma havaintoni on, että seuraamalla puhdasoppisesti virallista myyntisignaalia kurssi voi olla merkittävästi huippua alempana eli myyntisignaali tulee huomattavan myöhään, mikä lyhyissä nousu- ja laskusykleissä aiheuttaa lähes kaiken tuoton menetyksen.

Tekniseen analyysiin ja trendeihin perustuva tuoton hakeminen oli minulle jonkin verran stressaavampaa kuin osta-ja-pidä -strategiaan perustuva sijoittaminen. Tällä hetkellä vahva näkemykseni on että tästä sijoitustavasta ei tule minulle valtavirtaa vaan että se pysyy pienimuotoisena sivutoimintana sopivien tilaisuuksien osuessa kohdalle. Voi olla, että parhaat tuotot tehtäisiin tällä tavalla, mutta oma luonteeni ei tähän taivu kovin laajamittaisesti.