Noniin, elpymispaketti on viimein saatu kasaan ja
neuvottelijat pääsevät nukkumaan.
Ensin hyvät uutiset. EU:n yhtenäisyys on saatu pelastettua
ja euro pidettyä kasassa. Ainakin toistaiseksi.
Sitten huonot uutiset: 1) Nyt on virallisesti avattu EU:n
sisällä yhteisvastuullisuuden ja rahansiirtojen käytäntö, ja kehitys tulee
todennäköisesti jatkumaan, ja 2) Suomen taloudelliset vastuut ja velkataakka
kasvavat voimakkaasti ja vievät liikkumavaraa kaikessa päätöksenteossa.
Kun seuraa aiheeseen liittyviä kommentteja, kukaan ei oikein
ole tyytyväinen lopputulokseen. Lähtökohta oli kaikkien tiedossa jo
etukäteen ja nyt kukaan ei todellakaan odottanut, että ”me tienataan tällä”. Nettomaksua
tulee HS:n arvion mukaan edelleen 3,4 mrd€*, vaikka neuvottelujen aikana Suomen
maksuosuutta saatiin vähän pienemmäksi. Toivottavasti tämä ja muiden maksamat
rahat piristävät nettosaajien talouksia sen verran, että positiivisia
vaikutuksia valuu Suomeenkin, sillä juuri tämä on ollut keskeinen argumentti
paketin puolesta.
Eniten ihmetystä herättää, että koko ajatus elpymispaketista
lanseerattiin koronan negatiivisten vaikutusten kompensointiin, mutta
jakoperusteet ovat jotain ihan muuta kuin koronaperusteisia. Myös rahan
jakaminen alkaa koronavaikutusten torjunnan kannalta yllättävän pitkän ajan
kuluttua eli ensi vuonna.
Toisekseen en ole ihan vakuuttunut siitä, että jaettava raha
ohjautuu kohteisiin, joilla saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Vaikka en tiedä
avustusten jakoperusteista vielä mitään, ainakin jonkinlaisena vaarana on, että
avustusrahoilla päädytään tekemään lumetoimintaa, joka pahimmillaan johtaa
kalliisti ylläpidettäviin rakenteisiin ja infraan, joten tilanne avustusten
loputtua on entistä vaikeampi. Varsinkin avustuksina jaettavilla rahoilla on
tämä vaara - lainarahan käytössä joutuu toivottavasti miettimään panostuksen järkevyyttä,
ellei moraalikato ole edennyt niin pitkälle, että asialla ei ole enää mitään
väliä.
Elvytyspaketin äänekkäimmät kannattajat olivat Saksa, Ranska
ja Italia.
Arvopaperin kommentoijan mukaan
taustalla on Saksan ja Ranskan huoli Italian taloudesta sen suuren velkamäärän
takia, sillä Saksan ja Ranskan rahoituslaitoksilla on kasamäärin Italian velkapapereita samalla, kun EKP:n kädet alkaa Italian suhteen olla sidotut.
Elvytyspaketti ei sinänsä pelasta Italian tilannetta, mutta antaa markkinoille
viestin, että EU-maat pelastavat jatkossakin Italian yhteisvastuullisesti. Korkoero Saksan ja
Italian lainojen välillä painukin kommentoijan mukaan pienimmilleen pitkään
aikaan. Mikäänhän ei takaa, että paketti olisi kooltaan riittävä, jotta
saataisiin pidempiaikainen ratkaisu. Mikäli osoittautuu, että vähän ajan
kuluttua tarvitaankin vielä lisäpaketti, rahoitusneuvottelut ja EU:n
yhtenäisyyden turvaaminen on pari astetta vaikeampaa.
Omat näkemykseni ovat täysin maallikkomielipiteitä, jotka
ovat muodostuneet valtamediaa seuraamalla ja "yleisen elämänkokemuksen pohjalta",
mutta fiilikset elvytyspaketin suhteen ovat erittäin kaksijakoiset. Jokin
mekanismi vaikeuksissa olevien maiden tukemiseen on positiivista, mutta
yhteisvastuullisuuden ja maalta toiselle tapahtuvien rahansiirtojen kanssa
minulla on vielä paljon sulateltavaa. Varmaa on, että talouskriisejä tulee ja
menee, mutta näyttää siltä, että koko ajan ongelmien laajuus kasvaa ja korttitalon pitäminen pystyssä on entistä vaikeampaa, kun käytettävissä
on suppeneva, monimutkaisempi ja perussopimusten rajoja aina vaan enemmän ja enemmän koetteleva keinovalikoina.
* Summa korjattu aiemmasta, joka oli 7 vuoden ajanjakson nettomaksu.
