Aloitetaan numeroilla. Arvopaperi- ja käteissalkku kiitää lukemassa 355.495,21 €, joten nousua edelliseen kuukauteen tuli 3,54 %, joka euroina tarkoittaa n. 12.150 €. Euromääräisesti ihan kiva lukema, mutte kuten aiemmin tässä kuussa kirjoitin, osakesalkun toipuminen on ollut yleistä kurssikehitystä paljon vaisumpaa.
 |
Parin päivän päästä tilille on tulossa veropalautusta ihan kiva summa, joten elokuussa kuluttelin tätä "ylimääräistä" tuloa vähän etukäteen ja osakeostoja tein euromääräisesti hieman tavanomaista enemmän. Ostoslistalla oli Fortum, UPM ja Sampo sekä Nordnet Indeksirahasto Suomi.
Osinkoa elokuussa maksoivat AT&T, Tieto ja Tokmanni. Koko vuoden osinkokertymä on tällä hetkellä 5760,51 € (brutto).
UPM teki viime viikolla Suomen talouden ja työllisyyden kannalta kipeitä päätöksiä, kun Kaipolan tehtaan ovet pannaan säppiin. Pääministerikin äimisteli tilannetta kysymällä "Oliko pakko sulkea juuri nyt?". En tunne lukuja päätöksen takana, mutta varmaan taustalla on ihan oikeita liiketoiminnallisia perusteita eikä kyseessä ole puhdas näpäytys vasemmistohallitukselle. Toisaalta tj. Pesonen laukoi kovaa tekstiä teollisuustuotannon kustannuksista ja verorasituksesta.
Vanha herra Erkki Tuomioja ennätti ehdottamaan, että valtion pitäisi ostaa tehdas ja alkaa pyörittää paperibisnestä. Ihan käypäinen ehdotus, mutta jos kyseessä on hyvin tuottavasta yksiköstä niin miksi ostajan täytyy olla valtio eikä esim. sen kannattavuutta hehkuttanut ja sulkemista kovimmin kritisoinut ay-liike. Lakkokassojen kartuttamisen sijaan esimerkiksi Kojamosta ammattijärjestöille verottomina osinkoina tulleita yli 180 miljoonaa euroa voisi käyttää ensin yhteiseksi hyväksi ja pitkässä juoksussa entistä nopeampaan lakkokassan kerryttämiseen. Liekö tehdas oikeasti myynnissä, koska lopetuksella leikkautuu kapasiteettia ylituotannosta kärsivältä alalta, mikä tekee jäljelle jääneet sanomalehtipaperitehtaat entistä kannattavammaksi.
Joka tapauksessa on vakavan pohdinnan paikka löytää keinoja, joilla mahdollisten seuraavien sulkemissuunnitelmien yhteydessä valinta ei osuisi Suomeen ja joilla lopetusten sijaan kehitys saataisiin käännettyä jopa investoinneiksi. Ensi hätään saattaisi auttaa vasemmiston ehdotus irtisanomisten tekemininen nykyistä vaikeammaksi, mutta silloin toisessa vaakakupissa on työllistämis- ja investointihalujen aleneminen.
Irtisanomisuutisten yhteydessä A-Talkissa oli hallituksen ja opposition välillä keskustelua taloudesta ja työllisyydestä. Kokoomus muistuttaa työpaikkojen luomisen tarpeesta ja hallitus sanoo toimenpiteiden tulevan aikanaan. Yllättävän pitkään hallituksella kestää kantti pitää asiaa niin sanotusti levällään. Toisaalta ainakin itse koen, että kokoomuksen oppositiopolitiikasta puuttuu tällä hetkellä paras terä, kun heidän tarjoamansa vaihtoehto ja viesti oman linjan paremmuudesta jäävät vähän muun poliittisen kohinan katveeseen.
Irtisanomiset, tehtaiden lopettamiset ja uutisoinnit johdon palkoista ja yhtiöiden maksamista osingoista ruokkivat vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien välillä. Nyt Yle usuttaa palkkatyöläisiä toisiaan vastaan, kun uutisoi asiantuntijoiden vähimmilläänkin tienaavan sen mitä duunari saa. Unohtuu mainita, että moni ns. asiantuntija on työssään kiinni illat ja viikonloput, lomalla (jos sinne onnistuu pääsemään) pitää olla valmiudessa hoitaa akuutteja asioita, ylitöitä tehdään oletusarvoisesti eikä niistä makseta ja kaiken kukkuraksi vastuu painaa ankarasti hartioilla. Vaikka palkka on usein korkeampi kuin "duunarilla", nopeasti jyrkkenevä progressio pitää huolen siitä, ettei ero nettopalkassa välttämättä ole lisääntyneen epämukavuuden väärti. Ainakin minun mielestäni lisääntyneestä vastuusta ja asiantuntemuksesta tuleekin maksaa sen mukaan, minkä arvoista kyseinen työpanos on työnantajalle. Toistaiseksi sen on todettu olevan keskimäärin ns duunarityötä arvokkaampaa, mutta tilanteethan voivat muutta hyvinkin nopeasti.
