torstai 19. syyskuuta 2019

Koti tyhjenee

Kuten elokuun yhteenvedossa mainitsin, taloudessa asuu nyt yksi henkilö vähemmän, kun vanhin lapsista muutti pois kotoa. Poika lähti opiskelemaan teknistä alaa, joka oli hieman yllättävä valinta, mutta varmaan hän oli siihen harkiten päätynyt.

Tilanne on uusi ja vähän haikea vanhemmille, kun ei siitä niin kovin pitkä aika ole, kun istuttiin pitkiä aikoja hiekkalaatikoilla ja uimarannoilla, kun kotiin ei olisi millään malttanut lähteä. Koska Ahkeran säästäjän projektipäiväkirja keskittyy talousasioihin, otetaan nyt pelkästään tämä talouden näkökulma, vaikka kaikki yksityiskohdat ei ole enää kirkkaana mielessä.

Vauva-aika lähti käyntiin, kun joitain alkuinvestointeja oli tehty. Ainakin sänky, vaunut, turvaistuin ja vaatteita hankittiin käytettynä, eikä mitään jättisuuria kuluja päässyt muodostumaan.
Riskienhallinnan kannalta otimme lapselle vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen, josta ei ennen syntymää otettuna rajattu pois mitään sairauksia. Hinta taisi tosin olla hieman korkeampi kuin syntymän jälkeen otetun vakuutuksen. Äitiysloma tietysti pudotti vaimon tulotasoa pitempiaikaisesti, mutta itse pidin parin viikon isyysvapaan enkä enää muista, miten siitä tuolloin sai Kelan korvauksia. Juoksevat kulut lasten ollessa pieniä olivat myös hyvin pienet, ja laskeskelin jossain vaiheessa lapsen menojen olevan niin pienet, että silloinen lapsilisä kattoi keskimäärin kaikki lapsen kulut ja riitti muuhunkin eli kompensoimaan hieman vaimon alentunutta tulotasoa. 

En pitänyt kirjaa kuluista, mutta näppituntuma oli, että mitään kovin jyrkkää kulujen nousua ei tullut leikki-iän aikana. Kulurakenne saattoi muuttua toisenlaiseksi, kun esim. vaippoja ei enää jossain vaiheessa tarvinnut  hankkia. Kuten aiemminkin, ensisijaisena tavoitteena oli löytää mahdollisimman usein tavaraa käytettynä.

Meillä lapseen liittyvät kustannukset lähtivät nousuun kouluiässä. Tuohon aikaan älypuhelimia ei vielä ollut vaan ihan näppäimellisellä mallilla ja kymppien budjetilla päästiin alkuun. Muilta osin kuluja aiheutti tarve hankkia polkupyöriä, vaatteita, suksia, luistimia yms yms kiihtyvässä tahdissa ja hyväkuntoisten käytettyjen välineiden löytäminen ei enää ollut niin helppoa. Ala-asteella mukaan tuli myös harrastustoiminta, joista mieleisin ja ainoa taisi ala-asteen loppupuolella syödä vajaan satasen kuussa.

Yläasteiässä kuvioon tuli älypuhelimet ja maksajan näkökulmasta niitä piti hankkia aivan liian usein. Harrastuskin taisi vaihtua toiseen, mutta sen hinta pysyi suunnilleen samana kuin aiemmin. Jostain syystä vaatteille ei ollut mitään erityisvaatimuksia, vaan minun mielestä ihan kohtuuhintaiset perusvaatteet kelpasivat. Tässä vaiheessa kulut alkoivat nousta myös nuoremmasta lapsesta, mutta tilannetta helpotti merkittävästi asuntolainan maksamisen saaminen päätökseen.

Peruskoulun ajan saatiin nauttia verojen maksun hedelmistä, kun kirjat ja muut tarvikkeet saatiin koulusta. Sen jälkeen ne täytyi hankkia itse ja koulumatkojen kulkemiseen tarvittiin bussikortti. Ajokortin hankkiminen ei ole itsestäänselvyys, mutta meillä se hankittiin. Ajajien lisääntyessä perheeseen hankittiin toinen auto (halpa), jonka käytöstä sovittiin, että bensat maksetaan käytön mukaan. Talo maksoi vakuutukset, verot ja muun ylläpidon. Tässä helpotti se, että poika onnistui saamaan töitä kahtena kesänä ennen muuttoa pois kotoa. Sen verran oli järkeä päässä, ettei rahoja hurviteltu kerralla, vaan niitä riitti pitkäksi aikaa. Auto sai lähteä talosta, kun muuttokuorma oli siirtynyt toiselle paikkakunnalle, sillä lapsella ei ollut hyvien liikenneyhteyksien äärellä mitään tarvetta autolle.

Vaikka nykyinen asuntomme on varmaan aivan keskimääräinen perheasunto ja lapsille oli omat huoneet, joskus tuntui, että tilaa olisi saanut olla enemmän. Asuintilan hankkimisessa rajoitteena oli tietysti asunnon hinta ja halu välttää liian suurta velkaa ollessani pätkätyösuhteessa. Nyt kun väki alkaa vähetä ja tilaa vapautuu muuhunkin käyttöön, olen erittäin tyytyväinen ettei asuntoa hankittaessa tullut hankittua "liikaa" tilaa. Oman talouden juoksevat kulut ovat pienentyneet jo sen takia, että ruokaa kuluu reilusti aiempaa vähemmän.

Nyt jäämme seuraamaan, kuinka itsenäinen elämä alkaa löytyä uomiinsa. Vanhempana ei voi muuta kuin toivoa, että oma paikka ja hyvä suunta elämälle löytyy. Ahkera säästäjä voi ainakin olla tyytyväinen siihen, että lapsen nykyisessä taloudessa ruokamenot on budjetoitu ja ne ovat saamieni tietojen mukaan erittäin kohtuullisella tasolla. Toivottavasti säästöä ei tehdä terveellisyyden kustannuksella.

Valtakunnan tasolla lapsia syntyy nykyisin ennätyksellisen vähän. Tämä aiheuttaa huolta siitä, miten reilusti suurempien vanhempien ikäluokkien palvelut rahoitetaan tulevaisuudessa. Syntyvyyden alenemista käsiteltiin Ylellä julkaistussa kolumnissa, jonka keskusteluosuudessa vauvojen vähyyden syiksi lueteltiin ainakin seuraavat seikat:
  • Työelämän ja toimeentulon epävarmuus
  • Taloudellinen epävarmuus
  • Pätkätyöt
  • Pikavipit
  • Lapsiin liittyvien verovähennysten poistuminen
  • Julkisten palveluiden ja tukien leikkaukset
  • Huumeet
  • Haluttomuus ottaa vastuuta elämästä
  • Tietokonepelit
  • Sukupuolten tasapäistäminen
  • Uran luominen
  • Sosiaalinen media ja siellä vallalla oleva maailmankuva
  • Yhteiskunnan kova arvomaailma
  • Naisten ylipaino joka tekee heistä ei-haluttavia ja alentaa hedelmällisyyttä
  • Normiksi noussut sinkkuus elämänpana
  • Koulutustason kohoaminen
  • Kaupungistuminen
  • Täydellisen vanhemmuuden vaatimukset
  • Abortit
  • Perheen aseman heikkeneminen instituutiona
  • Teknologia joka vähentää suoria ihmiskontakteja
  • Puhelimet ja tietokoneet joita räplätään liikaa
  • Suuret ikäluokat, jotka aloittivat 2-lapsisten perheiden käytännön.
  • Ehkäisyn saatavuuden parantuminen
  • Päivähoitomaksut
  • Tempoileva politiikka ja vakauden puuttuminen
  • Keski-ikäiset miehet jotka ovat vieneet nuoren sukupolven palkat ja aiheuttaneet kurjistumisen
  • Tulevaisuudenuskon tukahtuminen nykymaailmassa
  • Yksilökeskeinen mukavuudenhalu
  • Miesten mielenkiinnon puuttuminen perheen perustamiseen