Vaikka kirjan julkaisu ajoittuu nykyisestä poikkeavaan markkinatilanteeseen, allekirjoitan täysin näkemyksen keskivertosijoittelijan kyvystä analysoida yhtiöitä ja ennustaa niiden hinnoittelua, tulosta ja tuloksentekokykyä tulevaisuudessa. Markkinoiden tehokkuus pitää huolen siitä, että kullakin yhtiöllä on suunnilleen kyseiseen hetkeen sopiva hinta. Vähimmällä stressillä ja Erolan mukaan parhaaseen pitkän aikavälin tulokseen pääsee, kun sijoittaa indeksirahastoihin tai ETF:iin tasaisen tappavasti riippumatta kurssiliikkeistä yms yms. Osakepoiminta, ajoittamiset, tekniset analyysit ja fundamenttien tutkiminen on kuulemma täyttä ajan- ja rahanhukkaa, joka ei tuota aiheutuneisiin kustannuksiinsa nähden mitään etua sijoittajalle. Parempi siis minimoida stressi, vaivannäkö ja kustannukset ja sijoittaa indekseihin.
Omat kokemukset ovat suunnilleen samanlaisia. Omat taidot ja itselle saatavilla oleva informaatio eivät riitä sellaiseen analysointiin, joka tuottaisi yhtään mitään tietoa, jota markkinoilla ei jo olisi, joten siltä osin on nostettava kädet heti pystyyn. Ajoitukset eivät tietenkään onnistu optimaalisesti, vaan ostot ja myynnit tapahtuvat väärään aikaan ja aiheuttaa harmittelua jälkikäteen. Yksittäisenä esimerkkinä tapaus, kun hankkiuduin eroon eräästä rahastosta, jonka kurssi jäi heilumaan epämääräisesti ja lähti sitten laskuun. Pienen laskun jälkeen myin osuudet pois ja ajattelin ostaa niitä takaisin sitten, kun kurssilasku tasaantuu ja lähtee taas nousuun. Myynnistä joutui maksamaan verot ja eihän sitä uskaltanut ostaa takaisin, koska uusi nousu oli loivempaa kuin aiemmin. Tällöin koko uudelleen alkanut nousu meni täysin sivu suun. Katsoin tilannetta jälkikäteen, ja tulin tulokseen, että olisi kannattanut olla tekemättä yhtään mitään muuta kuin jatkaa ostoja.
Jotta indeksisijoittaminen toimisi, jonkun täytyy pitää hinnoittelu tehokkaana ja analysoida yhtiöitä tavalla tai toisella. Kaikkien sijoittaessa indeksiin hintojen muodostus voisi mennä epäterveeksi ja aiheuttaa markkinoille nykyistäkin pahempia vääristymiä lieveilmiöineen. Analysoijien täydellinen häviäminen pelikentiltä ei liene ongelma nyt eikä tulevaisuudessa,
Oma salkkuni koostuu pääosin suorista osakesijoituksista, joten siltä osin menetän tavanomaisten indeksisijoittamisen instrumentteihin kuuluvan osinkojen verohyödyn. Osinkojen tuottama passiivinen kassavirta on minulle tärkeä motivaattori sijoittamisessa enkä ole valmis ainakaan vielä luopumaan niistä. Toisaalta minulla on salkussani myös Suomen, Ruotsin ja euroalueen kuluttomia/matalakuluisia indeksirahastoja. Suurin kysymys onkin, pystynkö jatkamaan ostoja yhä vaan nouseviin kursseihin, kun valtavasta korjausliikkeestä puhutaan koko ajan enenevässä määrin. Sama juttu pitkissä kurssilakuissa: kukapa haluaisi ostaa nyt, kun ensi kuussa saattaisi saada paljon halvemmalla. En ole varma, pystynkö kummassakaan tilanteessa pitämään täysin kiinni indeksisijoittamisen keskeisestä opinkappaleesta eli tasaisesta ostotahdista.
