Joulukuun numerot - 12/2019

Edellisen ja vähän laveamman vuosiyhteenvedon lisäksi tässä vielä joulukuun lukemat ja vähän myös koko vuoden lukuja.

Tilastoitavan omaisuuden määrä kasvoi joulukuussa noin 9070 euroa eli prosentteina 2,6 %. Suhteutettuna OMXHPI-indeksin muutokseen joulukuussa saavutettu tulos on reilusti yleistä kurssikehitystä heikompi. Pääsyylliseksi osoittautuu suurehko käteiskassa, jonka tuotto on heikkoa. Yksi merkkipaalukin ylittyi vuoden lopun kunniaksi: yhteenlaskettu arvo rikkoi 350.000 euron rajan.

Vuoden 2019 aikana osakevarallisuuden määrä kasvoi lähes tarkalleen 60.000 € eli noin 39 %. Tämä siis sisältää sekä arvonnousun että uudet panostukset. Rahastopuolella lukema pysyi lähellä vuoden takaista arvoa muutamista myynneistä ja parista hyvin pienestä ostosta huolimatta. Käteispuolella kasvua oli noin 42.500 euroa eli noin 59 %. Kokonaisuutena vuoden aikana tapahtunut kasvu oli siis noin 102.500 euroa eli reilut 40 %. Näin hyvää tulosta ei ole näköpiirissä tulevalle vuodelle, sillä merkittäviä kertaluonteisia tuloja ei valitettavasti ole tiedossa.

Vuosi 2019 päätökseen

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika laittaa tapahtumat ja mietteet nippuun vaikka jäljellä on vielä muutama päivä, jolloin ennättää tapahtua vaikka mitä yllättävää. Jos näin käy, palaan kommentoimaan näitä tapahtumia ensi vuoden puolella.

Sijoitusvuosi 2019 ei ollut kohdallani lainkaan huono. Ensinnäkin kurssikehitys oli kokonaisuudessaan myönteistä ja pääsin siitä osalliseksi. En ole eritellyt jokaista sijoitettua euroa ja niiden tuottoja enkä siis pysty kertomaan täydellisen tarkkoja lukuja, mutta jotain suuntaa antaa Sharevillen YTD-tuottokäyrä.

Toiseksi vuoden aikana kertyneet brutto-osingot ylittivät niukasti 10.000 euroa, joka oli takaraivossa jonkinlaisena tavoitteena tälle vuodelle. En kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan tuota rajaa tekemällä erityisiä ostoja loppuvuodesta osinkoja maksaviin yhtiöihin, mutta sen verran taktikoin, että lykkäsin Telian myyntiä OP:n salkusta osinkojen maksuun saakka. Vaikka Telia-osingon määrä OP-salkussa oli pieni, se osoittautui tarpeelliseksi tavoitteen saavuttamisen kannalta. Ylitys ei nimittäin ollut kovin selkeä osinkosumman ollessa 10.014,05 euroa. Täyden kymmenluvun ylitys ja reipas kasvu edellisestä vuodesta olivat positiivisia asioita, mutta vuodelle 2020 näkymä ei ole aivan yhtä myönteinen. Olisin tyytyväinen maltilliseen osinkojen kasvuun, sillä ainakin Nordea ja Sampo ovat ilmoittaneet pienentävänsä osingonmaksuaan.

Osingot vuosina 2010-2019

Kolmas merkittävä asia oli alkuvuonna saatu reilusti ennakoitua suurempi puunmyyntitulo, joka nosti blogissa tilastoidun omaisuuden määrää, kun metsässä oleva puumateriaali muuttui setelirahaksi.

Kuluva vuosi alkoi kahden salkun taktiikalla, sillä OP oli lanseerannut kaupankäyntihinnaston, jossa maksimipalkkio on 1 % ostohinnasta. Tämän vuoksi ostin osakkeita käytännössä pelkästään OP:n salkkuun ja samalla ostettavan erän koko pieneni ja ostokertoja tuli merkittävästi aiempaa enemmän. Sitten OP sai ajatuksen, että muutetaampas hinnoittelua ja poistetaan tämä 1 % palkkiokatto vaikkakin pitkähkön siirtymäajan jälkeen. Minulle tämä ei käynyt, sillä juuri tuo katto oli ainoa syy salkun avaamiseen. En myöskään halunnut kahta suunnitteen identtisillä ehdoilla mutta erilaisilla alustoilla toimivaa välittäjää, koska kahden salkun hallinnoinnissa on omat hankaluutensa. Eniten minua ärsytti OP:n toiminnan tempoilevuus, sillä 1 % palkkiokatto ei ennättänyt olla voimassa kovinkaan kauan. Tein siis päätöksen ajaa OP-salkku alas ja siirsin sopivissa kohdissa varat Nordnetin puolelle. Nyt tyhjennyksen jälkeen ja hallinnoinnin selkeytymisen myötä siirrolla oli myös sellainen positiivinen vaikutus, että varojen määrä Nordnet-salkussa saavutti Premium Banking -rajan, joten pääsin hieman halvempien kaupankäyntikulujen piiriin.

Osakeostot jatkuivat suunnilleen samaan tahtiin kuin aiemminkin enkä ole hirveästi kiihdyttänyt ostoja vaikka käteistä voisi olla järkevää siirtää muihin omaisuuslajeihin. Ennätyspitkä nousuputki ja ainakin varovaiset merkit käänteestä ovat olleet pidäkkeenä massiivisemmille panostuksille. Ostoista parhaiten jäi mieleen Skandinaviska Enskilda Banken, joka ensimmäisen oston jälkeisenä päivänä putosi 15 %. Alkuharmittelun jälkeen tein samansuuruisen oston, kun SEB:n kurssi jäi matelemaan uudelle tasolleen. Pian sen jälkeen kurssi lähti palautumaan ja tällä hetkellä mennään SEB:n kanssa hieman plussalla.

Uudelle vuodelle ja myös pidemmälle aikavälille pitäisi tavoitteellisen sijoittajan asettaa selkeät virstanpylväät, joiden saavuttamista seurataan tiiviisti. Itse en kuitenkaan pidä varsinkaan tiukkojen pitkäaikaistavoitteiden asettamista mielekkäänä, sillä kurssikehitys ei todellakaan noudata pankkien ja välittäjien omassa markkinoinnissa käyttämää 6 %:n tasaisen vauhdin periaatetta. Tietenkin tavoitteenani on kasvattaa omaisuuden määrää ja passiivisia tuloja niin paljon kuin mahdollista tavalla, joka sopii minulle itselleni. Määrällisistä ja ajallisia tavoitteista en halua kirjata muuta kuin että nykyisissä olosuhteissa tarkoituksena on käyttää palkkatuloista osakeostoihin keskimäärin n. 1300 euroa/kk ja käyttää myös kaikki osingot samaan tarkoitukseen. Tilanteen muuttuessa säädetään tätä sen hetkisiin olosuhteisiin sopivaksi (siis omalta kannaltani katsottuna ja sen mukaisesti mitä tilanteesta ymmärrän). Katsotaan vuoden päästä, mihin se riitti ja mikä oli tulos.

Osakesäästötilistä aion pysyä erossa, sillä en ole vakuuttunut sen hyvyydestä itselleni. Monet bloggarit ovat jo käyneet läpi havaitut hyvät ja huonot puolet, ja huonoihin puoliin kuuluu mm. seuraavat:

1. Poliittinen riski. Pelisäännöt saattavat muuttua kesken kaiken, kuten kävi esim. eläkevakuutusten kanssa.
2. Ylärajaksi asetettu 50000 euron raja on suhteellisen matala.
3. Hankintameno-olettaman hyödyntäminen ei onnistu.

OST voi olla oikein mainio väline monille, mutta omaan sijoitustyyliini suhteutettuna näen sen hyödyt liian vähäisiksi siihen liittyviin rajoituksiin nähden. Näin ainakin toistaiseksi, mutta tilanteet voivat muuttua tulevaisuudessa ja tässäkään asiassa en halua naulata kantaani lopullisesti lukkoon. OMXHPI hipoo jälleen 10000 pisteen rajaa eli kurssit ovat pitkän aikavälin tarkastelussa melko korkealla. Toivottavasti osakesäästötilien kanssa ei käy niin, että niitä avataan ja käytetään innokkaasti heti ensi vuoden alussa ja vähän ajan päästä nähdään reipas dippi/korjausliike/taantuma/kauppasota, jolloin OST:stä tulee helposti "väline, jolla taas siirrettiin varallisuutta tavalliselta hölmöltä kansalta rikkaiden taskuun".

Metsäsijoittamisen riski hyppäsi tänään pari astetta korkeammaksi

Vaikka Suomen suorien CO2-päästöjen trendi on ollut viimeisen 15 vuoden aikana loivasti aleneva, nettopäästöjen kehitys näyttää vieläkin loivemmalta. Tämä johtuu siitä, että myös CO2-nielujen kyky sitoa hiiltä on viime vuosina pienentynyt. Sen vuoksi päähuomio on ainakin Suomessa kohdistunut päästöjen hillitsemisen sijaan nielujen tehostamiseen. Ainoa nielu on käytännössä metsä.

Olen ollut huomaavinani, että suomalaisen ilmastokeskustelun sävy on muuttunut hieman syyttäväksi maanviljelijöitä ja metsänomistajia kohtaan. Sävyä ei varmasti muuta positiivisemmaksi tämän päivän uutinen, jonka mukaan  hiilensidonta oli vuonna 2018 ennätyksellisen pientä ja 43 prosenttia pienempää kuin edellisenä vuonna. Ensisijaiseksi syyksi mainitaan suuret hakkuumäärät sekä uudet ja entistä pienemmät arviot metsiemme kyvystä sitoa hiiltä.

Lähde: Tilastokeskuksen julkaisu (http://tilastokeskus.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-12-12_tie_001_fi.html)

Vaikka puuta on Suomen metsissä ennätysmäärä ja uutta puumateriaalia kasvaa enemmän kuin koskaan aiemmin, myös hakkuumäärät ovat sellaisella tasolla, että vuotuinen hiilensidonta puustoon on pienentynyt. Poliittinen paine kotimaassa ja myös koko EU;ssa on suuntautunut hiilinielujen vahvistamiseen eli toisin sanoen puumäärien nopeampaan kasvattamiseen, mikä käytännössä tarkoittaa Suomen osalta hakkuiden vähentämistä.

Nykyinen hallitus on kirjannut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, ja EU:kin haluaa hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Jo aivan lähivuosina tarvitaan todella rankkaa ohjausta, jos Suomi oikeasti haluaa päästä asetettuun tavoitteeseen eikä tämä tule tapahtumaan ilman kitinää ja merkittävää vastareaktiota, vaikka hämmästyttävällä tavalla poliitikot ovatkin puheissaan linjanneet, että "tavallisen ihmisen" ei tarvitse kärsiä ilmastonmuutoksen torjunnasta. En tiedä, miten poliitikot tämän ajattelevat, mutta selvää on, että kustannukset tulevat lopulta ihan jokaisen maksettavaksi tavalla tai toisella - myös siinä tapauksessa, että ilmastonmuutoksen annettaisiin edetä ilman sen kummempia ehkäiseviä toimenpiteitä. Pelkät pienet polttoaineveron korotukset ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella eivät todellakaan vie tavoitteeseen ja niistäkin nousee aina kova poru.

Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajan kannalta? Ihan lyhyellä tähtäimellä ei varmasti vielä mitään erityistä. Monet saattavat ihan vapaaehtoisesti lykätä tai tietoisesti vähentää hakkuita metsissään. Nykyisen lainsäädännön puitteissa kellään ei ole suoraa mahdollisuutta vaikuttaa metsänomistajan päätöksiin hakkuisiin liittyen. Toisenlaisen lainsäädännön mahdollisuus tosin kasvaa sitä mukaa kun paine nielujen tehostamiseen lisääntyy. On puhuttu myös metsänomistajille maksettavasta korvauksesta, jos he lykkäävät hakkuita, mutta pidän tätä vähän teoreettisena vaihtoehtona yhtään laajemmassa mittakaavassa. Täysin poissuljettu ei ole myöskään ajatus siitä, että toimittaessa EU-tasolla Suomen metsiä velvoitetaan jossain vaiheessa nielemään omien päästöjen lisäksi myös Puolan hiilivoimaloiden CO2-päästöjä. Metsävarat ovat liukumassa yksityisomaisuudesta enemmän ja enemmän kansalliseksi tai kansainväliseksi omaisuudeksi. Tästä esimakua antoi Brasilian tapahtumat, jotka nostattivat kansainvälisen vastalauseiden myrskyn. Käytön rajoitukset yleensä pudottavat metsän tuottoa, mikä ei ole optimaalinen tilanne mikäli metsänomistuksen ainoa tarkoitus on tuoton hakeminen.

Valtiovallan asettamat mahdolliset hakkuurajoitukset varmasti vähentävät myös investointihalukkuutta Suomeen, mutta toisaalta puun käyttöä voidaan tehokkaasti rajoittaa olemalla myöntämättä lupia uusille tuotantolaitoksille. Ympäristöministeri onkin jo puhunut vähän tämän suuntaisesti. Heikentynyt puun kysyntä näkyy metsänomistajalle alempina myyntihintoina.

Sinänsä pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta ja kasvihuonekaasujen määrää pyritään hillitsemään. Alueellisissa rajoituksissa (kuten Suomessa tai EU:ssa) voi piillä sellainen ongelma, että tuotanto siirtyy kyseisen alueen ulkopuolelle tai että raaka-aine (tässä tapauksessa puu) hankitaan alueelta, jossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia (=Venäjältä). Näissä tapauksissa ongelma siirtyy toisaalle eikä toimilla ole todellisen tavoitteen saavuttamisen kannalta mitään vaikutusta. Tälläkin hetkellä erittäin iso osa Euroopan kuluttajatuotteiden tuotannosta on ulkoistettu Aasiaan. Tuleekohan tämäkin huomioiduksi hiilineutraalisuustavoitteissa?

Puuta on Suomen metsissä noin 2500 miljoonaa kuutiometriä ja se kasvaa vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiometriä hakkuumäärän ollessa noin 70 miljoonaa kuutiometriä. On tietysti selvää, että hakkuita rajoittamalla hiiltä saadaan sidottua enemmän metsiin. Tällekin tielle tulee jossain vaiheessa pää vastaan, sillä ikääntyessään metsät sitovat hiiltä koko ajan huonommin ja lopulta kääntyvät lähteeksi. Sillä hetkellä kun metsiin ei enää sovi yhtään uutta puuta ja niiden hiilensidonta on nollassa tai negatiivinen, pitäisi vastaavasti energiantuotantoon ja kaikkeen muuhun toimintaan liittyvät kasvihuonepäästöt olla nollassa. Siinäkin tapauksessa tähän todella massiiviseen hiilivarastoon sidotun puun hyödyntäminen aloittaminen käynnistäisi kasvihuonekaasujen määrän kasvun ilmakehässä. Päästöttömään energiantuotantoon siirtymisen pitäisi siis olla jo nyt toimenpidelistalla.

En ole aikeissa luopua metsäomistuksistani, mutta uusia hankintoja en aio tehdä koko ajan kovemmaksi tulevan poliittisen riskin sekä muiden henkilökohtaisten syiden takia. Metsäteollisuuteen aion sijoittaa jatkossakin. Sieltä ja muista osakesijoituksista raha tulee helpommin ja säännöllisemmin kuin metsästä.

Kokeilu loppui. Mitä jäi käteen?

Ostanko liian myöhään? Myynkö kesken nousun, joka jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen? Panostanko liian vähän raketoiviin yhtiöihin? Onko firma kertonut sijoittajille tilanteestaan kaiken oleellisen? Näitä kysymyksiä ja monia muita sijoittaja joutuu pohtimaan tehdessään päätöksiä. Taustalla on pelko sijoitettujen rahojen menetyksestä ja tulevien tuottojen menemisestä sivu suun.

Oma riskinsietokykyni ei ole erityisen korkea, mutta haluan saada sijoituksilleni kohtuullista tuottoa pääasiassa osinkojen muodossa. Sen vuoksi salkkuni viiden suurimman omistuksen listalla komeilee aakkosjärjestykseen laitettuna Fortum, Nordea, Sampo, Telia ja UPM. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kovin suuria kurssinousuja ei tähän top 5 -listaan liity, ja UPM:nkin nousu on toisaalta kompensoitunut Nordean alamäellä.

Kurssinousuun perustuvaa tuotonhakustrategiaa minulla ei ole oikeastaan ollut aivan sijoitusuran alkuaikaa lukuun ottamatta, jolloin toiminta oli aika kaoottista. Tämän vuoksi tulokset eivät olleet erityisen hyvä ja sen seurauksena päädyin nykyiseen malliin. Toiset sijoitusstrategiat ovat toki olleet mielessä ja jotain taustatyötä on niihin liittyen tehty, mutta ostot ovat jatkuvasti kohdistuneet ns. osinkoyhtiöihin.

Syyskuun loppupuolella tein päätöksen ostaa pienehkön määrän AbbVie:tä, joka näytti juuri ohittaneen hintaminimin ja olevan jonkinlaisella nousu-uralla. AbbVie oli ollut kevyessä seurannassani jonkin aikaa houkuttelevan osinkotuoton takia. Ostopäätös ei siis varsinaisesti perustunut mihinkään yhtiön talouslukujen analyysiin, vaan taustalla oli pelkkä nousutrendi sekä MACD-käyrästä laskettu vakiosignaali ostolle, vaikka ostoa en uskaltanut tehdä oikeaoppisesti heti vaan pienellä viiveellä. Lisäksi ostopäätös perustui kohtuullisen hyvään tavoitehintaan, jonka oletin tukevan nousutrendin jatkumista.

Tällä viikolla yhteinen matka AbbVien kanssa tuli päätökseen. Kurssin nousu tasaantui jo reilusti marraskuun puolella ja tämä johti myyntipäätökseen, vaikka "virallinen" myyntisignaali odottaa vielä tuloaan.

Mitä kokeilusta jäi käteen? Tilitapahtumista löytyvien numeroiden perusteella sain sijoitukselleni 15,15 %:n tuoton, mikä on ihan kelpo luku, kun kyseessä oli vain hieman alle 2,5 kk:n mittainen omistus. Em. tuottoluku on siis tuotto ennen veroja ja siinä otetaan huomioon osto- ja myyntikulut sekä osinko, jonka AbbVie maksoi marraskuussa.

Vaikka kokeilu oli tuoton puolesta onnistunut, tulos olisi voinut olla myös päinvastainen. Aivan lokakuun alkupäiviin sattunut useamman prosentin pudotus meinasi jo aiheuttaa myyntinapin painamisen, mutta sain pidettyä hermot kurissa ja pidättäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Kurssikehityksen tasaantuminen marraskuussa johti siihen, että hermo ei enää kestänyt ja hankkiuduin osakkeista eroon. Saa nähdä, millaisen nousun menetin, kun lähdin sooloilemaan enkä odottanut oikeaa myyntilampun syttymistä. Toisaalta oma havaintoni on, että seuraamalla puhdasoppisesti virallista myyntisignaalia kurssi voi olla merkittävästi huippua alempana eli myyntisignaali tulee huomattavan myöhään, mikä lyhyissä nousu- ja laskusykleissä aiheuttaa lähes kaiken tuoton menetyksen.

Tekniseen analyysiin ja trendeihin perustuva tuoton hakeminen oli minulle jonkin verran stressaavampaa kuin osta-ja-pidä -strategiaan perustuva sijoittaminen. Tällä hetkellä vahva näkemykseni on että tästä sijoitustavasta ei tule minulle valtavirtaa vaan että se pysyy pienimuotoisena sivutoimintana sopivien tilaisuuksien osuessa kohdalle. Voi olla, että parhaat tuotot tehtäisiin tällä tavalla, mutta oma luonteeni ei tähän taivu kovin laajamittaisesti.

Lyhyt yhteenveto marraskuulta - 11/2019

Lukujen ynnääminen kertoo ihan kohtuullista omaisuuden karttumista tässä kuussa, sillä kokonaissumma nousi noin 4700€.

Osinkoja maksoivat Tikkurila, AT&T sekä AbbVie. Ostoihin kuuluivat Nokian Renkaat, Aktia ja SEB. SEB yllätti ja oston jälkeisenä päivänä kurssi rojahti noin 15% eikä ole ainakaan vielä toipunut siitä oleellisesti.

En ole osannut muuttaa sijoitusstrategiaani ja olen edelleen tukevasti osta-ja-pidä -tyyppiä, mutta tuo edellä mainittu AbbVie on ostettu pelkästään sillä ajatuksella, että se lähtee heti, kun nousutrendi alkaa köhiä. Aiemmin syksyllä ostettu erä on osingot pois lukien tällä hetkellä noin 15 % plussalla.

Ei onnistunut tällä kertaa

Kurssipudotusten yhteydessä laatulehdet tarjoilevat kansalle hupia tiedottamalla suuromistajien sulaneista omaisuusmääristä. Nyt minulla on hyvä tilaisuus tarjota tätä samaa blogin seuraajille.

Nordea on minulla hieman liian suuressa painossa siihen liittyviin riskeihin nähden ja olen pohtinut hajauttamista toisiin pankkiosakkeisiin, joissa houkuttimena on ollut suurehko osinkotuotto. Päädyin eilen ostamaan ruotsalaista SEB:tä, joka oli uusi avaus salkussani. Tiesin kyllä, että jotain rahanpesuun liittyvää tutkintaa on vireillä, mutta oletus oli, että tätä riskiä olisi hinnoiteltu jo kurssiin. Aamupäivän nopea vilkaisu salkkuun paljasti SEBin kohdalla hieman normaalia vaihtelua rumemmat miinukset. Ilmeisesti Ruotsin TV:llä oli jotain uutta tietoa rahanpesusta Baltiassa. Kuvakaappaus Nordnetistä näyttää vähän karulta.

Kahden vuoden yhteenveto - 10/2019

Tasan kaksi vuotta siiten julkaisin ensimmäiset numerot varallisuudestani. Ilman sen kummempia selityksiä tilanteen muutosta kuvaa seuraava kuva:

Osakevarallisuus ja käteisen määrä on kasvanut, mutta rahasto-omistusten arvo on pienentynyt. Mutta mikä tärkeintä, tolpan korkeus on kasvanut 102 231,11 euroa. 

Varallisuuden kehittymistä koko kahden vuoden ajalla edustaa tämä kuva:

Varallisuuslajien osuudet ja määrät oheisessa kuvassa:

Tässä kuussa osinkoa maksoivat Telia ja Kesko. Nokia perui keväällä lupaamansa osingot ja Nordea ja Sampo kertoivat osinkoleikkauksista. Loppuvuonna euroja ja dollareita maksavat (toivottavasti) Citycon, Tikkurila, AT&T sekä AbbVie. Nokian perumisesta huolimatta näyttäisi toistaiseksi vielä siltä, että osinkotulojen 10 000 euron raja rikkoutuu 30.12.2019, kun CItycon maksaa viimeisen eränsä. Ensi vuoden osalta osinkosumma voi jopa pienentyä kuluvasta vuodesta.

OP:n salkku tyhjeni täysin tässä kuussa, kun viimeiset kaksi yhtiötä lähti pois. Toinen näistä oli Telia, enkä ostanut sitä takaisin Nordnetin salkkuun. Telian osuus salkusta oli noussut vähän liian suureksi ja sen liiketoimintaan liittyy pientä riskiä, joten muutan painotusta tältä osin. Ostoyhtiöitä on lokakuussa olleet Nokian Renkaat, Aktia, Sampo, Metsä Board ja Tieto.  

Kolmannen kvartaalin tulokset ovat antaneet merkkejä talouden hiipumisesta. Kumma kyllä, indekseissä talouden jarrutus ja tuloskunnon rapautuminen ei vielä näy kovin selkeästi. Jäämme odottamaan tulevia käänteitä.

Osinkotuloissa painetta alaspäin

Osinkosijoittajan musta torstai 24.10. on ruodittu moneen kertaan talouskirjoittelussa. Nordea, Sampo ja Nokia ilmoittivat osingon maksamisen muutoksista eikä siis hyvistä sellaisista, sillä taustalla on tuottojen hupeneminen tai vaikeudet tekniikan kehittämisessä.

Nordean vaikeudet ja niiden heijastuminen oli jollain tavalla osattu ennakoida, sillä tulosjulkistuksella ei ollut isoa vaikutusta kurssiin. Sen sijaan Nokia romahti prosentilla, jollaista en itse ollut ennen kokenut. Pudotuksen suuruudesta voi päätellä, että sijoittajat eivät olleet lainkaan perillä Nokian todellisesta tilanteesta ennen viime torstaita.

Nokiaa minulla on lukumääräisesti sen verran vähän, että kurssilasku tai osinkojen peruminen ei tee isoa pudotusta vuotuisiin osinkoihin tai salkun arvoon. Nordea ja Sampo sen sijaan ovat suurimpien omistusteni joukossa ja osinkoleikkausten vuoksi vuoden 2020 osinkotuloihin tulee aika iso lovi. Nykyomistuksilla pudotusta tulee Nordeasta ja Sammosta noin 1500 € (brutto) verrattuna siihen, että molemmat olisivat maksaneet saman osakekohtaisen osingon kuin vuonna 2019. Ja julkisuuteen annettuja tasoja ei luonnollisesti ole vahvistettu vielä missään, joten jos vaikeudet jatkuvat niin uutta leikkausta voi vielä tulla. Tuloksentekokyvyn rapautuessa voi vielä käydä niin, että vuoden 2020 osinkotulot jäävät tätä vuotta pienemmäksi. Sellaista tilannetta ei ole vielä ollutkaan oman sijoitusurani aikana. Huonoon ensi vuoden osinkokertymään viittaavia merkkejä saatiin tänään Stora Ensolta.

Koko em. kolmikko on julkisesti halunnut profiloitua kasvavien osinkojen maksajiksi. Nokia vähemmän aikaa mutta Nordea ja Sampo hieman kauemmin. Kun osingot on nyt leikattu erilaisista syistä, voisi joku ilkeämielinen kysyä, onko näillä osinkopolitiitaksi kirjatuilla lausumilla oikeasti yhtään mitään merkitystä. Olisiko syytä panostaa enemmän amerikkalaisiin osinkoaristokraatteihin, jotta notkahdukset jäisivät pienemmiksi? Tällä hetkellä ja eilisen tulosjulkistuksen jälkimainingeissa en ole yhtään harmissani, että olen kasvattanut omistustani esim. AT&T:ssä.

Kun katsoo Nokian rumaa romahdusprosenttia ja pahinta rytinää seurannutta hieman loivempaa luisua, on pakko kyseenalaistaa yhtiön tiedotuspolitiikka. Kenen etuja ajaa tuollainen "stiff upper lip"- tiedotuskäytäntö, että katastrofin alla jätetään kertomatta erittäin oleellisesti yhtiön tulokseen ja arvoon vaikuttavia tekijöitä? No tulihan se torstaina kerrottua, mutta luottamusta yhtiöön tämä ei vahvistanut samalla kun yhtiön arvosta on muutamassa päivässä haihtunut lähes kolmannes savuna ilmaan.

Tai onko Nordean johto niin kuutamolla, että pari kuukautta ennen leikkausilmoitusta kielletään osingon leikkaamisen valmistelu? Teknisesti ottaen leikkauksia ei ehkä valmisteltu, mutta on johdon ollut pakko tietää siinä vaiheessa, että osinkoa tullaan leikkaamaan, kun yritystä ulkopuolelta seuraavat analyytikot pitivät sitä selvänä. Tai mitä kertoo yrityksen johdosta se, että virallinen tulosvaroitus annetaan 10 min ennen tulosjulkistusta, kun kaikki muut ovat jo sen sisällön käytännössä tienneet? Varmaan mitään tiedotukseen liittyviä lakeja ei ole rikottu, mutta en ainakaan itse voi välttyä ajatukselta, että johto ei ole ajan tasalla.

Sinänsä ylä- ja alamäet kuuluvat liiketoimintaan, ja muuttuneisiin olosuhteisiin on sopeuduttava käytettävissä olevin keinoin. Jos tilanne näyttää synkältä, kassaa ei tietenkään kannata (omistajan ja yrityksen näkökulmasta) tyhjentää osinkoina omistajien taskuihin. Osinkojen leikkaus on siten "pehmeä" tapa sopeuttaa taloutta. Tällöin kaikki osakkeenomistajat "auttavat" yritystä vaikean tilanteen yli omistustensa suhteessa. Vaikeammassa tilanteessa yhtiöön pitää työntää selvää setelirahaa, jos vielä uskoo firman tulevaisuuteen ja haluaa säilyttää omistusosuutensa. Jos nämä keinot ei omistajaa miellytä, omistuksesta pääsee eroon kohtuullisen vaivattomasti mutta mahdollisesti ostohintaa pienemmällä summalla.

Henkilöstö on lievissä kriisitilanteissa siinä onnellisessa asemassa, että heille maksetaan aina samaa sopimuksen mukaista palkkaa eikä yritys voi yksipuolisesti päättää niistä toisin kuin osingoista. Kun palkat eivät jousta alaspäin, syvemmissä kriiseissä henkilöstökulujen sopeutukset hoituvat sitten lomautuksilla ja irtisanomisilla. Tällöin ainakin osaa henkilöstöä alkaa sattua kovasti niin kuin Juhaa leukaan.

Köyhä vai rikas

Olen loppukesästä lähtien yrittänyt pudottaa hieman painoa, sillä se pääsi nousemaan ylipainon rajoille painoindeksillä mitattuna. Pudotustahti on ollut maltillinen eli vajaat 0.5 kg/vk eikä kuvioon todellakaan kuulu mitään äärimmäisyyksiin vedettyjä dieettejä. Painon pudottamisen malli on varmasti kaikille tuttu: kun saat ruuasta vähemmän energiaa kuin mitä kehosi kuluttaa, painosi putoaa.

Sama pätee säästämiseen. Jos kulutat rahaa nopeampaan tahtiin  kuin mitä saat sitä sisään, rahavarojesi määrä pienenee ja päinvastaisessa tapauksessa tililläsi oleva rahamäärä turpoaa. Tästä lainalaisuutta sivusi tällä viikolla napakkaan tyyliinsä Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka.

Painon pudottaminen ja omaisuuden kasvattaminen vaatii nykyihmiseltä pientä ponnistelua. Mukavaa ostettavaa ja hyvää syötävää on Suomessa tarjolla runsaasti.

Ennen kuin katsoin Puoli miljoonaa pääomaa -blogin videon, olin aamulla katsonut kaksi videota Ylen Tarinoita köyhyydestä -sarjasta. Niiden jälkimainingeissa kohtuullisen suurta omaisuuttaan nopeasti kasvattavan bloggaajan viestiä katsellessa odottelin jännityksellä, meneekö viesti pahasti richplainingin puolelle. No, ainakaan kovin vasemmistolaiseksi bloggaajan ajattelua ei voinut tulkita, sillä yhteiskunnan huolenpitoa hän ei peräänkuuluttanut, vaan vastuun talouden tasapainosta katsottiin kuuluvan jokaiselle itselleen.

Luultavasti kukaan ei halua olla köyhä, sillä jatkuva rahanpuutteessa eläminen on kuluttavaa. Suomalaisessa köyhyyden torjunnassa keskeisenä työkaluna ovat tulonsiirrot, mutta mikä on sopiva tuen taso? Minua jäi mietityttämään videolla esiintyneen työssäkäyvän Sarin ja aiemmassa Ylen jutussa esiintyneen kotiäiti-Sofian tulojen suuruudet. Molemman ovat yksinhuoltajia ja kummallakin on kaksi kotona asuvaa lasta. Sarin tulot koostuu palkasta, asumistuesta, lapsilisästä (yksi lapsi), lapsen isän maksamasta elatustuesta sekä Kelan maksamasta elatustuesta. Nettosumma yhteensä 2050,88 €, josta nettopalkan osuus on 1449 €.

Sofia puolestaan saa elatustukea, perustoimeentulotukea, asumistukea, lastenhoidontukea ja lapsilisää. Kokonaissumman sanotaan olevan hieman yli 2000 euroa. Lisäksi Sofia näytti saaneen seurantajaksolla Kelan tukea silmälaseihin.

Lähtökohdat jutuissa olivat hieman erilaiset. Sari kertoi, ettei raha riitä sellaiseen elämiseen kuin hän haluaisi. Työssäkäynnin kannalta välttämätön auto mainittiin isoksi menoeräksi. Sofian tilannetta käsiteltiin säästämisen näkökulmasta, ja lopputulema oli, että Sofialla olisi mahdollisuus laittaa tuloistaan hieman säästöön, mutta aina löytyy kivaa ostettavaa ja rahat kuluvat niihin.

Säästämisessä, kassan kerryttämisessä ja toimeentulon parantamisessa eli pienituloisuudesta pois pyrkimisessä tai sen haittojen minimoinnissa on kolme erilaista vaihtoehtoista etenemisstrategiaa:

1. Ansiotulojen kasvattaminen olemalla aktiivinen työmarkkinoilla, yrittäjyydessä, koulutuksessa tai muiden välittömien tulojen (käytännössä pääomatulojen) kerryttämisessä.
2. Henkilökohtaisten menojen karsinimen tai niiden kasvun hillitseminen.
3. Päättäjiin vaikuttaminen, jotta oma tuloverotus kevenisi tai saadut tulonsiirrot kasvaisivat.

Kohta 1) sisältää ensinnäkin kouluttautumista ja työmarkkinoille hakeutumista ja olemista joko työntekijänä tai yrittäjänä sekä työpaikan vaihdoksia paremman palkkauksen perässä. Tuloja sijoittamalla voi onnistua keräämään varallisuutta, joka itsessään tuottaa lisävarallisuutta. Tässä vaihtoehdossa huono puoli on se, että tulojen kasvaessa nettotulot voivat kasvaa yllättävän hitaasti verotuksen progression takia ja kasvavien tulojen vaikuttaessa saatuihin tulonsiirtoihin..

Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka korosti kohtaa 2) eli vastuun ottamista omista menoista suhteessa tuloihin siten, että taloudellinen liikkumavara paranee eikä talouden hallinta ole pelkkää selviytymistaistelua. Menojen karsiminen tuottaa jokaisen säästelyn euron täysmääräisesti eikä esim. verottaja ota mitään välistä.

Kolmas kohta ei ole enää pelkästään omissa käsissä vaan vaatii joukkovoimaa, julkisuutta ja lobbaamista. Esimerkiksi nykyinen eläkeläisten suuri joukko voisi yhdistämällä voimansa täysin laillisesti kasvattaa tulojaan eduskuntaan valittujen edustajiensa poliittisilla päätöksillä. Poliitikoilla on kiusaus ostaa valtaa lupaamalla hyvää ja kaunista ryhmille, joilta olettavat saavansa ääniä.

Ongelmana kolmannessa kohdassa on näiden tulonsiirtojen ja veronalennusten hinta, joka joudutaan rahoittamaan keräämällä rahat muualta. Yleensä se tarkoittaa verotuksen kiristämistä toisaalla tai velkaantumisen kasvua, joilla molemmilla on huonoja vaikutuksia talouteen.

Köyhyyden torjunta on noussut valtaa pitävien poliitikkojen kärkihankkeiden joukkoon, ja lehtijuttuja köyhyydestä näkee tämän tästä. Pientä eläkettä saaville luvattiinkin jo hieman lisärahaa. Valtion ja kuntien kannalta paras ratkaisu olisi, että köyhyyttä voitaisiin vähentää työllistymisen ja paremman palkkatason kautta. Tällöin tulonsiirtojen maksaminen vähenisi ja samalla päästäisiin verottamaan kasvaneita tuloja ankarammin. Työnantajia ei valitettavasti vaan voi käskeä työllistämään enemmän, ellei työvoimalle ole tarvetta.

Vaikka tunnistan tässä elämäntilanteessani olevani hieman kallellaan oikealle, en ole sitä niin paljon, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan tilanteessa kuin tilanteessa. Jonkinlainen tulonsiirtojärjestelmä täytyy olla olemassa auttamaan esim. yllättäen muuttuvissa tilanteissa. Peruskysymys taas on, kuinka paljon yhteiskunnan tuki pitää olla ja mikä on yksilön itsensä vastuu. Jos Minna on elänyt mukavaa keskiluokkaista elämää ja yllättäen avioliitto kariutuu ja terveys alkaa reistailla työkyvyn menettämiseen asti, onko yhteiskunnan taattava hänelle saman elintason jatkuminen? Minun mielestäni ei missään tapauksessa. Muutoksella pitää olla jonkinlainen vaikutus käytettävissä oleviin tuloihin, muuten ollaan pahan moraalisen ongelman äärellä. 

Toinen kysymys on, kuinka paljon itse haluaa varautua odottamattomiin tilanteisiin tai tulojen pienenemiseen esimerkiksi eläköitymisen tai yllättävän sairauden yhteydessä. Pakon edessä säästötön kädestä suuhun eläjä tekee pikavauhtia ja kovasti stressaantuneena tarvittavia toimenpiteitä, mutta vararahasto ja varsinkin tuottoa jauhavat sijoitukset helpottaisivat tilanteeseen sopeutumista. Toisaalta onko ok, että 40-vuotisesta työurasta jää ainoastaan päähän haaleat muistot lukemattomista ulkomaanmatkoista, keuhkoihin tervat noin 300000 poltetusta savukkeesta ja vyötärölle 35 ylimääräistä kiloa hienoista kulinaristisista nautinnoista, kun varautuminen kymmenien prosenttien tulotason putoamiseen on unohdettu ja kun valtion suuntaan aletaan esittää vaatimusta paremmasta eläkkeestä, koska juuri minä olen rakentanut tämän maan? Vai voitaisiinko olettaa, että yhteiskunta ei ole ihan kaikesta vastuussa vaan että ihmisiltä itseltäänkin voidaan edellyttää toimenpiteitä, jos virallisen eläkejärjestelmän pelisääntöjen mukainen eläke ei takaakaan haluttua elintasoa. Väitän, että iso osa palkansaajista (huom. en väitä että kaikki palkansaajat ja ne jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja työelämän ulkopuolella) pystyisi pienillä valinnoillaan kokoamaan sijoitussalkun, joka tuottaisi Antti Rinteen lupaaman vappusatasen verran kuukausittaista tuottoa eläkeiässä ja loputtomasti siitä eteenpäin. Näiden sijoitusten tuoton verottaminen toisi myös valtiolle merkittävän verokertymän.

Ylen köyhyysvideoihin liittyen Ylen uutissivustolle oli eilen ilmestynyt tulokset kyselystä, mitä katsotaan köyhälle välttämättömyydeksi ja mitä luksukseksi. Käin listan läpi omalta kannaltani kommentoiden, mitä itse tekisin, jos tuloni romahtaisivat. En varmasti pääse eläytymään tilanteeseen täysin autenttisesti, mutta vietän nykyiselläänkin kohtuullisen "askeettista" elämää ja olen melko tarkka rahankäyttäjä ja ostojen kilpailuttaja, joten mitään kauhean problemaattisia valintatilanteita Ylen lista ei aiheuttanut.

Kuukausikatsaus 9/2019 - Reipasta nousua syyskuussa

Numeroiden valossa syyskuu oli hyvä. Tilastoitava kasvoi kuukauden aikana noin 12 k€ syyskuun alkupuolen kurssinousun ansiosta. Prosentteina nousua tuli 3.71 %.

Ostoja tein yhteensä n. 2050 €:lla. Ostoslistalla oli Sampo ja pitkästä aikaa Superrahasto Suomi. Lisäksi edelliseen kirjoitukseen liittyen avasin uuden salkun toista sijoitustyyliä varten ja tein sinne yhden oston USAn pörssistä periaatteella "trend is your friend", kun mukana oli vähän teknisen analyysin perustyökalujen käyttöä. Osto tapahtui hieman myöhemmin kuin mitä signaali olisi puhdasoppisesti edellyttänyt, mutta tämä meni nyt pienen varmistelun piikkiin. Katsotaan, miten trendi kantaa, mutta kovin suurta tappiota en tästä aio ottaa. Kirjoittelen tästä kokeilusta sopivassa kohdassa myöhemmin.

Menopuolella tapahtumia oli syyskuussa runsaasti ja summat olivat tavallista suurempia. Kyllästyin lopulta vanhaan ja hitaaseen tietokoneeseen ja ostin  tarjouksesta uuden. Pari kymppiä piti laittaa ohjelmistoihin, ja muihin kokeiluihin ostin ylimääräisen SSD-levyn. Myös vaatteisiin meni normaalikuukauteen verrattuna huomattavasti enemmän rahaa eli hieman vajaat 200 €. Palkkatulojen lisäksi rahaa tuli tilille kun Citycon maksoi vuoden kolmantena eränä osinkoa myöskin vajaat pari sataa euroa (brutto).

Väärin sijoitettu

Olen näköjään jo pitkään sijoittanut hieman väärin. Ainakin, jos uskomme Seppo Saariota. Vajaan 10-vuotisen piensijoittajaurani aikana vasta nyt luin hänen kirjoittamansa Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan.

Viesti, joka minulle nousi keskeisimpänä esiin, oli ajoituksen tärkeys. Iskun paikka on hetki, jolloin laskutrendi kääntyy nousevaksi ja silloin täytyy panostaa isosti. Luonnollisesti omistuksesta irtaudutaan sopivassa kohdassa huipun läheisyydessä. Laskumarkkinassa pysytään kärsivällisesti pelin ulkopuolella ja odotellaan käännettä. Osakkeiden valintakin oli tärkeää, jotta parhaan kasvupotentiaalin saa hyödynnettyä. Kuitenkaan kovin moneen ei kannata mennä mukaan, jotta salkku ei indeksoidu liikaa ja ettei seuraaminen muutu liian työlääksi. Voittojen haaliminen perustuu siis puhtaasti nousutrendien hyödyntämiseen, jota boostataan poimimalla ne osakkeet, joilla on jyrkin nousuoletus.

En pysty väittämään tuohon mitään vastaan. Tuo on hyvin todennäköisesti nopein tapa kasvattaa omaisuutta. Oma sijoittajaurani alkoi myös tuolla edellä kuvatulla "osta halvalla- myy kalliilla" -periaatteella. Teknisestä analyysistä ja trendeistä en tiennyt yhtään mitään, vaan osto-ja myyntisignaalit olivat enemmän tai vähemmän satunnaisia, kuten esim. myynnin tapauksessa ennusteita parempi osavuositulos, joka nosti kurssia äkisti 5-10%. Hyvän tuloksen jälkeen jatkuva nousutrendi jäi siis hyödyntämättä ja sekös harmitii, kun ei enää halunnut ostaa samaa osaketta takaisin kalliimmalla kuin millä oli hetki sitten myynyt.

Em. tilanteista johtuen sijoitustoimintani muuttui enemmän osta-ja-pidä -tyyliseksi. Painotus oli kohtuullista tai hyvää osinkoa maksavissa yrityksissä. Tämän linjan mukaisesti 5 suurinta sijoitustani ovatkin tällä seuraavat:

1. Telia
2. Nordea
3. Sampo
4. Fortum
5. UPM

Myyntejä tapahtuu erittäin harvoin, mutta ostoja pyrin tekemään kuukausittain - laskutrendissä ehkä vähemmän ja harvemmin kuin nousussa. Tällainen säännöllinen osakesijoittaminen ei ollut Saarion kirjan keskipisteessä, mutta oli tälle sijoitustyylille annettu tilaa vajaat 1.5 sivua ja mainittu sen hyviä puolia.

Kun perussalkku tuottaa vuosittaista osinkotuloa jo ihan mukavia määriä, olen jo aiemmin miettinyt sijoitustyylin muuttamista. Olen hieman perehtynyt tekniseen analyysiin ja tutkaillut historiallisia kurssitietoa TA:n mittareilla. Saarion kirja vahvisti käsitystäni siitä, että osta-ja-pidä -strategian rinnalla voisi olla järkevää kokeilla jotain muutakin tyyliä, mutta mitään konkreettisia toimenpiteitä en ole vielä tehnyt. Ensimmäisenä kysymykseen taitaisi tulla uuden salkun avaaminen, sillä nykyinen soveltuu huonosti tuollaiseen pelaamiseen ja haluan pitää sen rinnakkaisena tälle mahdolliselle uudelle strategialle tuottamassa säännöllistä osinkovirtaa. Joka tapauksessa pääpaino tulisi olemaan säännöllisessä sijoittamisessa, mutta vähintäänkin pienimuotoinen kokeilu kiinnostaisi. Kohta varmaan luisun jo tekemään päiväkauppaa.

Koti tyhjenee

Kuten elokuun yhteenvedossa mainitsin, taloudessa asuu nyt yksi henkilö vähemmän, kun vanhin lapsista muutti pois kotoa. Poika lähti opiskelemaan teknistä alaa, joka oli hieman yllättävä valinta, mutta varmaan hän oli siihen harkiten päätynyt.

Tilanne on uusi ja vähän haikea vanhemmille, kun ei siitä niin kovin pitkä aika ole, kun istuttiin pitkiä aikoja hiekkalaatikoilla ja uimarannoilla, kun kotiin ei olisi millään malttanut lähteä. Koska Ahkeran säästäjän projektipäiväkirja keskittyy talousasioihin, otetaan nyt pelkästään tämä talouden näkökulma, vaikka kaikki yksityiskohdat ei ole enää kirkkaana mielessä.

Vauva-aika lähti käyntiin, kun joitain alkuinvestointeja oli tehty. Ainakin sänky, vaunut, turvaistuin ja vaatteita hankittiin käytettynä, eikä mitään jättisuuria kuluja päässyt muodostumaan.

Riskienhallinnan kannalta otimme lapselle vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen, josta ei ennen syntymää otettuna rajattu pois mitään sairauksia. Hinta taisi tosin olla hieman korkeampi kuin syntymän jälkeen otetun vakuutuksen. Äitiysloma tietysti pudotti vaimon tulotasoa pitempiaikaisesti, mutta itse pidin parin viikon isyysvapaan enkä enää muista, miten siitä tuolloin sai Kelan korvauksia. Juoksevat kulut lasten ollessa pieniä olivat myös hyvin pienet, ja laskeskelin jossain vaiheessa lapsen menojen olevan niin pienet, että silloinen lapsilisä kattoi keskimäärin kaikki lapsen kulut ja riitti muuhunkin eli kompensoimaan hieman vaimon alentunutta tulotasoa. 

En pitänyt kirjaa kuluista, mutta näppituntuma oli, että mitään kovin jyrkkää kulujen nousua ei tullut leikki-iän aikana. Kulurakenne saattoi muuttua toisenlaiseksi, kun esim. vaippoja ei enää jossain vaiheessa tarvinnut  hankkia. Kuten aiemminkin, ensisijaisena tavoitteena oli löytää mahdollisimman usein tavaraa käytettynä.

Meillä lapseen liittyvät kustannukset lähtivät nousuun kouluiässä. Tuohon aikaan älypuhelimia ei vielä ollut vaan ihan näppäimellisellä mallilla ja kymppien budjetilla päästiin alkuun. Muilta osin kuluja aiheutti tarve hankkia polkupyöriä, vaatteita, suksia, luistimia yms yms kiihtyvässä tahdissa ja hyväkuntoisten käytettyjen välineiden löytäminen ei enää ollut niin helppoa. Ala-asteella mukaan tuli myös harrastustoiminta, joista mieleisin ja ainoa taisi ala-asteen loppupuolella syödä vajaan satasen kuussa.

Yläasteiässä kuvioon tuli älypuhelimet ja maksajan näkökulmasta niitä piti hankkia aivan liian usein. Harrastuskin taisi vaihtua toiseen, mutta sen hinta pysyi suunnilleen samana kuin aiemmin. Jostain syystä vaatteille ei ollut mitään erityisvaatimuksia, vaan minun mielestä ihan kohtuuhintaiset perusvaatteet kelpasivat. Tässä vaiheessa kulut alkoivat nousta myös nuoremmasta lapsesta, mutta tilannetta helpotti merkittävästi asuntolainan maksamisen saaminen päätökseen.

Peruskoulun ajan saatiin nauttia verojen maksun hedelmistä, kun kirjat ja muut tarvikkeet saatiin koulusta. Sen jälkeen ne täytyi hankkia itse ja koulumatkojen kulkemiseen tarvittiin bussikortti. Ajokortin hankkiminen ei ole itsestäänselvyys, mutta meillä se hankittiin. Ajajien lisääntyessä perheeseen hankittiin toinen auto (halpa), jonka käytöstä sovittiin, että bensat maksetaan käytön mukaan. Talo maksoi vakuutukset, verot ja muun ylläpidon. Tässä helpotti se, että poika onnistui saamaan töitä kahtena kesänä ennen muuttoa pois kotoa. Sen verran oli järkeä päässä, ettei rahoja hurviteltu kerralla, vaan niitä riitti pitkäksi aikaa. Auto sai lähteä talosta, kun muuttokuorma oli siirtynyt toiselle paikkakunnalle, sillä lapsella ei ollut hyvien liikenneyhteyksien äärellä mitään tarvetta autolle.

Vaikka nykyinen asuntomme on varmaan aivan keskimääräinen perheasunto ja lapsille oli omat huoneet, joskus tuntui, että tilaa olisi saanut olla enemmän. Asuintilan hankkimisessa rajoitteena oli tietysti asunnon hinta ja halu välttää liian suurta velkaa ollessani pätkätyösuhteessa. Nyt kun väki alkaa vähetä ja tilaa vapautuu muuhunkin käyttöön, olen erittäin tyytyväinen ettei asuntoa hankittaessa tullut hankittua "liikaa" tilaa. Oman talouden juoksevat kulut ovat pienentyneet jo sen takia, että ruokaa kuluu reilusti aiempaa vähemmän.

Nyt jäämme seuraamaan, kuinka itsenäinen elämä alkaa löytyä uomiinsa. Vanhempana ei voi muuta kuin toivoa, että oma paikka ja hyvä suunta elämälle löytyy. Ahkera säästäjä voi ainakin olla tyytyväinen siihen, että lapsen nykyisessä taloudessa ruokamenot on budjetoitu ja ne ovat saamieni tietojen mukaan erittäin kohtuullisella tasolla. Toivottavasti säästöä ei tehdä terveellisyyden kustannuksella.

Valtakunnan tasolla lapsia syntyy nykyisin ennätyksellisen vähän. Tämä aiheuttaa huolta siitä, miten reilusti suurempien vanhempien ikäluokkien palvelut rahoitetaan tulevaisuudessa. Syntyvyyden alenemista käsiteltiin Ylellä julkaistussa kolumnissa, jonka keskusteluosuudessa vauvojen vähyyden syiksi lueteltiin ainakin seuraavat seikat:

• Työelämän ja toimeentulon epävarmuus
• Taloudellinen epävarmuus
• Pätkätyöt
• Pikavipit
• Lapsiin liittyvien verovähennysten poistuminen
• Julkisten palveluiden ja tukien leikkaukset
• Huumeet
• Haluttomuus ottaa vastuuta elämästä
• Tietokonepelit
• Sukupuolten tasapäistäminen
• Uran luominen
• Sosiaalinen media ja siellä vallalla oleva maailmankuva
• Yhteiskunnan kova arvomaailma
• Naisten ylipaino joka tekee heistä ei-haluttavia ja alentaa hedelmällisyyttä
• Normiksi noussut sinkkuus elämänpana
• Koulutustason kohoaminen
• Kaupungistuminen
• Täydellisen vanhemmuuden vaatimukset
• Abortit
• Perheen aseman heikkeneminen instituutiona
• Teknologia joka vähentää suoria ihmiskontakteja
• Puhelimet ja tietokoneet joita räplätään liikaa
• Suuret ikäluokat, jotka aloittivat 2-lapsisten perheiden käytännön.
• Ehkäisyn saatavuuden parantuminen
• Päivähoitomaksut
• Tempoileva politiikka ja vakauden puuttuminen
• Keski-ikäiset miehet jotka ovat vieneet nuoren sukupolven palkat ja aiheuttaneet kurjistumisen
• Tulevaisuudenuskon tukahtuminen nykymaailmassa
• Yksilökeskeinen mukavuudenhalu
• Miesten mielenkiinnon puuttuminen perheen perustamiseen

Synkkenevää

Tänään tuli huonoja merkkejä taloudesta. Ainakin neljä pörssiyhtiötä ilmoitti lomautuksista, irtisanomisista ja kapasiteetin vähennyksistä. Vaikka kriisitunnelma ei ole vielä vallalla ainakaan pörsseissä, talousviisaat varoittelevat huonommista ajoista, joista esimakua antaa mm. Saksan talouden hyytyminen.

Kuvakaappaukset: www.yle.fi

Panikointi ei ole tarttunut ainakaan maan hallitukseen, joka on pysynyt yllättävän tyynenä ja 100% varmana siitä, että sen työllisyyttä ja talouskasvua edistävät toimenpiteet ovat oikeita orastavan taantuman tai ainakin merkittävän talouden hidastumisen alla. Oppositio käy kuumana, kun hallituksen valitsemat toimenpiteet ovat "vääriä" tai isosta osasta niitä ei ole tietoakaan, kun toimenpidelistat ovat vielä valmistelussa.

Oma taustani on eksakteissa tieteissä enkä ole ollenkaan sinut sen kanssa, että poliittinen, aatteellinen tai mikään muukaan tausta vaikuttaa loppupäätelmiin ja toimenpide-ehdotuksiin, joihin "epäeksaktien" tieteiden aloilla päädytään. Kun oikeistohallitus tilaa selvityksen Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta, se saa (todennäköisesti) omaa ajatus- ja talousmalliaan tukevan lopputuleman. Työntekijäpuoli puolestaan viittaa kintaalla moisille tutkimuksille, kun Palkansaajien tutkimuslaitoksen tulokset ovat ihan toisenlaiset vaikka tutkimusaihe on sama. Seurauksena on loputon juupas-eipäs -väittely.

Nyt mennään enemmän vasemmiston ehdoilla. Julkisen sektorin roolia ja menoja on kasvatetaan, omaisuutta myydään, verotusta kiristetään ja ilmastonmuutoskin torjutaan. Kovin syvällisesti rakenteita ei taideta hallitusohjelman mukaan laittaa uusiksi, vaan tehdään pieniä fiksauksia joissain kohdissa, jaetaa rahaa vaalien alla luvatuille tahoille ja paikataan laastarilla vuotavia kohtia mutta muutoin mennään suunnilleen samaa rataa kuin ennenkin. En ollut aina edellisen hallituksen ylin ystävä, kun muutamaan otteeseen vauhtia oli niin paljon, että taustojen tarkastukset unohtui nolosti. Pisteet kuitenkin heille yrittämisestä. Nykyinen hallitus on vielä ollut kuin kilpikonna kuoressaan. Kakkua on kyllä jaettu ahkerasti, mutta epäselväksi on jäänyt se, miten uskottavasti varmistetaan, että sitä on jaettavaksi myös jatkossa niin, ettei verorasitus ja lainattujen siivujen määrä kasva liiaksi.

Elokuun yhteenveto 08/2019

Tilastoitava varallisus kasvoi elokuussa 1759 € eli loikan suuruus prosentteina oli 0.55 %. Kyseessä on siis jälleen uusi ATH-arvo ja nyt ollaan lukemassa 323 688.40 €. Palkkeina esitettynä mitään järisyttäviä muutoksia ei ole pariin kuukauteen tapahtunut.

Osakeindekseille ei oikein tunnu löytyvän selkeää suuntaa, vaan yhtenä päivänä uutiset ja Trumpin tweetit heiluttavat niitä vähän ylös ja toisena alas. Talouden hidastuminenkaan ei ole saanut väännettyä kursseja selkeään alamäkeen. Viimeisimmän puukaupan jälkeen käteiskassa on paisunut suhteettoman suureksi, mutta en usko, juuri nyt on vielä sopiva hetki sijoittaa käteisvaroja. Odottelen siis parempia ostoaikoja, vaikka paras tiedossa oleva talletuskorko käteisen säilyttämiselle on valitettavan alhainen (Svea Ekonomi, 1 %),

Joitain tapahtumia salkussa on kuitenkin ollut. Käteisosinkoja maksoivat elokuussa AT&T ja Nokia.  Osakkeina osinkonsa maksoi Sampo, joka työnsi tilille 41 kappaletta Nordeaa.

OP:n salkun siirto Nordnetiin eteni taas yhden pykälän verran, kun möin Hoivatilat ja ostin saman määrän takaisin Nordnetin puolella. Harmittavasti verottaja vie pienen siivun ja päälle tuli tietysti kaupankäyntikulut. OP:ssä on säilössä enää kahta yhtiötä, ja tavoite on saada homma maaliin ensi vuoden alkupuolella. Sen verran OP:n toiminta närästää, että pysyn päätöksessäni.

Varsinaisia ostoja oli kolme: Sampoa, AT&T:tä ja Nordeaa yhteensä noin 2000 eurolla.

Perheen talouteen tuli elokuussa pieni kulurakenteen muutos, sillä vanhin lapsista muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jotain pientä sponsorointia on toki tiedossa, mutta monet kiinteät ja satunnaiset kulut täällä päässä pienenevät huomattavasti. Merkittävimpänä seikkana toinen auto lähti saman tien uuteen kotiin.

Rahapelihuumaa

Naapurikaupunkiin Siilinjärvelle rysähti 92 miljoonaa euroa voittoja Eurojackpotista. Kokonaissumma on sen verran suuri, että sillä pyöritettäisiin koko Siilinjärven kaupungin toimintoja reilusti yli puoli vuotta sikäli kun ymmärsin tämän vuoden talousarvion koukeroita oikein. Voitto tuli tällä kertaa porukalle, joten ei tullut yhtä multimiljomääriä vaan useita pienemmän mittakaavan miljonääriä. Autokauppiaat varmaan hykertelevät tyytyväisinä, sillä paremman luokan autojen potentiaalisia ostajia on nyt liikkeellä tavallista enemmän.

Itse olen aina pysynyt erossa Veikkauksen peleistä. Kerran alaikäisenä pelasin yhden rivin vakioveikkausta tietämättä yhtään mitään jalkapallojoukkueista, eikä voitto ymmärrettävästi sattunut kohdalle sillä kertaa. Sittemmin ymmärrys voiton todennäköisyydestä ja pelien palautusprosenteista ovat pitäneet minut erossa kaikista rahapeleistä. Esimerkiksi Lottoon pelatusta summasta Veikkaus palauttaa voittoina vain noin 40 %, joten kyseessä on oikeastaan Veikkauksen keino ryöstää laillisesti rahaa pelaajilta. Automaattipeleissä palautusprosentti on suurempi, mutta niidenkin tarkoitus on kerää rahaa omistajille ja tilojen vuokraajille, joten suunnilleen viittä minuuttia pidemmässä juoksussa pelaaja joutuu varmasti häviölle.

Kun todennäköisyydet on pahasti pelaajaa vastaan ja Veikkauksen puolella, miksi pelejä sitten pelataan niin laajasti? Aamulehden mukaan suomalaiset käyttävät uhkapeleihin eniten rahaa Euroopassa. Rahaa peleihin kuluu noin 3 mrd euroa, kun samaan aikaan yksityishenkilöiden tekemät nettomerkinnät sijoituksiin oli noin 1 mrd vuodessa. Lottovoitto taisikin taannoin tehdyn kyselyn perusteella olla kohtuullisen hyväksyttävä tapa rikastua, kun sijoittamalla vaurastumista ei katsottu hyvällä.

Osalla pelaajista on taustalla vääristynyt suhtautuminen ja addiktio pelaamiseen. Sen tuoma mielihyvä ja tunnelataus on jotain sellaista, että rahaa on työnnettävä peleihin, vaikka rahaliikenne on jo vuosia ollut negatiiviseen suuntaan ja johtanut jo vaaralliseen velkaantumiseen. Riippuvuuksien asiantuntija en ole enkä pysty analysoimaan tätä puolta syvällisesti.Taannoinen slogan "Iloa elämään" saattoi kuitenkin ongelmapelaajan läheisestä kuulostaa hieman irvokkaalta.

Täytyy myöntää, että uutiset Siilinjärven voitosta sai miettimään, miten tuollainen parin miljoonan voitto vaikuttaisi omaan elämään. Kovin paljon negatiivisia vaikutuksia ei noussut esiin, vaan pääpaino on kaikkien rahahuolten kaikkoamisessa lopullisesti sekä vapaudessa tehdä haluamiaan asioita koko loppuelämän ajan. Tämä unelmointi rahahuolista vapaasta elämästä saattaa olla isoin tekijä mijoonavoittoja tarjoavien pelien suosioon. Käsittämättömän iso voittosumma tuntuu normiarjen kituutusta vasten ratkaisulta kaikkiin ongelmiin vaikka onkin erittäin epätodennäköinen. Veikkauksen mainokset ja uutiset isoja voittoja saaneista luovat "hyvää" pöhinää ja toivoa voiton osumisesta omalle kohdalle. Pahinta koukuttamista lottoon ja vastaaviin pelehin taitaa olla porukkapelaaminen. Jos lähipiiri (esim. työkaverit) pelaa, on vaikea jäädä peliporukasta pois, sillä ajatus jättivoitosta siten että itse jäisi ilman voitto-osuutta on todella karmea.

Rahapelaamista on varmasti tutkittu paljon, mutta maallikkonäkemykseni on, että arjen talousasioissa käsiteltäviä summia reilusti suuremmat voitot saavat aikaan haaveilua ja epärealistista toiveikkuutta, jolloin tilastolliset faktat ja todenäköisyydet menettävät merkityksensä. Pelko voiton lipsahtamisesta ohi suun varsinkin kiinteissä veikkausporukoissa ja vakionumeroilla lottoavilla estää yhdenkään kierroksen jättämisen väliin. Vaurastuminen esim. säästämällä ja sijoittamalla saattaa tuntua mahdottomalta tai liian hitaalta ja epävarmalta tieltä, joten lottoamien ja muut rahapelit esittäytyvät ainoana tienä raha-asioiden kuntoon saamiseksi. Isossa kuvassa ainoa voittava taho on vain ja ainoastaan pelejä hallinnoiva Veikkaus, jonka keräämää rahaa tosin jaetaan yleishyödyllisille järjestöille sekä kulttuurin ja urheilun tukemiseen. En aio jatkossakaan aloittaa rahapelaamista, sillä tilastollisesti menetän huomattavasti vähemmän rahaa makuuttamalla rahojani nollakorkoisella tilillä ja myös siinä tapauksessa, että pankkitileille tulisi jatkossa negatiivinen korko. Itsekkäästi ajateltuna voisin sanoa, että laajamittainen pelaaminen on minun kannaltani hyvä asia, sillä se tuottaa rahaa peliyhtön eli käytännössä valtion jaettavaksi ja näin vähentää omaa verorasitustani. Pelihaittojen ja asiaan liittyvien moraalisten aspektien takia en kuitenkaan sano tuota edellistä lausetta.

Lyhyempää työviikkoako?

Ministeri Sanna Marinin visio löi tänään ällikällä. 6-tuntinen työpäivä tai 4-päiväinen työviikko tuntuu äkkiseltään mukavalta ajatukselta ainakin työntekijän kannalta, kun aikaa jäisi enemmän kaikkeen mukavaan. Työnantaja tai verotuloja keräävät tahot voivat Marinin avautumisesta pyöritellä päätään, ja luultavasti työntekijäkään ei lopulta ole kovin onnellinen, kun näkee, millainen vaikutus tällä olisi tuloihin. Onneksi Marin itsekin piti ajatusta utopistisena ainakin lähitulevaisuudessa toteutettavaksi.

Työnantajilla ei luultavasti ole mahdollista maksaa samaa palkkaa noin 20 % lyhyemmästä työajasta, joten palkkoja pitäisi hilata ylöspäin jossain äärellisessä ajassa siten, että tulotaso olisi normaaliin elämiseen riittävä. Tämä taas söisi kilpailukykyä ja vähentäisi työpaikkoja. Nytkin lehdissä on koko ajan napinaa, että palkka ei riitä elämiseen ja työuran jälkeen käteen jää vain pieni ja raskaasti verotettu eläke, joka riittää ruokaan tai lääkkeisiin mutta ei molempiin. Näille pienipalkkaisille ja pieneläkeläisille jouduttaisiin keksimään uusia tukimuotoja verorahoista maksettavaksi.

Työssäkäyville verotuksen progressiivisuus takaa sen, että nettotulojen pudotus olisi pienempi kuin tuo noin 20 %. Toisaalta tämä johtaisi kohtuullisen merkittävään verotulojen pienenemiseen, jolloin kokonaisverotusta pitäisi kiristää. Varmaankin painotus olisi jälleen tulojakauman yläpäässä. Onko OK, että työkykyisten ihmisten vapaa-ajanviettoa tuettaisiin entistä enemmän verovaroin samalla kun työvoiman riittävyydestä tulevaisuudessa ollaan entistä enemmän huolissaan?

Perinteinen työväen puolue ei siis haluaisi kohderyhmänsä tekevän työtä. En voi välttyä ajatukselta, että tässä halutaan kasvattaa joukkoa, joka on riippuvainen tulonsiirroista ja jonka puolustajana SDP toimisi haaliessaan itselleen äänestäjäkuntaa. Tänään olen taas vähän eilistä vähemmän demari.

Lyhyt yhteenveto 07/2019 - Tasaista menoa

Heinäkuun raportti tulee sattuneista syistä päivän myöhässä ja luvut ovat oikeastaan elokuun ensimmäisen päivän lukuja, mutta ei kai tästä virheestä kovin isoa vääristymää tule tilastointiin.

Heinäkuu meni lähes kokonaan lomaillessa, mutta työelämään tutustuminen on nyt alkanut tavallisen kiireen merkeissä vielä vajaalla miehityksellä.

Sijoituspuolella on ollut vähän rauhallisempaa, vaikka joitain joitain ostoksia on tullut tehtyä. Jotkut liittyvät OP:n salkun tyhjennykseen eli myynti ja saman tai toisen osakkeen osto Nordnetin salkkuun, ja jotkut ovat ihan tavallisia lisäostoja. Uusia avauksia en tässä heinäkuussa tehnyt. Ostopuolella olivat tapahtumalistauksen mukaan Tokmanni, Sampo, Nordea ja Nokian renkaat sekä pieni määrä Superrahasto Suomea. Salkusta poistui Loxamin ostama Ramirent.

Päänsärkyä aiheuttaa salkun muutama surkimus. Nordea valuu alaspäin melkein kuin pohjaa ei koskaan tulisi vastaan. Vilkaisin omat ostoerät läpi ja aloitin näköjään sijoittamisen Nordeaan kesällä 2015 hintaan 11,92 €, joka on samalla kallein hinta, jonka olen Nordeasta koskaan maksanut. Vielä nyt heinäkuussa tein yhden oston hintaan 6,80 €. Tällä hetkellä hinta on 5.79 €.

Myös kesäkuussa uutena yhtiönä salkkuun ostettu Metsä Board sukelsi tänään pahasti, kun tulos oli odotuksia huonompi.

Ja sitten kesto-ongelma eli Outokumpu. Tämän kanssa on sattunut varmaan kaikki mahdolliset virheet. Tilitapahtumatietojen mukaan minulla on ollut Outokumpua jo ensimmäisenä sijoitusvuonna eli 2010, jolloin maksoin siitä kohtuullisen paljon. Jossain vaiheessa markkina muuttui hankalaksi ja kuviossa oli isoja yrityskauppoja. Nämä johtivat velkaantumiseen, kurssiluisuun, osakeantiin, osakkeiden yhdistämiseen jne. En osallistunut antiin, jolloin oma osuuteni yhtiöistä laimeni, ja kurssilaskun myötä oltiin pahimmillaan 96-97% miinuksella. Joskus vuonna 2015 olen kyllästynyt ja myynyt pois koko roskan roimalla tappiolla. Kun myös samalla alalla toimiva Outotec oli tuolloin tukevasti pakkasella, päätin, että salkkuun ei enää tule sanaa 'outo' sisältäviä yhtiöitä. Tästä huolimatta olen langennut myöhemmin houkutukseen ostaa Outokumpua ja nyt ollaan jälleen lukemassa -64,85 %.

Omaisuuserien suuruuksissa ei tapahtunut isoja muutoksia. Osakkeiden yhteisarvo putosi vajaan  Ramirentin lunastushinnan verran, rahastot jatkaa lähes samassa arvossa kuin edellisessä kuussa ja käteinen nousi muutamia tonneja juuri Ramirentin ja lomarahojen saamisen takia. Kokonaisuus kasvoi edellisestä kuukaudesta 1,14 % eli 3.639 €. Uusi ATH on siis 321.929,84 €.

Kesä"lomaa" ja osinkopäivitystä

Vaikka pitäisi olla loma, työasioista ei ihan kokonaan pääse irti, vaan puhelimen mukana ne tulevat mukaan kaikkialle. Luulin, että olisin saanut olla oikeasti vapaalla, mutta ei onnistunut kun kysymystä ja säätöä on koko ajan. Vähän ottaa päähän varsinkin, kun loma on jo loppupuolella. Hektisen kevään ja alkukesän jälkeen mieleen on hiipinyt ajatus työpaikasta, jossa työhön liittyvät asiat käsiteltäisiin arkisin klo 8-16 eikä tarvitsisi olla tavoitettavissa iltaa, viikonloppua ja lomaa ja heräillä aamuyöllä, kun pää lähtee käsittelemään tulevia ja menneitä työkuvioita. Juuri tällä hetkellä suostuisin roimaan palkanalennukseen, jos tuo toteutuisi.

Matka työstä irtautumiseen edes osittain on vielä kesken, mutta kohtuullisen hyvällä alulla kuitenkin. Tällä hetkellä strategiani on kasvattaa osinkotuloja, jotta voisin vähentää riippuvuuttani palkkatuloista. Tänään kävin läpi tämän vuoden maksetut osingot ja päivitin ennusteen loppuvuoden osinkotuloista. Kovin isoa poikkeamaa ei huhtikuussa heittämääni arvioon olisi tulossa, vaan koko vuoden kertymä olisi 10.165 € (brutto). Arvio loppuvuoden aikana maksettavista osingoista on 1648 €, josta suuriman osuuden kuittaa Telia. Sammon maksama lisäosinko, joka tulee siis Nordean osakkeina, ei ole mukana tuossa summassa, vaan ainoastaan käteisosingot.

Nordea aiheuttaakin tällä hetkellä harmaita hiuksia sijoittajille. Suunta on tuloksessa ja siten myös kurssissa alaspäin eikä yhtiö näytä saavan niitä kasvu-uralle toimenpiteistä ja vakuutteluista huolimatta. Nordea on tällä hetkellä salkkuni selkeästi suurin euromääräinen miinustelija.

OP:n salkun tyhjennys ja siirto Nordnetiin on jatkunut, ja tällä hetkellä siellä on enää kolme yhtiötä vastaten noin 20 % kyseisen salkun arvosta ennen tyhjenyspäätöksen tekemistä. Tähän siirtoon liittyy pieniä muutoksia allokaatiossa, ja uutena paperina salkkuun tuli Metsä Board. Siirroksesta johtuen Nordnetin salkku on turvonnut sen verran, että 200.000 €:n Private Banking -asiakkuuden raja on rikkoutunut ja kyseinen palvelu on nyt käytössä. Halvemmat välityshinnat saattavat innostaa hajauttamaan erityisesti USAn markkinoille. Sattaa tietysti käydä niin, että laskevat kurssit tekevät tämän ilon lyhytaikaiseksi.

Kuukausikatsaus 06/2019 - Järjestelyt menossa

Kesäkuussa aloitin OP:n salkun siivoamisen eli tyhjensin sieltä pienet omistukset kokonaan pois tulevan hinnoittelumuutoksen takia. Lähteä saivat mm. Lehto, Finnair ja Cramo, jotka kaikki olivat alle 1000 €:n suuruusluokkaa. Lehdon myynnistä tulikin paljon vähennettävää (ainakin prosentteina mitattuna) tämän vuoden verotukseen ja Cramon olisin myynyt joka tapauksessa Adapteon omistukseen liittyvän hankaluuden ja kustannuksen takia.

Kun olin aloittanut salkun tyhjennyksen ja antanut palautetta OP:lle heidän tempoilevasta hinnoittelustaan, sain asiakaspalvelusta viestin, että 1 % maksimipalkkio jatkuukin kampanjaluonteisena vielä vuoden ajan 1.9.2019 alkaen. Ihme urpoilua! Miksi ilmoittaa hinnanmuutoksesta, jota ei kuitenkaan tapahdu vielä yli vuoteen? Miksi tätä kampanjaa ei mainittu alkuperäisessä hinnanmuutostiedotteessa? Taisi käydä niin, että saivat asiasta aika tiukkaa palautetta ja tekivät paniikkiratkaisun toivoen hillitsevänsä asiakaspakoa.

Vaikka kampanja jatkuu, minun ostokset OP:ssa ovat jäissä ja salkun alasajo on aloitettu, ellei Nordnet tee jotain omituisia liikkeitä hinnoitteluunsa. Joitain isompia omistuksia olen jo siirtänyt Nordnetiin myymällä ne ja ostamalla Nordnetissä takaisin. Tappiolla olevien kanssa toimin varovasti niin, että myynti ja osto tapahtui eri päivinä, jotta verottaja ei pääse syyttämään verokeplottelusta. Jostain syystä on ollut vaikea ostaa seuraavana päivän samaa osaketta myyntihintaa kalliimmalla hinnalla, ja joku raha taisi mennäkin toiseen osakkeeseen. OP:n salkku on tähän mennessä keventynyt reilun kolmanneksen.

Tässä kuussa oli tavallista enemmän menoja joidenkin maksuun tulleiden kertaluonteisten kulujen vuoksi. Tulojen puolesta oli tavanomainen kuukausi, sillä tilille tuli ainoastaan normaali kuukausipalkka ja pieniä osinkoja Cityconista ja Nokiasta. Osakepuolella kurssit olivat kesäkuussa noususuunnassa, joten tilastoitava varallisuus nousi lähes 11 k€, mikä nosti kokonaistilanteen niukasti uuteen ATH-arvoon (318 290.37 €) käteisvarojen hupenemisesta huolimatta.

Ajattelin lopettaa numeeristen taulukoiden esittämisen ja antaa jatkossa pääosan varallisuustiedosta graafisessa muodossa. Tässä ensimmäinen yritys:

OP:n salkku lihoiksi?

OP:n välityshinnoittelu tuli viime kesänä minun sijoitus- ja hajautustyylille sopivaksi, ja sen jälkeen ostot ovat lähes täysin tehty OP:n salkkuun muutamia Nordnetin kampanjoita lukuunottamatta. Nyt OP on muuttamassa hinnoitteluaan kesän lopussa siten, että osakevälityksen 1 %:n maksukatto poistuu ja asikasomistajan minimimaksu on 7 €. Kun tällainen aika iso periaattellinen muutos tehdään vain noin vuoden jälkeen, jään kyllä vahvasti ihmettelemään OP:n päätöksenteon tempoilua. Joskus tulee pakostakin mieleen, että OP:ssa päätökset tehdään jossain ADHD-tilassa ja pian se perutaan tai muutetaan täysin toisenlaiseksi. Räikeimpänä esimerkkinä vauhdikas ja paljon rummutettu lääkäripalvelubisnekseen hyppääminen vähän aikaa sitten ja nyt siitä käytännössä lähes kokonaan luopuminen.

Pankki- ja sijoitusasioissa arvostan itse kohtuullista pysyvyyttä ja ehtojen säilyvyyttä. Nordnetin kuuniaksi on sanottava, että heillä ehdot ovat pysyneet vakaana koko oman asiakkuuden ajan, vaikka jossain vaiheessa alkoi näyttää siltä, että heidän hinnoittelunsa alkoi jäädä muiden jalkoihin. Nyt ainakin OP on palaamassa Nordnetin kaltaiseen hinnoitteluun. Kun säilytys OP:ssa on maksullista ja heidän palkkioprosenttinsakin on Nordnetin 3-tasoa korkeampi, ei OP:lla ole tarjota minulle yhtään mitään kilpailuetua suhteessa Nordnetiin. Kun yhden salkun hallinnointi olisi selkeämpää kuin kahden erilaista alustaa käyttävän ja erilaisia raportointiratkaisuja tarjoavan palvelun, onko tässä nyt tunnustettava, että itsekin mainostamani OP:n välityspalvelu ja siihen ryhtyminen oli totaalinen virheliike ja että olisi parempi hylätä sivusta kuvioon mukaan tullut välittäjäketku ja palata alkuperäisen pariin. Vähintäänkin kaikki alle 1000 €:n OP-omistukset muuttuvat rahaksi hyvin nopeasti ja ehkä edelleen ostoiksi Nordnetin puolella. Pitäisiköhän vielä selvittää, mitä Nordealla olisi tarjota Premium Bankingiin liittyen? Nordeastakin on tosin huonoja kokemuksia menneisyydestä, sillä sielläkin ehtoja muuteltiin kohtuullisen tiheään.

Kuukausikatsaus 05/2019 - Salkku keveni reilusti

Toukokuussa rymisteltiin alas oikein reilusti. Osakkeet halpenivat reippaasti ja se näkyy loppusummassa. Osakkeiden arvo on aika tarkalleen sama kuin tasan vuosi sitten. Kokonaisuutena miinusta tuli edelliseen kuukauteen verrattunan lähes tarkalleen 10.000 €.

Varsinkin metsäyhtiöt on viimeisen vuoden aikana laskeneet reilusti, ja esimerkiksi Stora Enso on vuoden aikana tippunut Nordnetin mukaan noin 45 %. Tällä viikolla päästiin jo siihen pisteeseen, että ostin pitkästä aikaa lisää Storaa Nordnetin kampanjan innoittamana. Pieniä määriä Sampoa, Nordeaa ja UPM:ää on viime aikoina tullut hankittua. Onpa tapahtumalistan mukaan tullut hankittua myös vähäisiä määriä Nokian Renkaita, Tokmannia ja Teliaa. Kaikkiaan ostot ovat olleet suht maltillisia. Vaikka ostohalua olisikin ainakin joitain yhtiöitä kohtaan, näkymien epävarmuus ja pelko putoavasta puukosta hillitsee ostohaluja. Miinusmerkkinen käteisrivi ei siis selity pelkästään osakeostoilla vaan siihen liittyy mm. metsänhoitokaluston osittainen pävittäminen 90-luvulta nykyaikaan.

Hallitusneuvotteluissa oli uutisten mukaan saatu jonkinlainen lopputulos. Väkisin on jäänyt kuva, että talouden ja työllisyyden kehitystä on arvioitu liian optimistisesti, kun rahaa ollaan käyttämässä aiempaa löysäkätisemmin. Tavoitteena on siis 75 % työllisyysaste talouden tasapaino vuonna 2023. Itse en usko, että nämä molemmat saadaan toteutumaan, mutta toivottavasti olen väärässä. Palkka- ja pääomatulojen verotuksesta tai mm. metsänomistajia hyödyttävästä yrittäjävähennyksestä ei vielä tänään tihkunut selkeää tietoa, vaan nämä yksityiskohdat taidetaan saada vasta ensi viikolla. Jään odottamaan.

Kuukausikatsaus 04/2019 - Uudelle sataluvulle!

Tässä kuussa hypättiin uudelle sataluvulle puukaupparahojen ilmestyttyä tilille. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kyseessä on oikeastaan puumateriaalin muodossa olleen tilastoimattoman omaisuuden muuttaminen rahaksi ja siten tässä blogissa tilastoiduksi omaisuuslajiksi. Käytännössä omaisuutta siirtyi taskusta toiseen tai muuttui olomuodosta toiseen, joten kyynisesti ajateltuna vaikutus on plus miinus nolla.

Joka tapauksessa kyse on minun mittakaavassa erittäin suuresta tuloerästä, josta olen iloinen varsinkin, kun kaupan loppusumma osoittautui lähes 50 % suuremmaksi kuin mitä kaupan sopimisen yhteydessä oli arvioitu. Tein kuitenkin yhden amatöörivirheen, jonka jo kertaalleen olin onnistunut välttämään, mutta nyt se vain pääsi käymään. Puun ostaja nimittäin tekee 19 %:n ennakonpidätyksen puukauppatulosta. Tuo on varmaan ihan käypä prosentti keskimääräiselle puukaupalle, kun huomioidaan vähennyskelposet kulut, varaukset yms JOS käytettävissä ei ole metsävähennystä. Tässä tapauksessa metsävähennystä on vielä käyttämättä hieman nyt maksettua summaa enemmän, joten veroa tarvitsee maksaa merkittävästi nyt pidätettyä vähemmän. Edellisessä suuressa kaupassa muistin pyytää muutosverokortin, mutta nyt se unohtui. Pieni dippi omaisuuden määrään tulee ensi vuoden alussa, kun puun ostajan maksama arvonlisävero (vajaat 9 k€) pitää tilittää verohallintoon.

Käteisen määrään on vaikuttanut myös kevätosinkojen maksu, sillä ne ovat suurimmalta osalta makaamassa tilillä vaikka pieniä ostoja onkin tehty. Bruttona osinkoja näyttäisi tulevan tänä vuonna hieman yli 10 k€. Käteisen määrä ja suhde salkun kokoon alkaa tuntua vähän turhan suurelta (115.951 € ja 36.5 % salkun kokonaisarvosta). Ihan suinpäin en olisi valmis laittamaan merkittävästi aiempaa suurempia summia osakeostoihin, sillä viime päivinä raportoitujen tulosten suunta on mielestäni ollut loivasti alaspäin samalla kun maailmantalous näyttää viilenemisen merkkejä.

Lopuksi vielä raportoitava omaisuus numeroina ja kuvana.

Puukauppayllätys

Tänään sain äsken toteutetun hakkuun mittaustodistuksen. Puhelimessa olin hetkeä aiemmin saanut kuulla hakatut kuutiot ja maininnan, että määrä oli vähän turvonnut. Eri hintaryhmien kuutiomäärät eivät kertoneet kovinkaan paljoa, kun en muistanut, millaisia arvoita hakkuusopimukseen oli kirjattu millekin puutavaralajille.Kun silmäilin mittaustodistuksen viimeistä riviä, jossa alettiin puhua kokonaishinnasta, yllätys oli melkoinen, kun hakkuusopimuksen summa oli noin 25 k€, mutta nyt loppusumma oli melkein 40 k€. Kyllä, oli vähän turvonnut, kun hinnoissa ei ollut oleellisia muutoksia.

Kun ero arvion ja toteutuman välillä on luokkaa 50 %, jotain on ollut pielessä, mutta puun myyjän kannalta se oli tässä tapauksessa pelkästään positiivista. En tarkkaan tiedä, kuinka tilan puumäärät on aikoinaan kartoitettu, mutta menetelmiä ovat ainakin perinteiset maastokäynnit ja laserkeilaus. Liekö pielessä olleet noiden kuvioiden puumäärien alkuarvot, joita päivitetään vuosittain oletetuilla kasvumalleilla. Vai onko virhe ollut noissa kasvumalleissa, jotka olettivat puun kasvavat todellista hitaammin ja vuosien mittaan ero kumuloitui tuohon noin 50 prosenttiin? Edellisessäkin kaupassa oli saman suuntaista poikkeamaa, mutta prosentuaalinen ero oli huomattavasti pienempi.

Jos metsän arvon määritys perustuu muinaiseen puumääräselvitykseen ja kasvumallien käyttöön ja niillä päädytään tällaisiin eroihin, metsätilan myyjän kannattaisi näköjään selvityttää tilan arvo maastokäynneillä, ja ostajan kannattaisi myös rymytä tarjolla olevilla tiloilla arvioimassa kuutioita ja etsiä niitä tarjokkaita, joissa hintapyyntö on tehty mallinnuksen perusteella ja päädytty todellista pienempään lukemaan. Aktiivinen ostaja saattaisi tarkan kartoituksensa ansiosta päätyä ostamaan edulliseen hintaan sellaisen tilan, jonka myyjä on ollut liian säästäväinen maksaakseen hyvin tehdystä tila-arviosta.

Kuukausikatsaus 03/2019 - Liikaa ostoja

Maaliskuun ajattelin olevan sellainen kuukausi, jolloin keräillään käteistä ennustettua talouden hidastumista ja kurssilaskua varten. Lukujen valossa näin ei päässyt käymään:

Käteinen on käytännössä samoissa lukemissa kuin edellisessä kuussa, vaikka kohtuullisen isojakin osinkoja on tullut tileille. Alkuperäinen suunnitelma maltillisista ostoista osoittautui liian vaikeaksi noudattaa, ja tunnustan langenneeni liiallisiin ostoihin ainakin Nordean kyykätessä yli 10 % osingon irtoamispäivänä. Pitkään odotettuja puukaupparahojakaan ei ole laitettu maksuun, joten niiden vaikutus näkyy mahdollisesti vasta huhti- tai toukokuussa.

Osakkeiden arvossa on edelliseen kuukauteen pientä nousua käytännössä ostojen takia. Maaliskuun vertaaminen edelliseen kuukauteen on vähän harhaanjohtavaa, sillä monen yhtiön osingot ovat irroneet, mutta rahat eivät ole vielä tilillä. Kauppalehden osinkokalenterista nopeasti laskettuna sellaisia yhtiöitä, joista osinko on irronnut mutta maksu on vasta huhtikuussa, on salkussa 15 kpl. Irronnutta mutta ei vielä maksettua osinkoa näissä yhtiöissä on sisällä noin 4000 €. Taidan pitää nuo tulevat osingot tiukasti käteiskassassa ja viettää huhtikuuta nyt oikeasti pienemillä ostoilla. Ellei sitten taas tule "hyviä" ostopaikkoja.

Lopuksi vielä tilanteet kunkin kuukauden viimeisenä päivänä.

Vaalikiimaa ilmassa

Lähestyvät eduskuntavaalit herättää niin paljon tunteita, että pari agitaattoria on täytynyt laittaa Facebookissa ainakin väliaikaiseen pimentoon, kun kyllästyttää jatkuva vouhkaaminen. Valtakunnassa odotetaan Antti Rinteen saapuvan messiaan lailla vapauttamaan työtä tekevä ja porvarihallituksen raskauttama kansa kapitalismin ikeestä. Joka tuutista puskee tarinoita huono-osaisuudesta, palkkojen riittämättömyydestä ja siitä miten huonosti asiat ovat. Yllättävää kyllä, suomalaiset valikoitui toistamiseen maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Tilanteen parantamiseksi Antti onkin jo luvannut nettosatasen isolle joukolle eläkeläisiä tilanteessa, jossa koko eläkejärjestelmän on huomattu natisevan liitoksistaan viimeistään parin vuosikymmenen kuluessa. Hyvää ja kaunista on luvattu epämääräisemmin myös muille pienituloisille. Mielenkiintoista nähdä, kuinka SDP juhlii voittoaan vaali-iltana. Itseäni vaalivoitto lähinnä kylmäisi, sillä rahoituspuoli on pitkälti avoinna, mutta puuttuvat euroja on luvattu haalia kasaan ainakin verotusta kiristämällä, jolloin kohteena on erityisesti suuret palkkatulot, pääomatulot ja varallisuus. SDP:n jatkeena toimiva SAK haluaa 0.1%:n varallisuusveron yli 100.000 euron sijoitusvarallisuuteen. Suorien 200.000 euron arvoisten osakeomistusten omaavalle tämä tarkoittaisi 100 €:n lisäveroa sen päälle, että osingoista (oletus 4% osinkotuotto) on maksettu nykyisillä säädöksillä veroa 2040 euroa. Tokihan paaomatuloverojakin esitetään korotettavaksi. Kääntöpuolena on, että palkkatulojen progression kiristäminen ei kannusta hakeutumaan parempipalkkaisiin töihin ja pääomatuloveron nosto ja varallisuusvero puolestaan eivät houkuttele säästämään ja sijoittamaan.

Suomalaisten säästämisaste olikin uusimman tilaston mukaan noussut lukemaan 0.6%, kun edellisenä vuonna se oli negatiivinen. Hiljattain julkaistiin selvitys, jonka mukaan jopa 64% suomalaisista ei säästä eläkettään varten. Ja myös keski-ikäisistä lähes puolet ei laita rahaa säästöön tulevan eläkkeensä jatkoksi. Luotto siihen, että valtio pitää huolen omistaan, on käsittämättömän vahva varsinkin, kun eläkkeiden leikkaukset on nostettu esiin maksajien vähentyessä.

Sijoituspuolella on ollut tavanomaista menoa. Tämän päivän osinkojen irtoamiset ja muut rojahdukset aiheuttivat salkkuun tavanomaista suuremman päiväpudotuksen. Suomalaista osakkeista osinkoa ehätti ensimmäisenä tänä vuonna maksamaan salkun yhtiöistä tänään CapMan. Jatkossa tahti kiihtyy, ja päivitettyjen laskemien mukaan 10.000 €:n brutto-osinkojen raja ylittyy tänä vuonna.

Tein kuluneella viikolla harvinaisen liikkeen. Myin OP:n salkussa olleen pienen määrän Cityconin osakkeita. Citycon on hiljalleen lähestymässä pistettä, jossa puolet osakekannasta alkaa olla yhden omistajan hallussa. Pienosakkaan kannalta tuo saattaa olla erittäin huono asia (esimerkkitapauksena Finnlines), joten pienensin hieman tuota riskiä ja sain kaupassa huiman noin 6 €:n luovutusvoiton.