tiistai 21. heinäkuuta 2020

Elvytystä Eurooppaan


Noniin, elpymispaketti on viimein saatu kasaan ja neuvottelijat pääsevät nukkumaan.

Ensin hyvät uutiset. EU:n yhtenäisyys on saatu pelastettua ja euro pidettyä kasassa. Ainakin toistaiseksi.

Sitten huonot uutiset: 1) Nyt on virallisesti avattu EU:n sisällä yhteisvastuullisuuden ja rahansiirtojen käytäntö, ja kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan, ja 2) Suomen taloudelliset vastuut ja velkataakka kasvavat voimakkaasti ja vievät liikkumavaraa kaikessa päätöksenteossa.

Kun seuraa aiheeseen liittyviä kommentteja, kukaan ei oikein ole tyytyväinen lopputulokseen. Lähtökohta oli kaikkien tiedossa jo etukäteen ja nyt kukaan ei todellakaan odottanut, että ”me tienataan tällä”. Nettomaksua tulee HS:n arvion mukaan edelleen 3,4 mrd€*, vaikka neuvottelujen aikana Suomen maksuosuutta saatiin vähän pienemmäksi. Toivottavasti tämä ja muiden maksamat rahat piristävät nettosaajien talouksia sen verran, että positiivisia vaikutuksia valuu Suomeenkin, sillä juuri tämä on ollut keskeinen argumentti paketin puolesta. 

Eniten ihmetystä herättää, että koko ajatus elpymispaketista lanseerattiin koronan negatiivisten vaikutusten kompensointiin, mutta jakoperusteet ovat jotain ihan muuta kuin koronaperusteisia. Myös rahan jakaminen alkaa koronavaikutusten torjunnan kannalta yllättävän pitkän ajan kuluttua eli ensi vuonna.

Toisekseen en ole ihan vakuuttunut siitä, että jaettava raha ohjautuu kohteisiin, joilla saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Vaikka en tiedä avustusten jakoperusteista vielä mitään, ainakin jonkinlaisena vaarana on, että avustusrahoilla päädytään tekemään lumetoimintaa, joka pahimmillaan johtaa kalliisti ylläpidettäviin rakenteisiin ja infraan, joten tilanne avustusten loputtua on entistä vaikeampi. Varsinkin avustuksina jaettavilla rahoilla on tämä vaara - lainarahan käytössä joutuu toivottavasti miettimään panostuksen järkevyyttä, ellei moraalikato ole edennyt niin pitkälle, että asialla ei ole enää mitään väliä.

Elvytyspaketin äänekkäimmät kannattajat olivat Saksa, Ranska ja Italia. Arvopaperin kommentoijan mukaan taustalla on Saksan ja Ranskan huoli Italian taloudesta sen suuren velkamäärän takia, sillä Saksan ja Ranskan rahoituslaitoksilla on kasamäärin Italian velkapapereita samalla, kun EKP:n kädet alkaa Italian suhteen olla sidotut. Elvytyspaketti ei sinänsä pelasta Italian tilannetta, mutta antaa markkinoille viestin, että EU-maat pelastavat jatkossakin Italian yhteisvastuullisesti. Korkoero Saksan ja Italian lainojen välillä painukin kommentoijan mukaan pienimmilleen pitkään aikaan. Mikäänhän ei takaa, että paketti olisi kooltaan riittävä, jotta saataisiin pidempiaikainen ratkaisu. Mikäli osoittautuu, että vähän ajan kuluttua tarvitaankin vielä lisäpaketti, rahoitusneuvottelut ja EU:n yhtenäisyyden turvaaminen on pari astetta vaikeampaa.

Omat näkemykseni ovat täysin maallikkomielipiteitä, jotka ovat muodostuneet valtamediaa seuraamalla ja "yleisen elämänkokemuksen pohjalta", mutta fiilikset elvytyspaketin suhteen ovat erittäin kaksijakoiset. Jokin mekanismi vaikeuksissa olevien maiden tukemiseen on positiivista, mutta yhteisvastuullisuuden ja maalta toiselle tapahtuvien rahansiirtojen kanssa minulla on vielä paljon sulateltavaa. Varmaa on, että talouskriisejä tulee ja menee, mutta näyttää siltä, että koko ajan ongelmien laajuus kasvaa ja korttitalon pitäminen pystyssä on entistä vaikeampaa, kun käytettävissä on suppeneva, monimutkaisempi ja perussopimusten rajoja aina vaan enemmän ja enemmän koetteleva keinovalikoina.


* Summa korjattu aiemmasta, joka oli 7 vuoden ajanjakson nettomaksu.


2 kommenttia:

  1. Miten olisit itse ratkaissut neuvottelut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten yllä kirjoitin, katselen elvytystä ihan maallikkoperspektiivistä eikä minulla todellakaan ole kaikkea tietoa ja ymmärrystä syistä ja seurauksista, että voisin sanoa, mikä olisi ollut paras ratkaisu. Kaikenlaista on esitetty ja jopa kokeiltu: ohjauskorkojen alas painaminen, helikopteriraha, elvytyssetelit, velka- ja muiden papereiden ostot, yhteiset tukipaketit, ikuisuuslainat, velkojen anteeksianto, määräaikaiset veronalennukset, jne. Toisaalta pöydällä oli nyt käytännössä yksi esitys, johon oli mahdollista tehdä ainoastaan pientä hienosäätöä. Toivottavasti sen esittäjät ja neuvottelijat olivat asioista paremmin perillä niin, että tämä olisi jollain tavalla hyvä yleiseurooppalainen kompromissiratkaisu. Ainakin se kelpasi kaikille.

      Toivon todella, että paketti toimii ja on riittävä. Parasta kuitenkin olisi, että jokainen maa pystyisi elvyttämään omalla velkarahalla. Tämä piste on taidettu ohittaa jo jonkin aikaa sitten, eikä elvytys enää onnistu joidenkin maiden kohdalla perinteisen velanoton säännöillä, vaan taakse tarvitaan muita takuumiehiä, jotta lainojen korko karkaa riskin takia järjettömän korkeaksi. Macron iloitsi historiallisesta ”yhteisestä lainanotosta ja yhteisvastuullisesta elvytyspaketista”. Juuri tämä yhteisvastuullisuus huolestuttaa minua eniten. Vaikka moneen otteeseen on vakuutettu, että järjestely on ainutkertainen, se antaa viestin, että jatkossakin saattaa löytyä joku, joka kuittaa laskun, kun asioita on tullut hoidettua huonosti.

      Poista