Kaikki mulle nyt heti!

Olen luonteeltani tylsyyttä kestävä ja pystyn tekemään pitkäänkin yksitoikkoista hommaa saavuttaakseni jonkin päämäärän tai lopputuloksen, kunhan päämäärä on edes jollain tavalla horisontissa. Voisi kuvitella, että pitkäjänteisyyteen ja tavoitteellisuuteen taipuvaiselle henkilölle sijoituspuuhastelu olisi oikein sopiva harrastus, mutta ajoittain tämä projekti tuntuu etenevän aivan liian hitaasti.

Liekö minuun tarttunut kaikki-mulle-nyt-heti -mentaliteettia, kun oma vauhti tuntuu välillä pelkältä matelulta ja tylsyydeltä. Yksi esimerkkitapaus, joka saa tuntemaan itseni pelkäksi surkimukseksi, on Tupe1982, joka voitti tuulipuku.fi:n äskettäisen sijoituskilpailun. Tupe1982 siis veivasi 20.000 €:n alkupäoman 4 kuukauden aikana lukemaan 452.000 €. Minulle tuo on aivan käsittämätön kasvu enkä edes pysty kuvittelemaan, kuinka tuo on onnistuttu tekemään. Arvelen, että riskiä on pitänyt ottaa jonkin verran, mikä olikin tavallista helpompaa kun kilpailussa sijoitettiin virtuaalirahaa. Menestystarinat antavat toisaalta uskoa ja motivaatiota pyrkimään eteenpäin, mutta toisaalta vertailu muihin voi olla kivuliasta.

Iso riski tietysti mahdollistaa suuret tuotot, mutta kaikki ei pääse nauttimaan niistä, sillä kaikki eivät yksinkertaisesti voi sijoittaa samalla tuottoisalla tavalla, ja riski realisoituu joidenkin kohdalla. Ikää alkaa olla itselläni sen verran, että riskipuolikin olisi syytä pitää mielessä. Uskallusta ei tällä hetkellä löytyisi laittaa riittäviä summia sellaisiin riskaabeleihin papereihin, jotka mahdollistaisivat nopeita ja suuria euromääräisiä voittoja. Rahat on siis laitettu kiinni enimmäkseen vakiintunutta liiketoimintaa harjoittaviin yhtiöihin. Perinteinen riskinhallintakeino olisi laittaa osakkeihin (100-ikä)% ja loput korkoihin. Tällä mittarilla mitattuna minulla on paljon riskiä, sillä osakkeet on minulla tuohon verrattuna erittäin reilussa ylipainossa, mutta hajautustakin tosin on paljon.

Piensijoittelu-urani alussa olin tyytyväinen, jos jostain sain satasen myyntivoiton kerran-pari kertaa vuodessa tai tonnin vuosiosingot. Ruokahalu tosin kasvaa syödessä ja nyt, sijoitusuransa alkupuolella olevia lainkaan väheksymättä, paluu 1000 €:n osinkoihin olisi tietysti jotain, mutta ei tuntuisi lainkaan hyvältä. Tavoite asettuu siis koko ajan korkeammalle ja rajapyykkien ylittyminen lämmittää vain hetken aikaa, kun mieleen asettuu jo seuraava tavoite. Kutsutaankohan tätä ahneudeksi?