lauantai 7. joulukuuta 2019

Kokeilu loppui. Mitä jäi käteen?

Ostanko liian myöhään? Myynkö kesken nousun, joka jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen? Panostanko liian vähän raketoiviin yhtiöihin? Onko firma kertonut sijoittajille tilanteestaan kaiken oleellisen? Näitä kysymyksiä ja monia muita sijoittaja joutuu pohtimaan tehdessään päätöksiä. Taustalla on pelko sijoitettujen rahojen menetyksestä ja tulevien tuottojen menemisestä sivu suun.

Oma riskinsietokykyni ei ole erityisen korkea, mutta haluan saada sijoituksilleni kohtuullista tuottoa pääasiassa osinkojen muodossa. Sen vuoksi salkkuni viiden suurimman omistuksen listalla komeilee aakkosjärjestykseen laitettuna Fortum, Nordea, Sampo, Telia ja UPM. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kovin suuria kurssinousuja ei tähän top 5 -listaan liity, ja UPM:nkin nousu on toisaalta kompensoitunut Nordean alamäellä.

Kurssinousuun perustuvaa tuotonhakustrategiaa minulla ei ole oikeastaan ollut aivan sijoitusuran alkuaikaa lukuun ottamatta, jolloin toiminta oli aika kaoottista. Tämän vuoksi tulokset eivät olleet erityisen hyvä ja sen seurauksena päädyin nykyiseen malliin. Toiset sijoitusstrategiat ovat toki olleet mielessä ja jotain taustatyötä on niihin liittyen tehty, mutta ostot ovat jatkuvasti kohdistuneet ns. osinkoyhtiöihin.

Syyskuun loppupuolella tein päätöksen ostaa pienehkön määrän AbbVie:tä, joka näytti juuri ohittaneen hintaminimin ja olevan jonkinlaisella nousu-uralla. AbbVie oli ollut kevyessä seurannassani jonkin aikaa houkuttelevan osinkotuoton takia. Ostopäätös ei siis varsinaisesti perustunut mihinkään yhtiön talouslukujen analyysiin, vaan taustalla oli pelkkä nousutrendi sekä MACD-käyrästä laskettu vakiosignaali ostolle, vaikka ostoa en uskaltanut tehdä oikeaoppisesti heti vaan pienellä viiveellä. Lisäksi ostopäätös perustui kohtuullisen hyvään tavoitehintaan, jonka oletin tukevan nousutrendin jatkumista.

Tällä viikolla yhteinen matka AbbVien kanssa tuli päätökseen. Kurssin nousu tasaantui jo reilusti marraskuun puolella ja tämä johti myyntipäätökseen, vaikka "virallinen" myyntisignaali odottaa vielä tuloaan.

Mitä kokeilusta jäi käteen? Tilitapahtumista löytyvien numeroiden perusteella sain sijoitukselleni 15,15 %:n tuoton, mikä on ihan kelpo luku, kun kyseessä oli vain hieman alle 2,5 kk:n mittainen omistus. Em. tuottoluku on siis tuotto ennen veroja ja siinä otetaan huomioon osto- ja myyntikulut sekä osinko, jonka AbbVie maksoi marraskuussa.

Vaikka kokeilu oli tuoton puolesta onnistunut, tulos olisi voinut olla myös päinvastainen. Aivan lokakuun alkupäiviin sattunut useamman prosentin pudotus meinasi jo aiheuttaa myyntinapin painamisen, mutta sain pidettyä hermot kurissa ja pidättäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Kurssikehityksen tasaantuminen marraskuussa johti siihen, että hermo ei enää kestänyt ja hankkiuduin osakkeista eroon. Saa nähdä, millaisen nousun menetin, kun lähdin sooloilemaan enkä odottanut oikeaa myyntilampun syttymistä. Toisaalta oma havaintoni on, että seuraamalla puhdasoppisesti virallista myyntisignaalia kurssi voi olla merkittävästi huippua alempana eli myyntisignaali tulee huomattavan myöhään, mikä lyhyissä nousu- ja laskusykleissä aiheuttaa lähes kaiken tuoton menetyksen.

Tekniseen analyysiin ja trendeihin perustuva tuoton hakeminen oli minulle jonkin verran stressaavampaa kuin osta-ja-pidä -strategiaan perustuva sijoittaminen. Tällä hetkellä vahva näkemykseni on että tästä sijoitustavasta ei tule minulle valtavirtaa vaan että se pysyy pienimuotoisena sivutoimintana sopivien tilaisuuksien osuessa kohdalle. Voi olla, että parhaat tuotot tehtäisiin tällä tavalla, mutta oma luonteeni ei tähän taivu kovin laajamittaisesti.