Kuukausikatsaus 12/2017

Katsaus tulee päivän etuajassa, mutta kovin isoja muutoksia tilanteeseen ei huomiseen mennessä enää tule, joten tämä kertoo joulukuun lopun tilanteen aika tarkasti.

Aloitetaan numeroilla, joten tässä niitä taulukon muodossa:

Marraskuun lopun tilanteeseen verrattuna tuli pientä nousua lähinnä sen vuoksi, että osakkeet palautuivat hieman marraskuun reippaasta laskusta.

Tämän kuukauden tulopuolella oli tavallisen palkan lisäksi verokarhulta saatu pieni palautus ja Cityconin maksama osinko.

Ostoja oli joulukuussa yhteensä 1.462,59 eurolla sisältäen alavireistä Nokiaa, Superrahastoja ja kahta muuta rahastoa. Siivosin pieniä silppuja pois salkusta ja poistin 249,82 euron osuuden eräästä korkorahastosta.

Vuoden 2017 osinkojen määrän kerroinkin jo aiemmassa kirjoituksessa, ja niitä tuli siis bruttona 5.999,05 €, joten mukava tasaluku jäi rimaa hipoen saavuttamatta.

Koko vuoden kehityksestä ei-niin-kovin-yksityiskohtaisen seurannan takia ole heittää muuta kuin että 20.12.2016 olin laittanut Facebookiin yksityisen merkinnän Nordnet-salkusta, joka oli käynyt tuona päivänä yli 120.000 €:ssa. Tällä hetkellä se on n. 171.500 €.

Sharevillen käppyrä vuoden alusta lähtien:

Ostoja on vuonna 2017 ollut huimat 191 kappaletta ja rahaa niihin olen laittanut välityspalkkioineen yhteensä 49.499,20 €, joten keskimääräinen kauppa oli suuruudeltaan 259,16 €. Nordnetin pikkukauppoihin liittyvä kampanja on suurin syy kauppojen suureen lukumäärään.

Myyntitapahtumia oli koko vuonna vain 4 kappaletta ja myyntisumma oli 8.185,35 € sisältäen välityspalkkiot. Valtaosin tuo summa koostuu Spondan realisoinnista, kun ostotarjous lukitsi kurssin tiettyyn tasoon. Ajattelin, että Spondan hinta ei varmaan nouse tarjotusta hinnasta, mutta mikäli kauppa olisi jostain syystä peruuntunut, hinta luultavasti olisi laskenut ja silloin olisi ollut oston paikka.

Kokonaisuutena ihan OK vuosi. Salkun arvo nousi mukavasti ja osinkojen kehitys lämmittää, sillä netto-osingot olisivat riittäneet jo asunnon ja autotallin vastikkeiden sekä perheen vesimaksujen kattamiseen koko vuodelta.

Indeksisijoittamisesta

Olin jo jokin aika sitten ostanut kirpputorilta Marko Erolan kirjan Paras sijoitus, mutta lukeminen oli syystä ja toisesta jäänyt suorittamatta. Nyt sain kirjan luettua ja Erolan näkemys indeksisijoittamisesta tuli kyllä selväksi. Oli aika julistuksenomainen pläjäys indeksisijoittamisen ylivertaisuudesta.

Vaikka kirjan julkaisu ajoittuu nykyisestä poikkeavaan markkinatilanteeseen, allekirjoitan täysin näkemyksen keskivertosijoittelijan kyvystä analysoida yhtiöitä ja ennustaa niiden hinnoittelua, tulosta ja tuloksentekokykyä tulevaisuudessa. Markkinoiden tehokkuus pitää huolen siitä, että kullakin yhtiöllä on suunnilleen kyseiseen hetkeen sopiva hinta. Vähimmällä stressillä ja Erolan mukaan parhaaseen pitkän aikavälin tulokseen pääsee, kun sijoittaa indeksirahastoihin tai ETF:iin tasaisen tappavasti riippumatta kurssiliikkeistä yms yms. Osakepoiminta, ajoittamiset, tekniset analyysit ja fundamenttien tutkiminen on kuulemma täyttä ajan- ja rahanhukkaa, joka ei tuota aiheutuneisiin kustannuksiinsa nähden mitään etua sijoittajalle. Parempi siis minimoida stressi, vaivannäkö ja kustannukset ja sijoittaa indekseihin.

Omat kokemukset ovat suunnilleen samanlaisia. Omat taidot ja itselle saatavilla oleva informaatio eivät riitä sellaiseen analysointiin, joka tuottaisi yhtään mitään tietoa, jota markkinoilla ei jo olisi, joten siltä osin on nostettava kädet heti pystyyn. Ajoitukset eivät tietenkään onnistu optimaalisesti, vaan ostot ja myynnit tapahtuvat väärään aikaan ja aiheuttaa harmittelua jälkikäteen. Yksittäisenä esimerkkinä tapaus, kun hankkiuduin eroon eräästä rahastosta, jonka kurssi jäi heilumaan epämääräisesti ja lähti sitten laskuun. Pienen laskun jälkeen myin osuudet pois ja ajattelin ostaa niitä takaisin sitten, kun kurssilasku tasaantuu ja lähtee taas nousuun. Myynnistä joutui maksamaan verot ja eihän sitä uskaltanut ostaa takaisin, koska uusi nousu oli loivempaa kuin aiemmin. Tällöin koko uudelleen alkanut nousu meni täysin sivu suun. Katsoin tilannetta jälkikäteen, ja tulin tulokseen, että olisi kannattanut olla tekemättä yhtään mitään muuta kuin jatkaa ostoja.

Jotta indeksisijoittaminen toimisi, jonkun täytyy pitää hinnoittelu tehokkaana ja analysoida yhtiöitä tavalla tai toisella. Kaikkien sijoittaessa indeksiin hintojen muodostus voisi mennä epäterveeksi ja aiheuttaa markkinoille nykyistäkin pahempia vääristymiä lieveilmiöineen. Analysoijien täydellinen häviäminen pelikentiltä ei liene ongelma nyt eikä tulevaisuudessa,

Oma salkkuni koostuu pääosin suorista osakesijoituksista, joten siltä osin menetän tavanomaisten indeksisijoittamisen instrumentteihin kuuluvan osinkojen verohyödyn. Osinkojen tuottama passiivinen kassavirta on minulle tärkeä motivaattori sijoittamisessa enkä ole valmis ainakaan vielä luopumaan niistä. Toisaalta minulla on salkussani myös Suomen, Ruotsin ja euroalueen kuluttomia/matalakuluisia indeksirahastoja. Suurin kysymys onkin, pystynkö jatkamaan ostoja yhä vaan nouseviin kursseihin, kun valtavasta korjausliikkeestä puhutaan koko ajan enenevässä määrin. Sama juttu pitkissä kurssilakuissa: kukapa haluaisi ostaa nyt, kun ensi kuussa saattaisi saada paljon halvemmalla. En ole varma, pystynkö kummassakaan tilanteessa pitämään täysin kiinni indeksisijoittamisen keskeisestä opinkappaleesta eli tasaisesta ostotahdista.

6000:n ylitys ei ihan onnistunut

Citycon vahvisti vuoden viimeisen osinkonsa odotusten mukaisesti: 0,0325 €/osake.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2017 osinkokertymä jää aavistuksen alle mukavan tasaluvun. Totetuma tälle vuodelle tulee olemaan 5.999,05 euroa. Toivottavasti ensi vuonna uusille tuhatluvuille.

Kaikki säästämään?

Downshiftaus - Elämän Leppoistaminen -blogissa oli kirjoitus järkevästä säästämisestä (http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2017/11/valintojen-merkitys-mita-jarkeva.html). Teksti uppoaa varmasti kaikkiin samanhenkisiin lukijoihin - varallisuuden kartuttamiseksi on tarpeen välttää turhaa kulutusta ja laittaa säätyneet rahat tuottamaan. Kukapa olisi eri mieltä, mutta monet tahtovat tehdä toisin.

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on Suomen Pankin julkaisun mukaan historiallisen alhainen (https://www.eurojatalous.fi/fi/2017/3/kotitaloudet-saastavat-historiallisen-vahan/). Kulutukseen menee enemmän rahaa kuin tienataan, ja näin on ollut syksystä 2014 lähtien. Samansuuntaista dataa tarjoilee tilastokeskus (http://findikaattori.fi/fi/115). Säästävät bloggaajat, jotka raportoivat säästämisprosenteista luokkaa 70+, ovat aivan eri sfääreissä keskivertosuomalaiseen verrattuna!

Olen usein miettinyt, millainen isku talouteen kohdistuisi, jos pikaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävä säästäminen laajenisi äkisti. Tilastokeskuksen papereista selviää, että Suomessa on noin 2,7 miljoonaa kotitaloutta ja niiden käytettävissä oleva keskitulo (netto) on noin 24.000 euroa vuodessa. Tällä hetkellä keskimäärin koko tuo tulo ja vähän yli menee kulutukseen. Oletetaan, että säästämisinnostus leviää kulovalkean tavoin ja keskimääräiseksi säästöön meneväksi osuudeksi tulisi "maltilliset" 40%. Tällöin kulutuksesta poistuisi noin 26,8 miljardia euroa, kun otetaan huomioon, että säästämisaste tällä hetkellä on Suomen Pankin tietojen mukaan noin -1,3%.

Noteeratuissa osakkeissa oli kotitalouksilla varallisuutta vuonna 2016 noin 35,6 mrd € ja rahasto-osuuksissa 21,8 mrd €. Valtaosa uudesta säästösummasta hakeutuisi todennäköisesti näihin kahteen omaisuuslajiin, ja rahastoille ja osakevälittäjille koittaisi kulta-ajat. Helsingin pörssin kokonaisvaihto vuonna 2016 oli 128,9 mrd €, joten ihan tukkoon pörssi ei ehkä menisi, koska rahaa ohjautuisi myös muille markkinoille, mutta pientä nousupainetta varmaan tulisi. Ensimmäisen vuoden säästösummahan olisi hieman yli Nokian tai Sammon tämän hetken markkinahinnan.

Mistä itse arvelisin ihmisten lähtevän raapimaan säästöjä? Mielenkiinto kaikkeen prameiluun liittyvään tai epätehokkaasti hyödynnettäviin hyödykkeisiin laskisi olemattomiin. Pröystäilevät asunnot ja ylemmän hintaluokan autot jäisivät myymättä, autokauppa yleisesti hiljenisi merkittävästi ihmisten tyytessä vähän vanhempiin autoihinsa, ja vene-, moottorikelkka- ja moottoripyöräkauppa sakkaisi pahasti. Viihde-elektroniikan ja puhelinten  myyntimäärät ja keskihinnat tulisivat alas. Lomamatkailu vähenisi ja Suomen matkailuelinkeino näivettyisi hetkessä. Ruuan premium-tuotteet jäisivät hyllyyn, ja ravintolat ja palvelutuottajat (varsinkin viihdepalvelutuottajat) joutuisivat konkurssiaallon keskelle. Negatiivisten työllisyysvaikutusten suurutta voi vain arvailla, ja valtiolta jäisi kulutusveroja saamatta miljarditolkulla. Valtiontalouden korjaamiseksi jouduttasiin tekemään isoja muutoksia verotukseen ja suunta olisi kiristyvä.

Kauppojen profiloituminen halpakauppojen suuntaan lisääntyisi, ja ruokakaupassa Lidlin tarvitsisi vain korjata kypsät hedelmät. Sijoitushuijarit löytäisivät aiempaa helpommin uhreja ja ostajan kannalta huonojen sijoitustuotteiden tarjonta todennäköisesti lisääntyisi. Huomaisivatkohan teleoperaattorit tilanteen muuttumista mitenkään, kun puhelin- ja nettiliitymät ovat aivan välttämättömimpiä perustarpeita nykyään?

Itse tunnustan olevani huono kuluttaja ja talouden rattaiden voitelija, sillä säästöprosentti on luokkaa 50 %. Tämän heitän nyt vähän näppituntumalta, sillä häpeäkseni joudun tunnustamaan etten ole koskaan pitänyt kirjaa tuloistani ja menoistani, vaikka se on kaikkien ohjeiden äiti oman talouden haltuun saamiseksi. Pitäisiköhän ensi vuonna ottaa projektiksi yhden kuukauden yksityiskohtainen seuranta? Jos kaikki noudattaisivat samalaista rahankäyttötapaa kuin mitä itse noudatan, Suomen talous saattaisi olla rakenteeltaan hieman nykyisestä poikkeava. Vaikutuksia ei pysty visioimaan kovin luotettavasti, mutta yleisen hyvinvoinnin ja työllisyyden kehittymisen kannalta korkeampi kulutusaste olisi hyvin todennäköisesti parempi. Ovatko kaikki supersäästäjät yhteiskunnan kannalta malliyksilöitä, jotka ottavat taloudellisen vastuun itsensä elättämisestä myös tulevaisuudessa, vai ovatko he muiden kustannuksella eläviä loisia, jotka itsekkäistä lähtökohdista käyttävät rahojaan sellaisiin toimintoihin, joista tihkuu vain vähän yhteistä hyvää?

Verosekoilua

Verottaja palautti tänään liikaa perimiään rahoja vuodelta 2016 yhteensä 213,18 €.

Olen yleensä loppuvuodesta muuttanut veroprosenttiani, jotta vuoden verot menisivät kerralla mahdollisimman oikein, jotta lisämaksujen tai -saamisten maarä pysyisi mahdollisimman pienenä. Tänä vuonna heräsin tähän oikomiseen vasta marraskuun loppupuolella ja kiireessä tuli yritettyä liian monimutkaista veivausta liian nopeasti. Unohtui yksi tulo kokonaan ja yksi termi tuli ymmärrettyä väärin, jolloin seurauksena oli reilu veroprosentin aleneminen joulukuussa maksettavalle palkalle, mutta vastapainoksi tuli melken tonnin ennakkovero sellaisesta tulosta, josta ennakonpidätys jo kattaa ja ylittääkin kaiken maksettavaksi tulevan veron.

Ei auttanut kuin palata sorvin ääreen ja pyytää uutta verokorttia oikaistuilla tiedoilla. Uusi verokortti tuli verottajalta postitse, ja se ennätti hyvin palkanlaskentaan. Ennakkoverosta pääsin lisäselvityksellä eroon, mutta palkan veroprosentti nousi pari prosenttiyksikköä aiempaa veroprosenttia korkeammaksi. Kun otetaan huomioon kaikki puliveivaamiset osakekauppojen ja vähennysten kanssa, se alkuperäinen veroperosentti, jota lähdin muuttamaan, olisi ollut kaikkein lähimpänä lopullista toteumaa. Kyllä kannatti käyttää arki-iltana pari tuntia ihmettelyyn, tietojen etsimiseen ja uuden laskelman ja selitysten tekemiseen.

Kallista metsää

Kirjoittelin aiemmin metsämaan hinnoista ja metsästä saatavista tuloista. Tänään Taaleri moittii metsää huonoksi sijoituskohteeksi tällä hetkellä.

Taalerille on tullut kipuraja vastaan ja he löytävät rahoilleen parempiakin sijoituskohteita kuin metsät. Tottahan se on, että tukkipuun hinta on pysynyt jo aika pitkään haarukassa 55±pari € /m3, ja ensiharvennuksilta tulevan kuitupuun hinta on ollut myös naurettavan matala ja pyörii reilussa kympissä per kuutio (ks kuva alla). Metsä sijoituskohteena on syystä tai toisesta pysynyt houkuttelevana vaihtoehtona ja tilojen hehtaarihinnat ovat sen myötä kivunneet ylemmäs.

Ensimmäisen sukupolvenvaihdoskauppana tulleen tilan jälkeen en itsekään nähnyt markkinahintaista metsää millään tavalla järkevänä sijoituskohteena. Metsä ei ole kovin likvidiä omaisuutta, tuloja saa samasta kuviosta kerran (max kaksi) kertaa omistajan elinaikana, ilmastonmuutos aiheuttaa pitkän aikavälin epävarmuutta (myskyt, tuholaiset, lahottajat yms yms) ja kuvassa on vahvasti mukana poliittiset riskit. Siinä muutama argumentti metsän omistamista vastaa.

Hyvinä puolina hajautus, nykyinen metsäteollisuuden hyvä vire, puu kasvaa vaikka kurssit matelisivat ja talous olisi lamassa, hoitotöitä on oikeasti mukava tehdä toimistotyön vastapainona ja myymällä puuta omistamalleen yhtölle hyötyy kahdesti. Omassa metsässä on vaan niin mukava kulkea, ja lisäulottuvuuden tuo ajatus, että se on aikoinaan ollut isän, isovanhempien, isoisovanhempien jne omistuksessa.

Kuukausikatsaus 11/2017

Reipasta alamäkeä mentiin marraskuussa.

Ostoja oli tässä kuussa 1632,98 €:lla, ja ne sisälsivät Teliaa, Cityconia ja pienellä summalla korkorahastoja.

Osakepuolella mentiin yleisesti alamäkeä ja indeksille tuli niukka häviö:

Vaikka osakkeisiin laitoin uutta rahaa melkein 1400 €, omistuksissa rymisteltiin alas euromääräisesti yli 3000 €. Rahastot olivat suht samoilla tasoilla edellisiin lukuihin verrattuna, mutta käteistä rahaa lojuu tileillä viime kuuta enemmän. Kaikkiaan takkiin tuli tässä kuussa lukemalla -1,07%. Alla vielä yhteveto numeerisessa muodossa.

Uusi sähkösopimus

Viime vuosina olen tehnyt määräaikaisia sähkösopimuksia, ja viimeisin vuodenvaihteessa päättyvä sopimus oli 2-vuotinen. Tyytyväinen olin hinnoitteluun, kun ei tullut kovin tarkasti seurattua sähkön hintakehitystä sopimuskaudella, sillä se olisi ollut turhaa jossittelua.

Vanha myyjä tietenkin tarjosi uutta kahden vuoden jatkokautta varsin kohtuullisella hinnalla. Netin kilpailutuskoneista löytyy näitä sekalaisia halpamyyjiä, joihin edelleen suhtaudun epäluuloisesti, vaikka toiminta lienee siisitytynyt aiemmista vuosista. Jatkosopimus oli liipaisua vaille solmittu, kun katsoin vielä yhden sivuston, joka tarjosikin vesisähköä hintaan 3,94 c/kWh ilman kuukaisumaksua. Myyjä oli vielä iso kotimainen energiayhtiö, joten kauppa oli selvä.

En ole ollut kovin uskollinen ja pitkäaikainen asiakas yhdellekään sähköyhtiölle sen jälkeen kun heräsin sähkön kilpailuttamiseen. Asiakkuudet ovat tainneet kestää suurimmassa osassa tapauksia, ellei kaikissa, yhden sopimuskauden. Aina on löytynyt toiselta yhtiöltä sisäänheittohinta, jolla olen tullut houkutelluksi muualle.

Sopimuksen kilpailuttaminen ja tekeminen on ollut jo vuosia niin yksinkertaista, että on pakko ihmetellä sitä, kenelle sähköyhtiöt saavat myytyä normaaleja listahintaisia tuotteitaan. Esimerkkinä Savon Voima, jonka toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen hinta on 6,60 c/kWh + 3,98 €/kk. Hintaeroa tulevaan sopimukseeni omalla tyypillisellä rivitalohuoneiston vuosikulutuksella tulee yli 160 euroa vuodessa (siis siinä tapauksessa, että Savon voiman hinta ei vuoden aikana laske ja luultavasti ei laske paljoa).

Liekö asiakasuskollisuudelle ja ylihinnan maksamiselle syynä laiskuus, toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen helppous vai pelko siitä, että vaihdossa menee jotain pieleen ja sen takia jää pitkäksi aikaa ilman sähköä. Vielä voimassa olevaa sopimusta tehdessä huomasin haluavani maksaa pientä ylihintaa mieleisestä tuotantotavasta. Kaksi vuotta sitten en ottanut halvinta vaan kallistuin pienellä ylihinnalla metsänomistajan kannalta parhaaseen sähköön eli puuta (tai puuainesta kantojen ja hakkuutähteiden muodossa) polttamalla tehtyyn virtaan. Koska vuodenvaihteen jälkeen tuleva vesivoimalla tuotettu sähkö ei tuota euroja metsänomistajille, lohduttaudun ajatuksella, että kannot ja hakkuutähteet jäävät minun kulutukseni osalta metsiin parantamaan ravinnetilannetta. Viimeisintä puukauppaa sovittaessa tosin yksi puunostaja ei edes tehnyt tarjousta hakkuutähteistä, koska niille ei kuulemma ollut heillä toimituspaikkaa.

Uutta intoa projektiin - vilkaisu eläkeotteeseen

Sain hiljattain ajatuksen tarkistaa tietoja eläkkeestäni, kun näin jossain ilmoituksen työeläke.fi -palvelusta. Sopivan hetken tullen kirjauduin sisään ja ajauduin Ilmarisen palveluun, jossa pääsin katsomaan kertyneen eläkkeen määrää. Järkytys oli iso, kun kokonaissumma näytti lukemaa 313 €/kk - näin vähänkö sitä on kertynyt vaikka työelämää on melko katkottomasti takana jo aika monta vuotta??!!

Tarkempi silmäily paljasti, että summa oli nykyisen työnantajan palveluksessa kertynyt määrä. Aiempien työsuhteiden tiedot löytyisivät kuulemma toisen eläkeyhtiön palvelusta. Kirjauduin tämän toisen yhtiön palveluun, mutta siellä ei näkynytkään mitään! Laitoin kyselyä sisään, miksi tietoja ei ole palvelussa, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut.

Sen verran jäi vaivaamaan tuo eläkkeen määrä, että jonkinlainen arvio kertyneestä kokonaiseläkkeestä piti saada. Olin säästänyt jokaisen vuoden viimeiset päätyöni palkkalaskelmat ensimmäistä täyttä työvuotta lukuunottamatta, joten laskelma oli suht helppo tehdä. Kertyvä vuosieläke on siis minun kohdalla 1,5 % vuositulosta. 

Laskin käteen ja näppäilemään lukuja sisään. En tiedä, korjataanko näissä laskelmissa summia, jollain indeksillä, mutta minä en tuollaisia korjauksia tehnyt. Heti kävi selväksi, että työuran alkuvuosien pienemmät palkat eivät kovin jyrkkää nousua eläkkeeseen tuoneet. Toivo oli siis palkkakehityksen nousujohteisessa suunnassa ja sen eläkekertymää toivottavasti nopeuttavassa vaikutuksessa. Lopputulema oli edelleen masentava: kuukausieläkkeeni on edelleen kolminumeroinen euromäärä. Siis ainoastaan vähän enemmän kuin kaikille maksettava takuueläke*. Palkkani on kuitenkin ollut siellä jaukauman oikeanpuoleisessa osassa, joten eläkkeen pienuus voi olla vielä suurempi järkytys matalampaa palkkaa saaneille tai katkonaista työuraa tehneille.

En edes halua käydä läpi, kuinka paljon eläkemaksuja olen itse maksanut saati sitä, kuinka paljon työnantajani ovat niitä eläkeyhtiöille tilittäneet vuosien mittaan. Nopea laskelma paljastaa, että aika tavanomaisesta 2500 euron kuukausipalkasta maksetaan työeläkemaksuja vuodessa yhteensä (työntekijä ja työnantaja) noin 7500 €. Tuo summa sijoitettuna hyvään osingonmaksajaan (brutto-osinko 5%) antaisi jo yhdessä vuodessa takaisin 375 euroa eli 31,25 €/kk . Samaan aikaan eläkettä kertyy eläkejärjestelmän kautta bruttona 39,06 €/kk. 

Kovin nokkela ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että osinkojen kumuloitumisen ja arvonnousun vaikutuksesta virallinen eläkejärjestelmä jäisi jälkeen suorasta osakesijoittamisesta hyvin nopeasti. Palkansaajan kannalta ongelmallista on se, että nuo eläkemaksut eivät ole hänen käytettävissään, joten tuloja on yritettävä kasvattaa niillä varoilla, jotka jäävät jäljelle sen jälkeen kun systeemi on vienyt systeemin pyörittämiseen tarvittavan osuutensa.

* Kommentti takuueläkkeeseen: joku vähimmäistaso on hyvä olla olemassa, mutta vuoden 2017 takuueläketason saavuttamiseen pienehköllä 2000 €:n kuukausipalkalla menee aikaa yhteensä 24v 4kk.

Kannustinloukut ja progressio

Taloussanomat kirjoitti vähän provosoivalla otsikolla varustetussa artikkelissaan palkkatulojen nousun leikkaavan työmarkkina- ja asumistukea niin tehokkaasti, että työn vastaanottaminen saattaa tuntua typerältä (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451665.html). Vaikka tässä kyse on aivan pienituloisimpia koskevasta "ongelmasta", verotuksen progressiivisuus ei ole muillekaan paras motivaattori tulojen kasvattamiseen.

Leikin hieman verottajan veroprosenttilaskurin kanssa ja sain seuraavanlaisen käyrän esittämään vuositulojen vaikutusta veroprosenttiin. Veroprosentilla tarkoitetaan tässä tavallista veroprosenttia sekä eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun yhteissummaa.

Hyvin pienillä tuloilla maksetaan ainoastaan muita maksuja kuin veroja, mutta käyrä jyrkkenee nopeasti, kun tulot kasvavat yli 15.000 €. 

Seuraavassa kuvassa on nettotulo vuosibruttotulon funktiona.

Kuten veroprosenttikuvasta voi päätellä, verohin ja muihin maksuihin menee tulojen kasvaessa yhä suurempi osuus bruttotuloista. Nettotulojen nostamisen vaikeutta yritin kuvata pystyviivoilla. Niistä vasemmanpuoleinen esittää nettotuloa 20.000 €, joka bruttotulona vastaa palkkasummaa 25.140 €. Oikeanpuoleinen viiva taas kuvaa 30.000 €:n nettotuloa, jolloin bruttosumma on jo 43.003 €. Siis jos haluaa nostaa käteen jäävää vuosituloaan 20 k€:sta 30 k€:oon eli 10.000 €:lla, on bruttopalkkaa saatava korotettua yhteensä 17.864 €! Tilanne vain pahenee, kun mennään käyrällä enemmän oikealle. Hyvä puoli verotuksessa sentään on, että tulojen kasvaessa käteenkin jää enemmän euroja, vaikka monesti kuulee sanottavan lisätulojen hankkimisen olevan hyödytöntä verottajan viedessä kaiken.

Verotuksen progressiivisuus on tuttua kaikille, mutta lisäksi on olemassa muuta progressiota, joka on enemmän piilossa. Sattuneista syistä jouduin hiljattain olemaan pitkällä ja kalliilla sairauslomalla. Aluksi työnantaja maksoi palkkaa, mutta hyvin pian putosin Kelan sairauspäivärahalle. Kelan päivärahalaskurin mukaan sairauspäiväraha käyttääytyy vuositulojen funktiona seuraavasti:

Noin 30.000 €:n vuositulon jälkeen, päiväraha ei enää kasva samassa suhteessa kuin pienemmillä tuloilla. Yli 30.000 € hankkivat saavat siis vähemmän vastinetta maksamilleen summille.

Sama taitettu nousu näkyy myös ansiosidonnaisessa työttömyyspäivärahassa, vaikka työttömyysvakuutusmaksua peritään sama prosenttiosuus kaikilta palkansaajilta:

Vielä yhtenä esimerkkinä piilossa olevasta progressiivisuudesta on vanhempien tuloihin sidottu opintotuen määrä. Esimerkkitapauksessa 17-vuotiaan lukio-opiskelijan opintotuen riippuvuus vanhempien vuosituloista:

Lapsilisää ei ole vielä saatu verolle tai pois suurituloiselta, vaikka niistäkin on ollut keskustelua. Sen sijaan päivähoitomaksu eräässä Pohjois-Savon kaupungissa on myös jossain määrin progressiivinen:

Maksu on nolla euroa pienituloisille perheille, mutta alkaa sitten kasvaa lineaarisesti. Progressio päättyy vajaan 6.000€:n kuukausituloilla maksimimaksun ollessa tuolloin hieman alle 300 €. 

HUOM! Laskureita ei ole käytetty tieteellisen tarkasti ja tarkastelussa käytettyjen pisteiden väliin tulevat luvut on saatu interpoloimalla. Esitetyissä luvuissa voi siis olla pientä heittoa suuntaan tai toiseen.