Kuukausikatsaus 09/2018

Syyskuu oli kohtuullisen tasaisen harmaata suorittamista ilman hiuksia nostattavia käänteitä tai riemullisia ylävitosten heittelyitä itsensä kanssa. Vähän ihmetystä tosin herätti aamulla salkussa näkynyt hieman tavallista suurempi pudotus:

Syy paikantui Nordeaan, joka taitaa olla juuri näillä hetkillä tekemässä siirtoa Suomeen.

Osinkoja tuli syyskuussa bruttona noin 180 €, kun Citycon maksoi vuoden kolmannen osinkonsa, jota taidetaan virallisesti kutsua pääomanpalautukseksi. Ensi kuussa olisi vielä vuorossa Ramirent, Tikkurila ja Telia sekä joulukuussa Cityconin viimeinen erä kunnes osinkovuosi on kokonaisuudessaan taputeltu. Koko vuoden osinkoennuste nykyisillä omistuksilla on 8019,99 € (brutto).

Vuoden toistaiseksi ainoa osakemyynti on ollut Technopolis, joka poistui salkusta kuun alkupuolella. Tästä vapautunutta rahaa olen syyskuun aikana sijoittanut uudelleen, mutta koko myyntihinnasta taitaa olla vielä osa käyttämättä. Ostot ovat taphtuneet OP:n kautta. Kahden eri ajatuksella toimivan salkun käyttö hankaloittaa kokonaisuuden seurantaa varsinkin kun OP:n tapahtumien rajaus ja lajittelu on paljon alkeellisempaa kuin Nordnetillä. OP:n alustalla saa käytännössä ainoastaan aikavälirajauksen, kun Nordnet tarjoaa lisäksi mahdollisuutta rajata tapahtumia tapahtumalajeittain ja yhtiöittäin. Tästä pisteet Nordnetille.

Lukuina mennyt kuukausi näytti seuraavalta:

Osakkeet tippuivat ja käteisen määrä kasvoi lähinnä Technopoliksen myynnin seurauksena. Rahastoissa ei tapahtunut tässäkään kuussa kovin suuria liikkeitä. Tarkasteltavat omaisuuserät kasvoivat kokonaisuutena edellisestä kuusta +1722,87 €, joka on prosentteina +0.63 %. Kokonaisuuden kehittyminen aikasarjana seuraavassa kuvassa.

FIRE

En ole seurannut englanninkielistä keskustelua taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta, joten FIRE (financial independence, retire early) oli uusi termi ummikolle. Mikko Metsämäki kirjoitti tästä vaarallisesta villityksestä Kauppalehden kolumnissaan jokseenkin vähättelevään ja pilkalliseen sävyyn. Varhaiseen eläköitymiseen pyrkiviä verrattiin lähinnä lottovoittoon vastoin kaikkia todennäköisyyksiä uskoviin haihattelijoihin. Firettäjät ovat kuulemma äärimmäisiä kitkuttajia, joiden elämän sisältö on "kohtuullisen köyhää". Ilmiölle kirjoittaja povasi pikaista loppua siinä vaiheessa, kun pörssikurssit kääntyvät laskuun. Metsämäen viesti kaikessa lyhykäisyydessään oli olla haaveilematta ja varsinkaan ryhtymättä moiseen urakkaan ja kärvistelyyn, sillä se ei tulisi onnistumaan.

Näin vanhaksi eläneenä, hieman sijoituskokemusta omaavana ja matematiikkaakin opiskelleena en pitänyt kaikkien taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien leimaamisesta haihattelijoiksi, mutta oli kirjoituksessa totuuden siementäkin. Kirjoitus nimenomaan käsitteli HS:n jutun innoittamana noin 20-vuotiaiden eläköitymispyrkimyksiä noin kolmekymppisenä. Itse en pidä taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista 10-15 vuoden aikana täysin mahdottomana, sillä tuttu korkoa korolle -kaava antaa 15 vuoden sijoitusaikana ja kohtuullisella vuosittaisella pääoman syöttämisellä jo varsin muhkean kokonaispotin pörssin keskimääräisillä tuottoprosenteilla. Fakta on kuitenkin se, että eri henkilöiden 15-vuotiskausien välillä voi olla suuriakin eroja, ja huonoon taloustilanteeseen sattuneen säästökauden lopputulema voi poiketa merkittävästi piiitkään nousukauteen osuneen Hannu Hanhen tuloksesta. Keskimääräisillä nuorten työntekijöiden ansio- ja menotasolla voi olla vaikea saada kasaan riittävää vuosittain mekanismiin syötettävää sijoitussummaa, jotta korkoa korolle -ilmiö ennättäisi paisuttaa eläkekassan tarpeeksi suureksi. Hyväpalkkainen työ tietysti helpottaa tavoitteeseen pääsemistä.

Palkkatuloista säästämiselle ja sijoittamiselle on myös vaihtoehtoisia tapoja. Toimivan bisneksen perustaminen ja sen myyminen sopivalla hetkellä on perinteinen keino irtautua työelämästä. Tilastotietoa ei ole heittää, mutta tämä tekniikka toimii joillain hyvin, joillain ei ollenkaan. Oman yrityksen kasvattamiseen ja tavoitteeseen myydä se joskus myöhemmin liittyy samanlaista haaveilua ja optimismia kuin taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun säästämällä ja sijoittamalla. Monet hienot tavoitteet eivät tietenkään toteudu kaikkien kohdalla, mutta Kauppalehti ei ikimaailmassa lyttäisi pääkirjoitussivullaan nuorten yrittäjien haaveita voimakkaasti laajenevasta bisneksestä, vaikka ne herättäisivät kulmakarvojen kohottelua suuressa yleisössä.

Minulta eläköityminen 35 ikävuoden tienoilla on jo mennyt pahasti ohi. Ehkä pääse siihen tilanteeseen 55-vuotiaana. Olen valinnut sen polun, että en lähde tavoittelemaan korkeimpia tuottoja korkeilla riskeillä, vaan etenen kohtuullisen rauhallisesti. Tästä syystä eläkekassan kerryttämiseen varattu aikakin on pidempi kuin 10-15 vuotta. Työelämästä en tällä hetkellä kaipaa pois, vaan pidän työstäni ja olen tyytyväinen siitä saamaani palkkaan. Omalla kohdallani varhainen eläköityminen tarkoittaa tämän hetkisen tilanteen valossa ehkä tuota em. 55 vuoden ikää, mutta mikään kiveen hakattu luku se ei ole vaan päätöksiä tehdään tilanteen mukaan. Lisäksi jokainen työelämässä vietetty vuosi kasvattaa virallista vuosittaista eläkettäni noin 1000 €, sikäli kun eläkkeitä tulevaisuudessa maksetaan.

Kolumnin kirjoittaja halusi leimata "ultrasäästäjät" tuulen tavoittelijoiksi, mikä ei mielestäni ainakaan lisää yleistä sijoitusintoa ja taloudellisen liikkumavaran hakemista. Metsämäen näkemys vaikutti olevan, että ei kannata edes yrittää, sillä tavoitetta ei kuitenkaan voi saavuttaa. Kaikkien säästäjien kohdalla työelämän jättäminen ei tule onnistumaan noin nopeasti, mutta jotkut sen joka tapauksessa tekevät tavalla tai toisella. Sitä ei voi kukaan kiistää, että nuorena tehtävillä sijoituksilla on keskimäärin isoin merkitys rahapussin suuruuteen myöhemmällä iällä. Vaikka täydellisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ei onnistuisikaan tavoitellussa ajassa, kertyneet sijoitukset ja niiden tuotot voivat antaa merkittävää taloudellista liikkumavaraa mahdollistamalla esimerkiksi pienimuotoisen ja harrastuksenomaisen yritystoiminnan perustamisen niiden asioiden parissa, joista todella nauttii, mutta jotka eivät yksin riittäisi antamaan täyttä toimeentuloa. Juuri tätä näkökohtaa jäin kolumnista kaipaamaan.

Hyvästi Technopolis

Haikeana joudun ilmoittamaan, että yhteinen tiemme Technopoliksen kanssa on tullut päätökseen viime viikolla. Raskain mielin ja yhtiön johdon ja sen suuromistajien halpamaiseen toimintaan pettyneenä jouduin luopumaan 1775:stä omistuksessani olleesta osakkeesta. Kyynelsilmin ja sormi väristen painoin ostonappulaa hinnan ollessa 4.655 €. Valitettavasti (talous)elämän tuulet ja isojen poikien peliliikkeet ajoivat tiemme erilleen, vaikka olisin halunnut jatkaa yhteistä onnellista taivaltamme.

Vaalikauden viime metreillä hallitukselta tuli esitys osakesäästötilistä, joka toisi piensijoittajille mahdollisuuden saada tietyillä ehdoilla osinkojen ja osakkeiden myyntivoittojen verotus suunnilleen samanlaiseksi kuin esim. rahastoilla ja kuorisopimuksilla. Vasemmiston suunnalta kuuluu jo älämölöä rikkaita suosivasta veroedusta. Valtion verotulojen menetyksistäkin ollaan huolissaan, kun veroja saattaa jäädä ainakin alkuvaiheessa saamatta, kun eliitti osakesäästötilin sisällä ostaa osakkeita halavalla, myy kalliilla ja saa vielä järkyttävän suuria osinkoja täysin verovapaasti. Toisaalta ei olla yhtään huolissaan verokertymään aiheutuvista lovista ay-liikkeen verovapauden kohdalla.

Minulla oli (ja on edelleen sillä siitä ei pääse eroon) kauan sitten eläkevakuutussopimus, johon siirtyi tililtäni kuukausittain 50 €. Sitten alkoivat poliitikot huolestua - en edes muista miksi ja ketkä, mutta varmaan heillä oli jokin syy - ja pelisääntöjä alettiin muuttaa pelin aikana vakuutuksen ottajan kannalta huononevaan suuntaan. Tein päätöksen, että lopetan maksujen maksamisen ja jätän vakuutuksen sisään kertyneen noin 1300 euron summan odottamaan sitä päivää, jolloin saisin sen jollain sopimusehtojen lausekkeen perusteella nostettua ulos. Noston oikeuttavaa tapahtumaa ei (onneksi) ole vielä tapahtunut, ja säästämäni summa tahkoaa Nordealle joka vuosi noin 50 € hallinnointipalkkiotuottoa. Aika hyvä tuotto noin pienen omaisuuden hallinnoinnista. Nordea yllätti jokin aika sitten ilmoittamalla ryhtyvänsä perimään maksua tilien olemassaolosta. Eläkevakuutukseni oli luonnollisesti sidottu olemassa olevaan tiliin, josta olin jo aiemmin poistanut kaikki maksulliset lisukkeet kuten kortit ja verkkopankkitunnukset. Ylimääräinen kulu olisi tehnyt reilun tonnin "sijoitusten" säilyttämisen jo kohtuuttoman kalliiksi, sillä tuotot eivät ihan joka vuosi riitä kattamaan edes tuotta hallinnointipalkkiota. Sain onneksi lopetettua tilin ja vältettyä maksut.

Eläkevakuutuksista, PS-tileistä ja muista kesken kaiken muuttuvista pelisäännöistä oppineena en uskalla olla kovin iloinen osakesäästötilin lanseerauksesta. Pidän jopa todennäköisenä, että sen ehtoja tullaan heikentämään jo seuraavalla vaalikaudella, kun vaaleihin paalupaikalta lähtevä SDP esiintyy jo nykyisellään ärhäkästi tilejä vastaan. Ellen koe erityistä valaistumista tai ymmärrä ymmärtäneeni joitain esitetyn tilin ehtoja väärin, taidan jatkossakin hoitaa osakeomistukseni perinteisen arvo-osuustilin kautta.