Elokuun yhteenveto 08/2019

Tilastoitava varallisus kasvoi elokuussa 1759 € eli loikan suuruus prosentteina oli 0.55 %. Kyseessä on siis jälleen uusi ATH-arvo ja nyt ollaan lukemassa 323 688.40 €. Palkkeina esitettynä mitään järisyttäviä muutoksia ei ole pariin kuukauteen tapahtunut.

Osakeindekseille ei oikein tunnu löytyvän selkeää suuntaa, vaan yhtenä päivänä uutiset ja Trumpin tweetit heiluttavat niitä vähän ylös ja toisena alas. Talouden hidastuminenkaan ei ole saanut väännettyä kursseja selkeään alamäkeen. Viimeisimmän puukaupan jälkeen käteiskassa on paisunut suhteettoman suureksi, mutta en usko, juuri nyt on vielä sopiva hetki sijoittaa käteisvaroja. Odottelen siis parempia ostoaikoja, vaikka paras tiedossa oleva talletuskorko käteisen säilyttämiselle on valitettavan alhainen (Svea Ekonomi, 1 %),

Joitain tapahtumia salkussa on kuitenkin ollut. Käteisosinkoja maksoivat elokuussa AT&T ja Nokia.  Osakkeina osinkonsa maksoi Sampo, joka työnsi tilille 41 kappaletta Nordeaa.

OP:n salkun siirto Nordnetiin eteni taas yhden pykälän verran, kun möin Hoivatilat ja ostin saman määrän takaisin Nordnetin puolella. Harmittavasti verottaja vie pienen siivun ja päälle tuli tietysti kaupankäyntikulut. OP:ssä on säilössä enää kahta yhtiötä, ja tavoite on saada homma maaliin ensi vuoden alkupuolella. Sen verran OP:n toiminta närästää, että pysyn päätöksessäni.

Varsinaisia ostoja oli kolme: Sampoa, AT&T:tä ja Nordeaa yhteensä noin 2000 eurolla.

Perheen talouteen tuli elokuussa pieni kulurakenteen muutos, sillä vanhin lapsista muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jotain pientä sponsorointia on toki tiedossa, mutta monet kiinteät ja satunnaiset kulut täällä päässä pienenevät huomattavasti. Merkittävimpänä seikkana toinen auto lähti saman tien uuteen kotiin.

Rahapelihuumaa

Naapurikaupunkiin Siilinjärvelle rysähti 92 miljoonaa euroa voittoja Eurojackpotista. Kokonaissumma on sen verran suuri, että sillä pyöritettäisiin koko Siilinjärven kaupungin toimintoja reilusti yli puoli vuotta sikäli kun ymmärsin tämän vuoden talousarvion koukeroita oikein. Voitto tuli tällä kertaa porukalle, joten ei tullut yhtä multimiljomääriä vaan useita pienemmän mittakaavan miljonääriä. Autokauppiaat varmaan hykertelevät tyytyväisinä, sillä paremman luokan autojen potentiaalisia ostajia on nyt liikkeellä tavallista enemmän.

Itse olen aina pysynyt erossa Veikkauksen peleistä. Kerran alaikäisenä pelasin yhden rivin vakioveikkausta tietämättä yhtään mitään jalkapallojoukkueista, eikä voitto ymmärrettävästi sattunut kohdalle sillä kertaa. Sittemmin ymmärrys voiton todennäköisyydestä ja pelien palautusprosenteista ovat pitäneet minut erossa kaikista rahapeleistä. Esimerkiksi Lottoon pelatusta summasta Veikkaus palauttaa voittoina vain noin 40 %, joten kyseessä on oikeastaan Veikkauksen keino ryöstää laillisesti rahaa pelaajilta. Automaattipeleissä palautusprosentti on suurempi, mutta niidenkin tarkoitus on kerää rahaa omistajille ja tilojen vuokraajille, joten suunnilleen viittä minuuttia pidemmässä juoksussa pelaaja joutuu varmasti häviölle.

Kun todennäköisyydet on pahasti pelaajaa vastaan ja Veikkauksen puolella, miksi pelejä sitten pelataan niin laajasti? Aamulehden mukaan suomalaiset käyttävät uhkapeleihin eniten rahaa Euroopassa. Rahaa peleihin kuluu noin 3 mrd euroa, kun samaan aikaan yksityishenkilöiden tekemät nettomerkinnät sijoituksiin oli noin 1 mrd vuodessa. Lottovoitto taisikin taannoin tehdyn kyselyn perusteella olla kohtuullisen hyväksyttävä tapa rikastua, kun sijoittamalla vaurastumista ei katsottu hyvällä.

Osalla pelaajista on taustalla vääristynyt suhtautuminen ja addiktio pelaamiseen. Sen tuoma mielihyvä ja tunnelataus on jotain sellaista, että rahaa on työnnettävä peleihin, vaikka rahaliikenne on jo vuosia ollut negatiiviseen suuntaan ja johtanut jo vaaralliseen velkaantumiseen. Riippuvuuksien asiantuntija en ole enkä pysty analysoimaan tätä puolta syvällisesti.Taannoinen slogan "Iloa elämään" saattoi kuitenkin ongelmapelaajan läheisestä kuulostaa hieman irvokkaalta.

Täytyy myöntää, että uutiset Siilinjärven voitosta sai miettimään, miten tuollainen parin miljoonan voitto vaikuttaisi omaan elämään. Kovin paljon negatiivisia vaikutuksia ei noussut esiin, vaan pääpaino on kaikkien rahahuolten kaikkoamisessa lopullisesti sekä vapaudessa tehdä haluamiaan asioita koko loppuelämän ajan. Tämä unelmointi rahahuolista vapaasta elämästä saattaa olla isoin tekijä mijoonavoittoja tarjoavien pelien suosioon. Käsittämättömän iso voittosumma tuntuu normiarjen kituutusta vasten ratkaisulta kaikkiin ongelmiin vaikka onkin erittäin epätodennäköinen. Veikkauksen mainokset ja uutiset isoja voittoja saaneista luovat "hyvää" pöhinää ja toivoa voiton osumisesta omalle kohdalle. Pahinta koukuttamista lottoon ja vastaaviin pelehin taitaa olla porukkapelaaminen. Jos lähipiiri (esim. työkaverit) pelaa, on vaikea jäädä peliporukasta pois, sillä ajatus jättivoitosta siten että itse jäisi ilman voitto-osuutta on todella karmea.

Rahapelaamista on varmasti tutkittu paljon, mutta maallikkonäkemykseni on, että arjen talousasioissa käsiteltäviä summia reilusti suuremmat voitot saavat aikaan haaveilua ja epärealistista toiveikkuutta, jolloin tilastolliset faktat ja todenäköisyydet menettävät merkityksensä. Pelko voiton lipsahtamisesta ohi suun varsinkin kiinteissä veikkausporukoissa ja vakionumeroilla lottoavilla estää yhdenkään kierroksen jättämisen väliin. Vaurastuminen esim. säästämällä ja sijoittamalla saattaa tuntua mahdottomalta tai liian hitaalta ja epävarmalta tieltä, joten lottoamien ja muut rahapelit esittäytyvät ainoana tienä raha-asioiden kuntoon saamiseksi. Isossa kuvassa ainoa voittava taho on vain ja ainoastaan pelejä hallinnoiva Veikkaus, jonka keräämää rahaa tosin jaetaan yleishyödyllisille järjestöille sekä kulttuurin ja urheilun tukemiseen. En aio jatkossakaan aloittaa rahapelaamista, sillä tilastollisesti menetän huomattavasti vähemmän rahaa makuuttamalla rahojani nollakorkoisella tilillä ja myös siinä tapauksessa, että pankkitileille tulisi jatkossa negatiivinen korko. Itsekkäästi ajateltuna voisin sanoa, että laajamittainen pelaaminen on minun kannaltani hyvä asia, sillä se tuottaa rahaa peliyhtön eli käytännössä valtion jaettavaksi ja näin vähentää omaa verorasitustani. Pelihaittojen ja asiaan liittyvien moraalisten aspektien takia en kuitenkaan sano tuota edellistä lausetta.

Lyhyempää työviikkoako?

Ministeri Sanna Marinin visio löi tänään ällikällä. 6-tuntinen työpäivä tai 4-päiväinen työviikko tuntuu äkkiseltään mukavalta ajatukselta ainakin työntekijän kannalta, kun aikaa jäisi enemmän kaikkeen mukavaan. Työnantaja tai verotuloja keräävät tahot voivat Marinin avautumisesta pyöritellä päätään, ja luultavasti työntekijäkään ei lopulta ole kovin onnellinen, kun näkee, millainen vaikutus tällä olisi tuloihin. Onneksi Marin itsekin piti ajatusta utopistisena ainakin lähitulevaisuudessa toteutettavaksi.

Työnantajilla ei luultavasti ole mahdollista maksaa samaa palkkaa noin 20 % lyhyemmästä työajasta, joten palkkoja pitäisi hilata ylöspäin jossain äärellisessä ajassa siten, että tulotaso olisi normaaliin elämiseen riittävä. Tämä taas söisi kilpailukykyä ja vähentäisi työpaikkoja. Nytkin lehdissä on koko ajan napinaa, että palkka ei riitä elämiseen ja työuran jälkeen käteen jää vain pieni ja raskaasti verotettu eläke, joka riittää ruokaan tai lääkkeisiin mutta ei molempiin. Näille pienipalkkaisille ja pieneläkeläisille jouduttaisiin keksimään uusia tukimuotoja verorahoista maksettavaksi.

Työssäkäyville verotuksen progressiivisuus takaa sen, että nettotulojen pudotus olisi pienempi kuin tuo noin 20 %. Toisaalta tämä johtaisi kohtuullisen merkittävään verotulojen pienenemiseen, jolloin kokonaisverotusta pitäisi kiristää. Varmaankin painotus olisi jälleen tulojakauman yläpäässä. Onko OK, että työkykyisten ihmisten vapaa-ajanviettoa tuettaisiin entistä enemmän verovaroin samalla kun työvoiman riittävyydestä tulevaisuudessa ollaan entistä enemmän huolissaan?

Perinteinen työväen puolue ei siis haluaisi kohderyhmänsä tekevän työtä. En voi välttyä ajatukselta, että tässä halutaan kasvattaa joukkoa, joka on riippuvainen tulonsiirroista ja jonka puolustajana SDP toimisi haaliessaan itselleen äänestäjäkuntaa. Tänään olen taas vähän eilistä vähemmän demari.

Lyhyt yhteenveto 07/2019 - Tasaista menoa

Heinäkuun raportti tulee sattuneista syistä päivän myöhässä ja luvut ovat oikeastaan elokuun ensimmäisen päivän lukuja, mutta ei kai tästä virheestä kovin isoa vääristymää tule tilastointiin.

Heinäkuu meni lähes kokonaan lomaillessa, mutta työelämään tutustuminen on nyt alkanut tavallisen kiireen merkeissä vielä vajaalla miehityksellä.

Sijoituspuolella on ollut vähän rauhallisempaa, vaikka joitain joitain ostoksia on tullut tehtyä. Jotkut liittyvät OP:n salkun tyhjennykseen eli myynti ja saman tai toisen osakkeen osto Nordnetin salkkuun, ja jotkut ovat ihan tavallisia lisäostoja. Uusia avauksia en tässä heinäkuussa tehnyt. Ostopuolella olivat tapahtumalistauksen mukaan Tokmanni, Sampo, Nordea ja Nokian renkaat sekä pieni määrä Superrahasto Suomea. Salkusta poistui Loxamin ostama Ramirent.

Päänsärkyä aiheuttaa salkun muutama surkimus. Nordea valuu alaspäin melkein kuin pohjaa ei koskaan tulisi vastaan. Vilkaisin omat ostoerät läpi ja aloitin näköjään sijoittamisen Nordeaan kesällä 2015 hintaan 11,92 €, joka on samalla kallein hinta, jonka olen Nordeasta koskaan maksanut. Vielä nyt heinäkuussa tein yhden oston hintaan 6,80 €. Tällä hetkellä hinta on 5.79 €.

Myös kesäkuussa uutena yhtiönä salkkuun ostettu Metsä Board sukelsi tänään pahasti, kun tulos oli odotuksia huonompi.

Ja sitten kesto-ongelma eli Outokumpu. Tämän kanssa on sattunut varmaan kaikki mahdolliset virheet. Tilitapahtumatietojen mukaan minulla on ollut Outokumpua jo ensimmäisenä sijoitusvuonna eli 2010, jolloin maksoin siitä kohtuullisen paljon. Jossain vaiheessa markkina muuttui hankalaksi ja kuviossa oli isoja yrityskauppoja. Nämä johtivat velkaantumiseen, kurssiluisuun, osakeantiin, osakkeiden yhdistämiseen jne. En osallistunut antiin, jolloin oma osuuteni yhtiöistä laimeni, ja kurssilaskun myötä oltiin pahimmillaan 96-97% miinuksella. Joskus vuonna 2015 olen kyllästynyt ja myynyt pois koko roskan roimalla tappiolla. Kun myös samalla alalla toimiva Outotec oli tuolloin tukevasti pakkasella, päätin, että salkkuun ei enää tule sanaa 'outo' sisältäviä yhtiöitä. Tästä huolimatta olen langennut myöhemmin houkutukseen ostaa Outokumpua ja nyt ollaan jälleen lukemassa -64,85 %.

Omaisuuserien suuruuksissa ei tapahtunut isoja muutoksia. Osakkeiden yhteisarvo putosi vajaan  Ramirentin lunastushinnan verran, rahastot jatkaa lähes samassa arvossa kuin edellisessä kuussa ja käteinen nousi muutamia tonneja juuri Ramirentin ja lomarahojen saamisen takia. Kokonaisuus kasvoi edellisestä kuukaudesta 1,14 % eli 3.639 €. Uusi ATH on siis 321.929,84 €.