lauantai 30. joulukuuta 2017

Kuukausikatsaus 12/2017

Katsaus tulee päivän etuajassa, mutta kovin isoja muutoksia tilanteeseen ei huomiseen mennessä enää tule, joten tämä kertoo joulukuun lopun tilanteen aika tarkasti.

Aloitetaan numeroilla, joten tässä niitä taulukon muodossa:


Marraskuun lopun tilanteeseen verrattuna tuli pientä nousua lähinnä sen vuoksi, että osakkeet palautuivat hieman marraskuun reippaasta laskusta.

Tämän kuukauden tulopuolella oli tavallisen palkan lisäksi verokarhulta saatu pieni palautus ja Cityconin maksama osinko.

Ostoja oli joulukuussa yhteensä 1.462,59 eurolla sisältäen alavireistä Nokiaa, Superrahastoja ja kahta muuta rahastoa. Siivosin pieniä silppuja pois salkusta ja poistin 249,82 euron osuuden eräästä korkorahastosta.

Vuoden 2017 osinkojen määrän kerroinkin jo aiemmassa kirjoituksessa, ja niitä tuli siis bruttona 5.999,05 €, joten mukava tasaluku jäi rimaa hipoen saavuttamatta.

Koko vuoden kehityksestä ei-niin-kovin-yksityiskohtaisen seurannan takia ole heittää muuta kuin että 20.12.2016 olin laittanut Facebookiin yksityisen merkinnän Nordnet-salkusta, joka oli käynyt tuona päivänä yli 120.000 €:ssa. Tällä hetkellä se on n. 171.500 €.

Sharevillen käppyrä vuoden alusta lähtien:




Ostoja on vuonna 2017 ollut huimat 191 kappaletta ja rahaa niihin olen laittanut välityspalkkioineen yhteensä 49.499,20 €, joten keskimääräinen kauppa oli suuruudeltaan 259,16 €. Nordnetin pikkukauppoihin liittyvä kampanja on suurin syy kauppojen suureen lukumäärään.

Myyntitapahtumia oli koko vuonna vain 4 kappaletta ja myyntisumma oli 8.185,35 € sisältäen välityspalkkiot. Valtaosin tuo summa koostuu Spondan realisoinnista, kun ostotarjous lukitsi kurssin tiettyyn tasoon. Ajattelin, että Spondan hinta ei varmaan nouse tarjotusta hinnasta, mutta mikäli kauppa olisi jostain syystä peruuntunut, hinta luultavasti olisi laskenut ja silloin olisi ollut oston paikka.

Kokonaisuutena ihan OK vuosi. Salkun arvo nousi mukavasti ja osinkojen kehitys lämmittää, sillä netto-osingot olisivat riittäneet jo asunnon ja autotallin vastikkeiden sekä perheen vesimaksujen kattamiseen koko vuodelta.




sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Indeksisijoittamisesta

Olin jo jokin aika sitten ostanut kirpputorilta Marko Erolan kirjan Paras sijoitus, mutta lukeminen oli syystä ja toisesta jäänyt suorittamatta. Nyt sain kirjan luettua ja Erolan näkemys indeksisijoittamisesta tuli kyllä selväksi. Oli aika julistuksenomainen pläjäys indeksisijoittamisen ylivertaisuudesta.

Vaikka kirjan julkaisu ajoittuu nykyisestä poikkeavaan markkinatilanteeseen, allekirjoitan täysin näkemyksen keskivertosijoittelijan kyvystä analysoida yhtiöitä ja ennustaa niiden hinnoittelua, tulosta ja tuloksentekokykyä tulevaisuudessa. Markkinoiden tehokkuus pitää huolen siitä, että kullakin yhtiöllä on suunnilleen kyseiseen hetkeen sopiva hinta. Vähimmällä stressillä ja Erolan mukaan parhaaseen pitkän aikavälin tulokseen pääsee, kun sijoittaa indeksirahastoihin tai ETF:iin tasaisen tappavasti riippumatta kurssiliikkeistä yms yms. Osakepoiminta, ajoittamiset, tekniset analyysit ja fundamenttien tutkiminen on kuulemma täyttä ajan- ja rahanhukkaa, joka ei tuota aiheutuneisiin kustannuksiinsa nähden mitään etua sijoittajalle. Parempi siis minimoida stressi, vaivannäkö ja kustannukset ja sijoittaa indekseihin.

Omat kokemukset ovat suunnilleen samanlaisia. Omat taidot ja itselle saatavilla oleva informaatio eivät riitä sellaiseen analysointiin, joka tuottaisi yhtään mitään tietoa, jota markkinoilla ei jo olisi, joten siltä osin on nostettava kädet heti pystyyn. Ajoitukset eivät tietenkään onnistu optimaalisesti, vaan ostot ja myynnit tapahtuvat väärään aikaan ja aiheuttaa harmittelua jälkikäteen. Yksittäisenä esimerkkinä tapaus, kun hankkiuduin eroon eräästä rahastosta, jonka kurssi jäi heilumaan epämääräisesti ja lähti sitten laskuun. Pienen laskun jälkeen myin osuudet pois ja ajattelin ostaa niitä takaisin sitten, kun kurssilasku tasaantuu ja lähtee taas nousuun. Myynnistä joutui maksamaan verot ja eihän sitä uskaltanut ostaa takaisin, koska uusi nousu oli loivempaa kuin aiemmin. Tällöin koko uudelleen alkanut nousu meni täysin sivu suun. Katsoin tilannetta jälkikäteen, ja tulin tulokseen, että olisi kannattanut olla tekemättä yhtään mitään muuta kuin jatkaa ostoja.

Jotta indeksisijoittaminen toimisi, jonkun täytyy pitää hinnoittelu tehokkaana ja analysoida yhtiöitä tavalla tai toisella. Kaikkien sijoittaessa indeksiin hintojen muodostus voisi mennä epäterveeksi ja aiheuttaa markkinoille nykyistäkin pahempia vääristymiä lieveilmiöineen. Analysoijien täydellinen häviäminen pelikentiltä ei liene ongelma nyt eikä tulevaisuudessa,

Oma salkkuni koostuu pääosin suorista osakesijoituksista, joten siltä osin menetän tavanomaisten indeksisijoittamisen instrumentteihin kuuluvan osinkojen verohyödyn. Osinkojen tuottama passiivinen kassavirta on minulle tärkeä motivaattori sijoittamisessa enkä ole valmis ainakaan vielä luopumaan niistä. Toisaalta minulla on salkussani myös Suomen, Ruotsin ja euroalueen kuluttomia/matalakuluisia indeksirahastoja. Suurin kysymys onkin, pystynkö jatkamaan ostoja yhä vaan nouseviin kursseihin, kun valtavasta korjausliikkeestä puhutaan koko ajan enenevässä määrin. Sama juttu pitkissä kurssilakuissa: kukapa haluaisi ostaa nyt, kun ensi kuussa saattaisi saada paljon halvemmalla. En ole varma, pystynkö kummassakaan tilanteessa pitämään täysin kiinni indeksisijoittamisen keskeisestä opinkappaleesta eli tasaisesta ostotahdista.





keskiviikko 13. joulukuuta 2017

6000:n ylitys ei ihan onnistunut

Citycon vahvisti vuoden viimeisen osinkonsa odotusten mukaisesti: 0,0325 €/osake.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2017 osinkokertymä jää aavistuksen alle mukavan tasaluvun. Totetuma tälle vuodelle tulee olemaan 5.999,05 euroa. Toivottavasti ensi vuonna uusille tuhatluvuille.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Kaikki säästämään?

Downshiftaus - Elämän Leppoistaminen -blogissa oli kirjoitus järkevästä säästämisestä (http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2017/11/valintojen-merkitys-mita-jarkeva.html). Teksti uppoaa varmasti kaikkiin samanhenkisiin lukijoihin - varallisuuden kartuttamiseksi on tarpeen välttää turhaa kulutusta ja laittaa säätyneet rahat tuottamaan. Kukapa olisi eri mieltä, mutta monet tahtovat tehdä toisin.

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on Suomen Pankin julkaisun mukaan historiallisen alhainen (https://www.eurojatalous.fi/fi/2017/3/kotitaloudet-saastavat-historiallisen-vahan/). Kulutukseen menee enemmän rahaa kuin tienataan, ja näin on ollut syksystä 2014 lähtien. Samansuuntaista dataa tarjoilee tilastokeskus (http://findikaattori.fi/fi/115). Säästävät bloggaajat, jotka raportoivat säästämisprosenteista luokkaa 70+, ovat aivan eri sfääreissä keskivertosuomalaiseen verrattuna!

Olen usein miettinyt, millainen isku talouteen kohdistuisi, jos pikaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävä säästäminen laajenisi äkisti. Tilastokeskuksen papereista selviää, että Suomessa on noin 2,7 miljoonaa kotitaloutta ja niiden käytettävissä oleva keskitulo (netto) on noin 24.000 euroa vuodessa. Tällä hetkellä keskimäärin koko tuo tulo ja vähän yli menee kulutukseen. Oletetaan, että säästämisinnostus leviää kulovalkean tavoin ja keskimääräiseksi säästöön meneväksi osuudeksi tulisi "maltilliset" 40%. Tällöin kulutuksesta poistuisi noin 26,8 miljardia euroa, kun otetaan huomioon, että säästämisaste tällä hetkellä on Suomen Pankin tietojen mukaan noin -1,3%.

Noteeratuissa osakkeissa oli kotitalouksilla varallisuutta vuonna 2016 noin 35,6 mrd € ja rahasto-osuuksissa 21,8 mrd €. Valtaosa uudesta säästösummasta hakeutuisi todennäköisesti näihin kahteen omaisuuslajiin, ja rahastoille ja osakevälittäjille koittaisi kulta-ajat. Helsingin pörssin kokonaisvaihto vuonna 2016 oli 128,9 mrd €, joten ihan tukkoon pörssi ei ehkä menisi, koska rahaa ohjautuisi myös muille markkinoille, mutta pientä nousupainetta varmaan tulisi. Ensimmäisen vuoden säästösummahan olisi hieman yli Nokian tai Sammon tämän hetken markkinahinnan.

Mistä itse arvelisin ihmisten lähtevän raapimaan säästöjä? Mielenkiinto kaikkeen prameiluun liittyvään tai epätehokkaasti hyödynnettäviin hyödykkeisiin laskisi olemattomiin. Pröystäilevät asunnot ja ylemmän hintaluokan autot jäisivät myymättä, autokauppa yleisesti hiljenisi merkittävästi ihmisten tyytessä vähän vanhempiin autoihinsa, ja vene-, moottorikelkka- ja moottoripyöräkauppa sakkaisi pahasti. Viihde-elektroniikan ja puhelinten  myyntimäärät ja keskihinnat tulisivat alas. Lomamatkailu vähenisi ja Suomen matkailuelinkeino näivettyisi hetkessä. Ruuan premium-tuotteet jäisivät hyllyyn, ja ravintolat ja palvelutuottajat (varsinkin viihdepalvelutuottajat) joutuisivat konkurssiaallon keskelle. Negatiivisten työllisyysvaikutusten suurutta voi vain arvailla, ja valtiolta jäisi kulutusveroja saamatta miljarditolkulla. Valtiontalouden korjaamiseksi jouduttasiin tekemään isoja muutoksia verotukseen ja suunta olisi kiristyvä.

Kauppojen profiloituminen halpakauppojen suuntaan lisääntyisi, ja ruokakaupassa Lidlin tarvitsisi vain korjata kypsät hedelmät. Sijoitushuijarit löytäisivät aiempaa helpommin uhreja ja ostajan kannalta huonojen sijoitustuotteiden tarjonta todennäköisesti lisääntyisi. Huomaisivatkohan teleoperaattorit tilanteen muuttumista mitenkään, kun puhelin- ja nettiliitymät ovat aivan välttämättömimpiä perustarpeita nykyään?

Itse tunnustan olevani huono kuluttaja ja talouden rattaiden voitelija, sillä säästöprosentti on luokkaa 50 %. Tämän heitän nyt vähän näppituntumalta, sillä häpeäkseni joudun tunnustamaan etten ole koskaan pitänyt kirjaa tuloistani ja menoistani, vaikka se on kaikkien ohjeiden äiti oman talouden haltuun saamiseksi. Pitäisiköhän ensi vuonna ottaa projektiksi yhden kuukauden yksityiskohtainen seuranta? Jos kaikki noudattaisivat samalaista rahankäyttötapaa kuin mitä itse noudatan, Suomen talous saattaisi olla rakenteeltaan hieman nykyisestä poikkeava. Vaikutuksia ei pysty visioimaan kovin luotettavasti, mutta yleisen hyvinvoinnin ja työllisyyden kehittymisen kannalta korkeampi kulutusaste olisi hyvin todennäköisesti parempi. Ovatko kaikki supersäästäjät yhteiskunnan kannalta malliyksilöitä, jotka ottavat taloudellisen vastuun itsensä elättämisestä myös tulevaisuudessa, vai ovatko he muiden kustannuksella eläviä loisia, jotka itsekkäistä lähtökohdista käyttävät rahojaan sellaisiin toimintoihin, joista tihkuu vain vähän yhteistä hyvää?







tiistai 5. joulukuuta 2017

Verosekoilua

Verottaja palautti tänään liikaa perimiään rahoja vuodelta 2016 yhteensä 213,18 €.

Olen yleensä loppuvuodesta muuttanut veroprosenttiani, jotta vuoden verot menisivät kerralla mahdollisimman oikein, jotta lisämaksujen tai -saamisten maarä pysyisi mahdollisimman pienenä. Tänä vuonna heräsin tähän oikomiseen vasta marraskuun loppupuolella ja kiireessä tuli yritettyä liian monimutkaista veivausta liian nopeasti. Unohtui yksi tulo kokonaan ja yksi termi tuli ymmärrettyä väärin, jolloin seurauksena oli reilu veroprosentin aleneminen joulukuussa maksettavalle palkalle, mutta vastapainoksi tuli melken tonnin ennakkovero sellaisesta tulosta, josta ennakonpidätys jo kattaa ja ylittääkin kaiken maksettavaksi tulevan veron.

Ei auttanut kuin palata sorvin ääreen ja pyytää uutta verokorttia oikaistuilla tiedoilla. Uusi verokortti tuli verottajalta postitse, ja se ennätti hyvin palkanlaskentaan. Ennakkoverosta pääsin lisäselvityksellä eroon, mutta palkan veroprosentti nousi pari prosenttiyksikköä aiempaa veroprosenttia korkeammaksi. Kun otetaan huomioon kaikki puliveivaamiset osakekauppojen ja vähennysten kanssa, se alkuperäinen veroperosentti, jota lähdin muuttamaan, olisi ollut kaikkein lähimpänä lopullista toteumaa. Kyllä kannatti käyttää arki-iltana pari tuntia ihmettelyyn, tietojen etsimiseen ja uuden laskelman ja selitysten tekemiseen.


perjantai 1. joulukuuta 2017

Kallista metsää


Kirjoittelin aiemmin metsämaan hinnoista ja metsästä saatavista tuloista. Tänään Taaleri moittii metsää huonoksi sijoituskohteeksi tällä hetkellä.




Taalerille on tullut kipuraja vastaan ja he löytävät rahoilleen parempiakin sijoituskohteita kuin metsät. Tottahan se on, että tukkipuun hinta on pysynyt jo aika pitkään haarukassa 55±pari  /m3, ja ensiharvennuksilta tulevan kuitupuun hinta on ollut myös naurettavan matala ja pyörii reilussa kympissä per kuutio (ks kuva alla). Metsä sijoituskohteena on syystä tai toisesta pysynyt houkuttelevana vaihtoehtona ja tilojen hehtaarihinnat ovat sen myötä kivunneet ylemmäs.

Ensimmäisen sukupolvenvaihdoskauppana tulleen tilan jälkeen en itsekään nähnyt markkinahintaista metsää millään tavalla järkevänä sijoituskohteena. Metsä ei ole kovin likvidiä omaisuutta, tuloja saa samasta kuviosta kerran (max kaksi) kertaa omistajan elinaikana, ilmastonmuutos aiheuttaa pitkän aikavälin epävarmuutta (myskyt, tuholaiset, lahottajat yms yms) ja kuvassa on vahvasti mukana poliittiset riskit. Siinä muutama argumentti metsän omistamista vastaa.

Hyvinä puolina hajautus, nykyinen metsäteollisuuden hyvä vire, puu kasvaa vaikka kurssit matelisivat ja talous olisi lamassa, hoitotöitä on oikeasti mukava tehdä toimistotyön vastapainona ja myymällä puuta omistamalleen yhtölle hyötyy kahdesti. Omassa metsässä on vaan niin mukava kulkea, ja lisäulottuvuuden tuo ajatus, että se on aikoinaan ollut isän, isovanhempien, isoisovanhempien jne omistuksessa.










torstai 30. marraskuuta 2017

Kuukausikatsaus 11/2017

Reipasta alamäkeä mentiin marraskuussa.

Ostoja oli tässä kuussa 1632,98 €:lla, ja ne sisälsivät Teliaa, Cityconia ja pienellä summalla korkorahastoja.

Osakepuolella mentiin yleisesti alamäkeä ja indeksille tuli niukka häviö:



Vaikka osakkeisiin laitoin uutta rahaa melkein 1400 €, omistuksissa rymisteltiin alas euromääräisesti yli 3000 €. Rahastot olivat suht samoilla tasoilla edellisiin lukuihin verrattuna, mutta käteistä rahaa lojuu tileillä viime kuuta enemmän. Kaikkiaan takkiin tuli tässä kuussa lukemalla -1,07%. Alla vielä yhteveto numeerisessa muodossa.


Uusi sähkösopimus

Viime vuosina olen tehnyt määräaikaisia sähkösopimuksia, ja viimeisin vuodenvaihteessa päättyvä sopimus oli 2-vuotinen. Tyytyväinen olin hinnoitteluun, kun ei tullut kovin tarkasti seurattua sähkön hintakehitystä sopimuskaudella, sillä se olisi ollut turhaa jossittelua.

Vanha myyjä tietenkin tarjosi uutta kahden vuoden jatkokautta varsin kohtuullisella hinnalla. Netin kilpailutuskoneista löytyy näitä sekalaisia halpamyyjiä, joihin edelleen suhtaudun epäluuloisesti, vaikka toiminta lienee siisitytynyt aiemmista vuosista. Jatkosopimus oli liipaisua vaille solmittu, kun katsoin vielä yhden sivuston, joka tarjosikin vesisähköä hintaan 3,94 c/kWh ilman kuukaisumaksua. Myyjä oli vielä iso kotimainen energiayhtiö, joten kauppa oli selvä.

En ole ollut kovin uskollinen ja pitkäaikainen asiakas yhdellekään sähköyhtiölle sen jälkeen kun heräsin sähkön kilpailuttamiseen. Asiakkuudet ovat tainneet kestää suurimmassa osassa tapauksia, ellei kaikissa, yhden sopimuskauden. Aina on löytynyt toiselta yhtiöltä sisäänheittohinta, jolla olen tullut houkutelluksi muualle.

Sopimuksen kilpailuttaminen ja tekeminen on ollut jo vuosia niin yksinkertaista, että on pakko ihmetellä sitä, kenelle sähköyhtiöt saavat myytyä normaaleja listahintaisia tuotteitaan. Esimerkkinä Savon Voima, jonka toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen hinta on 6,60 c/kWh + 3,98 €/kk. Hintaeroa tulevaan sopimukseeni omalla tyypillisellä rivitalohuoneiston vuosikulutuksella tulee yli 160 euroa vuodessa (siis siinä tapauksessa, että Savon voiman hinta ei vuoden aikana laske ja luultavasti ei laske paljoa).

Liekö asiakasuskollisuudelle ja ylihinnan maksamiselle syynä laiskuus, toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen helppous vai pelko siitä, että vaihdossa menee jotain pieleen ja sen takia jää pitkäksi aikaa ilman sähköä. Vielä voimassa olevaa sopimusta tehdessä huomasin haluavani maksaa pientä ylihintaa mieleisestä tuotantotavasta. Kaksi vuotta sitten en ottanut halvinta vaan kallistuin pienellä ylihinnalla metsänomistajan kannalta parhaaseen sähköön eli puuta (tai puuainesta kantojen ja hakkuutähteiden muodossa) polttamalla tehtyyn virtaan. Koska vuodenvaihteen jälkeen tuleva vesivoimalla tuotettu sähkö ei tuota euroja metsänomistajille, lohduttaudun ajatuksella, että kannot ja hakkuutähteet jäävät minun kulutukseni osalta metsiin parantamaan ravinnetilannetta. Viimeisintä puukauppaa sovittaessa tosin yksi puunostaja ei edes tehnyt tarjousta hakkuutähteistä, koska niille ei kuulemma ollut heillä toimituspaikkaa.


maanantai 20. marraskuuta 2017

Uutta intoa projektiin - vilkaisu eläkeotteeseen

Sain hiljattain ajatuksen tarkistaa tietoja eläkkeestäni, kun näin jossain ilmoituksen työeläke.fi -palvelusta. Sopivan hetken tullen kirjauduin sisään ja ajauduin Ilmarisen palveluun, jossa pääsin katsomaan kertyneen eläkkeen määrää. Järkytys oli iso, kun kokonaissumma näytti lukemaa 313 €/kk - näin vähänkö sitä on kertynyt vaikka työelämää on melko katkottomasti takana jo aika monta vuotta??!!

Tarkempi silmäily paljasti, että summa oli nykyisen työnantajan palveluksessa kertynyt määrä. Aiempien työsuhteiden tiedot löytyisivät kuulemma toisen eläkeyhtiön palvelusta. Kirjauduin tämän toisen yhtiön palveluun, mutta siellä ei näkynytkään mitään! Laitoin kyselyä sisään, miksi tietoja ei ole palvelussa, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut.

Sen verran jäi vaivaamaan tuo eläkkeen määrä, että jonkinlainen arvio kertyneestä kokonaiseläkkeestä piti saada. Olin säästänyt jokaisen vuoden viimeiset päätyöni palkkalaskelmat ensimmäistä täyttä työvuotta lukuunottamatta, joten laskelma oli suht helppo tehdä. Kertyvä vuosieläke on siis minun kohdalla 1,5 % vuositulosta. 

Laskin käteen ja näppäilemään lukuja sisään. En tiedä, korjataanko näissä laskelmissa summia, jollain indeksillä, mutta minä en tuollaisia korjauksia tehnyt. Heti kävi selväksi, että työuran alkuvuosien pienemmät palkat eivät kovin jyrkkää nousua eläkkeeseen tuoneet. Toivo oli siis palkkakehityksen nousujohteisessa suunnassa ja sen eläkekertymää toivottavasti nopeuttavassa vaikutuksessa. Lopputulema oli edelleen masentava: kuukausieläkkeeni on edelleen kolminumeroinen euromäärä. Siis ainoastaan vähän enemmän kuin kaikille maksettava takuueläke*. Palkkani on kuitenkin ollut siellä jaukauman oikeanpuoleisessa osassa, joten eläkkeen pienuus voi olla vielä suurempi järkytys matalampaa palkkaa saaneille tai katkonaista työuraa tehneille.

En edes halua käydä läpi, kuinka paljon eläkemaksuja olen itse maksanut saati sitä, kuinka paljon työnantajani ovat niitä eläkeyhtiöille tilittäneet vuosien mittaan. Nopea laskelma paljastaa, että aika tavanomaisesta 2500 euron kuukausipalkasta maksetaan työeläkemaksuja vuodessa yhteensä (työntekijä ja työnantaja) noin 7500 €. Tuo summa sijoitettuna hyvään osingonmaksajaan (brutto-osinko 5%) antaisi jo yhdessä vuodessa takaisin 375 euroa eli 31,25 €/kk . Samaan aikaan eläkettä kertyy eläkejärjestelmän kautta bruttona 39,06 €/kk. 

Kovin nokkela ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että osinkojen kumuloitumisen ja arvonnousun vaikutuksesta virallinen eläkejärjestelmä jäisi jälkeen suorasta osakesijoittamisesta hyvin nopeasti. Palkansaajan kannalta ongelmallista on se, että nuo eläkemaksut eivät ole hänen käytettävissään, joten tuloja on yritettävä kasvattaa niillä varoilla, jotka jäävät jäljelle sen jälkeen kun systeemi on vienyt systeemin pyörittämiseen tarvittavan osuutensa.


* Kommentti takuueläkkeeseen: joku vähimmäistaso on hyvä olla olemassa, mutta vuoden 2017 takuueläketason saavuttamiseen pienehköllä 2000 €:n kuukausipalkalla menee aikaa yhteensä 24v 4kk.


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kannustinloukut ja progressio

Taloussanomat kirjoitti vähän provosoivalla otsikolla varustetussa artikkelissaan palkkatulojen nousun leikkaavan työmarkkina- ja asumistukea niin tehokkaasti, että työn vastaanottaminen saattaa tuntua typerältä (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451665.html). Vaikka tässä kyse on aivan pienituloisimpia koskevasta "ongelmasta", verotuksen progressiivisuus ei ole muillekaan paras motivaattori tulojen kasvattamiseen.

Leikin hieman verottajan veroprosenttilaskurin kanssa ja sain seuraavanlaisen käyrän esittämään vuositulojen vaikutusta veroprosenttiin. Veroprosentilla tarkoitetaan tässä tavallista veroprosenttia sekä eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun yhteissummaa.



Hyvin pienillä tuloilla maksetaan ainoastaan muita maksuja kuin veroja, mutta käyrä jyrkkenee nopeasti, kun tulot kasvavat yli 15.000 €. 

Seuraavassa kuvassa on nettotulo vuosibruttotulon funktiona.

Kuten veroprosenttikuvasta voi päätellä, verohin ja muihin maksuihin menee tulojen kasvaessa yhä suurempi osuus bruttotuloista. Nettotulojen nostamisen vaikeutta yritin kuvata pystyviivoilla. Niistä vasemmanpuoleinen esittää nettotuloa 20.000 €, joka bruttotulona vastaa palkkasummaa 25.140 €. Oikeanpuoleinen viiva taas kuvaa 30.000 €:n nettotuloa, jolloin bruttosumma on jo 43.003 €. Siis jos haluaa nostaa käteen jäävää vuosituloaan 20 k€:sta 30 k€:oon eli 10.000 €:lla, on bruttopalkkaa saatava korotettua yhteensä 17.864 €! Tilanne vain pahenee, kun mennään käyrällä enemmän oikealle. Hyvä puoli verotuksessa sentään on, että tulojen kasvaessa käteenkin jää enemmän euroja, vaikka monesti kuulee sanottavan lisätulojen hankkimisen olevan hyödytöntä verottajan viedessä kaiken.

Verotuksen progressiivisuus on tuttua kaikille, mutta lisäksi on olemassa muuta progressiota, joka on enemmän piilossa. Sattuneista syistä jouduin hiljattain olemaan pitkällä ja kalliilla sairauslomalla. Aluksi työnantaja maksoi palkkaa, mutta hyvin pian putosin Kelan sairauspäivärahalle. Kelan päivärahalaskurin mukaan sairauspäiväraha käyttääytyy vuositulojen funktiona seuraavasti:


Noin 30.000 €:n vuositulon jälkeen, päiväraha ei enää kasva samassa suhteessa kuin pienemmillä tuloilla. Yli 30.000 € hankkivat saavat siis vähemmän vastinetta maksamilleen summille.

Sama taitettu nousu näkyy myös ansiosidonnaisessa työttömyyspäivärahassa, vaikka työttömyysvakuutusmaksua peritään sama prosenttiosuus kaikilta palkansaajilta:



Vielä yhtenä esimerkkinä piilossa olevasta progressiivisuudesta on vanhempien tuloihin sidottu opintotuen määrä. Esimerkkitapauksessa 17-vuotiaan lukio-opiskelijan opintotuen riippuvuus vanhempien vuosituloista:



Lapsilisää ei ole vielä saatu verolle tai pois suurituloiselta, vaikka niistäkin on ollut keskustelua. Sen sijaan päivähoitomaksu eräässä Pohjois-Savon kaupungissa on myös jossain määrin progressiivinen:


Maksu on nolla euroa pienituloisille perheille, mutta alkaa sitten kasvaa lineaarisesti. Progressio päättyy vajaan 6.000€:n kuukausituloilla maksimimaksun ollessa tuolloin hieman alle 300 €. 



HUOM! Laskureita ei ole käytetty tieteellisen tarkasti ja tarkastelussa käytettyjen pisteiden väliin tulevat luvut on saatu interpoloimalla. Esitetyissä luvuissa voi siis olla pientä heittoa suuntaan tai toiseen.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Osto: Telia

Kauppalehti kirjoitti tänään yhtiöistä, joilla on ollut huononeva tulosputki. Yksi surkimuksista on ollut Telia:


Katson, että Telia on saamassa asioitaan paremmalle tolalle. Tämänpäiväisen kurssilaskun ja matalahkon p/e-luvun sekä houkuttavan osinkotuoton takia päädyin kaikesta huolimatta ostamaan Teliaa vajaat 200 kappaletta.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Velkaa, velkaa

Yle uutisoi eilen asuntolainojen lyhennyvapaiden käytöstä ja uutisessa mainittiin, että tänä vuonna vähintään 20.000 kotitaloutta jättää lainansa lyhentämättä vuoden ajaksi (https://yle.fi/uutiset/3-9917515). Kulutus kasvaa tuloja nopeammin, ja Nordean pääekonomisti ei pidä ilmiötä aivan riskittömänä.

Omalla kohdalla asuntovelka tuntui varsinkin alussa lähes vankilalta, joka piti saada hoidettua nopeasti alta pois. Tosin silloin korotkin olivat huomattavasti nykyistä korkeammat, joten nopeaan maksuun oli tietysti enemmän perusteita. Ylimmillään korko kävi 6,5 %:ssa, ja tuohon tasoon nouseminen voisi aiheuttaa hampaiden kiristelyä monen matalaan korkotasoon tottuneen nykyisen asuntovelallisen kohdalla.

Niin, velka ahdisti sen verran paljon, että kaikki ylimääräinen raha tuli käytettyä ylimääräisiin lyhennyksiin. En tiedä nykytilanteesta, mutta tuohon aikaan ylimääräisiä lyhennyksiä sai tehtyä ilmaiseksi rajattoman määrän, joten harva se kuukausi tuli käytyä pankin konttorissa lyhentämässä lainaa. Marginaalia sai myös tingittyä alaspäin ilman kuluja. Alunperin marginaali oli 1.5 %, mutta pankkien lainakilpailun myötä se aleni asteittan puoleen prosenttiin ja alimmillaan se oli toisen asunnon lainassa 0,38 %.

Lainasavotta loppui viimein 16.7.2008, kun laina tuli maksetuksi pois (tarkistin päivämäärän maksutositteesta, joka on vielä tallessa). Tunnistan olevani vähän stressaantuva tyyppi velka-asioissa, joten oli oikeasti helpottunut olo. No, velkasumman pienentyessä pahin stressi alkoi vähitellen helpottaa, kun huomasi, ettei merkittäväkään korkojen nousu olisi ihan hirveästi pudottanut lyhennyksen osuutta kuukausimaksusta ja sitä kautta pidentänyt lainaa.

Yksi syy stressin kehittymiseen oli se, että jouduin noihin aikoihin tekemään pätkätöitä ilman minkäänlaista toivoa vakituisesta työsuhteesta. Se laittoi pelaamaan asiat enemmän varman päälle kuin jos olisin ollut vakaammassa työpaikassa. Rahankäyttö oli harkittua eikä varsinkaan matkustelua harrastettu. Ensimmäinen lapsikin syntyi vähän asuntolainan ottamisen jälkeen, joten kuviossa oli mukana äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä pienemmät kokonaistulot. Jälkeenpäin ajateltuna elämä oli vähän kituuttelua ainakin ajoittain, mutta mistään tarpeellisesta ei tarvinnut tinkiä.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Omasta metsäsijoittamisesta lyhyesti

Tehdäänpä tälle päivälle toinenkin kirjoitelma, kun metsäasiat oli tänään mielessä sillä tavalla, että laitoin metsäverotusta kuntoon kuluvan vuoden osalta.

Omistuksessani on siis kaksi metsätilaa, joista ensimmäinen tuli haltuuni sukupolvenvaihdoskaupalla jokunen vuosi sitten. Tässä hinta oli verottajan salliman verran markkinahintaa alhaisempi eikä myyjän tarvinnut maksaa luovutuksesta veroa lainkaan. Toisen ostin markkinahinnalla pari vuotta myöhemmin, kun lähettyviltä tuli myyntiin sen hetkiseen rahatilanteeseeni sopivan kokoinen alue.

Yksittäisen tilan kannattavuuden ja tuottojen tarkka arviointi lyhyellä ajanjaksolla on minulle erittäin vaikeaa, sillä tuloja saa näin pienestä kokonaisuudesta aika harvakseltaan ja mukana on todella paljon muuttujia maaperän laadusta vuosittain vaihteleviin olosuhteisiin. Toistaiseksi olen myynyt puuta kahteen otteeseen ja kolmas hakkuu tapahtuu kelien salliessa tulevana talvena. Kannattavutta olen yrittänyt pitää parempana tekemällä itse kaikki hoitotyöt ja istutukset, mutta hankintahakkuita en pysty itse tekemään.

Metsälehti julkaisi viime kuussa lukuja yksityismetsätalouden tuloista vuodelta 2016. Artikkelin mukaan omalla alueellani Pohjois-Savossa vuositulo olisi keskimäärin 144,40 €/ha. Luvuissa on erittäin isoa alueellista vaihtelua, ja erityisesti Lapin metsätalouden järkevyyttä voi vaan ihmetellä. Tosin kaikki tekijät eivät noiden lukujen perusteella tule ilmi.



Tulopuoli on hyvä suhteuttaa metsätilojen hankintahintaan, jos tilan omistajaksi ei tulla perinnön, lahjoituksen tai muun sisäpiirijärjestelyn kautta. Vähän vanhempaa hintatietoa tarjoilee Metla/Luonnonvarakeskus (http://www.metla.fi/metinfo/mo/metsakiinteistot.htm), mutta vuoden 2016 tietoa löytyy Metsälehden artikkelista, jossa käsitellään tilamarkkinoita (https://www.metsalehti.fi/artikkelit/metsatilamarkkinoiden-yleiskatsaus-vuodelta-2016/).

Metlan/Luken tietojen mukaan vuoden 2013 keskihinta Pohjois-Savossa yli 10 ha:n tiloilla oli 2908 €/ha mediaanihinnan ollessa 2559 €/ha. Metsälehden artikkelin mukaan vuoden 2016 Pohjois-Savon keskihinta yli 10 ha:n tiloilla oli jo 3451 €/ha. Arvonnousua siis ihan mukavat n. 4% vuodessa, kun keskimääräisten myyntitulojen (144,40 €) osuus keskimääräisestä myyntihinnasta (3451 €) on noin 4.2 %. Ihan noin suoraviivaista tulkintaa ei uskalla tehdä ainakaan kovin pitkän aikavälin ennusteeksi, sillä tilat, kaupat ja tulot ovat aina yksilöitä, ja tilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti myös puumarkkinoiden suhdanteet.

Itselleni metsän omistaminen on keino saada hajautusta ja lisätuloja palkka-, osinko- ja myyntitulojen ulkopuolelta. Vaikka puut kasvavat myös ilman ihmisen puuttumista, hoitotyöt parantavat kannattavuutta merkittävästi, mutta varsinkin kun niitä tehdään itse, kyse ei ole passiivisesta tulosta. Itse olen pitänyt tästä aktiivisesta osuudesta, sillä tämän kokoisilla tiluksilla työtä ei vielä ole ihan kohtuuttomasti.



Osto: Yrityslainarahastoja

Vaikka salkkuni pääpainotus on osakkeissa, on mukana myös jonkin verran osake- ja korkorahastoja. Osakerahastot olen pitänyt mukana maantieteellisen hajautuksen takia, sillä en ole uskaltautunut suoriin ulkomaisiin osakesijoituksiin lähinnä suurempien kaupankäyntikulujen, valuuttakurssiasioiden ja hankalamman verotuksen selvittelyn takia. Korkorahastot ovat lähinnä yrityskorkorahastoja, sillä valtiolainat, jotka aiemmin laskevien korkojen aikaan tuottivat hyvin, lähtivät viimein laskuun tai ainakin vaakalentoon.

Loppuviikosta ostin yhteensä sadalla eurolla (100€) kolmea yritysrahastoa. Yksi käsitti lyhyitä yrityslainoja (50€) ja kaksi muuta high yield -yrityslainoja (25€+25€).

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kuukausikatsaus 10/2017

Kirjoittelen kuukauden lopussa yhteenvetoa projektin etenemisestä numeroiden ja kuvaajien muodossa. Ensimmäisessä katsauksessa on nyt vain numeroita, koska kovin kummoista aikasarjaa ei vielä pysty esittämään.

Katsauksissa ei oteta mukaan asunto- ja autotalliosakkeen, kiinteistöjen tai listaamattoman pienyrityksen osakkeiden arvoja, koska ne ovat hieman epälikvidejä ja niiden arvon määrittäminen on vaikeaa. Myöskään lompakossa olevia vähiä rahoja en tähän ala laskea, vaan otan numerot pelkästään tilitiedoista. Rajauskäytäntö antaa hieman vääristyneen kuvan, sillä kokonaisuutta tarkasteltaessa esimerkiksi puun myynnin vaikutus on (hieman yksinkertaistettuna) periaatteessa plus miinus nolla, sillä metsätilan arvo laskee otetun puun arvon verran. Valitsemallani tavalla myyntitulo näkyy raporteissa hyppäyksenä käteisen määrässa tai omistettujen arvopapereiden arvossa, jos myyntitulot on sijoitettu niihin ennen raportointia.

Tilanne lyhykäisyydessään lokakuun 2017 lopussa:


Ostot vähän karkasivät käsistä, sillä niihin tuli käytettyä yhteensä 6.016,15 €. Taisi reippaat kurssireaktiot innostaa ostamaan, kun "halvalla" sai. Lisää tuli Sampoa, Cityconia, Nordeaa, Elisaa ja Nokiaa. Ensimmäistä kertaa tuli osallistuttua listautumisantiin, ja Titaniumia siirtyi salkkuun hieman yli merkinnän jokaiselle taattu minimimäärä. Koko em. summaa ei käytetty pelkästään osakkeisiin, vaan mukana oli pieniä osuuksia korkorahastoihin, kun niiden käppyrät sojottavat vielä koilliseen.

Katsotaan millaiseksi raportointi muotoutuu ajan mittaan.




Kauppalehden analyysi heilunnasta

Kauppalehti on aiemman näkemykseni kanssa samaa mieltä tulosjulkistusten aiheuttamista kurssireaktioista.


maanantai 30. lokakuuta 2017

Telian osingot ja Sampo

Telian osinko oli ilmestynyt tilille viikonlopun aikana. Olin katsonut Kauppalehden osinkokalenterista, että se olisi 0,11 €/osake, mutta tilille tullut summa olikin 0,1027 €/osake, joten kokonaissumma jäi vähän pienemmäksi kuin mitä olin odottanut. Aiemmassa kirjoituksessa esitetty arvio yli 6000 euron osingoista tänä vuonna on vähän kiikun kaakun.

Laitoin tulleet rahat heti kiertoon ja ostin viipaleen Sampoa. Mielessä oli toisena vaihtoehtona rahan maksanut Telia, mutta sen osuus salkussa on sen verran iso, että päädyin tällä kertaa kasvattamaan Sammon osuutta.

Oli aika ruma laskupäivä: OMXHPI -0,71%. Sammon osto olisi kannattanut jättää iltaan.

torstai 26. lokakuuta 2017

Turbulenssia ilmassa

Ihmisen muisti on tunnetusti lyhyt, mutta tänä syksynä kurssireaktiot tulosjulkistusten jälkeen ovat mielestäni olleet tavallista rajumpia. Liekö kyse kovasta hermoilusta, liiasta optimistisuudesta tai hankalasta ennustettavuudesta, kun ennusteiden mukainen ihan kelpo tuloksen raportointikin saattaa iskeä kurssista prosenttitolkulla "ilmaa" pihalle (esim. Elisa 18.10.). Tuona tulosjulkistuspäivänä tuli tartuttua tilaisuuteen ja ostettua 20 kpl Elisaa.

Tämän päivän putoajien kolmen kärki salkussani olevista yhtiöistä on kirjoitushetkellä seuraava:

1) Nokia -16.43 %
2) Outokumpu -7.96 %
3) Nordea -5.68 %

Pudotusta täydentää Tokmanni, joka kyntää sijalle 4 lukemassa -3.17% edellisen päivän tuloslukujen viemänä. 

Vaikka yksittäiset prosentit ovat aika tylyjä, kokonaisuus niiaa lukemaa -0.71%, kun OMXHPI on lukemassa -2.04 %. Rahastot taitavat vähän pidätellä pudotusta, mutta nousukärjessäkin on ihan mukavia prosentteja (vaikka nuo laskut kyllä vievät ilon nousuista):

1) Tikkurila +5.89 %
2) Fortum +1.91 %
3) Kemira +1.44 %

En malttanut olla ostamatta lisäsiivuja laskijoista eli Nokiasta ja Nordeasta. Outokumpuun en koskenut, koska tänään ostettiin vain N-kirjamella alkavia yhtiöitä. Pitkään salkkuun meni niin kuin kaikki muukin.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Osto 20.10.2017: Citycon

Citycon on yksi tuoreimmista yhtiöistä salkussani, sillä sitä on ollut salkussa vasta alkukesästä 2016 lähtien. Houkuttimena ostoon on ollut korkea osinkotuotto, sillä arvonnoususta ei ole ollut kovin selkeitä merkkejä. Q3:n tulosjulkistuksen jälkeen kurssi on ollut laskusuunnassa ja kurssi on mennyt muutaman prosentin pakkaselle. Tein uusimman ostopäätöksen kurssilaskun perusteella hinnalla 2.104 €, mutta nyt siihen liittyi vähän epäröintiä. En pysty analysoimaan kaupan megatrendejä tieteellisellä tarkkuudella, mutta käynnissä oleva murros ja verkkokaupan lisääntyminen muuttaa varmasti rakenteita. Omaa ostokäyttäytymistä tarkastelemallakin voi nopeasti huomata, että verkkokauppoja tulee käytettyä entistä enemmän ja vierailut kivijalkakauppoihin on vähenemään päin. Huolta Cityconin kohdalla siis herättää se, riittääkö liiketiloille kysyntää pitkällä tai edes keskipitkällä aikavälillä. Pystyykö yhtiö löytämään konsepteja, jotka toimivat nykysessä ympäristössä houkuttamaan asiakkaita fyysisesti paikalle? Tällä kertaa tulin positiiviseen tulokseen mm. Ruotsiin ja Norjaan hajautetun kauppakeskusverkoston ja niiden hyvän tuloksen perusteella sekä siksi, että Citycon yrittää saada tilojaan entistä enemmän urban crosspointeiksi, joissa tai joiden läheisyydessä ihmisvirrat luonnostaan kulkevat. Toivottavasti onnistuvat.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Osinkovuoden 2017 loppukiri

Suurin osa tämän vuoden osingoista on kilahtanut tilille ja sijoitettu uudelleen, mutta pari herkkua on vielä saamatta: Telia ja Citycon. Tämän hetken sijoitusstrategia on viritetty siihen asentoon, että painotus on vakaata ja hyvää osinko maksavissa yhtiöissä. Alkuvuosina en oikein osannut arvostaa osinkoja samalla tavalla, vaan hain enemmän arvonnousua ja yritin ajoittaa ostot ja myynnit sopivaan kohtaan kurssikäyrällä. Koska täydellinen ajoittaminen on suurimmalle osalle harrastelijasijoittajista haastavaa, tämä johti ostojen ja myyntien jälkeisiin harmitteluihin ja jälkiviisasteluun. Huteja tuli esimerkiksi Orionin ja Huhtamäen kannsa, joiden kohdalla hieman liian herkässä ollut myyntinappulan painaminen on jälkikäteen harmittanut. Kun on tehnyt "syvällisen" analyysin kurssikehityksestä ja todennut huipun olevan tässä ja nyt ja myynyt osakkeet pois, on aika vaikeaa ostaa niitä takaisin nousevaan kurssiin. Molempien kohdalla olisi kannattanut. Mm näiden kokemusten opettamana olen vähitellen olen ajautunut enemmän osinkoja painottavaan suuntaan osta-ja-pidä -tyylillä.

Minulle osinkojen saaminen on siis keskeinen juttu sijoittamisessa, ja tähän mennessä olen käytännössä sijoitanut ne uudelleen. Oheisessa kuvassa on esitetty saadut osingot vuosittain.

Brutto-osingot vuosina 2010-2017


Kaavion tein tätä kirjotusta varten ja itsekin yllätyin siitä, kuinka suuri hyppäys ylöspäin on tullut vuosien 2016 ja 2017 välillä. Numeroarvoja katsellessa kasvu ei oikein konkretisoitunut. Tänä vuonna siis mennään vähän yli 6000 €, jos Telia ja Citycon maksavat lupaamansa osingot, ja nämä huomioitu vuoden 2017 palkissa.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Säästäjän esittely

Minulle on myönnetty 5 kuukauden ja 3 päivän ikäisenä Ahkeran säästäjän kunniakirja "tunnustukseksi uutterasta ja tuloksia tuottavasta säästämisestä, mikä osoittaa, että hänellä (siis minulla) on säästäväisen mielenlaatunsa (-laatuni) vuoksi edellytykset menestyä elämän taipaleella". Joskus ovat vaimo ja lapsetkin huomanneet, että minä en joitain poikkeuksia lukuunottamatta pidä asioista, jotka maksavat. Itse kuvailisin rahankäyttöäni adjektiivilla järkevä.

Palataan tapahtumiin ja tarkempiin yksityiskohtiin myöhemmissä kirjoituksissa, mutta aluksi vain tilanne suuremmassa kuvassa. Omaisuuden kartuttaminen alkoi 90-luvun loppuvuosina, kun olin saanut ensimmäiset opiskeluni valmiiksi ja aloin saada palkkatuloja. Rahaa kului normaaliin elämiseen, johon kuului mm. vuokra-asunto ja auto. Pian kuvioon tuli rahan laittaminen syrjään oman asunnon ostamista varten. Aikanaan asuntolainan loppumisen jälkeen käteistä rahaa alkoi kertyä aiempaan verrattuna aika vauhdikkaasti, sillä velka-ahdistus ja nykymittapuun mukaan hyvin korkealla käyneet korot olivat varmistaneet menojen pysymisen alhaisina ja tämä mielentila jatkui velan loppumisen jälkeenkin.

Varsinainen piensijoittajan urani alkoi vajaan kahden vuoden velattomuudesta nauttimisen jälkeen, kun ostin 1.2.2010 ensimmäsen erän osakkeita: 25 Fortumin osaketta kappalehintaan 18,42€. Siitä lähtien olen ostanut ja myynyt osakkeita ja rahasto-osuuksia melko säännöllisesti poislukien hiljaisemmat vuodet 2013-2014, jolloin makselin enimmäkseen kiinteistön ostoon otettua lainaa. Tällä hetkellä olen osakkaana 23 suomalaisessa yhtiössä, joihin kuuluu myös pyöreää nollaa näyttävä Talvivaara. Kattaukseen kuuluu myös sekalainen joukko osake- ja korkorahastoja. Arvopaperiomistusten arvo on tällä hetkellä noin 174.900 €, ja käteistä rahaa löytyy tileiltä vähän karkealla kädellä heitettynä noin 60.000 €. Tuohon käteissummaan sisältyy ensi vuonna verottajalle tilitettävä arvonlisävero, joten teknisesti ottaen minulla on vähän velkaa vaikka varsinaisia lainoja ei ole. Avaan lukuja tarkemmin tulevissa teksteissä. Muuhun omaisuuteen kuuluu kaksi metsätilaa ja vaimoni kanssa puoliksi omistamamme asunto-osake. Kiinteästä omaisuudesta ja asunto-osakkeesta en anna arvioita niiden arvoista eli ne ovat blogissä esitettyjen lukujen ulkopuolella, mutta niistä saadut tulot otan huomioon laskelmissa.

Sijoitustoimintaan liittyvä tavoitteeni on lisätä sitä nykyisin paljon puhuttua taloudellista riippumattomuutta tulevina vuosina. En tiedä, tuleeko täysi riippumattomuus olemaan mahdollista, sillä elämän ja tulevaisuuden ennustettavuuteen liittyy epävarmuuksia varsinkin terveyden ja työtilanteiden osalta, mutta kunniakirjan sanojen mukaan edellytyksiä voisi olla menestyä elämän taipaleella myös taloudellisesti.