Leikin hieman verottajan veroprosenttilaskurin kanssa ja sain seuraavanlaisen käyrän esittämään vuositulojen vaikutusta veroprosenttiin. Veroprosentilla tarkoitetaan tässä tavallista veroprosenttia sekä eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun yhteissummaa.
Hyvin pienillä tuloilla maksetaan ainoastaan muita maksuja kuin veroja, mutta käyrä jyrkkenee nopeasti, kun tulot kasvavat yli 15.000 €.
Seuraavassa kuvassa on nettotulo vuosibruttotulon funktiona.
Kuten veroprosenttikuvasta voi päätellä, verohin ja muihin maksuihin menee tulojen kasvaessa yhä suurempi osuus bruttotuloista. Nettotulojen nostamisen vaikeutta yritin kuvata pystyviivoilla. Niistä vasemmanpuoleinen esittää nettotuloa 20.000 €, joka bruttotulona vastaa palkkasummaa 25.140 €. Oikeanpuoleinen viiva taas kuvaa 30.000 €:n nettotuloa, jolloin bruttosumma on jo 43.003 €. Siis jos haluaa nostaa käteen jäävää vuosituloaan 20 k€:sta 30 k€:oon eli 10.000 €:lla, on bruttopalkkaa saatava korotettua yhteensä 17.864 €! Tilanne vain pahenee, kun mennään käyrällä enemmän oikealle. Hyvä puoli verotuksessa sentään on, että tulojen kasvaessa käteenkin jää enemmän euroja, vaikka monesti kuulee sanottavan lisätulojen hankkimisen olevan hyödytöntä verottajan viedessä kaiken.
Verotuksen progressiivisuus on tuttua kaikille, mutta lisäksi on olemassa muuta progressiota, joka on enemmän piilossa. Sattuneista syistä jouduin hiljattain olemaan pitkällä ja kalliilla sairauslomalla. Aluksi työnantaja maksoi palkkaa, mutta hyvin pian putosin Kelan sairauspäivärahalle. Kelan päivärahalaskurin mukaan sairauspäiväraha käyttääytyy vuositulojen funktiona seuraavasti:
Noin 30.000 €:n vuositulon jälkeen, päiväraha ei enää kasva samassa suhteessa kuin pienemmillä tuloilla. Yli 30.000 € hankkivat saavat siis vähemmän vastinetta maksamilleen summille.
Sama taitettu nousu näkyy myös ansiosidonnaisessa työttömyyspäivärahassa, vaikka työttömyysvakuutusmaksua peritään sama prosenttiosuus kaikilta palkansaajilta:
Vielä yhtenä esimerkkinä piilossa olevasta progressiivisuudesta on vanhempien tuloihin sidottu opintotuen määrä. Esimerkkitapauksessa 17-vuotiaan lukio-opiskelijan opintotuen riippuvuus vanhempien vuosituloista:
Lapsilisää ei ole vielä saatu verolle tai pois suurituloiselta, vaikka niistäkin on ollut keskustelua. Sen sijaan päivähoitomaksu eräässä Pohjois-Savon kaupungissa on myös jossain määrin progressiivinen:
Maksu on nolla euroa pienituloisille perheille, mutta alkaa sitten kasvaa lineaarisesti. Progressio päättyy vajaan 6.000€:n kuukausituloilla maksimimaksun ollessa tuolloin hieman alle 300 €.
HUOM! Laskureita ei ole käytetty tieteellisen tarkasti ja tarkastelussa käytettyjen pisteiden väliin tulevat luvut on saatu interpoloimalla. Esitetyissä luvuissa voi siis olla pientä heittoa suuntaan tai toiseen.
