Kuukausikatsaus 05/2018

Huhtikuun mukavan nousun jälkeen käyrät näyttivät ylöspäin aluksi myös toukokuussa. Kuun jälkimmäisellä puoliskolla salkun arvo kävi jo yli 199 k€:ssa, mutta 200 k€ ei vielä rikkoutunut. Sitten Mr. Market tajusi, että italialaiset olivat jo aiemmin keväällä viitanneet kintaalla EU:lle, eurolle ja budjettikurille, ja olivat äänestäneet mukavia asioita luvanneita puolueita, jotka vähät välittävät valtion julmetusta velkamäärästä eivätkä näe sen lisäpaisutusta juuri minkäänlaisena ongelmana. Tästä havahtumisesta seurannut kurssien lasku pudotti salkun arvoa useita tuhansia em. huippuarvosta.

Kuukauden viimeisen päivän tilanne ja vertailut edelliseen kuukauteen sekä puolen vuoden päähän menneisyyteen ovat seuraavat:

Kokonaisuutena nousua 2518,76 € eli prosentteina vähän vajaat 1 %. Käteisen määrä lasketteli osakeostojen ja tavanomaista suurempien muiden hankintojen takia.

Nordnetin pikkukauppakampanja oli tervetullut, mutta kampanjan pituus on tällä kertaa täysin onneton. Hyödynsin tilaisuutta ja lisäilin pieniä määriä salkussa jo olleita osakkeita. Kauppoja on tullut tässä kuussa sen verran, että kesäkuussa ollaan kaupankäyntitasolla 2.

Viime kuussa ostettu ja toukokuun alussa täydennetty Orion ei ainakaan vielä osoittautunut ihan täydeksi katastrofiksi. Oston jälkeisenä päivänä pahasti kyykännyt kurssi on sittemmin elpynyt ja alkuperäinen osto on aavistuksen miinuksella mutta täydennysosto jo plussalla.

Tämän vuoden pahin osinkoruuhka on jo takanapäin. Osinkorahoja on kilissyt tilille tähän mennessä 6184,59 € (brutto), ja Sharevillen valistunut arvaus loppuvuonna tulevista osingoista on 1580,92 €, josta noin puolet olisi Telian osingon toinen erä lokakuussa. Yleisesti en lainkaan pidä osingonmaksun ripottelusta moneen erään pitkin vuotta. Kyse on kuitenkin edellisen vuoden tuloksen jakamisesta, ja haluaisin saada minulle kuuluvat rahat käyttööni mahdollisimman nopeasti enkä vasta tuloksentekovuotta seuraavan vuoden viimeisinä päivinä, kuten esimerkiksi Cityconilla on tapana tehdä. Kyseessä on käytännössä osakkeenomistajilta pakolla otettava koroton laina. Eri asia olisi, jos kvartaalituloksista voitaisiin jakaa osinko samantien. Sitä kannattaisin lämpimästi.

Loppuun vielä kokonaiskuva projektin etenemisestä.

Enemmän veroja

Vasemmistopuolueet eivät tunnetusti katsele hyvällä omistajutta, varsinkaan arvopapereiden omistamista. Vasemmistoaktiivien kommenttien perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki pääomien kerryttämät tulot ovat heidän mielestään täysin oikeudettomia ja työvoiman selkänahasta vääryydellä revittyjä ansioita. Näin pääomien ei pitäisi tuottaa omistajilleen yhtään mitään, vaan kaikki hyöty pitäisi mennä palkatuille työntekijöille tai tulot pitäisi verottaa verokarhun kassaan. SDP jatkaa tällä linjalla esittämällä piensijoittajienkin kukkarolla käymistä. Pääomaveron nostaminen 30 %:sta lukemaan 32 % pudottaa po-tuloja (ei osingot) 10,000 € saavan käteen jäävään osuutta 200 eurolla eli 2.86 %.

Kun pääomatuloista veroihin menevä osuus nousee koko ajan ja on jo kolmanneksen luokkaa, aletaan olla tilanteessa, jossa sijoittamisen ja pääomatulojen pitkäjänteisen kerryttämisen aloittamisen mielekkyys voi vähitelleen tuntua kyseenalaiselta varsinkin pienituloisten kohdalla, jotka ovat tottuneet palkanmaksussaan reilusti pienempiin veroprosentteihin. Esitettyjen muutosten myötä ero on repeämässä yhä suuremmaksi. Tämä taas ei lainkaan kannusta tekemään töitä tulevien päivien taloudellisen tilanteen turvaamiseksi vaan pistämään kaiken kulutukseen sillä ajatusmallilla, että kyllä yhteiskunta pitää huolta omistaan vaikka keräämällä lisätuloja kiristämällä rikkaiden verotusta. Omalla kohdallani matka jatkuisi ennallaan valtion ottamasta lisäsiivusta huolimatta, mutta en tietenkään tervehtisi mahdollista korotusta kovin iloisesti.

SDP:n kantaa ehdotetuista sijoitustileistä en tiedä, mutta osinkotulojen kasvattamiseen sijoitusstrategiansa perustavat buy-and-hold -sijoittajat eivät hyödy esitetystä mallista yhtään mitään. Toisaalta luovutusvoittojen viivästytettyyn maksuun perustuva malli saattaa olla kannustamassa liialliseen riskinottoon. Tappioiden vähennyskelpoisuus vasta tilin lopetuksen yhteydessä on myös iso miinus. Näillä ehdoilla en hyppää tuohon mukaan, mutta joidenkin sijoitustyyliin sopii varmasti erittäin mainioisti.

Korkoa korolle - tuottojen vaihtelun vaikutus

Sijoittamisen ja pitkäaikaissäästämisen yhteydessä otetaan usein esille korkoa korolle -ilmiö, jolla perustellaan sijoittamisen kannattavuutta. Aihetta käsiteltiin mm. Downshiftaus - Elämän leppoistaminen -blogissa talvella. Laskelmissa käytetään yleensä yhtä ja samaa pitkäkestoista vuosittaista tuottoprosenttia, jolloin saadaan siistejä eksponentiaalisesti jyrkkeneviä tuottokäyriä. Valitettavasti tuollaisia vakaasti vuodesta toiseen samana pysyviä tuottoprosentteja löytyy ainoastaan S-Pankin käyttelytilistä, jonka korko on 0.01 %.

Koska yksi ja sama tuottoprosentti antaa laskelmissa vähän epärealistisen siistejä käyriä eikä ota huomioon vuosittaisten vaihteluiden vaikutusta lopputulokseen, tein pienen harjoituksen, jossa käytin vaihtelevaa vuosittaista tuottoa. Tarkastelu on luonnollisesti todellisuutta yksinkertaistava, mutta valintoja saa arvostella ja halutessaan vääntää niitä realistisemmaksi.

Määrittelin vuosituoton noudattamaan oheisen kuvan mukaista hieman epäsymmetristä jakaumaa, jossa tuoton odotusarvo on 5.02 %. Jokaisen vuoden tuotto noudattaa tätä jakaumaa eikä eri vuosien tuotot korreloi lainkaan keskenään.

Kuva 1: Vuosittaisen tuoton jakauma

Downshiftaus-blogin mukaisesti sijoittaja sijoittaa vuosittain 2000 € ostamalla arvopapereita vuoden ensimmäisenä kauppapäivänä hinnalla, joka on sama kuin edellisen vuoden päätöskurssi. Tätä tapahtuu 30 vuoden ajan, jonka jälkeen tarkastetaan salkun arvo.

Kuvassa 2 on esitetty valitusta tuottojakaumasta arvotut arvopapereiden tuotto-/muutosprosentit seuraaville noin 400 vuodelle.

Kuva 2: Vuosittaiset arvopapereiden hintojen muutosprosentit, jotka vedetty kuvan 1 jakaumasta.

Laskelmassa tarkastellaan yhteensä 7000 sijoittajaa, jotka aloittavat peräkkäisinä vuosina yksi kerrallaan ja sijoittavat täsmälleen samoihin arvopapereihin. Kuvassa 3 on esitetty kunkin sijoittajan salkun koko 30 vuoden sijoitusrupeaman jälkeen.

Kuva 3: Identtisellä tavalla sijoittaneiden henkilöiden sijoitussalkun koko aloitusvuoden funktiona.

Heti on nähtävissä, että loppusumma vaihtelee voimakkaasti aloitusvuoden mukaan riippuen siitä, millaiset tuottoprosentit ovat sattuneet tulemaan kunkin kohdalle. Näin huolimatta siitä, että tuottoprosentin odotusarvo oli jokaisen vuoden kohdalla edellä mainittu 5.02 %.

Vaihtelun havainnollistamiseksi loppusummien jakauma on esitetty kuvassa 4. Punaisella pystyviivalla on merkitty 30 vuoden aikana tehtyjen sijoitusten määrä. Huonoimmassa tapauksessa jonkun sijoittajan olisi kannattanut jättää rahat makaamaan tililleen, sillä lopputulos meni 30 vuoden aikana pakkaselle.

Kuva 4: Eri vuosina aloittaneiden sijoittajien loppusummien jakauma.

Viimeisessä kuvassa on huonoiten ja parhaiten menestyneiden sijoittajien omaisuuden kertyminen 30 vuoden sijoitusajan funktiona. Patjan sisään säästäneen kehityskäyrä on esitetty punaisella katkoviivalla.

Kuva 5: Simulaatiossa huonoiten ja parhaiten menestyneiden sijoittajien tuottokäyrät.

Huomionarvoista on, että simulaation huonoin oli vähän 10 vuoden jälkeen parhaiten menestynyttä edellä, mutta jakson loppupäähän sattuneet useat miinus-merkkiset vuodet vetivät lopputulosten jopa sukanvarteen säästänyttä huonommaksi. Onnekkain sijoittaja sai nauttia piiitkästä nousuputkesta.

Kuten mainittua, tässä esimerkissä yksinkertaistetaan asioita eivätkä mallit pidä välttämättä yhtä todellisuuden kanssa. Esimerkki kuvaa kuitenkin sitä, että sijoittamiseen liittyy myös satunnaisuutta, mikä voi johtaa hyvinkin erilaisiin lopputuloksiin.