Kuukauden tapahtumia 08/2018

Jälleen on aika koostaa kuukauden tapahtumat. Ostoja oli tässä kuussa viimeaikaisia määriä enemmän, mutta ostelu ei kuitenkaan kiihtynyt maniaksi asti, vaan maltti on pidetty mukana. Ostot keskittyvät edelleen OP:n salkkuun, mutta yksi osto toteutui Nordnetissä sillä ajatuksella, että Private Banking -raja ylittyisi jossain vaheessa pysyvämminkin.

Lukujen valossa näyttää seuraavalta:

Euromäärä osakkeissa nousi ihan mukavasti ja mukana on myös arvonnoususta tullutta kasvua eikä pelkästään ostamisesta johtuvaa turpoamista, sillä ihan noin suuriin ostoihin en yhden kuukauden aikana halua ryhtyä. Käteismäärä tippui jonkin verran mm. ostojen takia ja myös edelliseltä kuukaudelta siirtyneen suurehkon maksun takia. Rahastot junnaa edelleen lähes paikallaan, mutta hienoista nousua on olemassa.

Kuva kokonaistilanteesta (arvopaperit + käteinen) blogin alusta lähtien näyttää edelleen loivaa nousua.

Bank Norwegian ilmoitti aikovansa alentaa talletuskorkoaan kokonaisen prosenttiyksikön lukemaan 0,75 %. Muihin talletuspankkeihin verrattuna korko on korkea, mutta ei enää houkuttelevalla tasolla. Ylimääräiset rahat jäävät jatkossa entistä vähemmässä määrin lojumaan tileille.

Technopoliksesta tehty ostotarjous viittaa siihen, että kyseinen yhtiö olisi poistumassa salkusta. Tämä ei mielestäni ole positiivinen uutinen, vaan olisin mielellään pitänyt sen salkussani osingon ja nousujohteiseksi tulkitsemani vireen takia. Omien osakkeiden myynti taitaa olla parempi tässä vaiheessa, sillä jos esitetty kauppa menee pieleen, voi luultavasti ostaa halvemmalla takaisin. Veroa tulee joka tapauksessa maksettavaksi noin 800 € eikä myyntitappioitakaan ole tälle vuodelle vielä muodostunut. Verosuunnittelulle pitäisi varata aika.

Yleltä löytyi tuore juttu säästämättömyydestä. Finanssialan viimevuotisen selvityksen mukaan suomalaisista 38 % ei säästä lainkaan. Syyt ovat usein rahojen riittämättömyys tai niiden liika polttelu taskussa. Haastatellulla henkilöllä syy oli jälkimmäinen. Joskus tuntuu, että elän ihan eri planeetalla keskivertokansalaiseen verrattuna.

Blogikirjoitusteni katselukerrat on ylittämässä näillä hetkillä 10.000 kerran rajan. Määrä on ollut reilut 1.000 katselua kuukaudessa, ja analytiikan mukaan suurin osa lukijoista saapuu Osinkokuninkaan blogin kautta. Ilmeisesti kirjoitelmani kiinnostavat ainakin joitain säästäjiä ja sijoittajia, kun liikennettä ilmenee. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!

Kiinteistöyhtiöt katoaa salkusta

Vuosien mittaan salkkuuni on tullut ja sieltä lähtenyt joitain yhtiöitä minusta riippumattomista syistä. Sisään on yllättäen tullut Caverion ja poistunut Talvivaara ja Sponda. Uutisten mukaan sieltä taitaa kohta poistua myös Technopolis.

Talvivaaraa en jäänyt kaipaamaan, vaan parempi että sille surulliselle tarinalle tuli päätös, kun kadonnut summakin oli kohdallani alle 200 €. Hyvän osingonmaksajan Spondan menetys ei tuntunut hyvältä enkä olisi ollut sitä myymässä missään tapauksessa oma-aloitteisesti. Vähän samanlainen fiilis on nyt myös Technopoliksen kohdalla. Osinko ei ihan yhtä korkeaa kuin Spondalla, mutta keskikurssiin (3,13 €) suhteutettuna ihan mukavalla tasolla. Nyt pitäisi varmaan alkaa miettiä kohdetta vapautuvalle noin 8.200 €:lle. Verottaja toisin vie tuohon summaan sisältyvästä luovutusvoitto-osuudesta omaan kitaansa noin 800 €. Samalla salkkuun jää kiinteistöyhtiöistä enää vain alavireinen Citycon ja vielä hyvin pienellä osuudella mukana oleva Suomen Hoivatilat.

Technopoliksen kirittämänä Nordnetin salkku ylitti 200 k€:n rajan (kuvaa lisätessä on tosin jo valahtanut rajan alapuolelle).

Yksi rajapyykki saavutettu (ainakin toistaiseksi)

Salkun koko on vain numero muiden joukossa, mutta pyöreisiin tasalukuihin tulee monesti asetettua välitavoitteita. Oma katseeni on ollut 200 k€:n lukemassa jo jonkin aikaa, ja toukokuussa sitä käytiin kolkuttelemassa jo hyvinkin lähellä. Sittemmin kurssit ovat olleet lievässä laskussa, joten salkun kasvu on ollut uusien ostojen varassa.

Nyt on sitten käynyt niin, että eilisen nousupäivän jälkeen arvopaperiomistukset ovat nousseet lukemaan 200.352 €, joka jakautuu Nordnetin ja OP:n salkkuihin suhteessa 196.534 € / 3.818 €. Jään seuraamaan tilanteen kehittymistä isosti juhlimatta. Ostan ehkä jäätelön, jos pörssin avautumisen jälkeen ei rojahdeta takasin riman alle.

Kuukausikatsaus 07/2018

Kuumaa on, mutta helteeseen alkaa jo tottua muuten, mutta nurmikko ei enää voi hyvin. Sorvin äärellekin on jo palattu kesäloman toimettomuudesta. Taimikon siistimistä tosin tuli käytyä tekemässä tänä vuonna ihan kunnon helteessä, sillä loma ei olisi riittänyt, jos viileämpiä kelejä olisi jäänyt odottamaan.

Sijoittelupuolella oli huomattavasti tavallista enemmän tapahtumia, sillä OP:n hinnoittelu muuttui suopeaksi myös pienille kaupoille. Oli ensimmäinen kuukausi ties kuinka pitkään aikaan, kun Nordnetin salkussa ei ollut yhtään tapahtumaa.

Osakepuolella oli eräänä tulosjulkistuspäivänä aikamoista rytinää, kun Stora Enso, Tieto ja Kemira laskettelivat kunnolla, ja Nordnetin salkusta haihtui tuolloin lähes 5000 €. Tuo hyvin mieleen jäänyt päivä ehkä antoi sen fiiliksen, että tämä ei ollut kovin hyvä kuukausi, mutta ei heinäkuu ollut numeroiden valossa ihan umpisurkea: kokonaisuus loikkasi kesäkuun lopun tilanteesta lähes 5200 €. Loikassa auttoi lomarahat, jotka paisuttivat varsinkin käteisen osuutta.

Huomasin Nordnet-salkun tapahtumia selatessa, että tämän vuoden ostojen määrät ovat olleet huomattavasti pienemmät kuin kahtena aiempana vuonna samalla aikavälillä. Syynä taitaa olla oletus syklin huipun saavuttamisesta ja sitä myöten pieni varovaisuus uuden rahan syytämisessä osakkeisiin. Vähentyneet ostot näkyy ainakin hiljalleen paisuvana käteisen määränä, mutta toisaalta myös ensi kevään osingoissa. Niiden kasvu luultavasti loivenee kahteen edelliseen vuoteen verrattuna, jolloin kasvu on ollut noin 2000 €/v.

Vielä kovin lyhyt aikasarja kertoo projektin myönteisestä etenemissuunnasta:

Synkkä perjantai

   "Stora Enso paransi tulostaan reippaasti - kiristynyt puutilanne ei pilannut kasvua" (TS)

   "Tiedon tulos vahvistui - Alkio: Yhä suurempi osa palveluistamme kestävällä kasvu-uralla" (TS)

   "Kemiran operatiivinen käyttökate jäi hieman ennusteesta - kasvu vahvaa" (KL)


Positiivissävyisistä otsikoista huolimatta päivän reaktiot olivat -13,54 % (StoraEnso), -8,27 % (Tieto) ja -7,49 % (Kemira). Nämä siis ovat salkkuni Top 3 miinustelijat tänään. Odotukset olivat korkeammalla kuin todellinen tuloskunto, joten reipasta laskua tuli. Edellä mainituista kaksi kuuluu isoimpien omistusteni joukkoon, ja lisäksi Stora Enso veti UPM:n mukaan luisuun. Muutosprosentti Nordnetin salkussa oli -2,46 % ja euroina -4.864 €.

Ostot ovat jatkuneet, mutta nyt ainoastaan OP:n salkkuun. Ostoja on 1 %:n palkkiokaton takia useita ja paljon pienempiä, kun kertaostot ovat olleet luokkaa 50 € - 150 €. Henkisesti tämä sopii minulle paremmin, mutta Nordnetin alusta (se vanha, en ole juurikaan käyttänyt uutta) on mielestäni käyttäjän kannalta mukavampi ja selkeämpi. OP:n salkun koko on tällä hetkellä 941,19 €, ja päivän päätteeksi se on aavistuksen pakkasella.

Salkku Osuuspankkiin

Kirjoitinkin jo uusimpaan kuukausikatsaukseen, että OP:n hinnoittelu asiakasomistajille muuttui sen verran sopivaksi omaan kaupankäynti- ja hajautustyyliin, että OP:n välitys- ja säilytysasiakkaaksi ryhtyminen on vakavassa harkinnassa. Aiemmin olin myös kommentoinut Nordean 1 %:n hintakattoa omaan sijoitystyyliin sopivaksi, mutta asiakkuuden siirto Nordeaan pelkästään tämän takia ei ollut realistista. Tänään sitten avasin arvo-osuustilin Osuuspankkiin - tai ainakin tein avauspyynnön, sillä viimeistely taitaa vaatia jonkinlaista byrokratiaa eikä tili aukene pelkästään asiakkaan klikkailuilla.

Mitä siis odotan saavani? Ensinnäkin enemmän hajautusmahdollisuuksia sekä ajallisesti ja kohteiden suhteen. Yhden prosentin palkkiokatto tekee järkeväksi myös hyvin pienetkin ostot vaikka useita kertoja kuukaudessa.Olen tähän saakka pitänyt max n. 1,2 %:n välityskuluja hyväksyttävinä, joten kovin montaa kuukausittaista kauppaa en ole nähnyt järkeväksi tehdä Nordnetin normaalilla hinnoittelulla. Jatkossa kauppojen lukumäärä tulee varmasti kasvamaan merkittävästi nykyisestä 1-3:sta kuukausittaisesta Nordnet-ostosta. Sijoitustyyliin ei tule isoja muutoksia, sillä suuret suuntaviivat pysyvät lähes ennallaan. Pienet irtiotot voivat lisääntyä ja salkkuun saattaa alkaa hiljalleen kertyä isompiriskisiä kasvuyhtiöitä sekä muita kokeiluja, jotka ovat jääneet nykyisessä mallissa vakaampien yhtiöiden houkuttelun jalkoihin.

Säilytysmaksu (2,60 €/kk) vähän hiertää, mutta siitä saa tallelokeron maksun lisäksi vähennettävää verotukseen ja ainakin osa saanee kuittautua bonuksilla. Osakesäästäjien keskusliiton jäsenet pääsevät suoraan paremmalle kaupankäynnin hinnoittelutasolle, mutta tästä on mahdollisesti hyötyä vain ensimmäisen neljänneksen aikana, sillä uskon tekeväni jatkossakin ainakin yhden kaupan jokaisen neljänneksen aikana

Katsotaan, miten yhteistyö lähtee etenemään. Yritin perehtyä tarjottavaan palveluun kattavasti, joten toivottavasti tarjonta ja odotukset ovat edes jotenkin samalla tontilla. Minua tosin on aina häirinnyt tapa, jolla OP kertoo palveluistaan ja hinnoitelustaan verkkosivuillaan. Jotenkin heidän logiikkansa on niin erilainen omaani verrattuna, että esitystapa tuntuu hajanaiselta ja eri paikkoihin ripotellulta. Esimerkiksi viime viikolla seikkaillessani OP:n sivuilla en huomannut erillisellä sivulla ollutta mainintaa, että 30.6. mennessä avauksen tehnyt sai 100 %:n alennuksen säilytyskuluihin syyskuun loppuun asti. Tähän lausekkeeseen törmäsin vasta tänä aamuna, mutta tarjous oli jo ehtinyt vanhentua.

Nykyinen arvioni on, että ostot tulee siirtymään pääosin OP:n salkkuun. Nordnetin salkkusta en tee siirtoja ja sinne jää nykyiset osakkeet ja rahastot ilmaiseen säilytykseen sekä ainakin Superrahastojen kaupankäynti. Mielenkiinnolla odotan, lähteekö Nordnet haastamaan hinnoittelua, vaikka jokin aika sitten antoi lausunnon, että hinnastomuutokset eivät ole tarpeen.

Lyhyt kuukausikatsaus 06/2018

Oli aika hiljainen kuukausi. Osinkoja maksoivat Nokia ja Citycon bruttona yhteensä 422,96 €. Muina tapahtumina kolme pienehköä ostoa, joista yksi meni Nordnetin pikkukauppakampanjaan. Yhteesä rahaa meni ostoihin noin 1300 €, ja ne olivat nuo em. osingot sekä vanhat vielä tuhlaamatta olleet kevätosingot. On jotenkin odottava tunnelma, kun Trump, kesä, kauppasodat, Italia, SDP yms yms.

Kurssikäyrät sojottivat enimmäkseen loivasti kaakkoon, joten salkun osakkeiden arvo meni indeksejä peesatessa alamäkeen. Kaikki tarkasteltavat omaisuuserät tippuivat euromääräisesti yhteensä noin 490 € erityisesti osakkeiden laskun takia. Tarkat numerot taulukossa.

Pitkäaikaiskehitys esitetty seuraavassa kuvassa.

OP muutti hinnoitteluaan ja erityisesti pienillä panoksilla pelaaville omistaja-asiakkaille siitä tuli erittäin houkutteleva välittäjä. Omalla kohdallani meni vakavaan harkintaan salkun avaaminen OP:ssä. Se, mikä vähän pidättelee, on Nordnetin Private Banking asiakkuuden tavoittelu. Tämä on kuitenkin jo niin lähellä, että tekisi mieli saada vaadittu 200.000 €:n raja rikki ja sitä myötä kaupankäyntikuluja alas niin Helsingissä kuin varsinkin ulkomailla. Raja voi tosin siirtyä ulottumattomiin hyvinkin nopeasti, jos kunnon luisu saadaan aikaiseksi. OP:n miinuksena oli vielä arvoon perustuva säilytyksen hinnoittelu ulkomaisille osakkeille.

Lunta ja kylmyyttä tupaan

Vaikka tilanne onkin nyt normalisoitunut, kevään ja alkukesän säitä ylistettiin maasta taivaisiin, ja isolle osalle kansalaisista lämpimät ja sateettomat säät olivat lääkettä haavoihin viime kesän pettymyksen jälkeen. Sellainen palkansaaja, yrittäjä tms, jonka toiminta ja toimeentulo ei ainakaan kovin suoraan riipu säätiloista, voi täysin rinnoin nauttia pitkistä sateettomista ja kuumista jaksoista tai toisaalta jurputtaa sateista ja kylmää säätä silloin kun siltä tuntuu. Toimeentulo ei ole tiukasti kytköksissä olosuhteisiin, vaan palkka tai muu tulo ilmestyy tilille säännöllisesti riippumatta sateista tai paisteista.

Toisaalta säiden armoilla toimivat viljelijät eivät varmasti ole tyytyväisiä tilanteeseen, koska kuivuus on jo heikentänyt satonäkymiä. Sellaisenkin tapauksen näin maanteillä kulkiessani, että viljapeltoa kasteltiin sadettamalla, kun oikeaa sadetta ei ollut kuulunut eikä näkynyt. Samoin mansikkapelloilla vieraillut halla on paikoitellen tuhonnut hyvinkin runsaasti kukkia. Toisen ihannesää voi olla toiselle taloudellinen katastrofi.

Itsekin sain osani jo viime vuoden puolella alkaneista erikoisista säistä. Keväällä ja alkukesällä paljastui metsätaloudessa muutamia ikäviä asioita, jotka eivät tosin aiheuta merkittäviä välittömiä kuluja mutta jotka huonontavat sijoituksen tuottoa. Runsasluminen talvi oli nuoressa ja vielä harventamattomassa metsässä aiheuttanut puiden katkeamisia, taipumisia ja kaatumisia, jotka pienentävät vielä edessä olevasta ensiharvennuksesta tulevaa kuitupuutiliä. Nämä kuuluvat jossain määrin tähän harrastukseen, eivätkä tuhot olleet laajamittaisia vaan yksittäisiä puita siellä täällä.

Se, mikä harmitti huomattavasti enemmän, oli 3 vuotta sitten istutettu taimikko, johon halla oli puraissut aika laajasti. Uutta kasvustoa oli paleltunut suurehkolla alalla karkeasti arvioiden noin 80 %:ssa taimista. Joku erittäin kylmä yö oli ollut liikaa lämpimässä keväässä kasvuun lähteneille kuusentaimille, eikä näky ollut omistajan kannalta erityisen mukava. Onneksi taimet eivät (yleensä) hallan takia kokonaan kuole, mutta tämän vuoden kasvua kyllä menetetään. Lisäksi paleltumista saattaa seurata latva- ja laatuvikoja, joita on tosin mahdollista yrittää korjata myöhemmin leikkaamalla.

Omalla kohdalla luonnonvoimat koettelivat tulevia pääomatuloja eikä kasvustoille (todennäköisesti) aiheutunut täyttä tuhoutumista tai peruuttamattomia vaurioita, mutta ainakin pientä lisätyötä ja -kustannusta on odotettavissa. Tapahtuma on pieni muistutus siitä, että riittävä hajautus on syyttä pitää mielessä eri omaisuuslajeja ja toimialoja haaliessa.

Säästämisen vaikeus

Säästämisen vaikeutta on taas ihmetelty esim. Nordean tilaaman tutkimuksen jäljiltä, kun jotkut yli 80.000 € ansaitsevatikin ilmoittivat säästämisen tai sijoittamisen esteeksi rahan puutteen. Pienituloisten kohdalla tuo selitys on täysin luonnollinen, mutta tulojen kasvaessa moni asia muuttuu.

Tarkastellaan 2.500 €/kk tienaavaa itäsuomalaista henkilöä, joka ei kuulu kirkkoon eikä ammattiliittoon. Hän saa lomarahoineen vuotuista bruttotuloa 31.250 €, ja veropronettilaskurin mukaan palkasta viedään 24,25 % veroihin sekä eläke- ja työttmyysvakuutusmaksuihin. Tämä tarkoittaa, että kuukaudessa jää käteen keskimäärin 1972,66 €. Sitten käy tuuri ja henkilö saa uuden työpaikan ja palkka nousee violetin setelin verran lukemaan 3.000 €/kk. Samalla yhteiskunnan keräämä osuus kuitenkin nousee 27,75 %:iin. Tämä tarkoittaa keskimääräinen kuukausittainen nettosumma on 2257,81 €. Nousua siis oikeasti vain 285,16 €. Uudesta työpaikasta ja kohonneesta palkasta ollaan luonnollisesti iloisia, ja pitäähän sitä vähän juhlistaa. Siitä innostuneena ja vähän vauhtisokeana tehdään itseä hemmottelevia hankintoja ja pidenpiaikaisia sitoumuksia, joka hyvin helposti syövät ison osan tuosta käteen jäävästä palkan noususta, kun mielessä jyskyttää, että tässähän tienataan nyt 500 €/kk aiempaa enemmän.

Vaaranpaikkoja kustannusten karkaamiseen ovat myös ne kohdat, joissa tulot nousevat jonkin tasatuhannen tai julkisuudessa paljon esillä olevan rajapyykin yli (esim. keskimääräinen palkka). Näissä tilanteissa voi tulla liikaa itsevarmuutta ja ajatuksia, että tiettyyn tuloluokkaan kuuluminen edellyttää tietynlaista asumista ja elämäntapaa varsinkin jos palkan nousun yhteydessä tittelilikin muuttuu manageriluokkaan. Mukaan tulee esimerkiksi enemmän ulkona syömistä, kun tienataan keskimääräistä enemmän, tai lisääntyvää ulkomaanmatkailua, kun vähemmän tienaava naapurin varastomieskin reissuaa eukkonsa kanssa joka vuosi. Vaatteetkin täytyy ostaa Prisman sijasta keskustan pienemmistä liikkeistä. Golfin ja laskettelun joutuu aloittamaan, kun käyntikortissa lukee Sales Manager, ja asiakkaita täytyy viihdyttää pitkin vuotta kentillä ja rinteissä.

Kavalia ansoja ovat isoja kertakustannuksia ja jatkuvia juoksevia kustannuksia aiheuttavat hankinnat. Autot, veneet ja moottoripyörät ovat mukavia laitteita, joiden hankintaan uppoaa mieltymyksistä riippuen pienempi tai suurempi pino setelirahoja. Vaikka laite hankittaisiin säästöillä velattomasti, kustannukset eivät lopu siihen vaan tasaisen arvonaleneman lisäksi omistajaa rasittaa niiden huoltoon, vakuutuksiin ja säilytykseen liittyvät kulut. Auton verot, rengaskulut ja muut käyttökustannukset saattavat yllättää ison maasturin hankkineen ei niin kovin iloisesti. Velalla ostettuna mukaan tulee luonnollisesti vielä rahoituskulut. Jos oma talous menisi jossain vaiheessa ihan sietokyvyn rajoille, downgreidaus tai jopa luopuminen näistä mukavuuksista kustannusten karsimiseksi voi olla henkisesti vaikeaa, sillä se olisi laajalle näkyvä merkki heikkoudesta.

Tulotasosta riippumatta kaikkia lapsiperheitä koskettaa lasten harrastusten kalleus. Mitään harrastamattomasta lapsesta on tullut nykyaikana säälittävä olio, eivätkä halvat harrastukset nauti suosiota - pelastusarmeijan ilmaisessa sählykerhossa kävijä joutuu takuuvarmasti koulukiusatuksi. Pitäisi olla ratsastusta, kiekkoilua, palloilua yms yms, joissa opitaan myöhemmässä elämässä tarvittavia välttämättömiä taitoja, jotka estävät oman jälkeläisen joutumista yhteiskunnan alimpiin kasteihin. Kaikessa harrastus- ja harjoittelupaikoille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet ja sitä myötä kustannukset nousevat jatkuvasti. Valmentamisen pitäisi olla ammattimaista ja olosuhteiden huippuluokkaa. Kun on saanut potkia palloa tekonurmella lämpimissä sisätiloissa, kurainen hiekkakenttä syksyn koleudessa ei tunnu junnusta hyvältä. Lasten harrastamisesta on tullut jollain tavalla pyhä asia, josta ei voi tinkiä, sillä se nähdään erittäin merkittävänä sijoituksena tulevaisuuteen. Pahimmassa tapauksessa harrastaminen vetää perheen talouden äärimmilleen ja aiheuttaa koko perheelle stressiä ajan riittävyydestä.

   "My life. My choices. My mistakes. My lessons. Not your business."
   "I hate other people letting rule my life. I just want to be happy."

Näitä näkee ihmisten viljelevän some-kanavillaan esittäen riippumattomuutta toisista ja toisten mielipiteistä, kun eletään vain omaa elämää. Yllättävän usein elämän sisältö on kuitenkin ympäristön määrittämää eikä oikeasti oman linjan kulkijoita ole kovin useita. Oletetut onnellisen elämän elementit ovat käytännössä samat kuin suurten massojen lottohaaveet eli hienot talot, autot ja vaatteet, kalliit harrastukset, eksoottiset matkat sekä uusimmat härpäkkeet jne. Some ruokkii aina vaan kiihtyvää kilpavarustelua, sillä kaikki haluavat laittaa saavutuksensa aiemmin nähtyjä paremmaksi. Käytettynä ostettu Toyota Corolla tai bussiretki Haaparannan Ikeaan eivät enää räjäytä pankkia, kun ne jukistetaan Facebookissa. Pitää pystyä parempaan, jotta oma asema mielikuvien kilpajuoksussa säilyy ja toivottavasti paranee.

Monesta asumiseen, liikkumiseen ja vapaa-aikaan liittyvästä asiasta ajatellaan, että ne kuuluu järjestää tietyllä tavalla ja tasolla koska muutkin niin tekevät, tulotasosta riippumatta. Tulojen kasvaessa tämän kaltaista painetta tuntuu tulevan koko ajan lisää. Työtön voi sanoa yhteistä ravintolailtaa tai matkaa ehdottavalle rahojen olevan loppu, mutta työssäkäyvä hyvätuloinen alkaa muiden silmissä vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä, jos kieltäytymisiä tulee liikaa. Vaikka en ole lukenut paljon psykologiaa, olen ymmärtänyt, että ihmisellä on halu kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi yhteisössä. Liian iso poikkeama yleisestä normista aiheuttaa yksilön ja yhteisön välille jonkin kummallisen ilmiön, joka alkaa erkaannuttamaan niitä toisistaan. Monesti tämä erkaantuminen tuntuu liian vaaralliselta ajatukselta ja vieraannuttavaa käyttäytymistä ei ylläpidetä vaan pyritään tekemään niin kuin muu yhteisö tekee.

Raha ja muut positiivisina ja tavoiteltavina pidetyt asiat voivat olla niin voimakkaita, että ne toimivat myös toiseen suuntaan. Kanadalainen tutkimus viittaa vahvasti siihen, että lottovoiton saaneen naapurusto alkaa elää kuten lottovoittajat konsanaan, vaikka omat tulot ja varallisuus pysyisivät täysin ennallaan. Muita huonommaksi ei haluta jäädä ja varakkuuden illuusioon halutaan itsekin uskoa, vaikka se saattaa johtaa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin.

Ympäristön paine, omat valinnat ja mielihalut sekä monet pienet (ja suuret) eri puolilta tulevat lisäkustannukset rapauttavat kyvyn laittaa rahaa säästöön ja sijoituksiin, jolloin se ensimmäinen askel tuottavan tai ainakin jollain tavalla arvonsa säilyttävän varallisuuden kartuttamiseksi jää ottamatta. Jos hyväksyttävä päämäärä on vain ja ainoastaan täydellinen taloudellinen riippumattomuus, kuten julkisuudessa usein puhutaan, se saattaa monesta tuntua täysin utopistiselta tavoitteelta, jota ei uskota koskaan saavutettavan. Tällöin parhaaksi vaihtoehdoksi voi valikoitua hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen, koska muutkin niin tekevät*. Normin mukaisen elämän varmistamisessa sekä muiden ihailun ja kunnioituksen lyhytnäköisessä tavoittelussa oravanpyörän kierrosluku saattaa monesti kasvaa, ja ajan mittaan myös mahdollisesta äkkipysähdyksestä aiheutuvien seurausten vakavuus lisääntyy.



* Suomalaisten säästämisaste on tällä hetkellä negatiivinen.

Varallisuustirkistelyä

Vauraus ja vauraaksi itsensä kokemisen ovat asioita, jotka vertautuvat henkilöä ympäröivään tasoon eli ovat enemmän tai vähemmän suhteellisia asioita. Keskiverron ja keskipalkkaisen työssäkäyvän suomalaisen varallisuus tarkoittaisi siirtymistä pohattaluokkaan, jos vertailukohta vaihdetaan esim. johonkin sopivaan Afrikan maahan, vaikka pohattaefekti olisi täysin poissa kuviosta arkisessa Suomi-elämässä. Samoin oma hyvällä tasolla oleva palkka tuntuisi vaatimattomalta ja nololta, jos lähipiiri tienaisi kaksi kertaa oman palkan verran.

Tilastokeskus julkisti eilen uutta tietoa suomalaisten varallisuudesta, joten vertailu muihin lajitovereihin on mahdollista uunituoreella vuoden 2016 datalla. Pääsanoma on, että suomalaisen kotitalouden nettovarallisuuden mediaani on 107.200 euroa ja keskiarvo 206.600 euroa. Kuten mediaanin ja keskiarvon erosta voidaan päätellä, on nettovarallisuusjakaumassa vielä pidempi häntä suurten varallisuuksien suuntaan kuin esim. palkkojen jakaumassa. Varakkaimman kymmenyksen hallinnassa onkin noin 47 % kaikesta nettovarallisuudesta. Heidän osuutensa kaikesta nettovarallisuudesta on kasvanut suht tasaisesti vuonna 1987 vallinneesta 37 %:n tasosta, kun kaikkien muiden osuus on pienentynyt vuodesta 1987.  Tämä ei suinkaan tarkoita varallisuuden vähenemistä muissa ryhmissä, vaan varallisuuden kasvun keskittymistä.

Varallisuuden kehittymistä voi arvioida tarkastelemalla eri ikäluokkien nettovarallisuuksia. Kun katsotaan ikäluokkia 25-34 v, 35-44,v ja 45-54 v, heidän nettovarallisuuksiensa mediaanit ovat 50 k€, 200 k€ ja 215 k€. Jos yksinkertaistetaan hieman ja arvataan heidän kaikkien aloittaneen työssäkäynnin 25 vuoden iässä, jolloin varallisuutta olisi ollut arviolta 10 k€, olisivat vuosittaiset nettovarallisuuksien kasvut 8 k€/v, 12.7 k€/v ja 8.2 k€/v, eli keskimäärin voitaisiin puhua varallisuuskasvusta hieman alle 10 k€/v. Kyse on näissä ikäryhmissä varmasti isolta osalta asuntolainojen takaisinmaksusta kertyvästä nettovarallisuudesta.

Pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja omistaa 41 % kaikista kotitalouksista,. Näitä omistavien kotitalouksien osuus kasvaa kotitalouden tulojen kasvaessa, ja suurituloisimmassa kymmenyksessä jo yli 70 %:lla on osakkeita tai rahastoja. Tulojen kasvaessa on enemmän mahdollisuuksia laittaa rahaa poikimaan sijoituksiin. Salkun koon mediaani on 5680 €, jossa kasvua 8 % kolmen vuoden aikana.

Kaikkia tietysti kiinnostaa oma sijoittuminen tilastossa. Omalla kohdallani jos olisin yhden hengen kotitalous, nimissäni oleva nettovarallisuus ylittäisi yhdeksännen kymmenyksen alarajan (315 k€) mutta parhaan kymmenyksen alaraja (485 k€) jäisi saavuttamatta eli kuuluisin siis kaikkien kotitalouksien yhdeksänneksi varakkaimpaan kymmenykseen. Kotitaloutena yltäisimme melko maltillisillakin epälikvidien omistusten arvostuksilla varakkaimpaan kymmenykseen (rajana 485 k€). Omassa ikäluokassa (35-44 v) kotitalouksien parhaaseen kymmenykseen pääsee vähän helpommin (raja 409 k€), mutta pääsyä tämän ikäryhmän varakkaimpaan 5 %:iin en uskalla luvata täysin varmaksi (rajana 565 k€), vaan sinne pääseminen saattaisi vaatia vähintäänkin melko optimistista omaisuuserien arvotusta.