torstai 30. marraskuuta 2017

Kuukausikatsaus 11/2017

Reipasta alamäkeä mentiin marraskuussa.

Ostoja oli tässä kuussa 1632,98 €:lla, ja ne sisälsivät Teliaa, Cityconia ja pienellä summalla korkorahastoja.

Osakepuolella mentiin yleisesti alamäkeä ja indeksille tuli niukka häviö:



Vaikka osakkeisiin laitoin uutta rahaa melkein 1400 €, omistuksissa rymisteltiin alas euromääräisesti yli 3000 €. Rahastot olivat suht samoilla tasoilla edellisiin lukuihin verrattuna, mutta käteistä rahaa lojuu tileillä viime kuuta enemmän. Kaikkiaan takkiin tuli tässä kuussa lukemalla -1,07%. Alla vielä yhteveto numeerisessa muodossa.


Uusi sähkösopimus

Viime vuosina olen tehnyt määräaikaisia sähkösopimuksia, ja viimeisin vuodenvaihteessa päättyvä sopimus oli 2-vuotinen. Tyytyväinen olin hinnoitteluun, kun ei tullut kovin tarkasti seurattua sähkön hintakehitystä sopimuskaudella, sillä se olisi ollut turhaa jossittelua.

Vanha myyjä tietenkin tarjosi uutta kahden vuoden jatkokautta varsin kohtuullisella hinnalla. Netin kilpailutuskoneista löytyy näitä sekalaisia halpamyyjiä, joihin edelleen suhtaudun epäluuloisesti, vaikka toiminta lienee siisitytynyt aiemmista vuosista. Jatkosopimus oli liipaisua vaille solmittu, kun katsoin vielä yhden sivuston, joka tarjosikin vesisähköä hintaan 3,94 c/kWh ilman kuukaisumaksua. Myyjä oli vielä iso kotimainen energiayhtiö, joten kauppa oli selvä.

En ole ollut kovin uskollinen ja pitkäaikainen asiakas yhdellekään sähköyhtiölle sen jälkeen kun heräsin sähkön kilpailuttamiseen. Asiakkuudet ovat tainneet kestää suurimmassa osassa tapauksia, ellei kaikissa, yhden sopimuskauden. Aina on löytynyt toiselta yhtiöltä sisäänheittohinta, jolla olen tullut houkutelluksi muualle.

Sopimuksen kilpailuttaminen ja tekeminen on ollut jo vuosia niin yksinkertaista, että on pakko ihmetellä sitä, kenelle sähköyhtiöt saavat myytyä normaaleja listahintaisia tuotteitaan. Esimerkkinä Savon Voima, jonka toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen hinta on 6,60 c/kWh + 3,98 €/kk. Hintaeroa tulevaan sopimukseeni omalla tyypillisellä rivitalohuoneiston vuosikulutuksella tulee yli 160 euroa vuodessa (siis siinä tapauksessa, että Savon voiman hinta ei vuoden aikana laske ja luultavasti ei laske paljoa).

Liekö asiakasuskollisuudelle ja ylihinnan maksamiselle syynä laiskuus, toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen helppous vai pelko siitä, että vaihdossa menee jotain pieleen ja sen takia jää pitkäksi aikaa ilman sähköä. Vielä voimassa olevaa sopimusta tehdessä huomasin haluavani maksaa pientä ylihintaa mieleisestä tuotantotavasta. Kaksi vuotta sitten en ottanut halvinta vaan kallistuin pienellä ylihinnalla metsänomistajan kannalta parhaaseen sähköön eli puuta (tai puuainesta kantojen ja hakkuutähteiden muodossa) polttamalla tehtyyn virtaan. Koska vuodenvaihteen jälkeen tuleva vesivoimalla tuotettu sähkö ei tuota euroja metsänomistajille, lohduttaudun ajatuksella, että kannot ja hakkuutähteet jäävät minun kulutukseni osalta metsiin parantamaan ravinnetilannetta. Viimeisintä puukauppaa sovittaessa tosin yksi puunostaja ei edes tehnyt tarjousta hakkuutähteistä, koska niille ei kuulemma ollut heillä toimituspaikkaa.


maanantai 20. marraskuuta 2017

Uutta intoa projektiin - vilkaisu eläkeotteeseen

Sain hiljattain ajatuksen tarkistaa tietoja eläkkeestäni, kun näin jossain ilmoituksen työeläke.fi -palvelusta. Sopivan hetken tullen kirjauduin sisään ja ajauduin Ilmarisen palveluun, jossa pääsin katsomaan kertyneen eläkkeen määrää. Järkytys oli iso, kun kokonaissumma näytti lukemaa 313 €/kk - näin vähänkö sitä on kertynyt vaikka työelämää on melko katkottomasti takana jo aika monta vuotta??!!

Tarkempi silmäily paljasti, että summa oli nykyisen työnantajan palveluksessa kertynyt määrä. Aiempien työsuhteiden tiedot löytyisivät kuulemma toisen eläkeyhtiön palvelusta. Kirjauduin tämän toisen yhtiön palveluun, mutta siellä ei näkynytkään mitään! Laitoin kyselyä sisään, miksi tietoja ei ole palvelussa, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut.

Sen verran jäi vaivaamaan tuo eläkkeen määrä, että jonkinlainen arvio kertyneestä kokonaiseläkkeestä piti saada. Olin säästänyt jokaisen vuoden viimeiset päätyöni palkkalaskelmat ensimmäistä täyttä työvuotta lukuunottamatta, joten laskelma oli suht helppo tehdä. Kertyvä vuosieläke on siis minun kohdalla 1,5 % vuositulosta. 

Laskin käteen ja näppäilemään lukuja sisään. En tiedä, korjataanko näissä laskelmissa summia, jollain indeksillä, mutta minä en tuollaisia korjauksia tehnyt. Heti kävi selväksi, että työuran alkuvuosien pienemmät palkat eivät kovin jyrkkää nousua eläkkeeseen tuoneet. Toivo oli siis palkkakehityksen nousujohteisessa suunnassa ja sen eläkekertymää toivottavasti nopeuttavassa vaikutuksessa. Lopputulema oli edelleen masentava: kuukausieläkkeeni on edelleen kolminumeroinen euromäärä. Siis ainoastaan vähän enemmän kuin kaikille maksettava takuueläke*. Palkkani on kuitenkin ollut siellä jaukauman oikeanpuoleisessa osassa, joten eläkkeen pienuus voi olla vielä suurempi järkytys matalampaa palkkaa saaneille tai katkonaista työuraa tehneille.

En edes halua käydä läpi, kuinka paljon eläkemaksuja olen itse maksanut saati sitä, kuinka paljon työnantajani ovat niitä eläkeyhtiöille tilittäneet vuosien mittaan. Nopea laskelma paljastaa, että aika tavanomaisesta 2500 euron kuukausipalkasta maksetaan työeläkemaksuja vuodessa yhteensä (työntekijä ja työnantaja) noin 7500 €. Tuo summa sijoitettuna hyvään osingonmaksajaan (brutto-osinko 5%) antaisi jo yhdessä vuodessa takaisin 375 euroa eli 31,25 €/kk . Samaan aikaan eläkettä kertyy eläkejärjestelmän kautta bruttona 39,06 €/kk. 

Kovin nokkela ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että osinkojen kumuloitumisen ja arvonnousun vaikutuksesta virallinen eläkejärjestelmä jäisi jälkeen suorasta osakesijoittamisesta hyvin nopeasti. Palkansaajan kannalta ongelmallista on se, että nuo eläkemaksut eivät ole hänen käytettävissään, joten tuloja on yritettävä kasvattaa niillä varoilla, jotka jäävät jäljelle sen jälkeen kun systeemi on vienyt systeemin pyörittämiseen tarvittavan osuutensa.


* Kommentti takuueläkkeeseen: joku vähimmäistaso on hyvä olla olemassa, mutta vuoden 2017 takuueläketason saavuttamiseen pienehköllä 2000 €:n kuukausipalkalla menee aikaa yhteensä 24v 4kk.


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kannustinloukut ja progressio

Taloussanomat kirjoitti vähän provosoivalla otsikolla varustetussa artikkelissaan palkkatulojen nousun leikkaavan työmarkkina- ja asumistukea niin tehokkaasti, että työn vastaanottaminen saattaa tuntua typerältä (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451665.html). Vaikka tässä kyse on aivan pienituloisimpia koskevasta "ongelmasta", verotuksen progressiivisuus ei ole muillekaan paras motivaattori tulojen kasvattamiseen.

Leikin hieman verottajan veroprosenttilaskurin kanssa ja sain seuraavanlaisen käyrän esittämään vuositulojen vaikutusta veroprosenttiin. Veroprosentilla tarkoitetaan tässä tavallista veroprosenttia sekä eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun yhteissummaa.



Hyvin pienillä tuloilla maksetaan ainoastaan muita maksuja kuin veroja, mutta käyrä jyrkkenee nopeasti, kun tulot kasvavat yli 15.000 €. 

Seuraavassa kuvassa on nettotulo vuosibruttotulon funktiona.

Kuten veroprosenttikuvasta voi päätellä, verohin ja muihin maksuihin menee tulojen kasvaessa yhä suurempi osuus bruttotuloista. Nettotulojen nostamisen vaikeutta yritin kuvata pystyviivoilla. Niistä vasemmanpuoleinen esittää nettotuloa 20.000 €, joka bruttotulona vastaa palkkasummaa 25.140 €. Oikeanpuoleinen viiva taas kuvaa 30.000 €:n nettotuloa, jolloin bruttosumma on jo 43.003 €. Siis jos haluaa nostaa käteen jäävää vuosituloaan 20 k€:sta 30 k€:oon eli 10.000 €:lla, on bruttopalkkaa saatava korotettua yhteensä 17.864 €! Tilanne vain pahenee, kun mennään käyrällä enemmän oikealle. Hyvä puoli verotuksessa sentään on, että tulojen kasvaessa käteenkin jää enemmän euroja, vaikka monesti kuulee sanottavan lisätulojen hankkimisen olevan hyödytöntä verottajan viedessä kaiken.

Verotuksen progressiivisuus on tuttua kaikille, mutta lisäksi on olemassa muuta progressiota, joka on enemmän piilossa. Sattuneista syistä jouduin hiljattain olemaan pitkällä ja kalliilla sairauslomalla. Aluksi työnantaja maksoi palkkaa, mutta hyvin pian putosin Kelan sairauspäivärahalle. Kelan päivärahalaskurin mukaan sairauspäiväraha käyttääytyy vuositulojen funktiona seuraavasti:


Noin 30.000 €:n vuositulon jälkeen, päiväraha ei enää kasva samassa suhteessa kuin pienemmillä tuloilla. Yli 30.000 € hankkivat saavat siis vähemmän vastinetta maksamilleen summille.

Sama taitettu nousu näkyy myös ansiosidonnaisessa työttömyyspäivärahassa, vaikka työttömyysvakuutusmaksua peritään sama prosenttiosuus kaikilta palkansaajilta:



Vielä yhtenä esimerkkinä piilossa olevasta progressiivisuudesta on vanhempien tuloihin sidottu opintotuen määrä. Esimerkkitapauksessa 17-vuotiaan lukio-opiskelijan opintotuen riippuvuus vanhempien vuosituloista:



Lapsilisää ei ole vielä saatu verolle tai pois suurituloiselta, vaikka niistäkin on ollut keskustelua. Sen sijaan päivähoitomaksu eräässä Pohjois-Savon kaupungissa on myös jossain määrin progressiivinen:


Maksu on nolla euroa pienituloisille perheille, mutta alkaa sitten kasvaa lineaarisesti. Progressio päättyy vajaan 6.000€:n kuukausituloilla maksimimaksun ollessa tuolloin hieman alle 300 €. 



HUOM! Laskureita ei ole käytetty tieteellisen tarkasti ja tarkastelussa käytettyjen pisteiden väliin tulevat luvut on saatu interpoloimalla. Esitetyissä luvuissa voi siis olla pientä heittoa suuntaan tai toiseen.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Osto: Telia

Kauppalehti kirjoitti tänään yhtiöistä, joilla on ollut huononeva tulosputki. Yksi surkimuksista on ollut Telia:


Katson, että Telia on saamassa asioitaan paremmalle tolalle. Tämänpäiväisen kurssilaskun ja matalahkon p/e-luvun sekä houkuttavan osinkotuoton takia päädyin kaikesta huolimatta ostamaan Teliaa vajaat 200 kappaletta.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Velkaa, velkaa

Yle uutisoi eilen asuntolainojen lyhennyvapaiden käytöstä ja uutisessa mainittiin, että tänä vuonna vähintään 20.000 kotitaloutta jättää lainansa lyhentämättä vuoden ajaksi (https://yle.fi/uutiset/3-9917515). Kulutus kasvaa tuloja nopeammin, ja Nordean pääekonomisti ei pidä ilmiötä aivan riskittömänä.

Omalla kohdalla asuntovelka tuntui varsinkin alussa lähes vankilalta, joka piti saada hoidettua nopeasti alta pois. Tosin silloin korotkin olivat huomattavasti nykyistä korkeammat, joten nopeaan maksuun oli tietysti enemmän perusteita. Ylimmillään korko kävi 6,5 %:ssa, ja tuohon tasoon nouseminen voisi aiheuttaa hampaiden kiristelyä monen matalaan korkotasoon tottuneen nykyisen asuntovelallisen kohdalla.

Niin, velka ahdisti sen verran paljon, että kaikki ylimääräinen raha tuli käytettyä ylimääräisiin lyhennyksiin. En tiedä nykytilanteesta, mutta tuohon aikaan ylimääräisiä lyhennyksiä sai tehtyä ilmaiseksi rajattoman määrän, joten harva se kuukausi tuli käytyä pankin konttorissa lyhentämässä lainaa. Marginaalia sai myös tingittyä alaspäin ilman kuluja. Alunperin marginaali oli 1.5 %, mutta pankkien lainakilpailun myötä se aleni asteittan puoleen prosenttiin ja alimmillaan se oli toisen asunnon lainassa 0,38 %.

Lainasavotta loppui viimein 16.7.2008, kun laina tuli maksetuksi pois (tarkistin päivämäärän maksutositteesta, joka on vielä tallessa). Tunnistan olevani vähän stressaantuva tyyppi velka-asioissa, joten oli oikeasti helpottunut olo. No, velkasumman pienentyessä pahin stressi alkoi vähitellen helpottaa, kun huomasi, ettei merkittäväkään korkojen nousu olisi ihan hirveästi pudottanut lyhennyksen osuutta kuukausimaksusta ja sitä kautta pidentänyt lainaa.

Yksi syy stressin kehittymiseen oli se, että jouduin noihin aikoihin tekemään pätkätöitä ilman minkäänlaista toivoa vakituisesta työsuhteesta. Se laittoi pelaamaan asiat enemmän varman päälle kuin jos olisin ollut vakaammassa työpaikassa. Rahankäyttö oli harkittua eikä varsinkaan matkustelua harrastettu. Ensimmäinen lapsikin syntyi vähän asuntolainan ottamisen jälkeen, joten kuviossa oli mukana äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä pienemmät kokonaistulot. Jälkeenpäin ajateltuna elämä oli vähän kituuttelua ainakin ajoittain, mutta mistään tarpeellisesta ei tarvinnut tinkiä.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Omasta metsäsijoittamisesta lyhyesti

Tehdäänpä tälle päivälle toinenkin kirjoitelma, kun metsäasiat oli tänään mielessä sillä tavalla, että laitoin metsäverotusta kuntoon kuluvan vuoden osalta.

Omistuksessani on siis kaksi metsätilaa, joista ensimmäinen tuli haltuuni sukupolvenvaihdoskaupalla jokunen vuosi sitten. Tässä hinta oli verottajan salliman verran markkinahintaa alhaisempi eikä myyjän tarvinnut maksaa luovutuksesta veroa lainkaan. Toisen ostin markkinahinnalla pari vuotta myöhemmin, kun lähettyviltä tuli myyntiin sen hetkiseen rahatilanteeseeni sopivan kokoinen alue.

Yksittäisen tilan kannattavuuden ja tuottojen tarkka arviointi lyhyellä ajanjaksolla on minulle erittäin vaikeaa, sillä tuloja saa näin pienestä kokonaisuudesta aika harvakseltaan ja mukana on todella paljon muuttujia maaperän laadusta vuosittain vaihteleviin olosuhteisiin. Toistaiseksi olen myynyt puuta kahteen otteeseen ja kolmas hakkuu tapahtuu kelien salliessa tulevana talvena. Kannattavutta olen yrittänyt pitää parempana tekemällä itse kaikki hoitotyöt ja istutukset, mutta hankintahakkuita en pysty itse tekemään.

Metsälehti julkaisi viime kuussa lukuja yksityismetsätalouden tuloista vuodelta 2016. Artikkelin mukaan omalla alueellani Pohjois-Savossa vuositulo olisi keskimäärin 144,40 €/ha. Luvuissa on erittäin isoa alueellista vaihtelua, ja erityisesti Lapin metsätalouden järkevyyttä voi vaan ihmetellä. Tosin kaikki tekijät eivät noiden lukujen perusteella tule ilmi.



Tulopuoli on hyvä suhteuttaa metsätilojen hankintahintaan, jos tilan omistajaksi ei tulla perinnön, lahjoituksen tai muun sisäpiirijärjestelyn kautta. Vähän vanhempaa hintatietoa tarjoilee Metla/Luonnonvarakeskus (http://www.metla.fi/metinfo/mo/metsakiinteistot.htm), mutta vuoden 2016 tietoa löytyy Metsälehden artikkelista, jossa käsitellään tilamarkkinoita (https://www.metsalehti.fi/artikkelit/metsatilamarkkinoiden-yleiskatsaus-vuodelta-2016/).

Metlan/Luken tietojen mukaan vuoden 2013 keskihinta Pohjois-Savossa yli 10 ha:n tiloilla oli 2908 €/ha mediaanihinnan ollessa 2559 €/ha. Metsälehden artikkelin mukaan vuoden 2016 Pohjois-Savon keskihinta yli 10 ha:n tiloilla oli jo 3451 €/ha. Arvonnousua siis ihan mukavat n. 4% vuodessa, kun keskimääräisten myyntitulojen (144,40 €) osuus keskimääräisestä myyntihinnasta (3451 €) on noin 4.2 %. Ihan noin suoraviivaista tulkintaa ei uskalla tehdä ainakaan kovin pitkän aikavälin ennusteeksi, sillä tilat, kaupat ja tulot ovat aina yksilöitä, ja tilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti myös puumarkkinoiden suhdanteet.

Itselleni metsän omistaminen on keino saada hajautusta ja lisätuloja palkka-, osinko- ja myyntitulojen ulkopuolelta. Vaikka puut kasvavat myös ilman ihmisen puuttumista, hoitotyöt parantavat kannattavuutta merkittävästi, mutta varsinkin kun niitä tehdään itse, kyse ei ole passiivisesta tulosta. Itse olen pitänyt tästä aktiivisesta osuudesta, sillä tämän kokoisilla tiluksilla työtä ei vielä ole ihan kohtuuttomasti.



Osto: Yrityslainarahastoja

Vaikka salkkuni pääpainotus on osakkeissa, on mukana myös jonkin verran osake- ja korkorahastoja. Osakerahastot olen pitänyt mukana maantieteellisen hajautuksen takia, sillä en ole uskaltautunut suoriin ulkomaisiin osakesijoituksiin lähinnä suurempien kaupankäyntikulujen, valuuttakurssiasioiden ja hankalamman verotuksen selvittelyn takia. Korkorahastot ovat lähinnä yrityskorkorahastoja, sillä valtiolainat, jotka aiemmin laskevien korkojen aikaan tuottivat hyvin, lähtivät viimein laskuun tai ainakin vaakalentoon.

Loppuviikosta ostin yhteensä sadalla eurolla (100€) kolmea yritysrahastoa. Yksi käsitti lyhyitä yrityslainoja (50€) ja kaksi muuta high yield -yrityslainoja (25€+25€).