Otsikossa on todennäköisesti hieman virheellinen tieto. Ikää tuli hetki sitten maagiset 50 vuotta ja optimistiseti ajatellen oltaisiin tavoite-eliniän puolivälissä, mutta realismia taitaa olla, että ensimmäinen puolikas maallisesta matkastani on mennyt jo ajat sitten.
Vaikka 40-vuotispäivä ei tuntunut juuri miltään, oli tässä viimeisimmässä syntymäpäivässä vähän pelottava tunne, että jokin mystinen raja on ylitetty lopullisesti. Tuntui siltä, että vanhuus tuli numeron vaihtumisen takia paljon lähemmäksi ja samalla markkina-arvoni työelämässä saattoi ainakin oman pääni sisällä laskea pari askelta. Toisin vielä 16 vuotta pitäisi pysyä oravanpyörässä mukana, jos aikoo saavuttaa virallisen eläkeiän.
Mitä on jäänyt matkalta käteen? Paljon hyviä asioita, mutta myös pitkäaikaisia vastoinkäymisiä. Blogin hengen mukaisesti keskityn henkilökohtaiseen talouteen enkä lähde avaamaan elämäntarinani muita alueita. Talouden pääasiat likvidin omaisuuden suhteen on raportoitu blogin kuukausikatsauksissa hyvinkin tarkasti. Koska blogissa on kerrottu asioita vuodesta 2017 lähtien, katsotaan ensin tilastotietoa mitä on tapahtunut ennen noita vuosia ja sen jälkeen suunntaan tulevaan.
Kokoaikaisessa työssä olen ollut valmistumisestani lähtien eli 1990-luvun loppupuolelta saakka poislukien hieman lyhennetty työaika parin vuoden ajalta sivutoimisten opintojen aikana. Urasuunnittelu ei ollut opintojen aloittamisesta alkaen kovin systemaattinen ja selkeä, vaan kyseessä oli jonkinlainen ajelehtiminen suuntiin, joissa uusia mahdollisuuksia avautui. Jälkikäteen nähtynä palkkataso ei alkuvuosina ollut kovin kummoinen, vaikka useat luulivat alan palkkojen olevan melko korkeat. Vanhoja palkkalaskelmia vuodesta 2000 eteenpäin on edelleen tallessa ja kooste niistä on oheisessa kuvassa. Vertailun vuoksi mukana on myös Tilastokeskuksen raporteista ongitut kokopäiväisten työntekijöiden mediaanipalkat. Kaikki summat on vertailun helpottamiseksi muutettu viimeisimmän tarkasteluvuoden eli vuoden 2023 rahaksi.
Liekö perintöä sota-aikana syntyneiltä vanhemmiltani, että rahaa käytän kulutukseen kaikkein mieluiten mahdollisimman vähän. Rahaa jäi 2000-luvun alkuvuosinakin asuntolainan maksusuunnitelman hoitamisen jälkeen sen verran ylimääräistä, että maksoimme ylimääräisiä lyhennyksiä, jolloin suunnitellusta maksuajasta tippui reilu kolmannes pois.
Sijoittaminen ei työurani alkuaikoina ollut mikään suurten massojen harrastus. En tuntenut ketään, joka ainakaan julkisesti olisi kertonut sijoittavansa osakkeisiin. Joskus saattoi erään työkaverin näytöllä vilahtaa lukuja ja käppyröitä, joiden tulkitsin liittyvän kurssitietoihin. Aihe ei kiinnostanut minua käytännössä lainkaan eikä esimerkiksi USAn subprime-kriisi aiheuttanut mitään huolta (ei koske minua jos kurssit vähän heiluvat). Kiinnostus alkoi hiljalleen herätä juuri subprime-kriisin jälkimainingeissa, kun silloinen esimieheni kertoi onnistuneensa ostamaan suomiosakkeita hyvin matalalta tasolta, minkä jälkeen ne olivat nousseet rutkasti. Osakesijoittaminen tuli omiin kuvioihini vuonna 2010, kun menin ostamaan Fortumin osakkeita hintaan 18,42 €/kpl (Huom! viimeisin hinta 16,27 €). Ostojen vauhti on vuosien mittaan kiihtynyt tulotason paranemisen myötä ja saatujen osinkojen ruokkiessa ostoja yhä voimakkaammin.
Sijoitussalkkuni ensisijainen tavoite on tuoda taloudellista turvaa tilanteisiin, joissa ansiotasooni tulee merkittäviä muutoksia omista päätöksistäni tai nykyisen tai tulevien työnantajieni päätöksistä johtuen. Toki toiveissa on, että siitä riittäisi rutkasti käytettäväksi myös lopulta eläkkeellä ollessa.
Nyt kun siirryin virallisesti vanhojen ihmisten kategoriaan ja leppoisat eläkepäivät siintävät jo ajatuksissani, samaan aikaan eläkkeistä olikin paljon uutisointia, josta paistoi läpi jonkinlainen kriisitunnelma:
- Eläkkeisiin ehdotetaan karua leikkausta - Nämä 600 000 henkilöä tulilinjalla (TE 15.11.)
- Näin eläkeläisiltä viedään lähes 100 euroa kuussa - Katso paljonpuhuva laskelma (IL 11.11.)
- Eläkepomo pelkää leikkauksia eläkkeisiin - tätä mieltä ovat muut eläkevaikuttajat (IS 13.11.)
- Eläkkeet voivat muuttua perustavanlaatuisesti, varoittaa Suvi-Anne Siimes (HS 11.11.)
- Vihreiden Harjanne ehdottaa eläkkeisiin lisäveroa (HS 1.11.)
Perussäännöt olivat alunperin selkeät. Eläkettä kertyy sovitussa suhteessa ansiotuloihin ja sitä aletaan maksaa tietyn iän saavuttamisen jälkeen. Pelko järjestelmän kriisiytymisestä on ajanut siihen, että sääntöjä on rukattu muuttamalla ainakin nuorempien eläkeikää myöhäisemmäksi ja pudottamalla tasoa elinaikakertoimella. Jokin järjestelman uudistus taitaa olla suunnitteilla, mutta odotuksissa ei ainakaan ole ehtojen paraneminen tulevien eläkeläisten kannalta. Kun valtiokin tarvitsee aina vaan hupenevaan kassaansa täytettä, verotus tuskin tulee merkittävästi kevenemään.
Omalla kohdallani tilanne on tällä hetkellä melko keskimääräinen. Kertynyt kuukausieläke on 2130 €/kk, joka on hieman viime vuoden keskieläkettä suurempi. Bruttoansioiden pudotus tulee olemaan prosentuaalisesti aika merkittävä siitäkin huolimatta, että saisin ja jaksaisin työskennellä nykyisellä ansiotasolla säädettyyn eläkeikään saakka.
Vaikka olen tullut nyt vanhaksi ja viisaaksi, jatkan sijoitusmatkaani ilman suurempia muutoksia tämänhetkiseen suunnitelmaan. Pääpaino on edelleen osakkeissa/osakerahastoissa ja sijoitushorisontti on pitkä.
