tiistai 29. lokakuuta 2019

Osinkotuloissa painetta alaspäin

Osinkosijoittajan musta torstai 24.10. on ruodittu moneen kertaan talouskirjoittelussa. Nordea, Sampo ja Nokia ilmoittivat osingon maksamisen muutoksista eikä siis hyvistä sellaisista, sillä taustalla on tuottojen hupeneminen tai vaikeudet tekniikan kehittämisessä.

Nordean vaikeudet ja niiden heijastuminen oli jollain tavalla osattu ennakoida, sillä tulosjulkistuksella ei ollut isoa vaikutusta kurssiin. Sen sijaan Nokia romahti prosentilla, jollaista en itse ollut ennen kokenut. Pudotuksen suuruudesta voi päätellä, että sijoittajat eivät olleet lainkaan perillä Nokian todellisesta tilanteesta ennen viime torstaita.

Nokiaa minulla on lukumääräisesti sen verran vähän, että kurssilasku tai osinkojen peruminen ei tee isoa pudotusta vuotuisiin osinkoihin tai salkun arvoon. Nordea ja Sampo sen sijaan ovat suurimpien omistusteni joukossa ja osinkoleikkausten vuoksi vuoden 2020 osinkotuloihin tulee aika iso lovi. Nykyomistuksilla pudotusta tulee Nordeasta ja Sammosta noin 1500 € (brutto) verrattuna siihen, että molemmat olisivat maksaneet saman osakekohtaisen osingon kuin vuonna 2019. Ja julkisuuteen annettuja tasoja ei luonnollisesti ole vahvistettu vielä missään, joten jos vaikeudet jatkuvat niin uutta leikkausta voi vielä tulla. Tuloksentekokyvyn rapautuessa voi vielä käydä niin, että vuoden 2020 osinkotulot jäävät tätä vuotta pienemmäksi. Sellaista tilannetta ei ole vielä ollutkaan oman sijoitusurani aikana. Huonoon ensi vuoden osinkokertymään viittaavia merkkejä saatiin tänään Stora Ensolta.

Koko em. kolmikko on julkisesti halunnut profiloitua kasvavien osinkojen maksajiksi. Nokia vähemmän aikaa mutta Nordea ja Sampo hieman kauemmin. Kun osingot on nyt leikattu erilaisista syistä, voisi joku ilkeämielinen kysyä, onko näillä osinkopolitiitaksi kirjatuilla lausumilla oikeasti yhtään mitään merkitystä. Olisiko syytä panostaa enemmän amerikkalaisiin osinkoaristokraatteihin, jotta notkahdukset jäisivät pienemmiksi? Tällä hetkellä ja eilisen tulosjulkistuksen jälkimainingeissa en ole yhtään harmissani, että olen kasvattanut omistustani esim. AT&T:ssä.

Kun katsoo Nokian rumaa romahdusprosenttia ja pahinta rytinää seurannutta hieman loivempaa luisua, on pakko kyseenalaistaa yhtiön tiedotuspolitiikka. Kenen etuja ajaa tuollainen "stiff upper lip"- tiedotuskäytäntö, että katastrofin alla jätetään kertomatta erittäin oleellisesti yhtiön tulokseen ja arvoon vaikuttavia tekijöitä? No tulihan se torstaina kerrottua, mutta luottamusta yhtiöön tämä ei vahvistanut samalla kun yhtiön arvosta on muutamassa päivässä haihtunut lähes kolmannes savuna ilmaan.

Tai onko Nordean johto niin kuutamolla, että pari kuukautta ennen leikkausilmoitusta kielletään osingon leikkaamisen valmistelu? Teknisesti ottaen leikkauksia ei ehkä valmisteltu, mutta on johdon ollut pakko tietää siinä vaiheessa, että osinkoa tullaan leikkaamaan, kun yritystä ulkopuolelta seuraavat analyytikot pitivät sitä selvänä. Tai mitä kertoo yrityksen johdosta se, että virallinen tulosvaroitus annetaan 10 min ennen tulosjulkistusta, kun kaikki muut ovat jo sen sisällön käytännössä tienneet? Varmaan mitään tiedotukseen liittyviä lakeja ei ole rikottu, mutta en ainakaan itse voi välttyä ajatukselta, että johto ei ole ajan tasalla.

Sinänsä ylä- ja alamäet kuuluvat liiketoimintaan, ja muuttuneisiin olosuhteisiin on sopeuduttava käytettävissä olevin keinoin. Jos tilanne näyttää synkältä, kassaa ei tietenkään kannata (omistajan ja yrityksen näkökulmasta) tyhjentää osinkoina omistajien taskuihin. Osinkojen leikkaus on siten "pehmeä" tapa sopeuttaa taloutta. Tällöin kaikki osakkeenomistajat "auttavat" yritystä vaikean tilanteen yli omistustensa suhteessa. Vaikeammassa tilanteessa yhtiöön pitää työntää selvää setelirahaa, jos vielä uskoo firman tulevaisuuteen ja haluaa säilyttää omistusosuutensa. Jos nämä keinot ei omistajaa miellytä, omistuksesta pääsee eroon kohtuullisen vaivattomasti mutta mahdollisesti ostohintaa pienemmällä summalla.

Henkilöstö on lievissä kriisitilanteissa siinä onnellisessa asemassa, että heille maksetaan aina samaa sopimuksen mukaista palkkaa eikä yritys voi yksipuolisesti päättää niistä toisin kuin osingoista. Kun palkat eivät jousta alaspäin, syvemmissä kriiseissä henkilöstökulujen sopeutukset hoituvat sitten lomautuksilla ja irtisanomisilla. Tällöin ainakin osaa henkilöstöä alkaa sattua kovasti niin kuin Juhaa leukaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti