Kurssilaskuun varautumista

Velasta en ole koskaan tykännyt, sillä siitä on tullut tunne, että on kuin liian lyhyeen naruun kytketty koira, joka on jätetty pyörimään talon nurkalla vaikka kaikki mielenkiintoinen tapahtuu kauempana ja mieli tekisi juoksennella rajoituksetta. Tosin asuntolainan aikaan vararahastot ja puskurit olivat aika ohuet, ja kohtuullisen pieni ylimääräinen menokin olisi tehnyt tilanteesta vähintäänkin ahdistavan. Olen tainnut joskus itselleni vannoa, että sijoituksia teen ainostaan omilla rahoilla.

Nyt tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, että laitoin tänään Nordnetin luottohakemuksen postiin ajatuksena Superluoton käytön mahdollisuus sopivissa ostopaikoissa. Saa nähdä, myönnetäänkö minulle lainaa, mutta mahdollisen myönteisen päätöksen jälkeen tarkoitus ei ole hyökätä saman tien ostelemaan isosti kaikkea mahdollista. Sekään ei olisi huono vaihtoehto, mikäli lainan ehdot pysyisivät muuttumattomana eikä raju kurssilasku tiputtaisi lainoitusarvoja siten, että hankintoja joutusi myymään kovalla tappiolla. Korko ei nimittäin ole kovin paha ja osan korkoeuroista saa takaisin verovähennyksen kautta. Lähinnä ajatuksena on ehkä tehdä jotain pieniä liikkeitä ja pitää avoinna mahdollisuus panostaa ostoihin, mikäli kunnon korjausliike saadaan aikaiseksi. Käteiskassaa on jonkin verran odottelemassa mm. Norjan pankin tilillä, mutta luotosta olisi pieni lisä tilanteeseen, joissa isojen poikien neuvojen mukaan pitäisi ostaa kaksin käsin ja kaikella mahdollisella rahalla. Nähtäväksi jää, riittäisikö kantti toimia tuon ohjeen mukaisesti, jos tällainen tilanne koskaan eteen tulee.