perjantai 8. joulukuuta 2017

Kaikki säästämään?

Downshiftaus - Elämän Leppoistaminen -blogissa oli kirjoitus järkevästä säästämisestä (http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2017/11/valintojen-merkitys-mita-jarkeva.html). Teksti uppoaa varmasti kaikkiin samanhenkisiin lukijoihin - varallisuuden kartuttamiseksi on tarpeen välttää turhaa kulutusta ja laittaa säätyneet rahat tuottamaan. Kukapa olisi eri mieltä, mutta monet tahtovat tehdä toisin.

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on Suomen Pankin julkaisun mukaan historiallisen alhainen (https://www.eurojatalous.fi/fi/2017/3/kotitaloudet-saastavat-historiallisen-vahan/). Kulutukseen menee enemmän rahaa kuin tienataan, ja näin on ollut syksystä 2014 lähtien. Samansuuntaista dataa tarjoilee tilastokeskus (http://findikaattori.fi/fi/115). Säästävät bloggaajat, jotka raportoivat säästämisprosenteista luokkaa 70+, ovat aivan eri sfääreissä keskivertosuomalaiseen verrattuna!

Olen usein miettinyt, millainen isku talouteen kohdistuisi, jos pikaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävä säästäminen laajenisi äkisti. Tilastokeskuksen papereista selviää, että Suomessa on noin 2,7 miljoonaa kotitaloutta ja niiden käytettävissä oleva keskitulo (netto) on noin 24.000 euroa vuodessa. Tällä hetkellä keskimäärin koko tuo tulo ja vähän yli menee kulutukseen. Oletetaan, että säästämisinnostus leviää kulovalkean tavoin ja keskimääräiseksi säästöön meneväksi osuudeksi tulisi "maltilliset" 40%. Tällöin kulutuksesta poistuisi noin 26,8 miljardia euroa, kun otetaan huomioon, että säästämisaste tällä hetkellä on Suomen Pankin tietojen mukaan noin -1,3%.

Noteeratuissa osakkeissa oli kotitalouksilla varallisuutta vuonna 2016 noin 35,6 mrd € ja rahasto-osuuksissa 21,8 mrd €. Valtaosa uudesta säästösummasta hakeutuisi todennäköisesti näihin kahteen omaisuuslajiin, ja rahastoille ja osakevälittäjille koittaisi kulta-ajat. Helsingin pörssin kokonaisvaihto vuonna 2016 oli 128,9 mrd €, joten ihan tukkoon pörssi ei ehkä menisi, koska rahaa ohjautuisi myös muille markkinoille, mutta pientä nousupainetta varmaan tulisi. Ensimmäisen vuoden säästösummahan olisi hieman yli Nokian tai Sammon tämän hetken markkinahinnan.

Mistä itse arvelisin ihmisten lähtevän raapimaan säästöjä? Mielenkiinto kaikkeen prameiluun liittyvään tai epätehokkaasti hyödynnettäviin hyödykkeisiin laskisi olemattomiin. Pröystäilevät asunnot ja ylemmän hintaluokan autot jäisivät myymättä, autokauppa yleisesti hiljenisi merkittävästi ihmisten tyytessä vähän vanhempiin autoihinsa, ja vene-, moottorikelkka- ja moottoripyöräkauppa sakkaisi pahasti. Viihde-elektroniikan ja puhelinten  myyntimäärät ja keskihinnat tulisivat alas. Lomamatkailu vähenisi ja Suomen matkailuelinkeino näivettyisi hetkessä. Ruuan premium-tuotteet jäisivät hyllyyn, ja ravintolat ja palvelutuottajat (varsinkin viihdepalvelutuottajat) joutuisivat konkurssiaallon keskelle. Negatiivisten työllisyysvaikutusten suurutta voi vain arvailla, ja valtiolta jäisi kulutusveroja saamatta miljarditolkulla. Valtiontalouden korjaamiseksi jouduttasiin tekemään isoja muutoksia verotukseen ja suunta olisi kiristyvä.

Kauppojen profiloituminen halpakauppojen suuntaan lisääntyisi, ja ruokakaupassa Lidlin tarvitsisi vain korjata kypsät hedelmät. Sijoitushuijarit löytäisivät aiempaa helpommin uhreja ja ostajan kannalta huonojen sijoitustuotteiden tarjonta todennäköisesti lisääntyisi. Huomaisivatkohan teleoperaattorit tilanteen muuttumista mitenkään, kun puhelin- ja nettiliitymät ovat aivan välttämättömimpiä perustarpeita nykyään?

Itse tunnustan olevani huono kuluttaja ja talouden rattaiden voitelija, sillä säästöprosentti on luokkaa 50 %. Tämän heitän nyt vähän näppituntumalta, sillä häpeäkseni joudun tunnustamaan etten ole koskaan pitänyt kirjaa tuloistani ja menoistani, vaikka se on kaikkien ohjeiden äiti oman talouden haltuun saamiseksi. Pitäisiköhän ensi vuonna ottaa projektiksi yhden kuukauden yksityiskohtainen seuranta? Jos kaikki noudattaisivat samalaista rahankäyttötapaa kuin mitä itse noudatan, Suomen talous saattaisi olla rakenteeltaan hieman nykyisestä poikkeava. Vaikutuksia ei pysty visioimaan kovin luotettavasti, mutta yleisen hyvinvoinnin ja työllisyyden kehittymisen kannalta korkeampi kulutusaste olisi hyvin todennäköisesti parempi. Ovatko kaikki supersäästäjät yhteiskunnan kannalta malliyksilöitä, jotka ottavat taloudellisen vastuun itsensä elättämisestä myös tulevaisuudessa, vai ovatko he muiden kustannuksella eläviä loisia, jotka itsekkäistä lähtökohdista käyttävät rahojaan sellaisiin toimintoihin, joista tihkuu vain vähän yhteistä hyvää?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti